Sanotaan, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Korkeakoulun toiminnan tulee olla nykyään yhä ketterämpää, jotta se pystyy vastaamaan toimintaympäristössä tapahtuviin muutoksiin. Vaateet ja niiden uudistumisen syklit ovat nopeutuneet huomattavasti, mikä on seurausta niin teknologistumisesta, kansainvälistymisestä kuin yleisestä työn murroksestakin. Samaan aikaan korkeakoulutoiminta on tai sen ainakin pitäisi olla yhtä pitkäjänteistä kuin aiemminkin. Niin koulutuksessa kuin myös tutkimuksessa tarvitaan myös jatkuvuutta. Tutkintojen valmistuminen kestää vuosia, jolloin opetussuunnitelmia on kehitettävä samaan aikaan sekä pitkäjänteisesti että ketterästi osaamistarpeiden muuttuessa. Tämä luonnollisesti korostuu erityisesti ammatillisessa korkeakoulutuksessa, kun asiantuntijoita koulutetaan ammattiin ja suoraan työelämään, eikä varsinaisesti tutkijoiksi kuten yliopistokoulutuksessa. Tässä vaaditaan vahvaa suunnitelmallisuutta ja kurinalaista suunnitelman toteuttamista.
Ammattikorkeakoululaissa (4 §) on määritetty ammattikorkeakoulun tehtäväksi antaa työelämän ja sen kehittämisen vaatimuksiin sekä tutkimukseen, taiteellisiin ja sivistyksellisiin lähtökohtiin perustuvaa korkeakouluopetusta ammatillisiin asiantuntijatehtäviin ja tukea opiskelijan ammatillista kasvua. Ammattikorkeakoulun tehtävänä on lisäksi harjoittaa ammattikorkeakouluopetusta palvelevaa sekä työelämää ja aluekehitystä edistävää ja alueen elinkeinorakennetta uudistavaa soveltavaa tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa sekä taiteellista toimintaa. Tehtäviään hoitaessaan ammattikorkeakoulun tulee tarjota mahdollisuuksia jatkuvaan oppimiseen. Tämän lisäksi ammattikorkeakoulu voi harjoittaa liiketoimintaa, joka tukee säädettyjen tehtävien toteuttamista. Ammattikorkeakoulutoiminta on siten erittäin monimuotoista ja ammattikorkeakoululain (6 §) mukaisesti ammattikorkeakoulun tulee lisäksi tehtäviään suorittaessaan olla lisäksi erityisesti omalla alueellaan yhteistyössä elinkeino- ja muun työelämän kanssa sekä tehdä yhteistyötä suomalaisten ja ulkomaisten korkeakoulujen samoin kuin muiden koulutuksen järjestäjien kanssa. Korkeakoulutoiminnan monimuotoisuutta lisäävät myös erilaiset koulutusalat tunnuspiirteineen ja koulutusalojen erilaiset alueelliset, kansalliset ja kansainväliset verkostot.
Tästä seuraa väistämättä se, että korkeakoulun toimintaa on suunniteltava pitkäjänteisesti ja suunnitelmaa on tarkennettava säännöllisesti tarpeen mukaan. Johtuen moninaisesta ja monialaisesta toiminnasta sekä tarpeista laajojen sidosryhmien osallistumiseen toiminnan suunnitteluun, on siitä pyritty rakentamaan yhä jatkuvampi prosessi. Korkeakoulussamme tätä on pyritty toteuttamaan mm. siten, että on siirrytty iteratiiviseen strategiaprosessiin.
Iteratiivisen ja vuosittain tarkentuvan korkeakoulun strategian vaatimaan tiedon tuottamiseen, havainnointiin ja tiedon jäsentämiseen voivat osallistua kaikki korkeakouluyhteisön jäsenet ja keskeiset sidosryhmät. Tavoitteena on reagoida ennakoidusti toimintaympäristössä alueellisesti, kansallisesti ja kansainvälisesti tapahtuviin muutoksiin. (Laurean 2030 –strategia, s. 4) Näin strategiaprosessi on säännöllisesti vuosittain toteutuvana yhä kiinteämpi osa korkeakoulun toiminnan ja talouden suunnittelua. Korkeakoulussamme hallitus päättää strategiasta vuosikellon mukaisesti aina kesäkuussa sekä toiminta- ja taloussuunnitelmasta (TTS) joulukuussa. TTS rakennetaan kerrallaan ei vain seuraavaksi vuodeksi vaan kolmeksi seuraavaksi vuodeksi eli se on rullaava toiminta- ja taloussuunnitelma.
Tällä toimintamallilla korkeakoulun strategia konkretisoituu tavoitteiksi ja toimenpiteiksi TTS:ssa, joka kytkee yhteen johtamisen, ennakoinnin, henkilöstön osaamisen ja hyvinvoinnin, toiminnan ja tulosten arvioinnin sekä toiminnan kehittämisen. TTS kytkee täten yhteen Laurean johtamisjärjestelmän ja laatujärjestelmän. (Laurea laatukäsikirja, s. 9) Näin hyvä suunnittelu kytkeytyy korkeakoulun johtamiseen. Suunnitelmallisuus on edellytys onnistuneelle korkeakoulun johtamiselle ja pitkäjänteiselle kehittämiselle. Sen ei tarvitse lainkaan heikentää korkeakoulun ketteryyttä, vaan suunnittelun merkitys on juuri päinvastainen. Suunnitelmallisuus mahdollistaa paremman reagoinnin ja ketteryyden, kun toiminta on hallittua kaaosmaisuuden sijaan.
Lähteet:
