Laurea-ammattikorkeakoulu tavoittelee ennakoinnin ja palvelumuotoilun sisällyttämistä kaikkiin tutkintoihinsa. Tavoite toteutuu vain palvelumuotoilun osalta ja täysiin opetussuunnitelmiin on haastavaa lisätä enää sisältöä. Oppiaineet jakavat osin saman teoreettisen taustan ja työkalupakin. Voisiko sisällyttämällä ennakointia palvelumuotoilun opetukseen vahvistaa työelämärelevanssia lihottamatta opetussuunnitelmia?

Ennakointiosaaminen muotoiluosaamisen varjossa

Laurea-ammattikorkeakoulu tavoittelee, että muotoilu- ja ennakointiosaamista sisällytettäisiin kaikkiin oppilaitoksen alempiin ja ylempiin ammattikorkeakoulututkintoihin. Myös henkilökunnalta odotetaan lähestymistapojen hallintaa. (Laurea 2019.) Linjaus on perusteltu, sillä työmarkkinatutkimusten mukaan jo tunnustetun palvelumuotoilun rinnalla erityisesti ennakointiosaamisen merkitys tulee vahvistumaan (muun muassa Rohrbeck & Kum 2018; Sitra 2018; Wilenius & Pouru 2020).

Vaikka Laurea tunnustaa molempien kyvykkyyksien merkityksen, on tosiasiassa opetussuunnitelmissa palvelumuotoilulla huomattavasti ennakointia vahvempi jalansija. Ennakointia on sijoitettu erillisinä opintojaksoinaan osaan ylempiä ammattikorkeakoulututkintoja, mutta vain harvassa alemman korkeakoulututkinnon opetussuunnitelmassa mainitaan tulevaisuudentutkimusta tai ennakointia (Laurea 2022). Vaikka ennakointiosaaminen puolustaisi merkitystään keskeisenä kyvykkyytenä tulevaisuuden työelämässä, olisi ennakoinnin opintojakson sisällyttäminen kaikkiin tutkintoihin haastavaa. Jotta suunnitelmiin saisi uutta opetussisältöä, täytyisi jotain myös poistaa. Eri oppiaineet puolustavatkin omia sisältöjään tutkinnoissa määrätietoisesti.

Toisiaan täydentävät oppiaineet

Tulevaisuudentutkimuksen tarkoitus on tutkia mahdollisia, todennäköisiä ja toivottavia tulevaisuuksia. Ennakointi on tulevaisuudentutkimuksen soveltamista toivottavien tulevaisuuksien saavuttamiseksi ja epätoivottavien välttämiseksi (Amara 1991; Popper 2008). Tulevaisuustiedon pohjalta yksilöt tai yhteisöt voivat (palvelu)muotoilla vaikkapa kokeiluita, toimenpiteitä, palveluita tai strategioita vaikuttaakseen ympäristöönsä ja asioiden kulkuun.

Muotoilu tarkoitti alun perin konkreettisten tuotteiden suunnittelua. Nykyisen muotoiluajattelun viitekehyksessä niin fyysiset esineet kuin abstrakti ihmisten välinen vaihdanta käsitetään palveluina, joiden tehtävä on tuottaa käyttäjälleen lisäarvoa. Yksinkertaistettuna palvelumuotoilu on muotoiluajattelun soveltamista nykypalveluiden kehittämiseksi ja uusien luomiseksi. (Stickdorn, Hormess, Lawrence & Schneider 2018.)

Yhteistä ennakoinnille ja palvelumuotoilulle on muun muassa tulevaisuusorientoituneisuus, systeemisyys, osallistavat menetelmät ja pragmaattisuus (Niiniluoto 2009; Sangupamba, Mwilu Comyn-Wattiaua & Prat 2016; Miettinen 2014). Monitieteisinä ja tieteidenvälisinä lähestymistapoina ennakointi ja palvelumuotoilu kehittyvät jatkuvasti ottaen uusia työkaluja ennakkoluulottomasti haltuunsa, myös toisiltaan. (Gordon et al. 2019.)

Tulevaisuusorientoituneisuus tarkoittaa, että molempien suuntausten aikaperspektiivi on tulevaisuudessa. Ennakointi tuottaa tulevaisuustietoa ja palvelumuotoilu kehittää ja suunnittelee lisäarvoa tuottavia palveluita nimenomaan tulevaisuuden loppukäyttäjän toimintaympäristöön (Stickdorn et al. 2018; Gordon, Rohrbeck ja Shwartz 2019; Niiniluoto 2009). Molemmat myös tarkastelevat nykyistä ja tulevaa toimintaympäristöä systeemisesti pyrkien ymmärtämään monimutkaista asioiden vuorovaikutusta sekä ihmisen toimintaa holistisesti (Sangupamba Mwilu et al. 2016; Tuulaniemi 2011).

Osallistavat menetelmät tuovat palvelumuotoilussa tuottajan ja kuluttajan saman suunnittelupöydän ääreen (Stickdorn ja Schneider 2013). Ennakointiprosessin lähtökohta on, että vain eri sidosryhmiä osallistaen voidaan saavuttaa monitahoinen ymmärrys tulevaisuuksista ja valtaistaa heidät tavoittelemaan toivottavia tulevaisuuksia (Amara 1991; Jungkt & Müller 1987).

Ennakointia ja palvelumuotoilua ei tehdä vain teoreettisista lähtökohdista, vaan ne pyrkivät pragmaattiseen vaikutukseen ympäristöönsä. Tulevaisuudentutkimuksen eräs päätehtävistä on luoda ihmiselle ja hänen kanssaan vuorovaikutuksessa olevalle ympäristölle hyvä tulevaisuus (Malaska 2013). Palvelumuotoilu taas nimensä mukaisesti luo ja kehittää parempia palveluita loppukäyttäjille (Stickdorn ja Schneider 2013).

Kohti tulevaisuusmuotoilun liittoa

Ennakointi ja palvelumuotoilu ovat toisiaan täydentäviä lähestymistapoja. Laureassa on jo tehty vertaisarvioitua tutkimusta ennakoinnin ja palvelumuotoilun synergioista (esimerkiksi Ojasalo, Koskelo & Nousiainen 2015). Vaihtoehtoinen lähestymistapa olisi korottaa Laurean hyvin tunnettu palvelumuotoiluosaaminen uudelle tasolle sisällyttämällä siihen ennakoinnin teoriaa ja työkaluja.

Ajatus ei ole radikaali. Sitä toteutetaan jo tietoisesti ja tiedostamatta etenkin niissä ylemmissä ammattikorkeakoulututkinnoissa, joissa ei ole erillistä tulevaisuudentutkimukseen ja ennakointiin keskittyvää opintojaksoa (Laurea 2022). Usein muotoiluprosessia opetetaan siten, että palvelut on suunniteltava ottaen huomioon loppukäyttäjän tulevaisuuden ekosysteemi. Tulevaisuuden toimintaympäristöä hahmotettaessa saatetaan käyttää ennakoinnin menetelmiä, kuten muutosilmiöiden monitorointia tai trendianalyysiä.

Silti, varsinaisissa palvelumuotoiluun keskittyvissä opintojaksoissa opetetaan harvoin ennakoinnin teoreettista taustaa. Vain työkaluja soveltamalla saattaa todellinen ymmärrys ennakoinnin hyödyistä jäädä ohueksi. Opiskelija ei myöskään välttämättä osaa jälkikäteen tunnistaa ja sanoittaa saavuttamaansa ennakointiosaamistaan. Tällöin opiskelijan on vaikeaa lunastaa oppimaansa nykyisen tai potentiaalisen työnantajan silmissä.

Muotoilu- ja ennakointiajattelua yhdistävän prosessien soveltaminen opintojaksoilla?

Palvelumuotoilun klassisin suunnitteluprosessin kuvaus lienee kuvion yksi mukainen Design Councilin tuplatimanttimalli (Design Council). Mallin tarkoituksenmukaisuus opetuksessa perustuu sen yksinkertaisuuteen ja vain neljään sovellettavaan vaiheeseen: tutkimiseen (englanniksi discover), määrittämiseen (englanniksi define), kehittämiseen (englanniksi develop) ja toimittamiseen (englanniksi deliver). Valtaosassa Laurean palvelumuotoilun opintojaksoista palvelumuotoilun soveltaminen perustuu juuri tuplatimantti -malliin.

Tuplatimantti -malli ei sulje pois ennakoinnin menetelmien käyttämistä yhdessäkään sen neljästä askeleesta. Päinvastoin, Ojasalo, Koskelo ja Nousiainen (2015) osoittivat, kuinka ennakoinnin menetelmiä voi soveltaa tuplatimantin eri vaiheissa.  Tarjolla olisikin sovellettavia prosessimalleja, joissa ennakointi ja palvelumuotoilu olisivat vielä saumattomammin yhdistetty.

Esimerkiksi Gordon, Rohrbeck ja Shwartz (2019) ovat luoneet mallin, joka mahdollistaa vaihtoehtoisten tulevaisuuksien ja niihin perustuvien palveluiden luomisen. Kuvion kaksi mukaisesti malli jakautuu viiteen vaiheeseen: 1) samaistu ja havainnoi (englanniksi empathise and perceive), 2) ennakoi ja määritä (englanniksi prospect and define), 3) luo (englanniksi ideate), 4) prototypoi (englanniksi prototype) ja 5) kokeile ja testaa (englanniksi probe and test).

Yhdistetty ”tulevaisuusmuotoilun” prosessi siis mahdollistaa sekä vaihtoehtoisten tulevaisuuksien rakentamisen että lisäarvoa tuottavien palveluiden luomisen kussakin tulevaisuudessa. Kuhunkin työvaiheeseen on helppo soveltaa sekä ennakoinnin että palvelumuotoilun menetelmiä ja työkaluja. Pelkkä prosessin soveltaminen osana muotoiluajattelun ja palvelumuotoilun teoriapohjaa ei tietenkään riittäisi. Opiskelijat tulisi myös tutustuttaa tulevaisuudentutkimuksen ja ennakoinnin viitekehykseen.

Yhteenveto

Laurea-ammattikorkeakoulu on maineikas palvelumuotoilua opettava ja sitä TKI-toiminnassa soveltava oppilaitos. Muotoiluajattelun ohella Laurea on linjannut ennakoinnin olevan yksi tulevaisuuden työelämän avainkyvykkyyksistä, jota tulisi sisällyttää kaikkiin alempiin ja ylempiin korkeakoulututkintoihin. Tavoite ei kuitenkaan tällä hetkellä toteudu. Sen sijaan, että ennakointia lisättäisiin omina opintokokonaisuuksinaan jo täysiin opetussuunnitelmiin, voisi palvelumuotoilun opintojaksoihin sisällyttää tulevaisuudentutkimuksen teoriaa ja ennakoinnin soveltamista. Vaihtoehtona olisi soveltaa opintojaksoilla jotakin palvelumuotoilua ja ennakointia yhdistävää ”tulevaisuusmuotoilun” prosessia kuten Gordonin ja kumppaneiden (2019) kehittämää integroitua mallia. Prosessin soveltamisen lisäksi opiskelijoille tulisi opettaa tulevaisuudentutkimuksen ja ennakoinnin teoriaa. Ilman tuota viitekehystä opiskelijoiden on vaikea tunnistaa ja sanoittaa ennakoinnissa saavuttamaansa kyvykkyyttä ja lunastaa tunnustusta osaamisestaan.

Lähteet:

• Amara, R. 1991. Views on futures research methodology. Futures, 23 (6), 645-649.
• Design Council. The Design Process: What is the Double Diamond? Vierailtu 21.7.2022. https://www.design-council.org.uk/news-opinion/design-process-what-double-diamond
• Jungk, R. & Müller, N. 1987. Future workshops: How to Create Desirable Futures. London, England, Institute for Social Inventions.
• Laurea 2019. Laurean strategia 2030. Vierailtu 16.7.2022. https://www.laurea.fi/tietoa-meista/strategia-2030/
• Laurea 2022. Opintojaksotarjonta ja opetussuunnitelmat. Vierailtu 21.7.2022. https://www.laurea.fi/koulutus/opiskelijana-laureassa/opintojaksotarjonta_ja_opetussuunnitelmat/
• Malaska, P. 2013. Tulevaisuustietoisuudesta ja tulevaisuudesta tietämisestä: Tulevaisuus mielenkiinnon kohteena. Teoksessa: Miten tutkimme tulevaisuuksia? ed. by Osmo Kuusi, Timo Bergman, Hazel Salminen, 14–22. 3. painos. Tulevaisuudentutkimuksen seura ry. Helsinki.
• Miettinen, S. 2014. Muotoiluajattelu. Helsinki: Teknologiainfo Teknova Oy.
• Niiniluoto, I. 2009. Futures studies – science or art? Futura, Vol. 1 (1), 59–64.
• Ojasalo, K., Koskelo, M., & Nousiainen, A. K. 2015. Foresight and service design boosting dynamic capabilities in service innovation. Teoksessa: The handbook of service innovation, 193-212. Springer, London.
• Popper, R. 2008. Foresight methodology. Teoksessa: The handbook of technology foresight, 44–88.
• Rohrbeck, R. – Kum, M. E. 2018. Corporate Foresight and its Impact on Firm Performance: A Longitudinal Analysis. Technological Forecasting and Social Change, 129 (January), 105–116.
• Sangupamba Mwilua, O., Comyn-Wattiaua, I. & Prat, N. 2016. Design science research contribution to business intelligence in the cloud — A systematic literature review. Future Generation Computer Systems, Vol. 63 (1), 108–122.
• Sitra 2018. Pouru, L. ja Tähkäpää, O. Me kaikki tarvitsemme tulevaisuuslukutaitoa. Vierailtu 3.8.2022. https://www.sitra.fi/blogit/kaikki-tarvitsemme-tulevaisuuslukutaitoa/
• Stickdorn, M., Hormess, M. E., Lawrence, A., & Schneider, J. 2018. This is service design doing: applying service design thinking in the real world. ” O’Reilly Media, Inc.”
• Stickdorn, M. ja Schneider, J. 2013. This is Service Design Thinking. Marc BIS Publishers: Amsterdam, Netherlands
• Tuulaniemi, J. 2011. Palvelumuotoilu. Helsinki: Talentum.
• Wilenius, M. & Pouru, L. 2020. Developing futures literacy as a tool to navigate in an uncertain world. Teoksessa: Humanist Futures: Perspectives from UNESCO Chairs and UNITWIN Networks on the futures of education. Paris, UNESCO. 207-211.