Opiskelijat kysyvät, miten työnhaussa voisi erottua ja rekrytoijat valittavat, etteivät näe ihmistä CV:n takaa. Monen työtä hakevan opiskelijan ratkaisu on pyytää tekoälykielimallilta apua – jolloin helposti päädytään yhä kauemmas ihmisestä itsestään. Sen sijaan yksilöllinen osaamisen ja kiinnostuksen kuvaaminen, eli ammatillisen profiilin tarinallistaminen, voi kantaa paljon pidemmälle. Urasuunnittelu laajemminkin on tarinankerrontaa. Kerromme tarinaa menneestä urastamme ja suunnittelemme tarinoiden avulla tulevaa. Uraohjauksessa ohjaajan täytyy osata kuunnella ja tulkita tarinoita ja kysyä tarkentavia kysymyksiä. Opiskelijan on puolestaan osattava kertoa oma tarinansa tilanteen vaatimalla tavalla. Tämän artikkelin loppuosasta löytyy työkaluja ja menetelmiä uran suunnittelemiseen (tai suunnittelun ohjaamiseen) tarinankerronnan keinoin. Lue myös aihetta käsittelevä Laurea Long -artikkeli (Hukkanen 2025).

Tarinat ja sanavalinnat voivat paljastaa motivaation

Tarinankerronnassa sanavalinnat ovat tärkeitä ja voivat ohjauskeskusteluissakin paljastaa alitajuisia tai muuten vain piilossa olevia ajatuksia. Esimerkiksi työn hakeminen ulkoisesti motivoituneena (eikä omasta aidosta kiinnostuksesta) voi näkyä sanavalinnoissa, jos opiskelija kuvaa hakemaansa työtä esimerkiksi järkeväksi, varmaksi tai muiden suosittelemaksi. Tällöin ohjaajan on syytä syventyä motivaatiotekijöihin tarkemmin. Samoin silloin, jos opiskelijan tarina työnhaun syistä liittyy vahvasti kokemukseen tai osaamiseen: haen tätä työtä, koska olen tehnyt vastaavaa jo pitkään tai koska osaan sen hyvin. Jos opiskelija kertoo haluavansa työltään ennen kaikkea varmuutta (mitä se sitten käytännössä tarkoittaakaan), toki varma työpaikka on silloin oikein hyvä valinta. Jos opiskelijalla sen sijaan on palo johonkin aivan muualle, mutta ihmiset ympärillä ovat lannistaneet omien unelmien tavoittelun patistamalla ”varmoihin töihin”, voi olla paikallaan arvioida suuntaa uudelleen. Myös tulevaisuuden visiointiin tarinankerronta on oiva työkalu: ”kuvaile ihanne-elämääsi kymmenen vuoden päästä” -tyylinen tehtävä auttaa asettamaan työn koko elämän laajuiseen perspektiiviin ja tarkastelemaan tarinankerronnan keinoin itselle merkityksellisiä asioita.

Uraohjaustapaamisissa tarinankerrontaa voi käyttää myös motivaation tunnistamisessa. Työtä hakevalta opiskelijalta voi kysyä keskustellen, mikä juuri kyseisessä työssä kiinnostaa ja miten hänen aiemmat kokemuksensa, opintonsa ja muut valintansa ovat ohjanneet häntä kohti ajatusta juuri hänen hakemastaan työstä. Tällaisen keskustelun aikana ohjaaja kuulee usein innostuneita kertomuksia opiskelijalle tärkeistä aiheista. Kun sitten avataan työhakemus, ei opiskelijan intoa näykään missään. Esittelyssä lukee ”omaan hyvät asiakaspalvelutaidot”, vaikka sama opiskelija oli juuri silmät kiiluen kuvannut, kuinka siirtää vuoriakin asiakkaidensa edestä.

Luovaa rakentamista tarinoiden avulla

Uraohjauksen työkaluissa tarinankerronta näkyy selvimmin career writing -menetelmässä. Lengellen ym. (2013, 426) tutkimus antaa viitteitä, että luova, ilmaisuvoimainen ja reflektoiva kirjoittaminen voi auttaa opiskelijoita rakentamaan omaa kerrontaansa ja siten uraidentiteettejään, joiden avulla he voivat toimia yhteisön hyödyllisinä jäseninä itselleen merkityksellisillä tavoilla. Tyypillisesti ryhmämuotoinen career writing -menetelmä on erityisen hyvä epävarmuudessa ja muutoksessa (Itkonen & Penttinen 2020). Itkonen ja Penttinen (2020) kuitenkin muistuttavat, että career writing ”ei ole välttämättä helppo menetelmä, jossa urakysymyksiin löytyisi vastauksia tai uraongelmat ratkeaisivat vain kirjoittelemalla erilaisia tarinoita”, vaan ”[m]enetelmän taustalla on vahva teoreettinen viitekehys elämänuran rakentamisesta narratiivisena todellisuutena, jossa erilaisilla tiedostetuilla tai tiedostamattomilla elämänteemoilla on keskeinen rooli tavallemme tulkita ja selittää omaa historiaa, nykyisyyttä ja tulevaisuutta”.

Meille laurealaisille tutussa palvelumuotoilussa ja työpajatyöskentelyssä ylipäätään voidaan hyödyntää tarinankerrontaa (kuten storytelling-menetelmää) kehitystyön useissa vaiheissa. Ideointi, prototypointi, käyttäjäkokemusten kuvaaminen, tulevaisuuden visiointi sekä kokemuksista ja prosessista kertominen ovat ilmiselviä tarinankerronnan paikkoja, mutta myös muutoksen johtamisen ja datan kuvaamisen välineenä se on varsin käyttökelpoinen. (Stickdorn ym. 2018, 67, 132, 165, 222, 228, 279.) Työnhaku ja urasuunnittelu sisältävät näitä kaikkia, joten tutut storytelling-työkalut voi hyvin ottaa käyttöön myös ura-aiheisissa työpajoissa ja ohjauksessa.

Yksilö-, ryhmä- ja itsenäisiä tarinankerronnan harjoituksia

Tarinankerronnan harjoituksia voi soveltaa itsenäisesti urasuunnittelun eri vaiheissa ja ohjaustilanteissa niin ryhmissä, yksilöharjoituksina kuin itsenäisinä tehtävinä. Monet alla kuvatut harjoitukset ovat kirjoitusharjoituksia, koska osaamisen, motivaation ja työhön sopivuuden sanoittaminen tehdään usein nimenomaan kirjoittamalla (esim. CV:ssä ja työhakemuksessa). Kuitenkin monelle kirjoittaminen itsessään tuntuu olevan kynnyksen takana. Opiskelijaa onkin hyvä kannustaa vain kirjoittamaan ilman itsesensuuria ja pelkoa punakynästä.

Harjoituksia osaamisen tunnistamiseen ja sanoittamiseen:

STAR. STAR-mallin avulla voi antaa tarkkoja esimerkkejä taidoista, kyvyistä, osaamisesta ja kokemuksista. Opiskelija voi toteuttaa harjoituksen itsenäisesti soveltaen alla olevaa esimerkkiä. ”STAR” on lyhenne englanninkielisistä sanoista situation (tilanne), task (tehtävä), action (toiminta) ja result (tulos). Tyypillisessä CV:ssä näkee kuvattavan tilanteen (titteli) ja tehtävän (työn sisältö), mutta tärkein jää puuttumaan: miten hakija suoritti työn, jonka olisi voinut tehdä monella eri tavalla (toiminta) ja mitä hyvää siitä seurasi (tulos)? Hyvä tulos on myös epäonnistumisesta saadut opit tai hyvä palaute. (Kts. esim. STAR Interview Technique.)

STAR-mallilla kirjoitettu esimerkkitarina opiskelijan harjoittelusta IT-tuessa voisi olla tällainen: Työskentelin organisaation XYZ IT-tuessa puhelimitse ja tiketteinä tulevien ongelmien parissa (tilanne). Autoin yritysasiakkaita käyttämään toimittamiamme ohjelmistoja (tehtävä). Kuuntelin asiakkaan ongelman tarkasti ja kysyin lisätietoja, jotta pystyisin varmasti tarjoamaan oikeanlaista apua (toiminta). Sain asiakkailta kiitosta perusteellisesta ongelmanratkaisusta ja asioiden viemisestä loppuun (tulos). STAR-malli auttaa opiskelijaa kuvaamaan taitojaan ja persoonaansa kokemusten kautta.

Elämäkerta. Ryhmämuodossa tai pareittain toteutettavassa harjoituksessa opiskelijat katsovat pareittain toistensa ottamia valokuvia. Kertoja kuvailee muutamaa erityiseksi kokemaansa kuvaa ja elämäkerran kirjoittaja tekee muistiinpanoja, joiden pohjalta hän muodostaa kokonaisen tarinan. Mitä kirjoittaja kuuli? Minkälaisen kuvan elämäkerta antaa tarinoiden kertojasta? Ymmärrettiinkö hänet oikein? Mitä hän oppi itsestään? (Soveltaen Booyackers 1995, 64.) Tehtävän avulla opiskelija ymmärtää, miltä hänen kertomansa tarina itsestään kuulostaa muiden korvissa.

Motivaation ja urasuunnitelmien sanoittamisen harjoituksia:

Alku, keskikohta ja loppu. Pienryhmissä toteutettavassa harjoituksessa opiskelijat keksivät toistensa urille mahdollisia jatkoja. Tehtävä auttaa opiskelijaa tunnistamaan erilaisia mahdollisia tulevaisuuksia ja urasuuntia. Ensimmäinen opiskelija kertoo tiiviisti, mihin keskittyy opinnoissaan, mikä kiinnostaa ja mitä siihen liittyen osaa (alku). Ryhmän muut jäsenet keksivät useita mahdollisia – kohtuullisen realistisia – jatkoja opiskelijan tarinalle (keskikohta). Opiskelija itse vie päätökseen muiden keksimät tarinanjatkot joko onnellisesti tai traagisesti (tässä voi myös heittäytyä liioitteluun!) sen mukaan, miten ne sopivat hänen ajatuksiinsa tulevasta urasta (loppu). Minkälaiset tarinat saivat onnellisen lopun? Entä traagisen? Mitä opiskelijan tulee tehdä, jotta hän päätyy onnelliseen loppuun ja välttää traagiset? Mitkä valinnat ohjaavat häntä toivottuun suuntaan? (Soveltaen Booyackers 1995, 96.)

Tarinateatteri toimii hyvin kokonaisen luokan tai muun ison ryhmän kanssa mahdollisten urasuuntien tunnistamisen tukena. Harjoituksessa opiskelija voi tunnistaa valintoja, jotka vievät häntä kohti omia uratavoitteita tai poispäin niistä. Tehtävä auttaa myös tunnistamaan, mitkä urasuunnat ovat kiinnostavampia kuin toiset, ja kenties herättää ihan uusiakin mahdollisuuksia. Ryhmä tunnistaa yhdessä muutamia alaansa liittyviä urasuuntia, esim. IT-opiskelijoilla ne voivat olla kyberturva, käytettävyystestaus, service desk ja ohjelmistokehitys. Jokaiselle urasuunnalle annetaan luokassa oma fyysinen tilansa, kuten nurkka tai pöytä. Opiskelijat kiertävät eri pisteissä ja kertovat toisilleen, miten he voisivat nykytilanteesta päätyä kyseiselle uralle. Ei ole väliä, minkälaisen uran opiskelija oikeasti haluaa. (Soveltaen Booyackers 1995, 97.)  Oman alan urasuuntien tunnistamisessa voi käyttää hyväksi esimerkiksi opiskelijoiden omia toiveita ja tavoitteita tai verkosta löytyviä tietokantoja, kuten uraseurantakyselyä, Töissä-fi-sivustoa tai Osaamistarvekompassia.

Harjoituksia laajemman kontekstin tunnistamiseen:

Mitä jos… on itsenäisesti (tai soveltaen ryhmätyönä) toteutettava skenaariotehtävä, jossa opiskelija oppii pohtimaan uraansa osana muuttuvaa ympäristöä ja keskittämään opinto- ja uravalintansa sen mukaan. Harjoituksen alussa opiskelija (tai ryhmä) keksii itselleen tai alalleen sopivia mahdollisia tulevaisuuksia ja kuvaa (kirjoittaen tai puhuen) itsensä niiden päähenkilöksi. Lähtökohtana voivat olla omat kiinnostukset, joiden pohjalta tarina kerrotaan jonkin ennakoitavan tulevaisuuden valossa. Mitä omalla alalla voi tapahtua esimerkiksi seuraavien viiden tai kymmenen vuoden aikana? Miten tarinan päähenkilö, opiskelija itse, selviää muutoksista? Mitkä muutokset aiheuttavat vaikeuksia, entä mitkä mahdollisuuksia? (Soveltaen Kramsch 2009, 195–196, Latomaan 2013, 100 mukaan.)

Kertojan näkökulma. Harjoituksen voi tehdä pareittain, pienryhmissä tai itsenäisenä kirjoitustehtävänä. Tehtävässä harjoitellaan tunnistamaan muiden näkökulmia yksittäisistä tilanteista ja se auttaa opiskelijaa ymmärtämään itsensä osana yhteisöä ja toimintansa vaikutukset muiden silmissä. Harjoituksessa opiskelija kertoo ensin lyhyesti jonkin tarinan uraltaan. Se voi olla esimerkiksi yksittäinen tilanne jossain työtehtävässä tai ryhmätyössä tai pidempijaksoinen kokemus, kuten työharjoittelujakso. Seuraavaksi opiskelija kertoo tarinan uudestaan, mutta jonkun toisen näkökulmasta. Miltä hänen onnistumisensa työtehtävässä on näyttänyt esihenkilön tai asiakkaan silmissä? Miltä hassu sattumus, kuten myöhästyminen, on tuntunut kollegasta? (Soveltaen Booyackers 1995, 95.)

Luovan kirjoittamisen harjoituksia lämmittelyyn tai ideointiin:

Vapaa (tai osin kontrolloitu vapaa) kirjoittaminen. Tämä yksilötehtävä sopii hyvin lämmittelyyn tai oman ajattelun jäsentämiseen. Sen avulla voi saada jumissa olevat ajatukset rullaamaan vaikkapa kesken työpäivän, tai tökkivän suunnittelutyön etenemään. Sitä voi soveltaa myös luentojen, työpajojen ja ryhmätöiden luovuutta ja läsnäoloa lisäävänä aloituksena. Se voi toimia erinomaisena harjoituksena ennen opinnäytetyön äärelle pysähtymistä. Opiskelija oppii päästämään irti kirjoittamisen lopputulokseen liittyvistä odotuksista ja kirjoittaa aidosti oman ajattelun pohjalta. (Soveltaen Svinhufvud 2007, 142–146, Välttilän 2013, 109 mukaan.) Vapaa kirjoittaminen helpottaa kirjoittajaa luomaan avoimemman yhteyden alitajuntaansa (Svensson 2009, 14) ja laajentamaan tietoisuuttaan (Hattula 2009, 45).

Ennen vapaan kirjoittamisen aloittamista aseta ajastin hälyttämään kymmenen minuutin kuluttua. Ohjeista opiskelijaa seuraavasti (tai tee näin, jos teet tehtävää itsenäisesti): Ala kirjoittaa kaikkea, mitä mieleen tulee. Jos aloitus on vaikea, voi lähteä liikkeelle esimerkiksi näin: En keksi yhtään, mitä kirjoittaisin… Onpa vaikea päästä alkuun… Aloittaminen on hankalaa minulle, koska… Anna sitten tekstin tulla. Älä mieti, mitä kirjoitat. Kukaan muu ei lue tekstiä eikä sitä tarvitse lukea itsekään. Kieliopilla, sujuvuudella tai käsialalla ei ole väliä, kunhan tekstiä syntyy.

Kontrolloidussa vapaassa kirjoittamisessa ohje on muuten sama, mutta aihe on rajattu. Työnhakuun liittyen aihe voi vaikka olla Miksi haen tätä työtä? tai Minkälaista uraa toivon? Tällöin tekstin voi aloittaa esimerkiksi jollain näistä: En oikeastaan tiedä, miksi tämä työ kiinnostaa, ainakaan se ei ole… Valitsin nämä opinnot koska… Haluan, että urallani pääsen…

Yllä kuvattuja harjoituksia voi soveltaa omaan tai ohjattavan opiskelijan tai ryhmän tarpeisiin. Opiskelijan on hyvä tuntea olonsa turvalliseksi harjoituksia tehdessään. Esimerkiksi yhteisten pelisääntöjen läpikäyminen tai määrittäminen voi olla hyvä ajatus. Jos aikaa on riittävästi, vapaan kirjoittamisen harjoitus on hyvä aloitus ennen muita harjoituksia.

Lähteet

• AMK uraseuranta. Opetushallinnon tilastopalvelu. Viitattu 7.10.2025.
• Booyackers, P. 1995. Kielileikkikirja. Edita: Helsinki.
• Hattula, M. 2009. Kirjoittaja sanojen lähteellä. Teoksessa: Svensson, K. & Hattula, M. 2009. Sanojen sylissä – Iloa ja itsetuntemusta kirjoittamalla. 29–46. Maahenki Oy: Helsinki.
• Hukkanen, E. 2025. Tarinankerronnan ja oman äänen voima uran suunnittelussa ja työnhaussa. Laurea Long. Viitattu 7.11.2025.
• Itkonen, L. & Penttinen, L. 2020. Career writing oman uratarinan uudelleen kirjoittamisen mahdollisuutena. Uraohjaajat ja -valmentajat ry. Viitattu 27.8.2025.
• Kramsch, C. 2009. The Multilingual Subject. Oxford University Press: Oxford.
• Latomaa, S. 2013. Oma ääni ja toisella kielellä kirjoittaminen. Teoksessa: Kuinka teksti kirjoitetaan omaksi? Äidinkielen opettajain liiton vuosikirja 2013. 93–104. Äidinkielen opettajain liitto: Helsinki.
• Lengelle, R., Meijers, F. Poell, R. & Post, M. 2013. The effects of creative, expressive, and reflective writing on career learning: An explorative study. Journal of Vocational Behaviour 83 (2013). 419–427. Viitattu 27.8.2025.
• Osaamistarvekompassi. Jatkuvan oppimisen ja työllisyyden palvelukeskus. Viitattu 7.10.2025.
• STAR Interview Technique. UCD Professional Academy. Viitattu 27.8.2025.
• Sticdorn, M., Hormess, M., Lawrence, A. & Schneider, J. 2018. This is Service Design Doing. O’Reilly Media: Kanada.
• Svensson, K. 2009. Kasvua kirjoittamalla ja lukemalla. Teoksessa: Svensson, K. & Hattula, M. 2009. Sanojen sylissä – Iloa ja itsetuntemusta kirjoittamalla. 8–28. Maahenki Oy: Helsinki.
• Svinhufvud, K. 2007. Kokonaisvaltainen kirjoittaminen. Tammi: Helsinki.
• Töissä.fi. Tampereen yliopisto. Viitattu 7.10.2025.
• Välttilä, P. 2013. Assosiatiivinen kirjoittaminen kouluopetuksessa. Teoksessa: Kuinka teksti kirjoitetaan omaksi? Äidinkielen opettajain liiton vuosikirja 2013. 105–116. Äidinkielen opettajain liitto: Helsinki.