Lastensuojelun jälkihuollon asiakkailla on elämässä haasteita, joiden taustalla voivat olla traumakokemukset. Tämä artikkeli esittelee TraumaTaito-hankkeen ratkaisun: jälkihuollon ammattilaisten käyttöön yhteiskehitettävän, asiakkaan kokemuksia kunnioittavan traumatietoisen toimintamallin.

Kuva: jannoon028/Freepik

Menneisyyden traumat vaikuttavat nykyhetkessä

Traumatietoisuus on noussut viime vuosina vahvasti pinnalle sekä sosiaali- ja terveysalalla että laajemmin yhteiskunnallisessa keskustelussa. Tutkimus on tuonut esiin, miten erityisesti toistuvat ja krooniset traumat vaikuttavat aivojen kehitykseen, tunnesäätelyyn, sosiaalisiin suhteisiin ja kykyyn kiinnittyä yhteiskuntaan (Dye 2018).

Ymmärrys siitä, että trauma ei ole vain menneisyyteen jäänyt kokemus vaan aktiivisesti nykyhetkeen ja tulevaisuuteen vaikuttava ilmiö, on muokannut ajattelua myös sosiaalipalveluissa. Tämä on herättänyt tarpeen ymmärtää aiempaa paremmin mistä traumoissa on kyse, miten ne vaikuttavat elämään ja miten traumakokemukset tulisi huomioida palveluissa. Katse on kääntynyt entistä enemmän kohtaamisiin ja siihen, miten niihin luotaisiin turvallisuutta.

Tämä artikkeli esittelee TraumaTaito – Traumatietoinen toimintamalli lastensuojelun jälkihuoltoon – hankkeen taustaa ja kehitettävän ratkaisun. Hankkeessa yhteiskehitetään traumatietoinen toimintamalli alan ammattilaisten käyttöön. Hanke aloitti toimintansa maaliskuussa 2025. Se on Euroopan unionin osarahoittama ja hanketoteuttajina ovat Laurea-ammattikorkeakoulu ja Metropolia Ammattikorkeakoulu. Hankkeen yhteiskehittämiskumppanina on Vantaan ja Keravan hyvinvointialue.

Traumatietoinen työote varmistaa turvallista siirtymää aikuisuuteen

Trauma syntyy jossakin tilanteessa tai olosuhteissa, jotka yksilö kokee fyysisesti tai emotionaalisesti vahingolliseksi tai elämää uhkaavaksi. Haitallisia kokemuksia voivat olla esimerkiksi lapseen kohdistuva väkivalta, lapsen laiminlyönti ja perheen monimuotoiset ongelmat. Kyse voi olla yksittäisestä tilanteesta tai useamman tilanteen sarjasta. (van der Kolk 2017, 23, 31.) Traumatisoituminen vahvistuu, kun traumakokemukset ovat toistuvia ja erityisesti silloin, kun ne tapahtuvat kiintymyssuhteissa (Hipp 2023, 20).  Traumat voivat siirtyä myös sukupolvelta toiselle (Pelkonen & Sarvela 2020, 263). 

Yhdysvalloissa tehdyissä tutkimuksissa arvioidaan, että lastensuojelun asiakkaana olevista noin 85 % on kokenut traumaattisia kokemuksia. Heidän moninaiset traumansa johtuvat esimerkiksi kaltoinkohtelusta, väkivallasta tai vanhemman päihteiden käytöstä. (Lang ym. 2016; Dunkerley ym. 2021.) Suomessa ei ole tarjolla tutkittua tietoa siitä, kuinka moni lastensuojelun asiakas on kokenut traumaattisia kokemuksia. Esimerkiksi Kouluterveyskyselyn tulokset kuitenkin viittaavat siihen, että sijaishuoltoon sijoitetut lapset ovat kokeneet laiminlyöntiä sekä väkivallan erilaisia muotoja enemmän kuin muut saman ikäiset lapset (Ikonen ym. 2020, 3). Tämä viittaa siihen, että monilla sijaishuoltoon sijoitetuilla lapsilla on taustallaan traumaattisia kokemuksia. Kun nämä lapset siirtyvät sijaishuollon päättymisen jälkeen jälkihuoltoon, heidän traumaattiset kokemuksensa ovat usein edelleen läsnä.

Lapsuudenaikaiset haitalliset kokemukset (ACE eli Adverse Childhood Experiences) voivat näkyä aikuisen ihmisen hyvinvoinnissa vielä pitkään kokemusten jälkeen (Silva ym. 2024). Traumakokemukset voivat saada aikaan tunteen siitä, ettei muihin ihmisiin voi luottaa. Maailmasta tulee helposti kaoottinen, mikä vaatii olemaan jatkuvasti hälytystilassa. Muille ihmisille tämä voi näkyä esimerkiksi pelkoa herättävänä käytöksenä tai muutoin toimintana, joka herättää ihmetystä. (Felitti ym. 1998; Tucci, Mitchell, Porges & Tronick 2024.)

Itsenäistyminen ja aikuisuuteen siirtyminen on jo sinällään suuri elämänmuutos. Lastensuojelun sijaishuollon nuorille siirtymä voi olla vielä suurempi, koska täysi-ikäisyys tarkoittaa heille usein muuttoa itsenäiseen asumiseen ja merkittäviä muutoksia palveluissa ja työntekijöissä.  Siirtymään vaikuttaa myös se, että moni jälkihuoltoon siirtyvistä nuorista on kokenut turvattomuutta. Turvattomuuden kokemukset voivat liittyä oman elämän kokemuksiin tai palvelujärjestelmän toimintaan. On todennäköistä, että lastensuojeluun sijoittaminen ja sijoitettujen nuorten aikaisemmat kokemukset ovat olleet traumatisoivia. (Törrönen & Vauhkonen 2012; Vierula ym. 2024.) Sijoituksen ja vaikeiden kokemusten aiheuttamat traumakokemukset nousevat herkästi pintaan siirtymävaiheissa kuten sijoituksen päättyessä tai omaa perhettä perustaessa (Häggman-Laitila, Salokekkilä & Kärki 2018).

Mikäli palveluissa tarjotaan tukea ilman traumaymmärrystä, apu voi jäädä pintapuoliseksi tai olla jopa vahingoittavaa. Vaarana on, että asiakkaan tarpeita ei osata havaita, hänen toimintaansa tulkitaan väärin tai palveluihin ohjaus ei onnistu. Jälkihuollossa tämä tarkoittaa sen keskeisten tavoitteiden vakavaa vaarantumista. Jälkihuollon on nähty olevan merkittävä palvelu niin aikuisuuteen siirtymisen kuin lastensuojelun onnistumisenkin kannalta. Traumatietoisten organisaatioiden ja palveluiden toiminnan tulisi perustua ymmärrykseen siitä, mitä traumoihin liittyvä haavoittuvuus on ja miten huomioida tämä palveluissa. Palveluissa tulisi pyrkiä myös varmistamaan se, etteivät ne omilla toimenpiteillään uudelleen traumatisoi asiakkaitaan. (Tucci ym. 2024, 15.)

Tavoitteena kehittää traumatiedosta käytännön traumataitoja

Traumatietoisen työotteen on todettu lisäävän lastensuojelun asiakkaana olevien lasten hyvinvointia (Bunting ym. 2019).  Sijaishuollon osalta onkin todettu, että trauma- ja väkivaltatietoisuuteen tulisi kiinnittää jatkossa erityistä huomiota kehittämistyössä (Eriksson ym. 2023). Ei kuitenkaan riitä, että osaamista kehitetään vain sijaishuollossa, vaan myös sijaishuollosta itsenäistyvät nuoret tarvitsevat palveluita, joissa ymmärretään trauman ja sen vaikutusten yhteys kehitykseen ja toimintaan (Matte-Landry ym. 2025; Walsh ym. 2019).

Hankkeen kohderyhmänä ovat lastensuojelun jälkihuoltonuoria kohtaavat ja heidän kanssaan työskentelevät ammattilaiset. Lastensuojeluun liittyvässä työssä on tyypillistä, että työntekijät kohtaavat päivittäin asiakkaita, joilla on traumakokemuksia (Walsh ym. 2019). Tämä tuo mukanaan mahdollisuuden työntekijän epäsuoraan traumatisoitumiseen. On myös mahdollista, että työntekijöillä on omassa elämässään kielteisiä ja vahingollisia kokemuksia, jotka altistavat heitä traumatisoitumiselle, ellei heillä ole riittävää ymmärrystä trauman moninaisista vaikutuksista (Isosävi 2023).

Traumatietoisen työotteen nähdään soveltuvan erinomaisesti jälkihuoltoon, sillä se tarjoaa uudenlaista ymmärrystä ja syvyyttä asiakassuhteeseen. Hankkeen tavoitteena on kohderyhmän traumatietoisuuden vahvistaminen. Lastensuojelutyö herättää tekijöissään runsaasti tunteita, minkä vuoksi niiden tunnistaminen, käsittely ja säätely on välttämätöntä. Kohderyhmä näkee tärkeäksi, että traumatietoa kehitetään käytännön traumataidoiksi, osaksi arjen työtä. Traumatietoinen työote voi suojata työntekijää asiakkuustilanteissa lisäten työssä jaksamista ja työhyvinvointia.

Lastensuojelun asiakkailla on usein epäluottamusta palveluita kohtaan. Traumatietoisella työotteella kehitetään jälkihuollossa tehtävää työtä niin, että palvelut voisivat osoittaa turvallisuutta ja luottamuksellisuutta nuoria aikuisia kohtaan. Samalla luodaan siltaa myös muihin palveluihin ja yleisesti yhteiskuntaan. Turvallinen kohtaaminen voi tarjota korjaavia kokemuksia myös suhteessa aiempiin, kielteisiin kokemuksiin. Traumatietoinen työskentely jälkihuollossa olevien nuorten aikuisten kanssa vakauttaa heidän arkeaan ja ehkäisee myös jatkossa ylisukupolvisten ongelmien siirtymistä. (Yliruka, Kantoluoto, Heino, Laine & Hipp 2020, 27–33.)

Yhteiskehittäminen hyödyntää tutkittua tietoa ja käytössä olevia käytäntöjä

Tyypillisesti työotetta kehitetään traumatietoisemmaksi kouluttamalla asiakastyötä tekeviä työntekijöitä. Erilaisia koulutusmalleja on runsaasti eri kohderyhmille, kuten koulujen, lastensuojelun ja päihde- ja mielenterveyspalveluiden henkilöstöille. (Sarvela 2020.) Koulutuksissa käsitellään traumaa eri laajuisesti riippuen koulutuksen kestosta. Tiedon ja sen syventämisen lisäksi on todettu tarpeeksi kiinnittää se osaksi työn arkea. Tietoa tarjoavan koulutuksen rinnalla on hyödyllistä tarjota käytännön harjoittelua, ohjausta ja tukea. (ks. Matte-Landry ym. 2025.)

Traumatietoisuuden vahvistaminen ei tarkoita vain uuden tiedon omaksumista, vaan jo olemassa olevan tiedon tunnistamista. Tähän kytkeytyy myös olemassa olevien työskentelytapojen ja toimintakäytäntöjen tarkastelu traumojen näkökulmasta. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että tunnistetaan olemassa olevia toimivia traumatietoisia käytäntöjä tai kehitetään niitä nykyistä traumatietoisemmiksi. Samalla tutkitaan, mitkä olemassa olevista käytännöistä voivat uudelleen traumatisoida.

Hankkeen valmennusta kehitetään hyödyntäen jo olemassa olevaa tutkimus- ja kehittämistietoa. Tieto otetaan osaksi yhteiskehittämistä, johon osallistuvat jälkihuollossa työskentelevät ja lastensuojelun kokemusasiantuntijat. Yhteiskehittämisen avulla varmistetaan, että valmennus vastaa juuri jälkihuollon tarpeisiin ja siinä huomioidaan asiakkaiden näkemykset ja kokemukset työskentelystä. Valmennuksen ensimmäisessä vaiheessa muotoillaan erityisesti tietoa syventävä kokonaisuus, jota seuraavat kehittämistehtävät. Tavoitteeksi on otettu, että syventynyt tieto siirtyy osaksi asiakastyötä. Kehittämistehtävissä keskitytään asiakastyöhön ja sen kehittämiseen aiempaa traumatietoisemmaksi.

Hankkeessa rakennettava toimintamalli vahvistaa työntekijöiden osaamista, mutta ennen kaikkea se luo lastensuojelun jälkihuollon nuorten aikuisten mahdollisuuksia saada korjaavia kokemuksia. Traumataitojen vahvistaminen arjen työssä on tärkeää, koska jokaisella nuorella on oikeus turvalliseen aikuisuuteen menneisyyden kokemuksista huolimatta.

Tämän tekstin kieliasun muokkaamisessa on hyödynnetty ChatGPT:tä.

TraumaTaito – Traumatietoinen toimintamalli lastensuojelun jälkihuoltoon -hanke toteutetaan Laurea-ammattikorkeakoulun ja Metropolia Ammattikorkeakoulun yhteistyönä. Kehittämisessä kumppanina on Vantaan ja Keravan hyvinvointialue. Hankkeen osarahoittajana toimii Euroopan unioni. Tutustu hankkeeseen nettisivuilla https://traumataito.fi/.

Kirjoittajatiedot

Laura Erkkilä toimii TraumaTaito – Traumatietoinen toimintamalli lastensuojelun jälkihuoltoon -hankkeen projektipäällikkönä.

Niina Pietilä toimii hankkeessa Metropolian projektipäällikkönä ja asiantuntijana.

Lähteet

• Bunting, L., Montgomery, L., Mooney, S., MacDonald, M., Coulter, S., Hayes, D. & Davidson, G. 2019. Trauma Informed Child Welfare Systems—A Rapid Evidence Review. International Journal of Environmental Research and Public Health 2019, 16, 2365. Viitattu 16.10.2025.
• Dunkerley, S. & Akin, B.A., Brook, J. & Bruns, K. 2021. Child Welfare Caseworker and Trainer Perspectives on Initial Implementation of a Trauma-Informed Practice Approach. Journal of Child and Family Studies (2021):30, 1082-1096. Viitattu 16.10.2025.
• Dye, H. 2018. The impact and long-term effects of childhood trauma. Journal of Human Behavior in the Social Environment, 28(3), 381–392. Viitattu 8.10.2025.
• Eriksson, P., Ståhlberg, M., Svetloff, M., Barkman, J., Liukkonen, J. & Hipp, T. 2023. Trauma- ja väkivaltatietoinen sijaishuolto– selvitys kaltoinkohtelun nykytilasta sekä materiaali ammattilaisille ja opiskelijoille. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2023:35. Viitattu 8.10.2025.
• Felitti, V.C., Anda, R.F., Nordenberg, D., Williamson, D.F., Spitz, A.M., Edwards, V., Koss, M.P., Marks, J.S. 1998. Relationship of Childhood Abuse and Household Dysfunction to Many of the Leading Causes of Death in Adults. The Adverse Childhood Experiences (ACE) Study. American Journal of Preventive Medicine, 14(4), 245-258. Viitattu 16.10.2025.
• Hipp, T. 2023. Trauma ja traumatisoituminen. Teoksessa Linner Matikka, J. & Hipp, T. (toim.) 2023. Traumainformoitu työote (2., päivitetty painos.). PS-kustannus, 15–27.
• Häggman-Laitila, A., Salokekkilä, P. & Kärki, S. (2018): Transition to adult life of young people leaving foster care: A qualitative systematic review. Kuopion Yliopisto. Julkaisussa Children and youth services review. Viitattu 16.10.2025.
• Ikonen, R., Eriksson, P. & Heino, T. 2020. Sijoitettujen lasten ja nuorten hyvinvointi ja palvelukokemukset. Kouluterveyskyselyn tuloksia. THL. Työpaperi 35/2020. Viitattu 16.10.2025.
• Isosävi, S. 2023. Ihmissuhdetyöntekijän omien turvattomien ja traumaattisten kokemustenhuomioiminen osana ammattitaitoa. Teoksessa Linner Matikka, J. & Hipp, T. (toim.) 2023. Traumainformoitu työote (2., päivitetty painos.). PS-kustannus, 242-262.
• van der Kolk, B. 2017. Jäljet kehossa. Trauman parantuminen aivojen, mielen ja kehon avulla. Helsinki: Viisas elämä.
• Lang, J., Campbell, K., Shanley, P., Crusto, C. & Connell, C. 2016. Building Capacity for Trauma-Informed Care in the Child Welfare System: Initial Results of a Statewide Implementation. Child Maltreatment. Vol. 21(2), 113–124. Viitattu 16.10.2025.
• Matte-Landry, A., Lemire-Harvey, A., Serres-Lafontaine, A. & Fournier, V. 2025. Trauma-Informed Care as a Promising Avenue for Supporting the Transition to Adulthood Among Trauma-Exposed Youth: A Scoping Review. Trauma Care 2025, 5(2), 7. Viitattu 16.10.2025.  
• Pelkonen, A. & Sarvela, K. 2020. Traumainformoitu hoito – läsnäoloa, myötätuntoa ja tunnetaitoja auttajille. Teoksessa Sarvela, K. & Auvinen, E. (toim.) Yhteinen kieli – traumatietoisuutta ihmisten kohtaamiseen. Basam Books Oy, 261–303.
• Sarvela, K. 2020. Hyviä tapoja omaksumassa – malleja maailmasta. Teoksessa Sarvela, K. & Auvinen, E. (toim.) Yhteinen kieli – traumatietoisuutta ihmisten kohtaamiseen. Basam Books Oy, 32–63.
• Silva, C., Moreira, P., Moreira, D. S., Rafael, F., Rodrigues, A., Leite, Â., Lopes, S., & Moreira, D. 2024. Impact of Adverse Childhood Experiences in Young Adults and Adults: A Systematic Literature Review. Pediatric Reports, 16(2), 461-481. Viitattu 8.10.2025.
• Tucci, J., Mitchell, J., Porges, S. W. & Tronick, E. 2024. Looking Beyond: Examining the Contribution and Future of the Trauma-Informed Approach. Teoksessa Tucci, J., Mitchell, J., Porges, S. W. & Tronick, E.(eds.) The Handbook of Trauma-Transformative Practice. Emerging Therapeutic Frameworks for Supporting Individuals, Families or Communities Impacted by Abuse and Violence. Jessica Kingsley Publishers, 9-50.
• Törrönen, M. & Vauhkonen, T. 2012. Itsenäistyminen elämänvaiheena: Osallistava vertaistutkimus sijaishuollosta itsenäistyvien nuorten hyvinvoinnista. E-kirja. Helsinki: SOS-Lapsikylä.
• Walsh, R. C., Conradi, L. & Pauter, S. 2019. Trauma-Informed Child Welfare: From Training to Practice and Policy Change. Journal of Aggression, Maltreatment & Trauma. Vol. 28, No. 4, 407– 424. Viitattu 16.10.2025.
• Vierula, T., Korkiamäki, R., Saukkola, S., Pakarinen, T., Pohjolainen, A., Vanhatalo, N. & Eronen, T. 2024. Aikuistuvan nuoren lähtö julkisesta kodista – Sijaishuollosta itsenäistymisen tapoja. Teoksessa Kiili, J., Jaakola, A.-M., Anis, M., Lamponen, T. & Stenvall, E. (toim.) Lapsiperheiden ja lastensuojelun sosiaalityö. Helsinki: Gaudeamus, 71–89.
• Yliruka, L., Kantoluoto, A., Heino, T. & Hipp, T. 2020: Itsenäistymistä ja hyvinvointia tukeva jälkihuolto ja nuorten aikuisten sosiaalityön mallinnus. Osana lastensuojelun VIP-nuoren palvelupolkua. Työpaperi 32/2020. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 16.10.2025.