Suomen sosiaalipedagoginen seura järjestää vuosittain valtakunnalliset Sosiaalipedagogiikan päivät, joiden tavoitteena on tarjota alan toimijoille tilaisuus perehtyä sosiaalipedagogisesti kiinnostaviin ja ajankohtaisiin teemoihin teorian, tutkimustiedon ja käytännön kokemusten näkökulmista. Tänä vuonna päivät järjestettiin Laureassa 14. – 15.3.2024 3amk ammattipedagogisen tutkimus- ja kehittämiskampuksen aloitteesta Haaga-Helian, Laurean ja Metropolian ammattikorkeakoulujen yhteisvoimin. Päivien aiheena oli hyvin ajankohtainen Rauhanpedagogiikka konfliktien maailmassa, jota käsiteltiin pääpuheenvuorossa, käytännön työpajoissa ja tutkimuspajoissa.

Rauhankasvatusta tarvitaan varhaiskasvatuksessa, kouluissa, ammatillisessa koulutuksessa, korkeakoulutuksen organisaatioissa, vapaassa sivistystyössä, nuorisotyössä, maahanmuuttajatyössä, lastensuojelun sijaishuollossa, vankiloissa, ikääntyneiden hoivakodeissa – kaikkialla, missä sosiaalipedagogit toimivat, ja sielläkin, missä he eivät vielä toimi. Rauhanpedagogiikalla tarkoitetaan kasvatusta, jonka avulla pyritään edistämään valmiuksia rauhanomaiseen yhteiselämään, kykyä ja halua konfliktien ratkomiseen ilman väkivaltaa ja sitoutumista yhteistyöhön paremman maailman rakentamiseksi. Myös ammattikorkeakoulupedagogiikan kehittämiseen näillä teemoilla on paljon annettavaa.

Fostering socially just peace: critical peace pedagogics in an unjust world

Pääpuhuja Sara Habibi esitti vaikuttavan luennon siitä, miten kasvattajat, opettajat ja sosiaalialan työntekijät voivat edistää rauhan asiaa omassa työssään. Hänen mukaansa Eurooppa ja koko maailma on hankalassa tilanteessa; sodat, poliittinen ja taloudellinen epävarmuus, lisääntyvä maahanmuutto, hyvinvoinnin polarisoituminen, kiivaat väittelyt ja sosiaalisen median syöttämä informaatiomäärä eivät jätä ihmistä rauhaan. Mikään yhteiskunta ei kestä tätä pitkään, jolloin kasvatuksen ja myös korkeakoulutuksen on muututtava kohtaamaan todellisuus.

Habibi ehdotti ratkaisuksi kriittistä rauhankasvatusta, jossa sosiaalisen oikeudenmukaisuuden tavoitteleminen ja saavuttaminen on avain rauhaan. Rauhankasvatus (peace education) tarkoittaa sitä, mitä me opetamme esimerkiksi ihmisoikeuksien opettamista. Rauhan pedagogiikka (peace pedagogy) taas vastaa kysymykseen, miten rakennetaan henkilökohtainen toimijuus rauhan edistämisessä. Pelkkä puhuminen ei riitä vaan pitää osata myös toimia tärkeiden päämäärien eteen. Ensin pitää katsoa sisäänpäin ja löytää sisäinen rauha, jotta voi löytää yhteyden toisiin ihmisiin. Tämä hänen mielestään rauhan pedagogiikan ydin.

Luento haastoi myös ajattelemaan, mitä rauha oikeasti tarkoittaa. Johan Galtungin (1964) malliin viitaten lopullisesta rauhasta voi puhua vasta, kun on saavutettu oikeudenmukaisuus ja henkinen hyvinvointi. Silloin ei ole enää suoraa tai epäsuoraa väkivaltaa. Tämä onnistuu, kun rakennamme olosuhteet, jotka mahdollistavat inkluusion, yhdenvertaisuuden ja oikeudenmukaisuuden (rakenteellinen muutos). Ammattikorkeakoulupedagogiikkaan tällä on suora yhteys. On tärkeää luoda oppimisympäristö, jossa osallisuus ja yhdenvertaisuus toteutuvat. Näin opiskelijat voivat kehittää osaamistaan rauhan rakentamiseen.

Sara Habibin ajatukset lisäsivät näkökulmia rauhaan, auttoivat sietämään epätäydellisyyttä ja hahmottamaan asiaa kompleksisuuden läpi. Samoja haasteita on joka puolella maailmaa ja asioita tapahtuu yhtä aikaa paljon – tuntematon voi aiheuttaa pelottavia tunteita, joita pitäisi käsitellä. Meillä on tarve ymmärtää ja hallita elämäämme, mutta jos emme saa mahdollisuutta reflektoida pelottavia asioita, saatamme turhautua ja jättää rauhankasvatuksen muille. Hankalien ja tunteita herättävien asioiden reflektointi on tärkeää myös meillä ammattikorkeakouluissa. Näiden asioiden käsittelylle tulee olla paikka opetuksessa, opintojaksojen sisällöissä ja teemoina opintojen ohjaamisessa. Olennaista ovat myös menetelmät, joilla jokainen pääsee osallistumaan tasavertaisesti ja tulemaan kuulluksi.

Työ- ja tutkimuspajat ammattipedagogisen kehittämisen virittäjinä

Käytännön työpajoissa esiteltiin tehtyä sosiaalipedagogista työtä, toimintaa ja hankkeita. Niissä keskusteltiin käytännön työssä esiin tulleista sosiaalipedagogisista huomioista ja tehtiin toiminnallisia harjoitteita. Työpajojen aiheina oli jengiytyminen, tunnekasvatus, turvallisen tilan toimintatapa, opettajan eettinen osaaminen, katsomusdialogi rauhankasvatuksen menetelmänä sekä vapaat ohjelmistot, vapaat taidot. Osa työpajojen esimerkeistä nousi ammattikorkeakouluissa tehdystä työstä ja muutenkin työpajojen anti tuntui hyvin läheiseltä ammattipedagogiselle kehittämistyölle.

Tutkimuspajoissa esiteltiin ajankohtaista sosiaalipedagogista tutkimusta, tutkijat kertoivat tutkimusideoistaan ja kiinnostavista havainnoistaan, ja toivat keskusteltavaksi tärkeitä kysymyksiä. Tutkimustyöpajoissa esiteltiin tutkimuksia, joiden teemoina olivat arvo- ja katsomustietoisuus kasvatuksessa, arvokkuus ja merkityksellisyys, hyvinvoinnin tukeminen oppilaitoksissa, dekoloniaalin sosiaalipedagogiikan teoria ja käytäntö, sosiaalipedagogiikka kehystämässä toimintaa, yhteistä tutkimusta marginaaleissa elävien kanssa sekä työkulttuurin ja johtamisen sosiaalipedagogista tarkastelua.

Vahva kokemuksemme oli, että sosiaalipedagogisen tutkimuksen sovelluskohteet eivät rajoitu tietyille aloille vaan ammattikorkeakoulujen moniammatillisessa maailmassa sovelluskohteita on useita. Esimerkiksi merkityksellisyyden rakentaminen ja ylläpitäminen sekä opiskelussa että ammattikorkeakoulutyössä on merkittävä teema, johon konfliktien maailmassa on hyvä pysähtyä. Hyvinvoinnin edellytyksiä onkin jo 3amkin pedagogisen tutkimus- ja kehittämiskampuksen yhteistyössä edistetty, mutta tekemistä vielä riittää. Kiinnostava on myös kysymys, marginaalisuudesta. Miten se näyttäytyy ammattikorkeakoulujen toimintaympäristössä ja millaisia pedagogisia uudistuksia osallisuuden vahvistaminen meiltä vaatisi?

Yhdessä tekemällä ja tuntemalla eteenpäin

Sosiaalipedagogiikan päivät virittivät meidät uusiin ajatuksiin. Myös ammattikorkeakoulussa voidaan lisätä tietoa maailmasta, joka auttaa hahmottamaan maailman tilannetta, mutta lisäksi tulee saada tehdä ja tuntea. Voimme luoda tilaa turvalliselle yhdessä tuntemiselle, jossa ei ole vastauksia, mutta jossa voimme vahvistua, tulla rohkeiksi ja pitää itsestämme huolta. Valtarakenteiden tunnistaminen ja tunnustaminen on tärkeää. Voimme kysyä, kuka tästä tilasta puuttuu, kenen ehdoilla tässä mennään ja olemmeko sulkeneet jonkun ulos. Voimme yhdessä nähdä horisontin hämyisyyden takaa hyvää, joka voittaa. Rauhankasvatus perustuu rakkauteen, tietoisuuteen ja vastuullisuuteen. Me kaikki ammattikorkeakoulussa olemme siis rauhantekijöitä – kasvattajina voimme rakentaa rauhan siltoja konfliktien maailmassa.

Ammattipedagoginen tutkimus- ja kehittämiskampus vahvistaa ja tekee näkyväksi ammattipedagogista tutkimus- kehitys- ja innovaatiotoimintaa, tukee opetushenkilöstön pedagogista osaamista ja kannustaa kehittämään ja tutkimaan sitä, kokoaa yhteen ammattipedagogiikasta kiinnostuneita henkilöitä sekä toimii verkostoissa erilaisten sidosryhmien kanssa. Tässä yhteisessä 3amk-toiminnassa on mukana Haaga-Helian, Laurean ja Metropolian toimijoita.

Lähteet:

• Galtung, J. 1964. An Editorial. Journal of Peace Research, 1(1), 1-4.
• Sosiaalipedagogiikan päivien luennot ja esitykset 2024. Rauhanpedagogiikka konfliktien maailmassa.