Tässä artikkelissa tarkastelemme kanssatutkijuuttamme rikos- ja päihdetaustaisten kokemusasiantuntijoiden kanssa, joka toteutui VoimaProfi-tutkimushankkeessa. Toteutimme yhdessä tutkimuksen, jossa tarkastelimme rikos- ja päihdetaustaisille suunnatun pitkäkestoisen Keijo-kokemusasiantuntijakoulutuksen käyneiden kokemusasiantuntijoiden päiväkirjoja työstään erilaisissa sosiaalialan järjestöissä.

Tutkimuksen tavoitteena oli ymmärtää, miten he reflektoivat kokemusasiantuntijuuttaan erilaisissa kansalaisjärjestöjen työtehtävissä, joissa he toimivat erilaisten haavoittuvassa asemassa olevien asiakasryhmien parissa. Opimme projektitutkijoina paljon tästä yhteisestä tutkimusmatkastamme kanssatutkijoiden kanssa. Kuvaamme tätä oppimismatkaa tässä artikkelissa. Lopuksi teemme inventaarion kanssatutkijuusmatkamme onnistumisista ja kehittämiskohteista.

Pyyry (2012, 37) määrittelee kanssatutkimuksen seuraavasti: ”tutkimuksen kohteena olevien ihmisten osallistumista tutkimuksen toteuttamiseen ja heidän ottamistaan huomioon tutkimusprosessissa kyvykkäinä toimijoina, joilla on ’tieto’ omasta maailmastaan”. Kanssatutkimukselliseen lähestymistapaan kuuluu se, että osallistujiin suhtaudutaan oman elämänsä asiantuntijoina, tutkimuskumppaneina heidät mielletään tasavertaisina (Kulmala ym. 2023, 11).

KEIJO-kokemusasiantuntijat osallistuivat VoimaProfi –hankkeemme osatutkimukseen kanssatutkijoina (ks. lisää Keijoista esim. Salomi ym. 2020 Maailma tarvitsee Keijoja – Näkökulmia rikos- ja päihdetaustaisten kokemusasiantuntijuudesta – Theseus). Kanssatutkijat tuottivat tietoa reflektoimalla työhönsä liittyviä ajatuksiaan päiväkirjaan, analysoimalla päiväkirjoja ja kommentoimalla pääasiassa projektitutkijoiden tekemää analyysiä.

Kuinka Keijoista tuli (kanssa)tutkijoita?

VoimaProfi -tutkimushankkeeseen oli hankekirjoitusvaiheessa suunniteltu osuus menetelmälliselle kehittämiselle. Osatutkimuksessamme se oli kanssatutkimuksellinen lähestymistapa (ks. lisää esim. Pyyry 2012; Kulmala ym. 2023). Keijoille järjestettiin perehdytystä tutkimusmenetelmiin, päiväkirja-aineistoihin, tieteelliseen kirjoittamiseen, sisällönanalyysiin ja tutkimusetiikkaan.

Kanssatutkimuksen prosessissamme pohdimme paljon sitä, että kokemusasiantuntijoita ei kesytetä tutkijoiksi vaan tuetaan heitä kriittiseen tieteelliseen ajatteluun ja tiedontuotantoon. Kanssatutkimuksellinen lähestymistapa korostaa yhteistyötä tutkijoiden ja kanssatutkijoiden, eli meidän tapauksessamme kokemusasiantuntijoiden välillä, joilla on omakohtaista kokemusta tutkittavasta ilmiöstä. Tämä lähestymistapa pyrkii välttämään perinteisiä valtarakenteita, joissa tutkijat voivat määritellä tutkimuskohteensa irrallaan kohteen omasta kokemuksesta.

Kanssatutkimuksessa kokemusasiantuntijoita kohdellaan arvostavasti ja heidän omakohtainen tietonsa ja kokemuksensa ovat keskeisessä roolissa tiedon luomisessa. Kokemusasiantuntijoita ei siis pyritä muuttamaan perinteisiksi tutkijoiksi, vaan heitä tuetaan omien kokemustensa ja tiedon jakamisessa. Tämä mahdollistaa monipuolisemman ja syvällisemmän ymmärryksen tutkittavasta ilmiöstä, sillä kokemusasiantuntijat voivat tarjota ainutlaatuista näkökulmaa tutkimuskohteina olevista ilmiöistä, jotka rakentuvat heidän aikaisemmista kokemuksistaan ja elämänpiiristään.

¤%!# & parit muut valitut sanat

Verkossa järjestetyt tutkijatapaamiset olivat mahdollisia sovittaa kanssatutkijoiden arkeen, jotka muutoin olivat kiinni kukin muissa työtehtävissään. Kuitenkin digitaalisten laitteiden käyttäminen venytti monesti kanssatutkijoiden hermoja ja ”rikastutti” tutkijatiimin jäsenten vuorovaikutuksen sisältöä. Erään yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan kiroilu on merkki älykkyydestä (kts. Jay & Jay 2015). Kiroilun salliminen edesauttoi yhtäältä matalan kynnyksen rakentumista tutkijaryhmään pyrkiville. Toisinaan oli kuitenkin ristiriitaista pohtia sitä, miten rakentaa luottamuksellista ilmapiiriä ja hyvää vuorovaikutusta ja samaan aikaan todeta jotain esimerkiksi siitä millaista on asiallinen ja ammatillinen vuorovaikutus. Jäimme pohtimaan sitä, missä määrin kielenkäyttöön olisi ollut tarpeen puuttua – kuitenkin työpaikalla tulee käyttäytyä asiallisesti ja toisia kunnioittaen. ”Kadunkielestä” voi olla erityistä hyötyä asiakkaiden kohtaamisessa, siltojen rakentamisessa asiakkaisiin ja yhteyden löytämisessä nopeasti. Ammatillisena kielenä runsas ”voimasanojen” käyttö ei välttämättä näyttäydy ammatillisena käyttäytymisenä.

Metron penkiltä työskentelyä

Tutkimuksessa Keijot eivät olleet meihin nähden yhdenvertaisessa asemassa tutkijoina, vaikka muutoin yhdenvertaisuuteen pyrimmekin (positioista kanssatutkimuksessa katso tarkemmin esim. Kulmala ym. 2024). Alkuperäinen tutkimusrahoituksemme käytöstä sisälsi varauksen kokemusasiantuntijoiden palkkaamisesta kanssatutkijoiksi ainoastaan aineiston keräämiseen ja analysointiin. Tämä vaikeutti kanssatutkijoina toimivien Keijojen osallistumista tutkimusartikkelin kirjoittamiseen. Arjen muuttuvat tapahtumat haastoivat Keijojen osallistumisen mahdollisuuksia tutkimuksen tekemiseen. He kuitenkin pyrkivät oikeaan aikaan metrojenkin penkeiltä osallistumaan sovittuihin tutkijatiimin tapaamisiin. Kanssatutkimus kuitenkin vaati projektitutkijoilta tavallistakin enemmän epävarmuuteen suostumista ja erilaisten työskentelykäytäntöjen hyväksymistä.

Mitä me opimme yhteisestä matkasta?

Kanssatutkimus on ollut myös meille itsellemme tutkijoina uuden oppimista ja monenlaiseen epävarmuuteen suostumista. Kuitenkin koemme, että on ollut tarpeellista kehittää kanssatutkimusta juuri Keijojen kanssa. Keijojen kanssa tehty kanssatutkimus on tarjonnut tutkijoille mahdollisuuden oppia uutta ja kehittää tutkimusmenetelmiä, jotka sopivat paremmin heidän tarpeisiinsa ja toiveisiinsa. Kanssatutkimus on auttanut meitä tutkijoita kohtaamaan epävarmuutta ja löytämään tapoja käsitellä sitä yhdessä tutkimuksen tekemiseen osallistuvien ihmisten kanssa.

Luottamuksen rakentamiseen ja tutustumiseen on hyvä varata runsaasti aikaa. Meistä toinen tunsi kaikki kanssatutkijat pidemmältä ajalta, ja pääsimme sen osalta nopeasti käyntiin itse tutkimusprojektimme kanssa. Olemme pohtineet myös sitä, pitäisikö KEIJOjen kokemusasiantuntija-koulutuksessa jatkossa olla jokin osuus kanssatutkimuksesta.

VoimaProfi -tutkimushankkeessa osallisuus ja niin sanottu “empowerment” eli valtaistuminen on ollut keskeistä. Kanssatutkimukseen sisältyy aito pyrkimys tähän. Kanssatutkimus pyrkii tarjoamaan mahdollisuuden aitoon osallistumiseen ja vaikuttamiseen tutkimusprosessissa, mikä voi edistää osallistujien voimaantumista ja kokemusasiantuntijoiden vaikuttavuutta yhteiskunnassa. Voidaan kuitenkin pohtia sitä, miten aitoa osallisuutta tai voimaantumista tässä tutkimuksessa on tapahtunut. Yksi osallistujista kertoi, että tämä on hyvä lisä hänen ansioluetteloon, toinen sanoi, että olisi mielellään mukana jatkossakin vastaavassa projektissa.

Suosittelemme kanssatutkimukseen tutustumista muillekin. Esimerkkejä kanssatutkimuksen hyödyntämisestä ammattikorkeakoulun arjessa voi katsoa, vaikka täältä: Miten ja miksi hyödyntäisin kanssatutkijuutta työssäni ammattikorkeakoulussa? | Laurea Journal).

Inventaario kanssatutkijuusmatkan onnistumisista ja kehittämiskohteista

Tutkimussuunnitelman laatiminen

Yksi kokemusasiantuntija kommentoi tutkimussuunnitelmaa, mutta ei esittänyt muutosehdotuksia, mikä saattaa viitata tarpeeseen selkeyttää arviointiprosessia kokemusasiantuntijoille. Tulevissa tutkimussuunnitelmissa voitaisiin hyödyntää osallistavia menetelmiä suunnitelman tarkastelussa kattavamman kokemusasiantuntijoiden tarkastelun varmistamiseksi.

Rekrytoiminen ja osallistuminen

Kanssatutkijoiden palkkiomaksuista, tutkimustehtävistä sekä tutkimuskäytännöistä sovittiin kirjallisesti ja kaikki halukkaat pääsivät mukaan tutkijoiksi. Kirjalliset sopimukset palkkioista, tutkimustehtävistä ja tutkimuskäytännöistä varmistivat läpinäkyvyyden. Sen sijaan yhdenvertaisuuden näkökulmasta voi olla liian haasteellista edellyttää kokemusasiantuntijoilta kaksoisroolia työntekijänä ja tutkijana. Tutkimuksen tekemiseen tulisikin varata riittävät resurssit.

Koulutus, tuki ja ohjaaminen

Tutkimusprosessin ajaksi järjestettiin yksilö- ja ryhmämuotoista tukea aineiston hankkimisesta sekä tutkimuksen tekemisestä. Koulutusmateriaalia annettiin myös itsenäistä opiskelua varten.

Analyysi ja palaute

Kolme neljästä kokemusasiantuntijasta osallistui analyysin toteuttamiseen. Kaikki antoivat palautetta analysoidusta aineistosta. Joitakin pieniä muutoksia tehtiin palautteiden perusteella.

Kirjoittajuus artikkeleissa

Kaikille tarjottiin mahdollisuus kirjoittaa tutkimusartikkelia, mutta kukaan ei kirjoittanut artikkelia. Kirjoittamiseen liittyvien esteiden käsitteleminen ja kohdennetut toimenpiteet kirjoittamisen tueksi vähentäisivät osallistumisen esteitä.

Kehittämiskohteiden huomioiminen ja dialoginen kanssatutkijuus

Työpajat ja palautteen antamiselle järjestetyt tilaisuudet voivat edistää sitoutumista ja tukea kriittisten näkökulmien esille tuomista. Ehkä jatkossa olisi hyvä pitää enemmän tapaamisia livenä kampuksella, jotta keskittyminen olisi helpompaa ja vuorovaikutus verkon ulkopuolellakin mahdollistuisi. Tämä olisi tärkeää myös tutustumisen ja luottamuksellisen ilmapiirin kannalta. Ajankäytöllisesti se ei kuitenkaan tällä kertaa ollut mahdollista.

Mikä hanke?

VoimaProfi-hanke tuottaa ratkaisuja sosiaalisen syrjäytymisen ja eriarvoistumisen haasteisiin tutkien ja kehittäen. Hankkeessa myös kehitetään Laurean henkilöstön ja opiskelijoiden T&K-osaamista. Hankkeessa luodaan uusia menetelmällisiä ratkaisuja. Hankkeessa kokemusasiantuntijat toimivat kanssatutkijoina. Hankkeessa on neljä osatutkimusta: (1) haavoittuvien ryhmien digitaalinen osallisuus, (2) mielenterveyden vertaistuki, (3) rikostaustaisten kokemusasiantuntijoiden ammatillinen kehitys, (4) vanhustenhuollon henkilöstön työhyvinvointi. (VoimaProfi -verkkosivu). Kirjoittajat toimivat hankkeessa projektitutkijoina.

Lähteet

• Jay, K. L., & Jay, T. B. 2015. Taboo word fluency and knowledge of slurs and general pejoratives: Deconstructing the poverty-of-vocabulary myth. Language Sciences, 52, 251–259.
• Kulmala, M.; Spišák, S. ja Venäläinen, S. (toim.) 2023. Kanssatutkimus: Ihanteet ja käytännöt. Tampere University Press.
• Kulmala, M., Venäläinen, S., Hietala, O., Nikula, K. ja Koskivirta, I. 2024. Lived Experience as the Basis of Collaborative Knowing. Inclusivity and Resistance to Stigma in Co-Research. International Institute for Qualitative Methodology.
• Nikula, K. 2023. Miten ja miksi hyödyntäisin kanssatutkijuutta työssäni ammattikorkeakoulussa? Laurea Journal.
• Nikula. K. & Lindström, J. 2022. Kokemusasiantuntijat ja ammattilaiset kanssatutkijoina. Kreodi.
• Pyyry, N. 2012. Nuorten osallisuus tutkimuksessa. Menetelmällisiä kysymyksiä ja vastausyrityksiä. Nuorisotutkimus, 30(1), 35–53.