Tekoälyn nopea kehitys tuo monenlaisia muutoksia niin yksilötason oppimiseen kuin koko koulutussektoriinkin. Kehitys avaa uusia mahdollisuuksia, mutta myös luo uhkia. Toisaalta pakko uudistua voi tarjota myös keinoja vähentää turhaa työtä ja lisätä työn tuottavuutta.
Kuva on tehty Microsoft Copilot -tekoälyllä, promptina: ”Tee kuva koodaamisesta ja tekoälystä”.
Teknologian kehitys, mm. generatiivisen tekoälyn murros, tuo väistämättä muutoksia myös oppimiseen ja yleisemminkin koulutustoimintaan. Muutoksessa voi tunnistaa eritasoisia ulottuvuuksia, joita jäsennetään tässä artikkelissa muutamien esimerkkien kautta.
Oppiminen ja tekoälyn tuottama teksti
Oppijan arki muuttuu jatkuvasti, esimerkiksi jo ChatGPT-3 toi mahdollisuuden tuottaa tekstiä osaksi arkea, niin opiskelijan kuin kenen tahansa muunkin osalta. Korkeakoulussa oppiminen on perinteisesti nojannut tekstimuotoiseen materiaaliin ja sen kognitiiviseen käsittelyyn. Generatiivisen tekoälyn, koneoppimisen ja automatisaation ratkaisuissa tämä näkökulma on ollut ensimmäisten läpimurtojen kohteena.
Muutos näyttäytyy uhkana ja tästä syystä jopa viidesosa yhdysvaltalaisista korkeakouluista kieltää tekoälyn käytön opiskelijoilta (Barak 2024). Kielto ei ole kuitenkaan pitkän aikavälin ratkaisuna toimiva, koska generatiivisen tekoälyn kehittyessä koneen tuottaman tekstin tunnistaminen käy joka tapauksessa mahdottomaksi, ja kielto, jota ei voi valvoa, harvoin toimii. Ehdoton kielto sulkee myös silmät digikehityksen tuomilta mahdollisuuksilta. Työelämä, johon opiskelijat valmistuvat, käyttää tekoälyä arjessa, joten tekoälyosaamisen voi katsoa kuuluvan tulevaisuuden työelämän kannalta välttämättömiin metataitoihin. Korkeakoulun tehtävänä on tuottaa tulevaisuutta kestävää osaamista, ja tällä hetkellä tekoäly on keskeisessä roolissa tulevaisuuden tiedonhankinnassa ja päätöksenteossa.
Tulevaisuutta kestävä osaaminen ja ammattien murros
Digitalisaatio tuo myös monenlaisia muutoksia osaamisten kysyntään ja siihen, miten koulutussektori vastaa työelämän tarpeisiin. Tietojenkäsittely ja IT-ala ovat murroksen keskiössä ja koodaukseen liittyvien työpaikkojen on mm. ennustettu katoavan generatiivisen tekoälyn kehittyessä tuottamaan entistä parempaa koodia (Helakallio 2024). Näin voi varmasti käydäkin, elleivät koodaajien tehtävät ja osaaminen kehity ajan muuttuessa.
Helsingin Sanomat pohti marraskuussa työn tuottavuuden problematiikkaa Suomessa (Saarinen 2024), ja saman ilmiön voi tunnistaa suomalaisen työn tuottavuuden taustalla kuin koodaamisen uhkakuvissakin. Uusi teknologia on aina korvannut automatisoitavia tehtäviä, kuten tämänkin tekstin kirjoittajan ensimmäisen työpaikan palkka-ajojen syöttäjänä suuren pankin maksupalveluissa.
Siksi kehitys ja mainitut koodaamiseen liittyvät uhkakuvat tulisikin nähdä työn luonnollisena uusiutumisena ja myös mahdollisuutena kehittää ja lisätä työn tuottavuutta. Gartner on ennustanut, että 75 % ohjelmistokoodaajista käyttää tekoälyassistentteja kolmen vuoden kuluessa (Wilkinson 2024). Ehkä koodaamisen tulevaisuus ei olekaan itse koodirivien kirjoittamisessa, vaan koodin verifioinnissa, parhaan koodin tunnistamisessa, tekoälyn tuottamien vaihtoehtojen vertailussa ja tietoturvan varmistamisessa.
Korkeakoulustrategia ja tekoälyn murros
Ammattikorkeakoulun tehtävä on valmistaa opiskelijoita työelämään tarjoamalla osaamista, joka vastaa työelämän tarpeisiin, ja joka valmentaa myös tulevaisuuden muutoksiin. Näyttää siltä, että digitaidot, kuten tekoälyn lukutaito tai promptaus, ovat keskeinen osa valmistuvan opiskelijan työelämän metataitojen työkalupakkia.
Vaikka tekoälyosaaminen näyttäytyy keskeisenä taitona, sen ei ole tarkoitus korvata itse oppimista, vaan tukea sitä. Kirjoitettu teksti on toiminut oppijan osaamisen mittarina jo aikojen alusta, mutta toisaalta sen luotettavuus on rakoillut viime vuosina jo ilman tekoälyn kehitystäkin. Suunniteltu tai tahaton plagiointi on oma haasteensa, ja lisäksi viime vuosina verkkoon on ilmestynyt runsain määrin palveluita, joista opiskelija voi ostaa haamukirjoitetun raportin tai opinnäytteen.
Oppimisen tulee siksi uudistua ja arvioinnin on kehityttävä. Vaikka tekstimuotoinen aineisto tulee olemaan oppimisen arvioinnin keskiössä vielä pitkään, sen tuottamisen rooli voi hyvinkin muuttua. Tekstin kirjoittamisen sijaan jatkossa painopisteenä voisi olla vaikkapa vaihtoehtoisten tekstien arvioiminen, edellä mainittuun koodausesimerkkiin viitaten.
Siitä huolimatta, että muutos voi näyttäytyä uhkana, siinä on myös mahdollisuus inhimillisen työn kehittämiseen ja uudistamiseen. Samalla kun teknologia on korvannut työtehtäviä, ammatteja ja kädentaitoja, se on myös lisännyt työn tuottavuutta automatisoimalla toistuvaa, alhaisemman tuottavuuden työtä ja luonut uutta arvoa löytämällä uusia, innovatiivisia tapoja toimia.
Lähteet
