Tämä kirjoitus on syntynyt YSI-ACT (Youth Action for Solidarity and Inclusion) -hankkeen projektipäällikön kynästä. Teksti kuvailee hankkeeseen osallistuneiden nuorten YSI – Time to Act -solidaarisuustekoa: Stopissa (Stop Huumeille ry) järjestettyä matalan kynnyksen peli-iltaa. Tapahtuman avulla nuoret halusivat ymmärtää ja hälventää päihteiden käyttäjiin kohdistuvaa stigmaa. Toiminnallaan he pyrkivät inspiroimaan muita nuoria kyseenalaistamaan yhteiskunnallisia normeja ja edistämään muutosta, jonka lähtökohtana on oman ajattelun kriittinen tarkastelu.
Kuva 1: Peli-iltaan valmistautumista (kuvaaja Johanna Kurki)
YSI Time to ACT – sanoista tekoihin
Olen saapunut pitsailtaan päihdekuntoutujien kohtaamispaikka Stoppiin, jonka kanssa osa nuorista on tehnyt yhteistyötä aiemminkin. Istahdan pöytään YSI-ACT -hankkeen projektipäällikön roolissa pientä epämukavuutta minulle vieraassa ympäristössä tuntien. Stoppi kuitenkin lunastaa heti lupauksensa lämpimien kohtaamisten olohuoneena. Pian minulla on edessäni kuppi teetä ja ympärillä juttuseuraa. Hankkeen nuoret virittelevät Kahootia televisioruudulle ja houkuttelevat vielä pitsapöydän ääressä keskustelevia vierailijoita osallistumaan heidän suunnittelemaansa peli-iltaan.
Nuoret ovat osallistuneet aiemmin syksyllä hankkeessa mukana olevien nuorisotyöntekijöiden järjestämiin solidaarisuustyöpajoihin, joihin nuoria rekrytoitiin sekä Laureasta että erityisesti nuorisotyötekijöiden omista toimintaympäristöistä. Nuorten mukanaolo hankkeessa huipentui Barcelonassa järjestettyyn kansainväliseen leiriin, jonne valikoitui solidaarisuustyöpajoihin osallistuneista nuorista neljän hengen ryhmä. Nuorille suunnatun toiminnan tavoitteena on ollut rohkaista nuoria keskusteluun ja reflektioon, sekä aktiivisesti kyseenalaistamaan ennakkoluuloja, stereotypioita ja syrjintää (YSI-ACT Toolkit, 2025). Nyt on aika toteuttaa hankeprosessin seuraava vaihe: nuorten oma vaikuttamisteko, jonka teema ja paikka ovat määrittyneet nuorten yhteisen keskustelun, reflektion ja mielenkiinnon pohjalta (Kuva 2: Ongelmanratkaisupuu).
Siirryttyämme sohville ison tv-ruudun äärelle, koen velvollisuudekseni kertoa hankkeesta, jonka tavoitteena on vahvistaa 16–25 -vuotiaiden nuorten valmiuksia toimia solidaarisuuden ja osallisuuden edistämiseksi. Hankehöpinä näyttää hukkuvan iloiseen puheensorinaan ja Kahoot-musiikin sointuihin. Karistan projektipäällikön roolin ja vaiennan itseni tajutessani, että nyt pääosassa ovat hankkeen nuoret, jotka ovat suunnitelleet tapahtuman. Heidän tavoitteenaan on kohdata päihdekuntoutujat inhimillisesti ja ennakkoluuloitta Kahootin, lautapelien ja yhteisen keskustelun merkeissä.
Kuva 2: Nuorten keskustelun pohjalta koottu ongelmanratkaisupuu, jota hyödynnettiin vaikuttamisteon suunnittelun pohjana.
Eroon stigmasta
Kahoot alkaa ja yritän napauttaa väittämiin oikeita vastauksia. Väittämät käsittelevät päihteiden käyttöön liittyviä ennakkoluuloja. Klikkaan melko pian väärän vastauksen, jota hämmentyneenä selittelen liian nopealla reagoinnilla. Todellisuudessa aihepiiri on minulle melko vieras. Ilmapiiri on kuitenkin rento, ja saan sohvaryhmällä istuvilta päihdetoipujilta hyväksyviä katseita ja siellä täällä kuuluu hersyvää naurua. Huumori tuntuu yhdistävän heitä, ja hyvin pian myös meitä kaikkia sohvaryhmällä istuvia.
Aihe on kuitenkin vakava. Nuorten suhtautuminen huumeisiin on nykyään myönteisempää, ja vakavia haittoja aiheuttavien huumeiden ongelmakäyttö on lisääntynyt (Allianssi 2024). Uutisoinnista tutuksi tullut muuntohuume alfa-PVP nousee esiin tässäkin keskustelussa. Huomioni kiinnittyy siihen, että alfa-PVP:n mediassakin vilahtelevaa katukauppanimeä peukku ei juurikaan mainita tässä huoneessa. Kotimaisten kielten keskuksen (2025) blogissa kirjoitetaan vaarallisen huumausaineen virallisen nimen käyttämisen puolesta, koska uutisoinnissa ei tulisi normalisoida huumeslangissa käytettyä sanaa.
Päihderiippuvaisiin liittyvä uutisointi on kiinnittänyt hankkeessa mukana olevien nuorten huomion. He ovat huolissaan päihteiden käyttäjiin liittyvästä stigmasta, jota he nimenomaan haluaisivat hälventää. Stigmalla tarkoitetaan kielteistä mielikuvaa, joka muodostuu ihmisen olemuksen, taustan, toiminnan tai sairauden seurauksena. Stigma näyttäytyy yhteiskunnassa ennakkoluuloina ja syrjivänä kohteluna. Erityisesti nuoria huolettaa sosiaalinen stigma, eli median välittämä osittain vääristynyt kuva päihteiden käyttäjistä. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2023, 11.) Pahimmillaan lehtijutut ja uutisointi aiheuttavat pelkoja ja lisäävät välttelykäyttäytymistä. Stigmatisoituneet ihmiset koetaan toisinaan jopa vaarallisina, eikä heitä haluta auttaa (Rissanen, Jurvansuu & Jalava 2024). Omalla kohdalla tätä voisi tarkastella tilanteessa, jossa päihtynyt kävelee kadulla vastaan. Kokeeko myötätunnon ja huolen sijasta inhoa tai pelkoa, tai vaihtaako vältellen kadun puolta?
Mukana pelaavien kokemuksesta käy ilmi, että katukuvassa näkyy vain murto-osa päihdeongelmasta. Osan päihdeongelma ei oikeastaan edes näy päällepäin. Seuraava Kahoot-väittämä ”Päihderiippuvainen voi käydä töissä ja hoitaa arjen pitkään normaalisti” johdattaa keskustelun muistoihin, millaista elämä oli, kun pystyi yhdistämään päihteet ja työelämän muiden sitä huomaamatta. Kunnes sitten ei enää pystynytkään, ja halusi päihtyä vain yksinään neljän seinän sisällä.
Seuraava Kahoot-väittämä ilmestyy ruudulle: ”Addiktiosairaus on oma valinta.” Kaikki paikalla olevat tietävät, että väittämä on epätosi. Silti päihderiippuvaisia pidetään usein itsekkäinä, ja päätöstä tarttua päihteisiin omana valintana. Päihderiippuvaisille suunnattuja palveluja ei haluta omalle asuinalueelle, jolloin puhutaan Nimby-ilmiöstä (Not in my backyard). Pelko ja ennakkoluulot heräävät vähintään siinä vaiheessa, kun päihderiippuvuus on näkyvää ja ongelma tulee ilmi. (Rissanen, Jurvansuu & Jalava 2024.) Työssä käyvä addiktionsa salaava päihderiippuvainen ei kiinnitä huomiotamme, mutta puhe naapuriin perustettavasta päihdekuntoutujien yksiköstä tai huumeneulojen vaihtopisteestä herättää voimakkaan keskustelun.
Rohkeus vaikuttaa ja kyseenalaistaa ennakkoluuloja
Mielenterveyteen liittyvät ongelmat ovat olleet viime vuosina paljon esillä, ja etenkin lievempiin mielenterveyden ongelmiin liittyvä stigma on vähentynyt. Päihderiippuvuuksiin liittyvä stigma puolestaan on edelleen voimakas. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2023.) Stigman tiedetään heikentävän itsetuntoa, eristävän sosiaalisista suhteista, aiheuttavan itsetuhoisuutta tai lisäävän päihteiden käyttöä entisestään. Tutkimuksen mukaan negatiiviset asenteet voivat kuitenkin muuttua kokemusten myötä (Rissanen, Jurvansuu & Jalava 2024), ja juuri tämän äärellä hankkeemme nuoret ovat. He pyrkivät ymmärtämään stereotypioita ja hälventämään stigmaa oman peli-iltakokemuksensa avulla. He ovat valmiita tarkastelemaan omia ennakkoluulojaan, ja samalla haastavat muutkin tekemään niin. Projektin viimeisessä vaiheessa nuoret tekevät solidaarisuusteostaan videon, joka tullaan näkemään toukokuisessa hankkeen loppukonferenssissa.
On ollut hienoa kulkea tätä solidaarisuusmatkaa näiden nuorten kanssa, toisinaan vain ylpeänä sivusta seuraajana. Matkan varrelle on mahtunut merkityksellisiä keskusteluja, syvällistä reflektiota ja empaattisia kohtaamisia. Ja nyt olemme Stopissa nuorten suunnitteleman solidaarisuusteon äärellä, stigmaa ymmärtämässä ja hälventämässä. Viimeinen väittämä ”Riippuvaisilla ihmisillä ei ole toivoa” saa Kahootissa nopeat epätosiklikkaukset, ja jo tämä ilta, jaetut tarinat ja paikka osoittavat toivon. Kunpa kaikki nuoret ymmärtäisivät, että heidän ajatuksillaan ja teoillaan on todellakin merkitystä.
Itselläni olisi kiire jo toisaalle, mutta intensiivinen keskustelu pitää otteessaan. Vihdoin toteamme yhteistuumin, että eihän tässä mitään lautapelejä ehditty pelaamaan. Nuorten suunnittelema Kahoot toimi hyvänä johdatuksena keskusteluun, johon jokainen liittyi omista lähtökohdistaan ja halustaan mukaan. Osa omien kokemusten ja kohtaamisten kautta, toiset taas tiedonjanoisina ja uteliaina – kiinnostuneina ravistelemaan omia ja toisten ennakkoluuloja. Kiitän kaikkia ja olen liikuttuneen ylpeä hankkeeseen mukaan lähteneistä nuorista, jotka ovat juuri nyt solidaarisuuden ytimessä. Jatkamme omille teillemme, toivottavasti ympäröivää maailmaa hieman lempeämmin tarkastellen.
Tämä teksti on laadittu osana Euroopan unionin CERV‑ohjelman osarahoittamaa, kaksivuotista YSI‑ACT‑hanketta, jossa Laurea‑ammattikorkeakoulu vastaa hankekumppanina osaltaan hankkeen toteutuksesta ja viestinnästä. Hankkeen tavoitteena on vahvistaa 16-25 -vuotiaiden nuorten aktiivisen kansalaisuuden asennetta, edistää osallisuutta ja solidaarisuutta sekä torjua ennakkoluuloja ja syrjintää. Hankkeessa kehitetään luovia ja osallistavia menetelmiä, joita nuorisotyöntekijät ja muut kasvatusalan ammattilaiset voivat hyödyntää työssään.
Lisätietoa hankkeesta:
Lähteet
- Rissanen, P., Jurvansuu, S., & Jalava, J. 2024. Mielenterveys ja nimby: Suomalaisen väestön suhtautuminen mielenterveysongelmiin. Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti, 61(1), 61-74. Viitattu 24.2.2026
- Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2023:29. Kansanterveyden neuvottelukunnan mielenterveys-, päihde- ja riippuvuusasioiden jaosto. Suosituksia mielenterveyteen, päihdeongelmiin ja riippuvuuteen liittyvän stigman ja syrjinnän tunnistamiseen ja vähentämiseen. Viitattu 24.2.2026
- Stop huumeille ry. 2026. https://www.stophuumeille.fi/ Viitattu 24.2.2026
- Suomen nuorisoalan kattojärjestö Allianssi ry. 2024. Mitä kuuluu nuorille? – Tieto- ja ratkaisupaketti, kunta- ja vaaliohjelma 2025.Viitattu 24.2.2026
- Uusikoski, R. Älä uutisoi peukusta. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 24.2.2026
- YSI-Act työkalupakki – Työkaluja solidaarisuuden, osallisuuden ja aktiivisen kansalaisuuden edistämiseen. 2025.
