Mikä on ammattikorkeakoulun toiminnassa olennaista? Kysymys on aika ajoin tarpeen esittää kaikille korkeakouluyhteisössä, myös itselleen rehtorina. Vastaus löytyy ammattikorkeakoululaista (4 §), jossa mm. todetaan, että ‘’ammattikorkeakoulun tehtävänä on antaa työelämän ja sen kehittämisen vaatimuksiin sekä tutkimukseen ja sivistyksellisiin lähtökohtiin perustuvaa korkeakouluopetusta ammatillisiin asiantuntijatehtäviin. Ammattikorkeakoulun tehtävänä on lisäksi harjoittaa sekä työelämää ja aluekehitystä edistävää sekä alueen elinkeinorakennetta uudistavaa soveltavaa tutkimustoimintaa, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa.’’ Mikä tulisi olla tehokkuuden ja luovuuden suhde toiminnassa?
Kun korkeakoulu antaa tutkimukseen perustuvaa korkeakouluopetusta ammatillisiin asiantuntijatehtäviin ja harjoittaa työelämää jne. uudistavaa soveltavaa tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa, se edellyttää vahvaa ennakointia, ennakkoluulotonta tutkimustyötä ja tulevaisuuden osaamistarpeiden tunnistamista. Pitää olla hyvä ymmärrys menneestä ja yhä vahvempi näkemys tulevaisuudesta. Tulevaisuuskuvien rakentaminen edellyttää luovuutta ja rohkeutta ajatella uudella tavalla sekä kokeilla uusia asioita. Luovuudelle on sijaa korkeakoulun toiminnassa, mutta onko tämä este tehokkuudelle?
Viime vuosikymmenellä korkeakoulujen rahoituskehys oli laskussa samaan aikaan, kun palkat ja muut kustannukset nousivat. Niin ikään siirryttiin puhtaasti korkeakoulujen tuloksiin perustuvaan rahoitusmalliin, joka leikkasi monien korkeakoulujen rahoitusta. Tämän seurauksena monet korkeakoulut joutuivat saneeraamaan toimintaansa ja vähentämään henkilöstöään YT-neuvottelujen seurauksena. Vaikka varmasti korkeakoulut ovat aina olleet kiinnostuneita toiminnallisesta tehokkuudestaan, se sai viime vuosikymmenellä aivan erilaisen painoarvon. Korkeakoulujen toiminnalliset tulokset ovat rahoitusmallin seurauksena kiistatta parantuneet, mutta on esitetty myös kysymyksiä sen haitallisista vaikutuksista.
Korkeakoulut ovat varmasti nyt paljon tietoisempia suorituskyvystään ja samalla niiden raportointijärjestelmät ovat kehittyneet merkittävästi. Tämän myötä korkeakoulun suorituskykyä voidaan paremmin johtaa juuri rahoitusmallin mittaritulosten saavuttamiseksi. Tehokkuutta tarvitaan korkeakoulun toiminnassa, mutta voiko toiminnan tehostamisella olla myös kääntöpuolensa? Vaikka rahoituksen voimakas lasku ja tulosvaateiden kiristyminen pakottavat myös osaltaan luovuuteen ja toiminnan tehostamiseen, voi esittää kysymyksen, kuinka pitkään tulokset olisivat kaikilta osin kestävällä pohjalla jatkuvan tehostamisen kautta? Kuinka paljon on mahdollista ja järkevää tehostaa toimintaa eli missä kulkee raja, jossa se kääntyy itseään vastaan ja luovuus loppuu?
Tehokkuus ja luovuus tulisi olla tasapainossa niin korkeakoulun toiminnassa kuin johtamisessa. Niin luovuuden kuin tehokkuuden liiallinen painotus olisi korkeakoululle vahingollinen. Liika luovuus voisi vaarantaa korkeakoulun suorituskyvyn ja terveen talouden. Liika tehokkuus taas voisi vaarantaa korkeakoulun uudistumisen ja kestävän palvelukyvyn.
Lähteet:
