TKI-hankkeiden ekosysteemityön parhaat käytännöt

Ekosysteemityö on tullut keskeiseksi osaksi tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaa (TKI) erityisesti kestävän kehityksen ja monialaisten kumppanuuksien edistämiseksi. Tämä artikkeli esittelee ekosysteemityön parhaita käytäntöjä TKI-hankkeiden näkökulmasta.

Kuva: Kawê Rodrigues / Pexels

Helmikuussa 2024 Laurean innovaatiojohtamisen ja ekosysteemien teematiimi järjesti tapaamisen, jossa keskityttiin ekosysteemityön parhaisiin käytänteisiin TKI-hankkeissa. Tapahtumassa Laurean innovaatiojohtamisen ja ekosysteemien erityisasiantuntijana työskentelevä Mikael Seppälä jakoi näkemyksiä ja käytännön kokemuksia ekosysteemityöstä TKI-hankkeissa, kuten CEGO – Circular Economy Goes East and West, KauKo – Kaupungit kokeiluympäristöinä hyvinvointi-innovaatioille ja SERkut – Sähkö- ja ElektroniikkaRomut Kiertoon Uusilla Toimintamalleilla.

Mistä on kyse ekosysteemeissä ja muissa monitoimijaisen yhteistyön muodoissa?

Selkeyden näkökulmasta on tärkeää ymmärtää, miten ekosysteemit eroavat muista rinnakkaisista käsitteistä, sillä käsite sekoitetaan puheessa esimerkiksi verkostoihin ja klustereihin. Ekosysteemit koostuvat vakiintuneista toimijoista, jotka ovat löyhästi kytköksissä toisiinsa ja mukautuvat toimintaympäristönsä haasteisiin. Ekosysteemiajattelun tavoitteena on yhteiskunnallisten haasteiden ratkaiseminen monialaisen yhteistyön kautta, jolloin eri toimijat pystyvät tuomaan omat vahvuutensa yhteiseen käyttöön. (Peltoniemi 2004.)

CEGO-hankkeessa ekosysteemin käsite määriteltiin niin, että se tarkoittaa monien organisaatioiden muodostamaa avointa ja vuorovaikutuksessa muuntuvaa yhteistyön muotoa. Tällaisessa yhteistyössä organisaatiot kokoontuvat ja jakavat yhteisen teeman tai haasteen, jonka ratkaiseminen vaatii laajaa ja pitkäjänteistä yhteistyötä. Ekosysteemissä pyritään luomaan uutta ymmärrystä, tietoa ja teknologioita, jotka mahdollistavat uusien palveluiden tai ratkaisujen kehittämisen. Yhteistoiminnan tavoitteena on vahvistaa ekosysteemin kyvykkyyksiä niin, että toimijat voivat vastata yhteisiin haasteisiin paremmin kuin ne pystyisivät yksin. Lisäksi ekosysteemit voivat luoda edellytyksiä uusille markkinoille ja toimintaedellytyksille, jotka saattavat muuttaa koko toimintaympäristöä. Ekosysteemin joustavuus ja kyky mukautua tekevät siitä tärkeän työkalun erityisesti monimutkaisten ja pitkän aikavälin tavoitteiden saavuttamisessa. (CEGO 2022.)

Usein yhteistyöhankkeissa riittävät kuitenkin verkostot tai klusterit, joissa toimijat työskentelevät yhdessä tavoitteellisesti ilman laajaa ekosysteemin kehittämistä. Verkostot perustuvat vuorovaikutukseen, kun taas klusterit ovat paikallisia verkostoja, joissa toimijat tekevät yhteistyötä esimerkiksi alueellisesti. Lisäksi arvoverkostot ovat sopimusperusteisia kokonaisuuksia, jotka synnyttävät arvoa osallistujille määriteltyjen roolien ja vastuiden kautta, mahdollistaen täsmällisemmän yhteistyön ja konkreettista hyötyä kaikille osapuolille. Nämä käsitteet auttavat valitsemaan oikeanlaiset yhteistyömallit eri hankkeisiin. (Peltoniemi 2004.)

Ekosysteemityön seitsemän parasta käytäntöä

Seppälän puheenvuoroa tapahtumassa raamitti seitsemän parasta käytäntöä, joita TKI-hankkeissa kannattaa huomioida. Käytännöt perustuvat hänen ymmärrykseensä ja kokemuksiinsa TKI-hankkeissa, joissa tehdään ekosysteemityötä. Ensimmäinen käytäntö liittyy siihen, että ekosysteemityö on aina kumppanuustyötä. Koska ekosysteemityössä toimitaan usein esisopimuksellisella alueella, yhteistyö perustuu luottamukseen keskeisten kumppanien välillä (Valkokari ym. 2020). Potentiaalisten ekosysteemikumppanien kartoittamisessa kannattaa pitää huoli siitä, että eri sektorit, kuten julkinen, yksityinen, järjestöt ja tutkimuslaitokset ovat edustettuina yhteistyössä (Valkokari ym. 2020).

Toinen käytäntö siihen, että aina ei suinkaan tarvita ekosysteemityötä – verkostot, arvoverkostot ja klusterit riittävät todella usein. Katri Valkokarin (2023) mukaan nykyään on tapana kutsua kaikkea ”ekosysteemiksi,” mikä voi aiheuttaa sekaannusta. Emme aina erota, milloin kyseessä on aidosti monen toimijan dynaaminen kokonaisuus ja milloin kyseessä on arvoverkosto tai klusteri. Arvoverkostoissa ja klustereissa on yleensä samankaltaisia toimijoita, joilla on erilaiset yhteistyötavat ja tavoitteet.

Näiden eri yhteistyömuotojen välillä on tärkeää tehdä eroa. Usein arvoverkostot ja klusterit voivat olla haasteisiin sopivampia vaihtoehtoja kuin ekosysteemi. Ekosysteemityössä ensimmäinen puoli vuotta voi kulua siihen, että tunnistetaan oikeat toimijat, ja seuraava puoli vuotta yhteisen tavoitteen löytämiseen. Vaikka yleistasolla voidaan olla samaa mieltä, esimerkiksi kestävästä liiketoiminnasta tai hiilineutraaliudesta, voi kestää kauan löytää yhteinen ymmärrys siitä, mitä nämä tavoitteet tarkoittavat eri toimijoille – millaisia muutoksia ja panoksia ne vaativat ja milloin niistä saadaan hyötyjä. (Valkokari 2023.)

Kolmas ekosysteemityön käytäntö liittyy siihen, että yksittäiset hankkeet eivät muuta maailmaa – ekosysteemityöllä voidaan rakentaa hankkeen teemaan liittyviä jatkuvuuksia tunnistamalla yhdessä sidosryhmien kanssa jatkohaasteita. Hankkeiden vaikuttavuus jää helposti lyhytaikaiseksi, ellei sen puitteissa tunnisteta jatkohaasteita ja luoda jatkuvuutta. TKI-hankkeiden ekosysteemityössä kannattaakin pyrkiä luomaan edellytyksiä, jotka mahdollistavat työn jatkumisen hankkeen päättymisen jälkeen. Esimerkiksi KauKo-hankkeessa on kartoitettu sidosryhmien kanssa kaupunkilaisten hyvinvoinnin kokonaishaastetta ja jatkohankkeita, jotta yhteistyö teeman parissa voisi jatkua hankkeen jälkeenkin (Jalo ym. 2024).

Kuva 1. TKI-hankkeiden ekosysteemityön seitsemän parasta käytäntöä. Kuva Mika Launikari / Laurea-ammattikorkeakoulu.

Neljäs käytäntö liittyy siihen, että hankkeissa synnytettävän tiedon avulla kannattaa pyrkiä luomaan kotimaisia ja kansainvälisiä suhteita sekä jatkohankkeita. Uudenmaan liitto (2024) pyrkii edistämään kansainvälisiä jatkohankkeita alueen kehittämiseksi eli hankkeiden jatkon edistäminen on myös rahoittajien tavoitteena. Ekosysteemityö mahdollistaa resurssien ja osaamisen lisäämisen alueelle, mikä tukee alueellista kehitystä ja vahvistaa kansainvälisiä yhteyksiä.

Viides käytäntö on menetelmällinen. Siinä suositellaan hyödyntämään CLIC Innovationin (n.d.) Ecosystem Playbookin käytännön työkaluja TKI-hankkeiden ekosysteemityön fasilitointiin. Esimerkiksi CEGO-, KauKo- ja SERkut-hankkeissa on hyödynnetty CLIC Innovationin Ecosystem Facilitator Journey -mallia (suomeksi ekosysteemin fasilitaattorin polku), joka sisältää vaiheittaiset prosessit ja ohjeet yhteistyön rakentamiseksi. Sen mukaan ekosysteemin kehitysvaiheet etenevät yhteisten mahdollisuuksien kartoittamisesta perustan rakentamiseen ja kasvuvaiheeseen, jossa tuetaan ekosysteemin kehitystä kohti uusia tuotteita, palveluja ja uusia ekosysteemejä. Prosessi jakautuu vaiheisiin Explore (etsi), Build (rakenna), Transform (muuta), ja Grow (kasvata), ja se mahdollistaa ekosysteemin joustavan kasvun sekä uusien aloitteiden kehittämisen mahdollisuudet. Malli auttaa hankkeiden ekosysteemien orkestraattoreita edistämään yhteistyötä selkeästi ja tavoitteellisesti.

Kuudes käytäntö korostaa portfoliotyön tärkeyttä innovaatiotoiminnan kokonaisuuden ymmärtämisessä ja johtamisessa, sillä sen avulla voidaan kohdentaa resursseja tehokkaasti oikeisiin teemoihin ja luoda pitkäjänteistä vaikuttavuutta. Portfoliotyö tukee ekosysteemityötä TKI-hankkeissa yhdistämällä toisiinsa liittyviä projekteja ja kehittämällä niiden välistä vuorovaikutusta, mikä edistää oppimista ja eri toimijoiden välistä yhteisvaikutusta. Tämä lähestymistapa auttaa käsittelemään laajempia haasteita ja mahdollistaa projektien yhteen kietoutuneet vaikutukset, jotka voivat luoda pysyvämpiä yhteistyön rakenteita kuin yksittäiset hankkeet. Innovaatioportfolion vaikuttavuus syntyy ekosysteemisen lähestymistavan kautta, jossa toimijoiden yhteistyötä ja jaettua ymmärrystä vahvistetaan, jotta koko portfolio voi tukea merkityksellistä kehitystä TKI-toiminnassa. (Seppälä 2020.)

Seitsemäs käytäntö korostaa ekosysteemisen, jaetun tietopohjan synnyttämistä, mikä auttaa ymmärtämään haasteita ja tukee päätöksentekoa. Pääkaupunkiseudun Smart & Clean -säätiön “Kaikki muovi kiertää” -hanke tarjoaa hyvän esimerkin jaetun tietopohjan hyödyntämisestä: siinä yhteinen ymmärrys kierrätyshaasteista mahdollisti konkreettisten toimenpiteiden suunnittelun ja toteuttamisen monialaisessa ekosysteemissä (Seppälä 2024a). SERkut-hankkeessa tietopohjan merkitys korostuu erityisesti kaupunkilähtöisen SER-kiertotalouden kehittämisessä, sillä jaettu tieto tarjoaa perustan toimijoiden väliselle yhteistyölle ja yhteisten tavoitteiden määrittelylle. Hankkeen tavoitteena on auttaa eri toimijoita – kuten yrityksiä ja kaupunkien organisaatioita – kehittämään tehokkaampia ja kestävämpiä kierrätysratkaisuja.

Teematiimin rooli ekosysteemityön edistämisessä

TKI-hankkeiden ekosysteemityön parhaat käytännöt luovat vahvan pohjan kestävälle yhteistyölle ja pitkäjänteiselle vaikuttavuudelle. Ekosysteemityö tukee eri toimijoiden osallistumista yhteisiin tavoitteisiin, ja sen avulla hankkeiden tulokset ja opit siirtyvät uusille kumppanuusalueille ja jatkuviin hankekokonaisuuksiin. Laurean innovaatiojohtamisen ja ekosysteemien teematiimi edistää näitä periaatteita vahvistamalla toimintaa, joka tukee yhteiskunnallisesti merkittävien haasteiden ratkaisemista, kuten hyvinvointia, turvallisuutta, kestävää kehitystä, kiertotaloutta ja organisaatioiden vastuullisuustyötä (Seppälä 2024b).

Teematiimi pyrkii myös vahvistamaan transformatiivisten vihreiden taitojen osaamista, jotka ovat kriittisiä ekosysteemisen innovaatiotoiminnan onnistumiselle. Laureassa tehtävä ekosysteemityö ja innovaatiojohtaminen pyrkivät ruokkimaan laajempaa yhteiskunnallista muutosta sekä luomaan edellytyksiä organisaatioiden kyvykkyyksille, jotka vastaavat nykypäivän monimutkaisiin haasteisiin. (Seppälä 2024b.)

Tapahtuman puheenvuoron tallenne ja esitysmateriaalit ovat saatavissa avoimesti.

Kirjoittajatiedot

YTM, KM, KTM, MBA, Seppälä on ekosysteemien ja systeemisen innovaatiojohtamisen asiantuntija ja työskentelee KauKo- ja SERkut-hankkeissa projektipäällikkönä. Hän koordinoi Laurean innovaatiojohtamisen ja ekosysteemien teematiimin toimintaa.  