Eecera-konferenssi kokoaa vuosittain maailmanlaajuisesti yhteen varhaiskasvatuksen tutkijat, opettajat ja kehittäjät. Seminaarilla on pitkät perinteet ja tänä vuonna 2025 se järjestettiin 33. kerran kauniissa Bratislavassa. Sain mahdollisuuden osallistua ensimmäistä kertaa seminaariin Laurean koordinoiman Sosece-hankeen edustajana. Seminaarikokemus oli ikimuistoinen monella tavoin ja se loi minulle uskoa kansainvälisen yhteistyön voimasta ja mahdollisuuksista sekä toi lisää ymmärrystä siihen miksi meidän tulee aina toiminnassamme huomioida myös kansainvälisyys. Kuvaan tässä artikkelissa seminaarikokemustani sekä peilaan sitä hankkeemme tavoitteisiin sekä Eecera-konferenssin ideologiaan.
Kuva konfrenssista. (Kuva: Johanna Homikari)
Eecera- varhaiskasvatuksen kansainvälistä kehittämistä
Eecera-konferenssin tarkoituksena on tarjota mahdollisuus varhaiskasvatuksen tutkijoiden, opettajien ja kehittäjien kansainväliseen yhteistyön ja osaamisen jakamiseen. Tapahtuma tarjoaa mahdollisuuden verkostoitua, jakaa tutkimustietoa ja käydä kriittistä vuoropuhelua ajankohtaisista haasteista. Seminaarin kantava voima on alusta asti ollut yhteisöllisyys. Seminaarista on haluttu rakentaa kaikille avoin ja turvallinen kohtaamispaikka, jossa on mahdollista innostaa ja innostua varhaiskasvatuksen kehittämisestä. Eecera-konferenssi on sitoutunut vahvasti YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen (Unicef 2025) ja se välittyy kaikessa toiminnassa. Seminaari toimi myös inkluusion periaatteiden mukaisesti ja inklusiivinen varhaiskasvatus olikin konferenssin tämänvuotinen teema.
Konferenssin tervetulokirjeessä (Pascal 2025) Eecera-konferenssin puheenjohtaja Chris Pascal kuvaa, että Eeceran tavoitteena on rakentaa mahdollisuuksia solidaarisuuteen, yhteistyöhön ja avoimeen keskusteluun. Näitä tarvitaan tässä maailmassa nyt enemmän kuin koskaan koska elämme globaalien kriisien, kuten ilmastonmuutoksen ja konfliktien keskellä. Solidaarisuus ja yhteistyön rakentaminen edellyttää turvallisuuden ja osallisuuden takaamista kaikille osallistujille. Viharikosten, antisemitismin, islamofobian ja kaikenlaisen syrjinnän torjuminen oli seminaarin keskeinen tavoite. Keskeisenä arvona seminaarissa oli myös sananvapauden ja akateemisen vapauden puolustaminen kunnioittavassa hengessä. Tämä välittyi hienosti seminaarin kaikessa toiminnassa.
Konferenssin toimintaa ohjasivat seuraavat viisi perusperiaatetta: 1. Tasa-arvo – syrjinnän ja häirinnän nopea torjuminen. 2. Kunnioitus – sananvapaus muiden kunnioittamisen kontekstissa. 3. Turvallisuus – peloton ja häirinnästä vapaa ympäristö. 4. Yhtenäisyys – erojen ymmärtäminen ja yhteisen pohjan löytäminen. 5. Yhteistyö – oikeudenmukainen ja läpinäkyvä konfliktien ratkaisu. Lopuksi kirjeessään Pascal rohkaisee yhteisöä toivottamaan lämpimästi tervetulleiksi kollegat, jotka tulevat haavoittuvista tai konfliktialueista, ja varmistamaan heidän turvallisuutensa ja osallisuutensa konferenssissa. Oli upea huomata, miten hienosti nämä periaatteet saatiin isossa konferenssissa toteutumaan ja ne välittyivät kaikissa kohtaamisissa.
Inklusiivista varhaiskasvatusta kehittämässä
Tänä vuonna seminaarin teemana oli inklusiivinen varhaiskasvatus ja se sopi täydellisesti myös Laurean koordinoiman Erasmus plus -rahoitteisen Sosece -Socially Sustainable Early Childhood Education-hankkeen tavoitteiden kanssa. Inklusiivisuus määritellään varhaiskasvatuksessa yhdeksi varhaiskasvatuksen arvoksi ja kasvatuksen tavoitteeksi ja sillä tarkoitetaan esimerkiksi ”lapsen oikeutta kuulua ryhmään ja osallistua yhteiseen toimintaan sekä kasvaa omaan potentiaaliinsa vahvuuksien ja myönteisten oppimiskokemusten avulla. Osallisuutta vahvistaa lasten yksilöllinen ja sensitiivinen kohtaaminen sekä myönteinen kokemus kuulluksi ja nähdyksi tulemisesta yhteisön jäsenenä” (OPH 2025).
Inkluusio on yksi sosiaalisen kestävyyden periaate (OPH 2025) ja Sosece-hankkeen tavoitteena on edistää inklusiivisuutta vahvistamalla varhaiskasvatuksen sosiaalista kestävyyttä. Tämä tapahtuu kehittämällä henkilöstön osaamista, moniammatillista yhteistyötä ja sosiaalipedagogista lähestymistapaa, jotta inkluusion periaatteet voidaan aidosti toteuttaa.
Yksi keino kehittää sosiaalisesti kestävää varhaiskasvatusta on kiinnittää huomiota henkilöstön osaamiseen ja moniammatilliseen yhteistyöhön. Tähän onkin Suomessa jo tartuttu varhaiskasvatuslain uudistuksella vuonna 2018 jolloin varhaiskasvatuslaki (540/2018) määritteli uudelleen varhaiskasvatuksen henkilöstön rakenteen sekä kelpoisuudet (OKM 2025). Uusi henkilöstörakenne on jo käytössä jossain määrin, mutta se astuu voimaan viimeistään vuonna 2030. Tällöin varhaiskasvatuksessa työskentelee rinnakkain kolmen eri koulutustaustan ammattilaisia, yliopistotaustaisia opettajia, sosiaalialan koulutuksen saaneita varhaiskasvatuksen sosionomeja ja ammatillisen koulutuksen käyneitä lastenhoitajia. Tämä uusi henkilöstörakenne tarjoaa toteutuessaan hienot mahdollisuudet sosiaalisesti kestävän ja inklusiivisen varhaiskasvatuksen rakentamiseen. Tämän muutoksen tueksi tarvitsemme kehittämistyötä, jota Sosece-hanke on osaltaan toteuttamassa.
Suomi on edelläkävijä varhaiskasvatuksen kehittämisessä ja tämä henkilöstörakenteen uudistus on hieno osoitus kyvystämme kehittää varhaiskasvatusta myös henkilöstörakenteen ja koulutuksen näkökulmasta. Tämä uusi henkilöstörakenne herättikin myös konferenssissa paljon kiinnostusta.
Moniammatillisuus inkluusion edistäjänä
Konferenssi tarjosi hankkeelle mahdollisuuden järjestää oman hankkeen ympärille toteutettavan symposiumin, jossa pääsimme hankekumppaneiden kanssa jakamaan hankkeen tähänastisia tuloksia. Symposium rakentui Suomen, Latvian ja Liettuan sekä Viron seminaariesitysten ympärille. Tämä oli myös hieno tilaisuus tuoda näkyväksi hankkeen olemassaoloa.
Symposiumimme puheenvuorot käsittelivät hankkeen kehittämistyötä ja maissa esiin nousseita keskeisiä teemoja. Suomen esittelyssä kuvasimme alustavia tuloksia varhaiskasvatuksen henkilöstön kanssa toteutetusta tutkimushaastattelusta, joka käsitteli varhaiskasvatuksen uutta henkilöstörakennetta ja sen käyttöönottoon liittyä haasteita ja kehittämistarpeita.
Latvia ja Liettua kuvasivat yhteisessä esityksessään kummassakin maassa varhaiskasvatuksen henkilöstölle toteutettua laajaa määrällistä kyselyä. Kyselyn tulosten pohjalta he toivat esiin varhaiskasvatuksen henkilöstön osaamistarpeita sekä keinoja moniammatillisuuden kehittämiseen. Viron hankekumppanit esittelivät moniammatillisuutta Viron varhaiskasvatuksessa ja miten varhaiskasvatuksessa työskentelevien ammattilaisten yhteistyö rakentuu ja miten sitä hallinnoidaan.
Kaikki puheenvuorot nostivat esiin moniammatillisuuden merkityksen. Vaikka jokaisen maan tilanteet ovat varhaiskasvatuksen henkilöstörakenteen näkökulmasta erilaisia kehittämistarpeissa löytyi paljon samankaltaisuutta. Jokainen maa nosti esiin henkilöstöltä nousevista tarpeista keskeisinä moniammatillisuuden keskeiset teemat; yhteisen ajan merkityksen, riittävän johtamisen tarpeen sekä erilaista osaamista koskevan tiedon tarpeen.
Moniammatillisuuden käsite nousi esiin myös monissa konferenssin puheenvuoroissa. Tarve moniammatilliselle ja eri koulutusrajat ylittävälle yhteistyölle ja erilaisen osaamisen jakamiselle on suurempaa, kun kohtaamme maailmassa yhä haastavampia tilanteita ja lapset ja perheet tarvitsevat varhaiskasvatuksessa yhä laaja-alaisempaa tukea. Tämä sama ilmiö on läsnä kaikkialla maailmassa ja tämän vuoksi hankkeemme tavoitteet ja tutkimuksemme aihepiirinä oleva moniammatillisuuden käsite herätti paljon kiinnostusta. Moniammatillinen yhteistyö ja inkluusion teema tulevat varmasti jatkossakin olemaan varhaiskasvatuksessa hyvin keskeisiä. On hienoa, että pääsemme asiaa kehittämään kansainvälisen hankeyhteistyön avulla.
Lopuksi
Eecera-konferenssi tarjosi paljon uusia mahdollisuuksia niin hankkeen sisäisen yhteistyön kehittämiseen kuin myös sen teemojen kytkemiseen osaksi laajempaa kansainvälistä varhaiskasvatuksen tutkimus- ja kehittämistyötä. Tästä on hyvä jatkaa hankkeen toiminnassa eteenpäin tuntien, että olemme merkittävän ja tulevaisuuttamme muokkaavan aiheen äärellä. Inkluusion edistäminen tapahtuu yhdessä ja yhteistyössä ja tämä konferenssi oli siitä hieno esimerkki.
Sosece-hankkeen tavoitteena on kehittää korkealaatuista varhaiskasvatusjärjestelmää, parantaa kasvattajien ja ohjaushenkilöstön osaamista sekä edistää osallisuutta ja monimuotoisuutta koulutuksen aloilla. Hankkeen tavoitteena on kehittää ja levittää työkaluja ja menetelmiä, jotka tukevat varhaiskasvatuksen ammattilaisia luomaan, ylläpitämään ja kehittämään korkealaatuisia sosiaalisia ja pedagogisia oppimisympäristöjä ja -käytäntöjä, myötävaikuttaen sosiaalisesti kestävän tulevaisuuden rakentamiseen varhaiskasvatuksessa. Sosiaalinen kestävyys kuvaa hankkeessa dynaamista ja kehittyvää käsitettä, joka perustuu toimintakulttuuriin, jossa osallistuminen on juurtunut toimintaan ja jossa yhteisöllisyys korostuu yksilöllisyyden sijaan. (Sosece-hankkeen verkkosivut)
Kuva: Johanna Holmikari
Lähteet
