Tassutukea tarjolla – kokemuksia koirakaverista kampuksella

Teksti | Marko Kallionpää

Alma on 2½-vuotias havannankoira Hyvinkäältä ja hän on korkeakoulukoira. Moni on sitä mieltä, että koiraa pitäisi kuvailla se-pronominilla. Alma on espanjan kielen sana ja tarkoittaa sielua. Sieluun liittyy olennaisesti sekä tunne-elämä että persoona ja siitäkin näkökulmasta käytän Almasta hän-pronominia. Hänellä on oma persoonansa ja hivenen jopa näsäviisasteleva huumorintaju. Almaa voi huijata ihmisten mielenoikkuihin ainoastaan kalkkunasalamilla. Yliampuvalla koirakielellä Almaa ei sateiselle pissalenkille saa, mutta saunanlauteille hän toki nousee jopa ilman kalkkunaa. Tämä teksti kertoo, millaisia vaatimuksia koulukoiralta vaaditaan ja millaisia reaktiota se ihmisissä herättää.

kuvituskuva.
Alma on 2½-vuotias havannankoira (kuva Oona-Roosa Kallionpää)

Koulukoirauran aloitus

Kun Alma tuli taloon syksyllä 2021, arvasin heti, että hänessä on aineksia luotettavaksi työkaveriksi. Vaikka erityisopettajana työnkuvani ja toimintakenttäni on laaja – kuusi kampusta ja teoriassa yli 10000 opiskelijaa – Alma tottui nopeasti sekä etätyö- että lähityörytmiini. R-lähijuna Hyvinkäältä Tikkurilaan tuli Almalle tutuksi jo reilun kahden kuukauden iässä. Junailu oli lisäksi paljon mukavampaa kuin autoilu, jossa aina yökötti.
Suunnitelmaani kampustyöskentelystä koiran kanssa helpotti se, että Alma on rodultaan hyvin vähäallergisoiva. Lisäksi se on kompaktin kokoinen, se ei juurikaan hauku, eikä ulkomuoto useimpia pelota. Vaikka edellinen koirani, kultainennoutaja Onni, olisi luonteensa puolesta ollut koulukoirana jopa parempi, sen koko ja sotkuisuus ei mahdollistanut tällaista uraa (lisäksi kampusravintolan noutopöydän tuoksut olisivat olleet Onnille liikaa).

Alman tuomista Tikkurilan kampukselle helpotti myös työhuoneeni, joka on katutasolla erillään kampuksen muista osista. Avara, entinen terveydenhoitajan toimisto tarjoaa mainiosti tilaa ja rauhaa koiramaiselle lähipäivälle. Huoneen kokolattiamaton Alma toki kerran merkkasi, mutta uskon pysyvämpien jälkien jääneen opiskelijoihin, jotka hänet ovat kohdanneet.

R-junassa matkalla Tikkurilaan työpäivää viettämään (kuva Marko Kallionpää)

Nelijalkainen erityispedagogi

Alman ollessa kampuksella, utelen ohjaukseen tulevilta opiskelijoilta etukäteen, voiko koira olla paikalla. Käytännössä kaikille tämä on sopinut ja yleensä Alma hyppää ilman houkuttelua opiskelijan syliin. Tässä onkin koulukoiran yksi salaisuuksista; fyysinen kosketus ja sen rauhoittava läsnäoloon liittyvä vaikutus. Vaikka erityisopettajan ohjauksessa puhutaan harvemmin eksistentiaalisista murheista, voivat asiat silti olla sellaisia, joista ei ole helppo avautua. Koira-avusteisesta pedagogiikasta on tehty joitakin tutkimuksia (Vatanen & Vesa 2017) ja koulukoiraa on käytetty apuna esimerkiksi tunnekasvatuksessa (Heranko 2020). Näkemykseni koiran osallistamisesta korkeakouluopetukseen ovat kuitenkin puhtaasti subjektiivisia. Esittelen seuraavaksi näkökulmia, miksi omaa kampuskoiraa kannattaa harkita. Kokemukseni voidaan sijoittaa erityisesti ohjaustyön kontekstiin.

Koira ohjaustyön apuna

Miksi kampuskoiran käyttö on tietyissä tilanteessa perusteltua?

  1. Koira on jäänsärkijä: tehtäväänsä sopivan koiran kyky toimia jännittävän tilanteen laukaisijana on ilmiömäinen. Sen avulla voi avata keskustelua, se helpottaa vuorovaikutusta ja tarjoaa turvallisen pakopaikan myös vaikeissa puheenaiheissa.
  2. Koira vähentää stressiä: pelkkä eläimen läsnäolo auttaa useasti luomaan rennomman ympäristön, joka helpottaa ohjaustilannetta, jossa ennestään tuntemattomat ihmiset kohtaavat.
  3. Koira voi tukea oppimista: koiran läsnäolon on tutkittu parantavan keskittymistä, mikä voi sitä kautta lisätä motivaatiota ja oppimistuloksia. Koulukoiran on todettu olevan hyödyksi varsinkin erityistä tukea tarvitseville opiskelijoille.
  4. Koira lisää hyvinvointia: koiran kanssa vietetty aika yleensä lisää hyvinvointia ja voi aktivoida myös fyysisesti.
  5. Koira lisää myönteisyyttä: koiran hetkessä oleva elämänote ja iloisuus yleensä tarttuu. Esimerkiksi Almaa käy kurkkimassa opiskelijoita, jotka eivät varsinaisesti erityisopettajan palveluja tarvitse.

Kampus ei voi olla koirankoppi

Vaikka olen tekstissä kuvaillut positiivisia asioita, joita kampuskoira voi työhön tuoda, on hyvä pitää mielessä myös huolellinen valmistelu. Koiran tuominen työpaikalle vaatii sopivan koiran ja tilojen lisäksi myös tarkkaa harkintaa. Mahdolliset allergiat, pelot ja yhteisön yleinen asenneilmapiiri pitää ottaa huomioon ennen koiran läsnäoloa. Vaikka Alma ilmiselvästi viihtyy Laurean Tikkurilan kampuksella, on hänellekin syytä tarjota vapaahetkensä rauhoittumiseen omassa punkassaan. Koiran hyvinvoinnin pitää olla muistilistalla ykkösenä.

Joka tapauksessa opiskelijoiden ohjaustilanteet ovat erityisiä hetkiä, joihin voi tuoda suurtakin lisäarvoa voi tuoda oman erityisen eläinystävän avulla. Tarjolla on ehkä haukuntaa, vaan ei missään nimessä haukkumista.

Lähteet

  • Vatanen, L. Vesa, M. 2017. Koulukoira luokkahuoneessa: toimintatutkimus koira-avusteisen pedagogiikan hyödyntämisestä 1. luokan opetuksessa. Kasvatustieteiden Pro Gradu -tutkielma. Tampereen yliopisto
  • Harenko, M. 2020. Koulukoira osana tunnekasvatusta: ”On ollut helppo puhua mistä vaan” Kasvatustieteiden Pro Gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto.
URN http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202402025329

Jaa sivu