Osallistuin helmikuussa 2026 Innokaupunkien delegaation mukana opintomatkalle Viroon, Tallinnaan. Matkan tavoitteena oli benchmarkata Viron hyviä käytänteitä innovaatioratkaisuissa ja ekosysteemin rakentamisessa sekä verkostoitua muiden toimijoiden kanssa. Tallinna valikoitui kohteeksi syystä: Viro tunnetaan määrätietoisesta digitalisaatiosta ja startup-ympäristöstään, mutta matkan varsinainen anti liittyi siihen, miten kokonaisuus on rakennettu arjen rakenteiksi ja pysyväksi toimintatavaksi. Jo ensimmäisissä keskusteluissa hahmottui, että Tallinnan mallissa keskeistä ei ole yksittäisten hankkeiden kasaaminen, vaan yhteistyöhön perustuva ekosysteemi, joka tukee yritysten kasvua, kansainvälistymistä ja tutkimuslähtöistä innovaatiotoimintaa pitkäjänteisesti.
Retken tavoitteet ja odotukset
Innokaupungit on suomalaisten yliopisto- ja yliopistokeskuskaupunkien muodostama verkosto, joka tekee pitkäjänteistä ekosysteemityötä valtion kanssa solmittujen sopimusten pohjalta. Verkoston ydinajatuksena on vahvistaa alueellisia tutkimus-, kehittämis- ja innovaatioekosysteemejä (TKI) ja rakentaa yrityksille, kaupunkikehittäjille ja tutkijoille käytännön mahdollisuuksia kehittää yhdessä. Painotus ei ole vain yksittäisissä projekteissa, vaan jatkuvassa toimintamallissa, jossa yhteistyö kytkeytyy kaupunkien strategisiin valintoihin ja tuottaa myös kansainvälisesti kiinnostavia kokonaisuuksia. (Innokaupungit 2026.)
Itselleni matka liittyi hanketyöhön, jota teen Laurea-ammattikorkeakoulun Vauhtia innovaatioille – Vantaan innovaatiokiihdyttämö -hankkeessa. Hankkeessa luodaan Vantaalle sopivia toimintamalleja innovaatiokiihdyttämöstä haastattelemalla alueen toimijoita, tekemällä vertaistutkimusta ja järjestämällä yhteiskehittämiseen perustuvia työpajoja. Hanke toteutetaan vuosina 2024–2026, ja tavoitteena on vahvistaa yhteistyömuotoja yritysten, oppilaitosten ja julkishallinnon välillä niin, että syntyy sekä yritysten arkeen istuvia palveluja että uusia tapoja pilotoida ja kehittää ratkaisuja. (Laurea 2025.)
Lähdin Tallinnaan käytännönläheinen kysymys mielessäni: mitä Viron ja Tallinnan innovaatioverkostoista ja ekosysteemimalleista voisi oppia – ja voisiko matka tuoda uusia oivalluksia Vantaan innovaatiokiihdyttämön toimintamallien kehittämiseen. Matkalle osallistui innokaupunkien partnereita valtakunnallisesti, joten halusin myös vaihtaa kuulumisia Suomen innovaatioekosysteemeistä heidän kanssaan.
Kuva: Tehnopolin tiloissa toimii myös DIANA-ohjelma (kuvaaja Terhi Kärpänen)
Tallinnan ekosysteemin ydin: pysyvät rakenteet ja selkeä palvelupolku
Matkan ohjelma oli kolmipäiväinen ja tiivis kokonaisuus. Päivät koostuivat esityksistä, keskusteluista ja vierailuista Viron keskeisissä innovaatio-, startup- ja julkisen sektorin organisaatioissa. Tapasimme edustajia Viron talous- ja viestintäministeriöstä, Startup Estoniasta, Tallinnan kaupungilta, Enterprise Estoniasta, Tehnopol Science & Business Parkista sekä Tallinnan teknillisestä yliopistosta (TalTech). Kokonaisuus ei kuitenkaan jäänyt luentosarjaksi: mukana oli pienryhmäkeskusteluja, käytännön esimerkkejä ja verkostoitumista, jotka tekivät mallista konkreettisen. Lisäksi vierailimme esimerkiksi Tehnopolin ja TalTechin tiloissa.
Kohtaamisissa alkoi hahmottua, miksi Tallinnan innovaatioekosysteemi tuntuu yhtenäiseltä. Yhteistyö ei näyttäytynyt irrallisina yksittäisinä projekteina, vaan arjen toimintana, jossa roolit, palvelupolut ja odotukset ovat jo valmiiksi olemassa. Liisi Kirch, startup-sektorin johtaja Viron talous- ja viestintäministeriöstä, nosti pöytäkeskusteluissa esiin Viron ekosysteemin vahvuudeksi Viron pienuuden ja ketteryyden: ihmiset tuntevat toisensa, ja moni asia etenee myös henkilökohtaisten kohtaamisten kautta (Kirch 2026).
Minulle vahvin havainto oli se, miten saumattomasti keskeiset toimijat täydentävät toisiaan ja keskittyvät vain kärkihankkeisiin. Talous- ja viestintäministeriö, Startup Estonia, Tallinnan kaupunki, Enterprise Estonia, Tehnopol ja TalTech muodostavat verkoston, jossa yhteistyö on jatkuvaa eikä käynnisty aina uudelleen hankkeesta toiseen. Valtion rahoituksessa painotetaan tiettyjä kärkikohteita kehittämisen osalta, joihin rahoituksen saa. Näihin kohteisiin on sidottu myös start-up-hankkeet ja muut projektitoiminnat.
Erityisesti Tehnopolin rooli yritysten, tutkimuksen ja julkisten toimijoiden yhdistäjänä vaikutti toimivalta. Se näyttäytyi kokoavana kehitysalustana, jossa startupit, kasvuyritykset, suuremmat toimijat ja tutkimusorganisaatiot tuodaan samaan ympäristöön. Tehnopolin rooli on sekä fyysinen että verkostomainen: se tarjoaa tiloja, mutta pystyy koordinoimaan protoilutiloja yritysten ja yliopistojen välillä. Samalla yritysten tarpeita kytketään erilaisiin koulutusohjelmiin, rahoitukseen ja tutkimukseen. TalTech puolestaan hahmottui ekosysteemin akateemiseksi ytimeksi, jossa tutkimus ja osaaminen linkittyvät yritysten tarpeisiin ja uudistumiseen.
Keskeinen oppi liittyi myös omistajuuteen ja koordinaatioon. Innovaatiotoiminta tarvitsee selkeän vetovastuun, jotta kokonaisuus pysyy kasassa ja etenee, ja jossa Tehnopolilla on suuri vastuu. Tallinnan kaupungin sekä valtion rooli olivat myös näkyvästi keskiössä: julkinen sektori ei toimi vain rahoittajana tai säätelijänä, vaan aktiivisena mahdollistajana, joka rakentaa innovaatioalustoja ja madaltaa yritysten kynnystä kasvaa, kansainvälistyä ja kehittää tutkimuslähtöisiä ratkaisuja. Yrityksille pyritään rakentamaan johdonmukainen etenemisreitti eli palvelupolku ideasta testaukseen ja pilotointiin – ja siitä eteenpäin kokeilujen kautta kansainväliseen kasvuun. Tätä konkretisoi myös Tallinnan Living Lab -ajattelu, jossa kaupunki toimii kokeilualustana: uusia ratkaisuja voidaan testata aidossa ympäristössä ja viedä hallitusti kohti käyttöönottoa ja kansainvälisiä markkinoita.
Kuva: Start-up kypärät (kuvaaja Terhi Kärpänen)
Tallinnan opit Vantaalle: koordinaatiota, kokeiluja ja pysyviä rakenteita
Matka Tallinnaan kirkasti, mikä erottaa toimivan innovaatioekosysteemin irrallisista kehittämistoimista: toimijat on sidottu pysyvästi yhteen. Hanketyö on tärkeää, mutta se on luonteeltaan usein määräaikaista eikä yksinään takaa kehittämisen jatkuvuutta. Ekosysteemi ei nojaa yksittäisiin hankkeisiin, vaan rakenteisiin, joissa yrityksen kehityspolku etenee johdonmukaisesti ja kokeiluille on selkeä reitti ideasta pilotointiin ja edelleen käyttöönottoon. Vantaa ei ehkä pysty kopioimaan Tallinnan mallia sellaisenaan, mutta se voi ottaa joistakin asioista esimerkkiä. Tallinnan esimerkki auttaa kirkastamaan, mitä kannattaa rakentaa. Innovaatiotoiminnassa tulee olla yhteinen suunta ja selkeä koordinaatio ja vastuu, kaupungin arkeen kiinnittyvä kokeilukulttuuri sekä tiivis oppilaitosyhteistyö. Tässä Vantaan vahvuus voi olla erityisesti ammattikorkeakoulun ja toisen asteen käytännönläheiset osaajapolut.
Jotta innovaatiotoiminta onnistuu, tarvitaan myös vahvaa omistajuutta. Tallinnan mallissa pidin erityisesti Tehnopolin selkeästä roolista ja myös sijainnista: innovaatiotyö ja kokeilukulttuuri ovat helpompia, kun keskeiset toimijat ovat fyysisesti lähellä toisiaan. Tehnopolin vieressä sijaitsee TalTech, ja läheisyys näkyy arjen yhteistyönä. Kohtaamisille, sparraukselle ja tutkimusyhteyksille on luonteva kontaktipinta, eikä yhteistyö jää irrallisiksi yksittäisiksi tapaamisiksi.
Samalla Tallinna muistutti siitä, että ekosysteemin kehittämiseen liittyy myös haasteita, joita on ratkaistava Vantaallakin. Liisi Kirch, startup-sektorin johtaja Viron talous- ja viestintäministeriöstä, nosti esiin työvoimapulan ja uusien osaajien saatavuuden haasteena Virossa (Kirch 2026). Kysymys on ajankohtainen Vantaallekin: miten ennakoidaan uusien toimialojen osaamistarpeita, miten koulutetaan uusia tekijöitä ketterästi ja miten houkutellaan osaajia myös Suomen ulkopuolelta.
Innokaupungit-matkan yksi tärkeimmistä anneista oli myös verkostoituminen muiden suomalaisten kanssa. Tässä matkassa oli myös pieni paradoksi: vasta Suomen rajojen ulkopuolella löytyi aikaa kohdata ja verkostoitua keskenämme. Matkan aikana sain uusia kontakteja verkostooni toisista korkeakouluista ja julkiselta sektorilta. Joskus paras verkostoituminen suomalaisten kanssa syntyy muualla kuin Suomessa – ja Tallinna tarjosi siihen juuri oikean paikan.
Vauhtia innovaatioille – Vantaan innovaatiokiihdyttämö -hankkeen näkökulmasta vierailu vahvisti ennen kaikkea sen, että tehokkaassa innovaatiomallissa ratkaisevaa on toimintaympäristö. Toimintaympäristössä yhteistyö on helppoa ja toistettavaa: yritysten tarpeet voidaan kytkeä oppilaitosyhteistyöhön ja pilotointiympäristöihin selkeän prosessin kautta, jolloin syntyy jatkuvuutta ja vaikuttavuutta. Tallinnan malli osoitti, että kun yhteistyö on rakennettu rakenteisiin ja omistajuus on selkeä, ekosysteemi tuottaa tuloksia silloinkin, kun yksittäiset hankkeet vaihtuvat. Tällainen jatkuvuus pitäisi olla mahdollista rakentaa myös Vantaalle.
Kevään 2026 aikana Vauhtia innovaatioille – Vantaan innovaatiokiihdyttämö -hankkeessa luodaan Vantaalle kolme toimintamallia innovaatiokiihdyttämöstä. Toimintamallit esitellään 4.6.2026 Laurea-ammattikorkeakoulun Tikkurilan kampuksella: Ilmoittautumislinkki
Artikkelissa on käytetty tekoälyä kieliasun parantamisessa.
Lähteet
Julkaisemattomat lähteet
- Työpöytäkeskustelu. Kirch, L. 2026. Startup SectorManager. Ministry of Economic Affairs and Communications (MKM). Työpöytäkeskustelu 04.02.2026. Julkaisematon.
