Tsemppaa, innosta, ohjaa – toimijoiden näkemyksiä erityisnuorten liikunnallisen elämäntavan edistämiseksi ja edellytysten turvaamiseksi

Teksti | Jukka Laitinen , Tarja Meristö

Erityistukea tarvitsevat nuoret ansaitsevat ikätoveriensa kanssa tasavertaisen pääsyn mukaan liikunnallista elämäntapaa edistäviin harrastuksiin. Tarve on suuri ohjatulle toiminnalle, koska itseohjautuvuus on erityistä tukea tarvitsevilla usein heikko. Liikuntakaveritoiminta on tärkeää. Yksilökohtainen tuki korostuu erityisesti nuorten aikuisten kohdalla, koska he eivät ole enää koulussa ja kavereiden löytäminen voi olla vaikeaa. Monipuolisen liikunnan harrastamisen mahdollisuus ja eri lajien kokeilut ovat tärkeitä, jotta jokaisella on mahdollisuus löytää oma lajinsa ja itselle mieluisa tapa liikkua.

Artikkelin kirjoittajat työskentelevät Laurea-ammattikorkeakoulussa FuturesLab CoFi-tutkimusryhmässä, Tarja Meristö toimii yliopettajana ja Jukka Laitinen hankeasiantuntijana.

Johdanto

Erityistukea tarvitsevat nuoret ansaitsevat ikätoveriensa kanssa tasavertaiset mahdollisuudet kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ja pääsyn mukaan liikunnallista elämäntapaa edistäviin harrastuksiin. Tässä tarvitaan tukea ja kannustusta lähipiiriltä, johon kuuluvat omaisten lisäksi usein myös erilaiset tukihenkilöt, ohjaajat ja vapaa-ajan avustajat. Tarvitaan kokonaisvaltaista hyvinvoinnin edistämistä, jossa hyvinvointi käsittää fyysis-psyykkis-sosiaaliset hyvinvoinnin elementit. Erityistä tukea tarvitsevat lapset ja nuoret voivat olla neuro-kognitiivisten vammojen takia motorisesti kömpelöitä ja epävarmoja ja jäädä siksi tarjolla olevien liikunnallisten leikkien ja harrastusten ulkopuolelle. Tietoisuus vertaisjoukossa näistä erityispiirteistä on puutteellista ja riski tulla kiusatuksi ja ulkopuolelle jätetyksi on suuri. Erityislasten ja -nuorten perheiden, koulujen ja terveydenhoitohenkilöstön tietoisuutta neurologisia vammoja omaavien lasten ja nuorten terveyden edistämisestä on lisättävä, jotta yleisemminkin suomalaisia lapsia ja nuoria vaivaava liikunnan puute ja painon nousu huomattaisiin ja siihen tartuttaisiin ajoissa. Erityiskysymyksenä kohderyhmässä on myös mielenterveys, koska erityisnuorilla saattaa tulla ulkopuolisuuden tunne, koska voi olla vaikeuksia saada kavereita ja tuntea osallisuutta.

Tämä artikkeli esittelee tuloksia verkkokyselystä, jonka tämän artikkelin kirjoittajat ovat toteuttaneet kesällä 2020 osana Nappi-hanketta.   Kyselyn tulokset koskevat erityistä tukea tarvitsevien nuorten liikunnallista elämäntapaa ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Kysely on osa Laurean koordinoimaa Uudellamaalla toteutettavaa Nappi-hanketta, joka saa tukea Sosiaali- ja terveysministeriön terveydenedistämisen määrärahasta v. 2018-2020. Kysely lähetettiin hankkeen Uudenmaan toimijoiden lisäksi myös Suomen muihin maakuntiin toimijoille, jotka osana omaa työtään tai harrastustoimintaa voivat vaikuttaa erityistä tukea tarvitsevien nuorten hyvän elämän ja liikunnallisen elämäntavan toteutumisessa esim. kunnissa, järjestöissä ja seuroissa. Erityisnuorille tätä kyselyä ei lähetetty, sillä heitä on hankkeen aikana erikseen haastateltu tapahtumien ja leirien yhteydessä. Vastaajajoukkoa kehotettiin myös jakamaan kyselylinkkiä eteenpäin omalla alueellaan sopiville tahoille. Kysely lähetettiin sähköpostilla 4.6.2020 ja muistutus 11.6.2020. Vastauksia kyselyyn saatiin yhteensä 44 kpl. Vastausprosenttia ei voi määritellä, koska kyselyä oli mahdollisuus jakaa eteenpäin, joten lopullinen kyselyn saaneiden lukumäärä ei ole tiedossa. Suurin vastaajajoukko koostui kuntien liikuntapalveluiden edustajista ja toiseksi eniten vastaajia oli kuntien vammaispalveluista. Kolmanneksi eniten vastaajia oli urheiluseuroista. Yksittäisiä vastauksia saatiin myös urheiluopistojen, seurakuntien ja erityisnuorten asumisyksikköjen edustajilta. Vastaajia saatiin kattavasti ympäri Suomen. Suurin vastaajajoukko tuli Uudeltamaalta, joka on Nappi-hankkeen varsinainen toteutusalue. Nappi-hankkeessa tehtävä selko-opas erityistukea tarvitsevien nuorten liikunnallisen elämäntavan edistämiseksi on tarkoitus jakaa laajasti käyttöön Suomessa, minkä vuoksi kyselyn vastaajajoukkoa laajennettiin Suomen muihin maakuntiin. Tietoisuuden lisääminen kyselynkin avulla asiasta voi osaltaan edistää tulosten käyttöönottoa.

Suomen kartta.
Kuva 1. Vastaajien lukumäärät maakunnissa (kuva: Wikipedia).

Kyselyn painopiste on soveltavassa liikunnassa. Sillä tarkoitetaan sellaisten henkilöiden liikuntaa, joilla on vamman, sairauden tai muun toimintakyvyn heikentymisen tai sosiaalisen tilanteen vuoksi vaikea osallistua yleisesti tarjolla olevaan liikuntaan ja joiden liikunta vaatii soveltamista ja erityisosaamista. Tavoitteena oli kerätä koko Suomen alueelta näkemyksiä, kokemuksia, esimerkkejä ja toiveita liittyen erityistä tukea tarvitsevien nuorten liikunnallisen elämäntavan toteutumiseen. Kyselyssä kartoitettiin myös siihen liittyviä esteitä. Kyselyn tuloksista on toimitettu yhteenveto niille vastaajille, jotka antoivat yhteystiedot tulosten toimittamista varten. Tuloksia hyödynnetään Nappi-hankkeen selko-oppaan suunnittelussa ja toteutuksessa sekä uusien aktiviteettien ideoinnissa.

Tarjolla olevaa toimintaa erityisnuorille

Pääosa vastaajien tarjonnasta kohdistui erityisnuorten liikunnalliseen harrastustoimintaan liikuntakerhojen ja harrasteryhmien muodossa, mutta myös kilpaurheilu sekä yksilö- että joukkuetasolla on joissakin paikoissa mukana tarjonnassa. Eri lajeja erityisnuorille on tarjolla kattavasti. Yleisimpiä lajeja ovat uinti, jalkapallo, sähly, piha- ja puistopelit, mutta myös esimerkiksi tanssi sekä järjestetty ulkoliikuntatoiminta lenkkeilyn tai sauvakävelyn muodossa. Moni muu laji oli mukana myös tarjonnassa esim. erilaiset kamppailulajit ja yleisurheilu sekä monet mailapelit. Mainintoja saivat myös ratsastus, hiihto, lentopallo, koripallo ja voimistelu.

vastaajien kuvaama liikuntatarjonta.
Kuva 2. Erityisnuorille suunnattu liikuntatarjonta. (Laitinen & Meristö 2020)

Avoimissa vastauksissa mainittiin myös monenlaista tarjolla olevaa toimintaa kuten kuntosali, jooga, alppikoulu, luontokerho, liikuntakerhot ja harrasteryhmät, soveltava laskettelu, sirkusliikunta, ratsastus, cheerleading, karate, kävelyfutis, lacrosse, kuntonyrkkeily ja crossfit. Myös erilaiset tapahtumat mainittiin osana tarjontaa, esim. diskot tai keilakisat. Paljon lajitarjonnasta on kohdistettu pelkästään erityisnuorille, mutta myös kaikille yhteistä tarjontaa eri lajeissa on runsaasti. Kiinnostava seikkana yksi vastaaja kertoi edustamansa urheiluseuran olevan monilajiurheiluseuran, joka mahdollista helpommin eri lajien kokeilut.

Eniten tarjontaa oli lapsille ja nuorille, jotka ovat vielä koulussa. Tarjontaa oli myös nuorille aikuisille. Osa tarjonnasta oli ikäryhmään sitomatonta, mikä onkin hyvä asia, koska erityistukea tarvitsevien nuorten kohdalla fyysinen ikä ei välttämättä ole paras ryhmittelyn peruste, vaan huomioon on otettava kunkin yksilön taipumukset ja taidot ikäryhmästä riippumatta. Tulevaisuudessa tarjontaa halutaan kehittää tasaisemmin kaikille ikäryhmille ja myös ikäryhmään sitomatonta toimintaa tarvitaan jatkossakin. Valtaosa erityisnuorille järjestetystä toiminnasta oli viikoittaista. Tulevaisuuden tahtotilana on viikoittainen tai useamman kerran viikossa järjestettävä toiminta.

Korona-aika on muuttanut tarjontaa. Osa toiminnasta on ollut kokonaan tauolla, mutta osa on mukautettu verkon kautta järjestettynä toimintana. Osa toimijoista oli koonnut myös linkkisivustoa, josta saa vinkkejä tahoista ja tapahtumista, joihin voi osallistua verkossa. Myös videokirjastoa oli kerätty omille sivuille. Muutama vastaaja mainitsi, että heillä ei ole resursseja eikä osaamista siirtyä virtuaalitoimintaan. Osaamisen puute liittyy vastaajien mielestä sekä toiminnan toteuttajiin että käyttäjiin. Vain harva mainitsi järjestäneensä itse toimintaa verkossa. Esimerkkejä vastaajien käyttämistä teknologia-avusteisista toimenpiteistä on seuraavissa sitaateissa:

”Etälukkarissa on ollut erilaisia liikuntatehtäviä, jotka on pitänyt dokumentoida kuvaamalla tai videoimalla. Tavalliseen kävelylenkkiin on liitetty tehtäviä, esim. kuvaa kolme kevään merkkiä, kuvaa polkupyörä, kuvaa parkkipaikkaa osoittava liikennemerkki, järvi, lintu, kukkiva kukka, pallo, portaat jne.”

”Harjoittelu tapahtui omatoimisesti virtuaalisesti valmentajan ohjeiden mukaisesti. Pelaajille laadittiin harjoitusohjelmat ja lähetettiin videoita harjoittelusta sekä käytiin keskustelua ja palautteen antoa virtuaalisesti etäyhteyksien välityksellä.”

”Olemme siirtänyt ohjaustoiminnan livestream -ohjaukseksi maalis-toukokuun aikana.”

”Joukkuejohtajana pidin yhteyttä joukkueeseen WhatsAppin kautta.”

Koronan myötä liikuntatoteutuksia muokattiin muutoinkin kuin virtuaaliratkaisuin. Pari vastaajaa mainitsi, että he ovat aloittaneet ulkoliikuntaryhmät, joissa on huomioitu turvarajat, osallistujamäärä ja hygienia. Lajeina mainittiin mm. mölkky sekä lenkkeily. Lisäksi opiskelijoille on tarjottu mahdollisuutta lainata liikuntavälineitä ja muita välineitä omatoimiseen liikkumiseen ja vapaa-ajanviettoon.

Erityisnuorten toiveet ja tarpeet huomioon

Erityisnuoret käsitteenä on vastaajien mukaan varsin lavea eikä erityisnuorten tarpeita aina erikseen tunnisteta, vaikka toimintaa nuorille ja nuorten kanssa suunnitellaankin. Nuorten ääni halutaan kuuluville, mutta erityisnuorten tavoittaminen ei ole helppoa, etenkään niiden nuorten, jotka eivät vielä ole mukana harrastus- tai liikuntaryhmissä eivätkä ole enää koulussa tai opiskelemassa. Nappi-hankkeessa erityistukea tarvitseva nuori on määritelty ikäryhmäksi ”alle 30-vuotiaat”, mutta käytännössä ikähaitari esimerkiksi hankkeessa järjestetyissä tapahtumissa on osallistujien osalta ollut laveampi sekä ylös- että alaspäin: mukana on ollut keski-iän kynnyksellä olevia kehitysvammaisia, mutta myös lapsia, jotka eivät vielä ole edes teini-ikäisiä. Erityistä tukea tarvitseva nuori tarvitsee kyselynkin vastausten mukaan ikään sitomatonta toimintaa. Kiinnostus, taidot ja tuen tarve ovat tärkeämmässä roolissa kuin fyysinen ikä harrastusryhmiä muodostettaessa.

Nuoria oli kuultu joko suoraan tai epäsuorasti esim. kysymällä kunnista, nuorten vanhemmilta tai toimintaa järjestäviltä seuroilta. Erityisnuoria ei aina kuitenkaan ole kuultu erikseen, vaan osana nuorten kokonaisuutta. Kyselyt ovat melko tavallinen muoto selvittää nuorten toiveita. Osa kertoi käyttäneensä apuna sähköisiä kyselyitä, joko nuorille itselleen tai heidän vanhemmilleen ja nuorten kanssa työskenteleville toimijoille, kuten seuroille, valmentajille, ohjaajille ja avustajille sekä opiskelijakunnan hallituksille ja oppilaitosten opettajille. Myös muiden tekemiä kyselyitä vastaajat kertoivat hyödyntävänsä oman toiminnan suunnittelussa.  Myös nuorten osallistaminen toiminnan suunnitteluun on tavallinen tapa huomioida nuorten näkemykset. Osallistavat toimintatavat toteutettiin tavallisesti osana itse liikuntatapahtumaa tai keräämällä osallistujapalautteita osana tapahtumia.

Sporttikaveritoiminta ja vertaisohjaajat ovat vastaajien mukaan myös hyvä kanava selvittää ja välittää tietoa nuorten toiveista eteenpäin liikunta-aktiviteetteja ja muita harrastusmahdollisuuksia järjestäville ja mahdollistaville tahoille. Toiveita erilaisista liikunnallisista harrastusmahdollisuuksista ja liikuntakerhoista tulee usein myös suoraan nuorten vanhemmilta. Jotta nuorten omat toiveet aidosti saadaan esille ja kuulluiksi, tarvitaan ajoittain myös pienryhmä- ja yksilökeskusteluja, jotta saadaan varmistettua lajien ja harjoitusten sopivuus erityisnuorten toiveisiin ja tarpeisiin.

Eniten on tarvetta matalan kynnyksen toiminnalle, jossa erityisnuorilla on mahdollisuus saada onnistumisen kokemuksia. Toimintaa tarvitaan yksilölähtöisesti ja varsinkin pienryhmätoteutuksena. Tärkeätä on tutustua myös harvinaisempiin juttuihin, joita ei joka päivä ole mahdollista tehdä. Vastauksissa todettiin myös, että erityisnuorille tarkoitetun toiminnan pitää olla suunnattu nuorille, ei lapsille. Tämän pitää näkyä toteutuksessa ja esim. valittavassa musiikissa, joka ei saa nuorille tarkoitetuissa ryhmissä olla lastenlauluja.

Soveltavan liikunnan käsitettä pitää ajatella luovasti kohderyhmälle soveltaen: ”Nuorille suunnatussa toiminnassa yhdessä muiden nuorten kanssa, ei pelkästään seniorijumppaa tai vesijuoksua, mikä tunnutaan edelleen miellettävän ainoaksi soveltavaksi liikunnaksi.”

Tarve on suuri ohjatulle toiminnalle, koska itseohjautuvuus on erityistä tukea tarvitsevilla usein heikko. Liikuntakaveri- ja sporttikaveritoiminta on tärkeää. Yksilökohtainen tuki korostuu erityisesti nuorten aikuisten kohdalla, koska he eivät tavallisesti ole enää koulussa tai opiskelemassa ja kavereiden löytäminen on vaikeaa. Tarve monipuoliselle liikunnan harrastamiselle ja eri lajien kokeiluille on tarpeen, jotta jokaisella on mahdollisuus löytää oma lajinsa ja itselle mieluisa tapa liikkua. Yhteistyö seurojen kanssa on tärkeää, integroitua toimintaa muiden nuorten kanssa tarvitaan myös, osallisuuden kokemuksien kartuttamiseksi. Toiminnasta kannattaa kehittää helposti muokkautuvaa, jotta erityiset tarpeet kulloinkin voidaan soveltaen ottaa huomioon.

Onnistumisen edellytykset ja esteet toiminnalle

Erityistä tukea tarvitsevat lapset ja nuoret liikkuvat muita vähemmän (Saarinko et al. 2020), joten liikunnallisen elämäntavan onnistumisen edellytysten ja esteiden tiedostaminen on tärkeää. Erityisnuorilla esteet voivat olla fyysisiä, mutta myös psyykkisiä tai sosiaalisia. Jotta esteet voidaan poistaa, täytyy ne ensin tunnistaa. Mukaan on saatava koko ekosysteemi esim. nuorten läheiset, oppilaitokset, asuntolat ja asumisyksiköt, seurat ja järjestöt, yritykset ja päättäjät sekä laajemminkin yhteiskunta ja myös media asenteineen (Meristö & Laitinen 2019).

Erityisnuorille suunnattu toiminta tarvitsee resursseja, joita ovat esimerkiksi tilat ja osaavat ohjaajat sekä liikuntavälineet. Kyselyn mukaan parhaiten kunnossa olivat osaaminen ja tilat, ja vastaajat kokivat myös, että heillä on riittävästi tietoa nuorten toiveista. Olemme koonneet vastaukset seuraavaan kuvaan, jonka perusteella voidaan kuitenkin todeta, että erityisnuorille suunnatun toiminnan edellytysten ja esteiden osalta tilanne on melko kahtiajakautunut (Kuva 3). Vihreät palkit kuvaavat vastaajien lukumääriä asioissa, joissa edellytykset ovat kunnossa ja punaiset palkit kuvaavat vastaajien lukumääriä asioissa, jotka nähdään esteenä. Parhaiten vastaajilla olivat edellytykset kunnossa osaamisen ja tilojen osalta. Toisaalta toisille vastaajille ne muodostavat esteen. Vastaajat kokivat, että heillä on riittävästi tietoa nuorten toiveista ja tarpeista. Suurimpia esteitä vastausten perusteella ovat taloudelliset resurssit ja ohjaajien saatavuus, mutta myös tarjonnan saavutettavuus ja kuljetukset muodostavat monen mielestä esteen toiminnan toteuttamiselle ja samalla myös esteen erityisnuoren liikunnallisen elämäntavan onnistumiselle. Tarkoituksenmukaisista liikuntavälineistä on vastaajien mukaan myös pulaa. Verkko- ja virtuaalitoteutukset ovat kaikille vielä melko uusi asia ja niiden suhteen vastaajajoukossa on eniten epätietoisuutta ja en osaa sanoa –vastausten osuus on kolmannes.

taulukko.
Kuva 3. Liikunnallisen elämäntavan onnistumisen edellytykset ja esteet. (Laitinen & Meristö 2020)

Avoimissa vastauksissa vastaajat toivat lisäksi esille muita edellytyksiä ja esteitä erityisnuorille järjestettävän toiminnan onnistumiselle. Kaikille avoin toiminta sisältää herkästi piiloesteitä erityisryhmien näkökulmasta, vaikka kyselyn perusteella yleiset asenteet erityisryhmiä kohtaan ovatkin kunnossa. Tavallisten nuorten joukossa erityisnuori saattaa jäädä aina viimeiseksi, joka otetaan mukaan joukkueeseen eikä vertaisuutta tai aitoja kaverisuhteita synny. Myös pätevistä ohjaajista ja valmentajista saattaa olla pulaa, kun vallalla on ennakkokäsitys, että vammaisia urheilijoita on vaikea valmentaa. Tärkeätä onkin varmistaa, että lajiliitot ottavat koulutuksiinsa soveltavan liikunnan mukaan. Erityisnuorille pitäisi olla tarjolla myös pelkästään heille suunnattua toimintaa, sillä muut nuoret saattavat ihmetellä joidenkin erityisnuorten poikkeavaa käyttäytymistä kuten ääntelyä tai aistihakuisuutta. Tietyissä asioissa integraatio on hyvä juttu, mutta ei aina.

Motivaation herääminen ja kiinnostuksen ylläpitäminen

Oma motivaatio on tärkeä liikkeellepaneva voima melkein missä tahansa asiassa, niin myös liikuntaharrastuksen aloittamisessa. Kyselyvastausten perusteella nuorille suurin motivaation lähde liikunnalliseen harrastukseen ovat kaverit: joko kaverit kannustavat tulemaan mukaan toimintaan tai mukaan lähdetään kaverien saamisen toivossa. Merkittävä rooli on myös nuoren vanhemmilla sekä heidän antamalla esimerkillä. Aiemmin tehdyn kyselytutkimuksen mukaan (Hakanen et al 2019) vanhempien toiveet vaikuttavat vammattomilla nuorilla vähemmän kuin erityistä tukea tarvitsevilla nuorilla. Liikuntaa harrastavien vanhempien lapset oppivat usein jo pienestä pitäen liikkumisen iloa. Tärkeä rooli on myös osaavilla ohjaajilla ja valmentajilla, jotka voivat kannustavalla otteella innostaa nuoria mukaan liikkumaan.

Erityisnuorten kohdalla tärkeiksi tekijöiksi tulevat myös kulkumahdollisuudet harrastuspaikoille sekä ylipäätään liikuntamahdollisuuksien saavutettavuus ja esteettömyys mainittiin usean vastaajan taholta. Tärkeiksi seikoiksi motivaation herättämiseksi mainittiin myös matalan kynnyksen toiminnat, rento meininki, helppous tulla mukaan sekä kiinnostavat lajimahdollisuudet. Muutamia mainintoja saivat myös esimerkiksi tietoisuus terveellisistä elämäntavoista ja liikunnan merkityksestä siinä, mutta myös liikunnan vaikutus ulkonäköön.  Yksittäisinä motivaation lähteinä mainittiin myös koulu, yleinen tiedotus asioista sekä nuorten itsenäistyminen.

Kyselyyn saatujen vastausten perusteella liikunnallisen harrastuksen jatkamiseen motivoi osaksi samat seikat kuin sen aloittamiseenkin. Monessa vastauksessa mainittiin kaverit sekä hyvän ryhmän löytyminen. Useita mainintoja sai myös liikunnasta saatava hyvä mieli ja positiiviset kokemukset. Myös kannustus ja motivointi mainittiin monessa vastauksessa, kuten myös oman lajin löytyminen. Muutama vastaus toi esille motivaatiotekijänä myös mahdollisuuden jatkaa liikuntaharrastusta kilpatasolla. Mainintoja saivat myös mm. mielenkiintoinen toteutus, mahdollisuus ottaa vastuuta, pelit & turnaukset, yhteishenki, nuoren huomiointi sekä harrastusmahdollisuuden säännöllisyys ja rutiinit samoin kuin oma edistyminen ja uusien taitojen oppiminen.

Jatkamisen edellytyksenä on nuoren oma kokemus siitä, että harrastus on mielekäs ja että hän kokee onnistumisen kokemuksia. Eri kerroille on hyvä laittaa pieniä porkkanoita, jotta nuori tulee aina uudelleen mukaan. Liikunnasta saatava positiivinen kokemus (hyvä olo, kaverit, onnistuminen, edistyminen) kannustaa jatkamaan. Tulos on samansuuntainen kuin Hakanen et al (2019) saadussa kyselytutkimuksessa, jonka mukaan suurin syy liikuntaharrastukseen on liikunnan tuottama ilo.

Harrastamisen helppous ja edullisuus ovat myös tärkeitä jatkamiselle. Sijainti ei saa olla kaukana asuinpaikasta eivätkä kuljetukset saa olla este eikä liian kallis osallistumismaksu saa olla esteenä osallistumiselle. Tarjonnassa on hyvä olla jokaisen tasolle sopivia ryhmiä, jotka eivät aina ole sidoksissa ikään.

Hyvä ja osaava ohjaaja tsemppaa ja kannustaa, mutta luo myös hyvää yhteishenkeä kaveriporukkaan ja pitää nuorista urheilijoista hyvää huolta. Ohjaajan on osattava luoda hyväksyvä ja kunnioittava ilmapiiri ja sopivan vaativat harjoitukset riittävän osaavalla ohjauksella. Toiminnan jatkuvuus on tärkeä, koska monelle muutokset ja epäsäännöllisyys rikkovat arjen rytmiä liikaa. Ohjaajien vaihtuvuus sekä ajankohtien tai tilojen muutokset voivat muodostua osallistumisen esteeksi. Ohjaajien lisäksi tarvitaan riittävästi tukihenkilöitä. Osaavien ja kannustavien ohjaajien tärkeys korostui myös Nappi-hankkeessa toteutetussa opinnäytetyössä (Malm & Malmi 2020; ks. myös artikkeli Malmi et al. 2020).

Oma kehittyminen harrastuksessa on tärkeää, ja joillekin siihen kuuluu myös mahdollisuus kilpailuihin osallistumiseen. Alusta asti on hyvä saada huoltajat ja muut tukihenkilöt sitoutumaan harrastukseen, jotta siirtymät seuraaville kehitysportaille onnistuvat.

Lopuksi

Onnistuneen toiminnan lähtökohtana on kyselyvastausten perusteella nuorten ja heidän perheidensä saama tieto harrastusmahdollisuuksista ja niihin saatavista tukimuodoista. Tieto tarjonnasta olisi hyvä saada kootusti johonkin paikkaan, niin että eri alueilla työskentelevät osaavat ohjata perheitä ja nuoria harrastusten pariin. Ei riitä, että jossakin kuntayhtymätasolla on tieto asioista, vaan tiedon pitää olla arjessa käytössä esim. sosiaalistyöntekijöillä tai opettajilla tai asumisyksiköiden ohjaajilla. Näin nuorten ekosysteemissä mukana olevat toimijat voivat kaikki omalta osaltaan tukea ja kannustaa nuoria liikunnallisesti aktiiviseen elämäntapaan ja auttaa sopivan lajin ja harrastusryhmän löytymisessä.

Kuntien tehtävä on vastaajien mielestä turvata toiminnan jatkuvuus tarjoamalla seuroille ja muille toimijoille edullisia tai veloituksettomia tiloja harrastajaryhmien käyttöön. Kunnat voivat tukea myös ohjaajien palkkausta sekä mahdollistaa nuorten vapaa-ajan avustajat tueksi harrastuksiin. Vähävaraisille nuorille tarvitaan tukea myös osallistumismaksuihin ja mahdollisiin harrastusvälineisiin. Erilaiset välinelainaamot ovat hyvä tapa auttaa alkuvaiheessa olevaa nuorta kokeilemaan ja löytämään oma tapansa liikkua ilman, että tarvitsee heti hankkia välineitä, jotka ehkä sitten jäävätkin käyttämättä, jos laji ei tunnukaan itselle sopivalta.

Erityisnuori on vastaajien mukaan lavea käsite. Kehitysvammaiset nuoret tavoitetaan helpommin kuin muiden neurologisten vammojen kirjon nuorten joukko. Matalan kynnyksen ryhmät ovat tärkeitä, mutta harrastuksen suhteen pidemmälle ehtineet tarvitsevat myös tason mukaisia ryhmiä, jotta vältytään turhautumisilta.

”Mielestäni erityisnuorille tulisi kehittää enemmän eri tasoisia ryhmiä. Tänä keväänä seurallamme oli ensimmäistä kertaa tarjottavana matalan kynnyksen joukkue, joka on tarkoitettu harrastusta ensimmäistä kertaa kokeileville tai vasta aloittaneille. Meillä on tarjolla myös jo pidempään harrastaneille urheilijoille oma joukkue. Ennen kahta erillistä joukkuetta harjoituksia oli hyvin vaikea hallita sekä jo pidempään harrastaneet urheilijat kyllästyivät, kun harjoituksissa toistettiin samaa asiaa, jotka he jo osasivat. Tämä totta kai lisää entisestään levottomuutta ja turhautumista harjoituksissa. Ongelma ei koskenut pelkästään pidempään harrastaneita, vaan myös vasta aloittaneita. Kun tarjosimme jo harrastaneille haastavampaa tekemistä samoissa harjoituksissa aloittelijoiden kanssa, aloittelijat halusivat tehdä samaa. Tällöin myös aloittelijat turhautuivat, kun eivät välttämättä onnistuneet tehtävistä yhtä hyvin kuin jo harrastaneet. ”

Liikunta on erityistä tukea tarvitsevien nuorten kohderyhmälle erittäin tärkeää. Oma kunto on nuorelle paras motivaatio, kun hän sen tiedostaa ja näkee yhteyden omaan vireyteensä ja jaksamiseensa. Liikunta kuuluu kaikille ja säännöllinen arkiliikunta tulee aktiivista ja liikunnallista elämäntapaa kaikissa ikäryhmissä (ks. Parkkinen et. al. 2019).

”Nappi-hankkeen tapahtumat ovat olleet ihania! Lohjalla on mm. Tennarissa järjestetty tapahtuma jossa on monenlaista puuhaa. Jokaiselle jotain eikä normilapsia ole pällistelemässä meidän erityisiä. Lisäksi ihania asiaan vihkiytyneitä avustajia on ollut paikalla nuoren kanssa puuhaamassa, että vanhemmat saavat juoda kahvit rauhassa sillä aikaa.  Sellaista toivoisin lisää ja että muutkin perheet sitoutuisivat siihen. Voisi olla jonkinlainen osallistumismaksu niin se sitouttaisi paremmin.”

Vastaajat kiittivät Nappi-hankkeen lajikokeilutoimintaa Lohjalla ja vastaavia tapahtumia ja toimintaa sekä yhteistyötä toivotaan myös muilta alueilta. Kaikille vastaajille on jo lähetetty yhteenveto kyselyn tuloksista.

Tuloksia hyödynnetään Nappi-hankkeen selko-opasta viimeisteltäessä ja kyselystä tulleet vinkit ja ehdotukset otetaan mukaan oppaaseen esteiden poistamiseksi ja uusien mahdollisuuksien avaamiseksi. Oppaan avulla saadaan lisättyä toivotun tulevaisuuskuvan toteutumista liikkuvammasta Suomesta vuonna 2030 (Parkkinen et al. 2019). Sen mukaan tietoa arkiliikunnan hyödyistä on oltava kaikkien saatavilla ja palvelut ja tuotteet tukevat liikunnan lisäämistä. Näin liikkuminen saadaan sujuvaksi osaksi arkea, niin että kaikilla on tasavertaiset mahdollisuudet aktiiviseen ja liikunnalliseen elämäntapaan (Parkkinen et al. 2019).

Lähteitä

Lisätietoa Nappi-hankkeen verkkosivuilta: https://nappihanke.fi/.

URN http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020092976168

Jaa sivu