Tulevaisuudessa tarvitaan tunteiden ymmärrystä

Teksti | Virpi Kaartti

Oppimisen yhteydessä syntyy tunnekokemuksia, jotka voivat edistää oppimista tai toisaalta olla esteenä oppimiselle. Järjestimme marraskuussa työpajan ”All learning has an emotional base”, johon kutsuimme osallistujiksi laurealaisia opettajia ja ohjaajia. Saimme joukkoomme myös yhden opiskelijan, jonka tekeillä oleva opinnäytetyö sivuaa aihetta. Työpajan päämääränä oli luoda parempi ymmärrys siitä, miten opiskelijoita voidaan ohjata, jotta oppiminen olisi mahdollisimman kehittävää ja osaamista syventävää. Tarkoitus oli nähdä myös tulevaisuuteen ja ymmärtää, mitä digitaalisuus tuo mukanaan tunnespektriin. Työpajassa yhdistettiin tutkimuksellista tietoa opiskelijoiden tunnetarinoista osallistujien kokemuksiin opettajina ja ohjaajina.

Työpajan alussa kuuntelimme kaksi opiskelijan tunnetarinaa. Tunnetarinat kertoivat opiskelijoiden tunnekokemuksista opiskeluun liittyen. Tarinoiden keruuvaiheessa heitä pyydettiin kuvaamaan tilannetta, jossa tunnekokemus syntyi sekä kertomaan, miltä heistä tuntui kyseisessä tilanteessa, miten muut henkilöt reagoivat tilanteeseen ja miten he analysoivat ja käsittelivät tilannetta jälkikäteen. Tarinoiden kuuntelun ja sitä seuranneen keskustelun jälkeen seurasi yliopettaja Maria Ekströmin alustus työpajan teemaan. Alustuksessa todettiin, että tulevaisuudessa tarvitaan perustaitojen lisäksi ennen kaikkea ihmissuhdetaitoja, luovuutta, tunteiden ymmärrystä ja emootioiden hallintaa/kehitystä sekä inhimillisiä kokemuksia, toisin sanoen kaikkea niitä taitoja, mitä ei voida automatisoida ja/tai koneellistaa. Tämän osoittivat myös otteet aiemmin tehdystä kyselystä opettajille ja ohjaajille sekä opiskelijoiden tunnetarinat:

Opettaja A) ”Digimaailma ei välttämättä anna opiskelijoille samoja mahdollisuuksia tulkita ja osoittaa aitoja tunteita.  Tämä on huoli ja iso kysymys. Myös ohjaajilla/lehtoreilla/opettavalla henkilökunnalla tulisi olla tunteisiin liittyvää koulutusta.”

Opettaja B) ”Tunnetaitoja tarvitaan erityisesti siirtymissä: aloittaminen, suuntautumisen valinta, mahdollinen vaihtoon lähtö ja erityisesti paluu, opinnäytetyön kirjoittaminen ja siirtymä kohti valmistumista. Toisaalta työharjoittelujakso on toisille opiskelijoille haastavaa aikaa. Opinnäytetyön tekeminen, itsenäinen opiskelu ja ammattiin valmistuminen on haastavaa aikaa joillekin. Ihan alku, ja sitten tuo ”pesästä lentäminen” eli työharjoitteluun menon ja valmistumisen kohdat.”

Opiskelija A) ”Opiskelukavereihin tutustuin yhä paremmin, niin koulussa, opiskelijatapahtumissa kuin vapaa-ajalla, ja se tuntui aivan ihanalta. Myös jälkikäteen ajateltuna opiskelijakaverit ja niistä muodostuneet ystävyyssuhteet ovat olleet äärettömän suuri ja tärkeä voimavara, turva ja tuki hankaluuksien keskellä ja myös se, kenelle on voinut omaa iloa ja onnistumisia jakaa! Tähän liittyy olennaisesti se tärkeys, että koulussa on tulevaisuudessakin läsnäolo-opetusta; minun olisi ollut mahdoton tai ainakin huomattavasti vaikeampaa verkostoitua kanssaopiskelijoihin, jos olisimme tehneet vain verkkokursseja ja verkkotenttejä. Inhimillinen kohtaaminen, aito vuorovaikutus ja läsnäolo niin koulukaverien kuin opettajien osalta on äärimmäisen tärkeää ainakin minun mielestäni.”

Opiskelijoiden tunnetarinoiden perusteella on luotu seitsemän narratiivia (Raatikainen 2018):

  1. Selviytymis/oppimistarina
  2. Taistelijatarina
  3. Tarina kiitollisuudesta
  4. Tulevaisuussuuntautunut tarina
  5. Tarina opettajien epäammattimaisuudesta
  6. Tarina turhautumisesta
  7. Tarina pettymyksestä.

Aiemmat tutkimustulokset mielessämme lähdimme pohtimaan, miten voisimme luoda opiskelijoille oppimisympäristön, jossa olisi turvallista olla myös tunteella läsnä.  Ensin lähdimme miettimään koulutuksen ja ohjauksen kehittymistä ja digitaalisuuden mukaantuloa tästä päivästä 60 vuotta taaksepäin. Keskustelimme myös omakohtaisista kokemuksista ja muistoista. Tämän jälkeen suuntasimme katseemme noin 20 vuotta eteenpäin; miten asiat tulevat kehittymään. Virtuaalitodellisuus, kokemukselliset tilanteet oppimisessa ja tunteiden tunnistaminen ja analysointi eri tavoin puhuttivat osallistujia. Vielä vähän kauempana tulevaisuudessa nähtiin tekoälyä opiskelijan ohjauksessa hyödyntävä opettaja.

Työpaja oli osa Jenny ja Antti Wihurin rahaston rahoittamaa TuTu-hankkeen toteutusta, joka keskittyi merkityksellisten tunnekokemuksien tutkimiseen, ja tunnetaitojen kehittämiseen korkeakouluissa. Hankkeeseen osallistuivat Haaga-Helia, Laurea ja Metropolia ammattikorkeakoulut.

Lähteet:
  • Raatikainen, E. 2018. Opiskelijayhteisöä rakentavat, murentavat ja energisoivat merkitykselliset tunteet. https://blogit.metropolia.fi/tikissa/2018/10/30/opiskelijayhteisoa-rakentavat-murentavat-ja-energisoivat-merkitykselliset-tunteet/

Jaa sivu