Vesivarat ovat jakautuneet maailmassa epätasaisesti. Meillä pohjoisessa on parhaat vesivarat.  Vettä tarvitaan joka paikassa lähes kaikkeen toimintaan ja hyvä juomaveden laatu auttaa välttämään terveyshaittoja. Jätevesien puhdistaminen ja kierrätys ovat olennainen osa veden riittävyyden turvaamista. Maailman jätevesistä Tapio Katkon mukaan (2017) vain viidennes puhdistetaan ja 80% on täysin puhdistamatta. Maapallon vesivarat ovat enimmäkseen meriä, mutta niihin kuuluvat myös napajäätiköt, pinta- ja pohjavedet sekä vesi, joka on ilmakehässä.

Jarmo Hukan (2017) mukaan vesihuolto on kasvava liiketoiminta-alue, jossa yhdistyvät kestävän kehityksen mukaiset vastuullisuuden elementit. Maailman investointitarve vesihuoltoon v. 2017 on 150 miljardia dollaria, mutta Hukan mukaan investointeja tehdään vain 45 miljardilla. Heikon infrastruktuurin takia maailman juomavedestä menee hukkaan 30% ennen kuin se edes saapuu kuluttajalle asti ja Suomessakin vesihuoltoa uhkaa huono putkiverkoston kunto (Yle-uutiset 26.11.2018).

Artikkeli perustuu kirjoittajien tekemään tutkimustyöhön marraskuun lopulla 2018 päättyneessä KEHÄ-hankkeessa.  Hankkeen päätavoitteena on ollut tehostaa sitoutuvan energian ja ravinteiden kierrätystä ja uudelleenkäyttöä vesiliiketoiminnassa taloudellisesti ja luontoa säästävällä tavalla. Kirjoittajien vastuulla on ollut vesihuollon tulevaisuustarkastelu, josta saatuja tuloksia on julkaistu Futura- ja Vesitalous-lehdessä. Tässä artikkelissa keskitytään vesihuollon tiekarttaan, joka on syntynyt osana FuturesLab CoFin Kehä-hankkeessa tekemää työtä.

Taustaa tiekartalle

Määrittelemme tässä tiekartan seuraavasti: tiekartta on tulevaisuuteen suuntaava tarkastelutapa ja työkalu, jonka avulla valitun teeman, tässä tapauksessa suomalaisen vesihuollon, etenemistä voidaan kuvata. Laatimamme tiekartta kuvaa ajurit eli lähtöoletukset, tulevaisuuden markkinatarpeet, kehityksen mahdollistajat sekä ratkaisut markkinatarpeisiin vastaamiseksi.

Tiekartan lähtökohtana on ollut Kehä-hankkeessa yhdessä laadittu visio suomalaisen vesihuollon tulevaisuudesta. Sen mukaan puhdas vesi kuuluu kaikille ja maailmassa kaikki voivat juoda hanavettä.  Osana visiota Suomi on maailmanlaajuisten vesiongelmien ratkaisija yhdessä muiden Pohjoismaiden kanssa ja Suomi on tunnettu vesihuollon mallimaa.

Tiekartan taustalla on Kehä-hankkeessa laadituista neljästä skenaariosta skenaario 1 Maailman pelastaminen (Meristö & Laitinen & Tenhunen 2018), jossa tavoitteena on avata uusia mahdollisuuksia vesiliiketoiminnalle erityisesti hyödyntämällä digitaalisuutta sisältäviä teknologioita. Kohteena ovat Business to Business- ja Business to Public -liiketoiminta, mutta myös suoraan kuluttajille suunnattu Business to Consumer -liiketoiminta. Yritykset, julkisen sektorin toimijat ja kuluttajat ovat kaikki sitoutuneet pelastamaan maailmaa ja ympäristöä. Myös kansalaisjärjestöjen ääni kuuluu. Lähtöoletuksena skenaariolle on lainsäädäntö, joka rajoittamisen asemesta mahdollistaa uusien liiketoimintojen kehittämisen vesialalla. Toimialalla panostetaan uusiin teknologioihin ja edetään kohti uusien mahdollisuuksien etsintää.

Tiekartta tulevaisuuteen

Laadittu tiekartta (Kuva 1) on kuvattu seuraavassa kuvassa neljän osion avulla: ajurit, markkinatarpeet, mahdollistajat ja ratkaisut. Lisäksi tiekarttaan on liitetty asioiden ajoitus, jota kuvataan aikaan sidottujen reimareiden avulla tekstissä edempänä olevassa toisessa kuvassa (Kuva 2).

Lähtökohta-ajurina vesihuollon tiekartassa on globaali ympäristötilanne, jonka keskeisiä tekijöitä ovat ilmastomuutos, vesistöjen rehevöityminen ja lisääntyvä muovin määrä merissä. Toisena lähtökohtana on yleinen tietoisuuden lisääntyminen omista valinnoista ja niiden vaikutuksista ympäristöön ja vesien tilaan. Tietoisuuden lisääntymistä ja sen vaikutuksia erilaiset digitaaliset sovellukset vielä vahvistavat, kun oman toiminnan vaikutukset ovat mitattavia ja seurattavissa reaaliajassa näiden sovellusten avulla. Tiekartta tulevaisuuteen ei realisoidu, jos todellisuudessa ei ole kysyntää uudenlaiselle ajattelutavalle ja uusille ratkaisuille. Markkinatarpeet liittyvät huonokuntoisen tai puuttuvan infrastruktuurin kunnostukseen ja rakentamiseen niin että puhtaan veden saatavuus on turvattu kaikille. Tämän lisäksi tarvitaan markkinoille uusia toimijoita kehittämään uutta tarjontaa vastaamaan kysynnän kasvaviin vaatimuksiin. Kehityksen mahdollistajana nähdään korjausvelan hoitaminen pikaisesti. Jos vanhaa infraa ei korjata, tiekartan avulla ei ole mahdollista edetä kovin pitkälle. Tämän lisäksi tarvitaan uutta osaamista ja uutta teknologiaa, mutta myös uutta lainsäädäntöä. Myös median on tuotava entistä vahvemmin esille vesialaa koskevia uutisia. Lisäksi toimintatapojen muutoksen mahdollistajat tarvitaan ja ne liittyvät toimijoiden verkottumiseen ja ilmastosopimukseen sitoutumiseen. Jotta Suomi voi vision mukaisesti olla vesihuollon mallimaa maailmassa, on kehitettävä toimivia ratkaisuja pohjoismaisen yhteistyön vahvistamiseksi, brändin rakentamiseksi, erilaisten rahoitusmallien kehittämiseksi ja veden älykkään käytön mahdollistamiseksi.

Reimarit tiekartan reitillä

Tiekartan aikaan sidottujen reimarien (Kuva 2) avulla eri tekijät voidaan asettaa tärkeys- ja kiireellisyysjärjestykseen. Ensimmäisien vuosien aikana on kehitys saatava liikkeelle oikeaan suuntaan. Olennaista on tietoisuuden lisääntyminen, mistä indikaattoreina voisivat olla brändilähettilään palkkaaminen toimialalle tai ns. vesiagentit. Brändilähettiläs voisi olla esimerkiksi joku julkisuuden henkilö, joka omalla toiminnallaan lisäisi tietoutta puhtaan veden tärkeydestä. Vesiagentit voisivat olla esimerkiksi puolueiden parissa toimivia henkilöitä, joille vesiasiat ovat tärkeitä ja jotka huolehtisivat vesiasioiden esilläpidosta päätöksenteon saralla. Ilman uutta osaamista ei alaa kyetä myöskään uudistamaan tai kehittämään. Koulutuksen uudet sisällöt ja kasvava tarjonta verkossa toimivat reimareina tiekartan osoittamalle etenemissuunnalle. Infrastruktuurin korjausvelka on hoidettava ja se vaatii uusia älykkäitä ratkaisuja, mutta myös varoja korjauksiin. Indikaattoreita toimivat älykkään infran pilotit ja sovellukset sekä uudet vesimaksut korjausmenojen kattamiseksi.

Toimiala ei kuitenkaan kehity eivätkä sen yritykset pääse kansainvälisen kasvun vauhtiin, jos lainsäädäntö ei kehity ketteräksi ja ympäristöinnovaatioita mahdollistavaksi.  Suomalaisten yritysten on verkotuttava kansainvälisesti ja vahvistettava pohjoismaista yhteistyötä esim. muodostamalla Nordic Water Forum-verkosto Finnish Water Forumin mallin mukaisesti. Myös Suomessa on verkotuttava monitoimijaisesti yksityisen, julkisen ja kolmannen sektorin kesken ja hyödynnettävä kunkin toimijan vahvuudet vesiliiketoiminnan kehittämiseksi ja samalla maailmanpelastamiseksi. Lopullisena mittarina tiekartan mukaiselle etenemiselle voidaan pitää median uutisointia: ykkösuutinen valtamediassa on vesialalta ja Nordic Business Forumin ykkösguru tulee vesialalta!

Tiekartta on laadittu yhden sukupolven mittaiselle aikajänteelle eli tästä eteenpäin noin 20 vuotta. Sen myötä Suomen vesihuollon tehtävänä on edelleen taata korkealaatuisen talousveden saatavuus, asianmukainen viemäröinti ja jätevesien puhdistus, mutta perspektiivi on selvästi laajentunut Pohjoismaihin ja maailmalle. Vesihuollon järjestämisestä, ylläpidosta ja edistämisestä tähän mennessä vastanneet useat toimijat ovat verkottuneet yli rajojen.  Vesihuoltoon on kehitetty uudenlaisia valvontamekanismeja ja aiemmin hyvinkin siiloutunut toiminta muodostaa tulevaisuudessa monialaisen vesihuollon ekosysteemin. Mikäli Suomessa talousveden laatua valvotaan edelleen eri viranomaisten toimesta (esim. talousveden laatua terveysviranomaiset ja jätevesien käsittelyä ympäristöviranomaiset), ainakin tieto kulkee toimijalta toiselle avoimesti.

Lopuksi

Vesihuolto ei ole paikallinen eikä edes kansallinen kysymys, vaan se koskee koko maailmaa, ja sitä näkökulmaa ilmastomuutos vielä voimistaa. Vesikriisit maailmalla vaativat ennakointia, mikä onnistuu digitaalisten palvelutuotteiden avulla, mutta vesikriisit maailmalla mahdollistavat myös uudenlaisen liiketoiminnan esim. suolan poisto, täydellinen kierrätettävyys tai veden erottelu talous- ja käyttöveteen kehittämällä markkinoille uutta teknologiaa hyödyntäviä ratkaisuja. Yksittäiset ratkaisut eivät riitä, vaan tarvitaan ketju ratkaisuja, jotta kaikki kerättävä energia ja ravinteet saadaan talteen.

Kehä-hankkeessa toteutetussa alan toimijoille suunnatussa verkkokyselyssä v. 2017 esitettiin joukko väittämiä, joiden suhteen vastaajat saattoivat ilmaista kantansa sen mukaan, miten samaa tai eri mieltä he niistä olivat (Meristö & Laitinen 2018). Vastausten mukaan alalla ei oikein uskottu kunnallisten vesihuoltomonopolien murtumiseen uudistuvan aluehallinnon myötä. Tämä saattaa heikentää edellä kuvatun tiekartan etenemismahdollisuuksia, koska uudenlaisia verkottumismalleja voi olla vaikea toteuttaa.  Toisaalta vastaajat uskoivat moneen sellaiseen väittämään, jotka ovat osaltaan tukemassa tiekartan mukaista etenemistä. Uskottiin mm. että Kuntien heikko taloustilanne johtaa kokonaan uusiin maksuihin (esim. hulevesien osalta), Hyvästä vedenlaadusta ollaan valmiita maksamaan lisää ja Yksityisen ja julkisen sektorin yhteistyömallit tarjoavat uusia liiketoimintamahdollisuuksia ketterille toimijoille. Vaikka ala on konservatiivinen ja uudet teknologiat tulevat hitaasti, digitaaliset seurantatuotteet yleistyvät sen verran nopeasti kuluttajilla, että sitä kautta ala voi uudistua nopeamminkin, jolloin esim. reaaliaikainen hinnoittelu mahdollistuu. Mielenkiintoisena villinä korttina kyselyssä nousivat esille ratkaisut, joiden ansiosta kaikki käytetty vesi pystytään uudelleenkäyttämään ja kierrättämään, jolloin pohjavesien käyttö käy tarpeettomaksi, mikä on hyvinkin ajankohtainen Suomessa nyt, kun kuuman ja kuivan kesän 2018 jälkeen on ennakoitu, että monista kaivoista olisi loppumassa vesi tulevan vuoden aikana.

Suurimmat epävarmuudet vesihuollon tulevaisuuteen liittyvät huonossa kunnossa olevaan vanhentuneeseen infrastruktuuriin sekä konservatiivisiin alan toimijoihin, jotka eivät helposti ota käyttöön uusia ratkaisuja. Ennakoivilla innovaatioilla (Kettunen & Meristö 2010) on kuitenkin alalla tarvetta, jotta veteen liittyviä ongelmia voidaan ratkoa jo mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Veden kulutus on kaikkien vastuulla, sillä vesi on elintärkeä resurssi, jonka riittävyydestä on huolehdittava koko maapallolla.

Lähteet

• Hukka, J. (2017) Ignorance of Economics Undermines Water Services – And Our Resilient Future. Konferenssiesitys. Futures of A Complex World Conference 13.6.2017, Turku.
• Katko, T. (2017) Suomalaisen vesihuollon tulevaisuuden haasteet. Seminaariesitys. KEHÄ-hankkeen seminaari 3.5.2017. Laurea-ammattikorkeakoulun Leppävaaran kampus, Espoo.
• Kettunen, J. & Meristö, T. (2010) Seitsemän tarinaa ennovaatioista -Rohkeaa uudistaa ennakoiden. Teknova.
• Meristö, T. & Laitinen, J. (2018) Pienistä puroista syntyy iso virta? Vesihuollon tulevaisuuden haasteista ja mahdollisuuksista. Futura 1/2018. Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry.
• Meristö, T. & Laitinen, J. & Tenhunen, L. (2018) Vesiliiketoiminta vuoteen 2037 – tulevaisuuden innovaatiot kehiin! Vesitalous 5/2018.