Ensimmäisen kerran olin opiskelijaryhmän edessä vuonna 1983. Olin itsekin vielä opiskelija, yksi heistä, mutta myös tilastotieteen assistentti. Tehtävänäni oli pitää tilastotieteen laskuharjoituksia Helsingin Hankenilla. Olin todella hermostunut ja epävarma, koska esimerkiksi matriisilaskenta oli minullekin aivan uutta. Osasin laskea, mutta kokemusta opettamisesta ei ollut vielä kertynyt. Mitä jos, yhtäkkiä en osaisikaan selittää niin, että ryhmä ymmärtää? Olin valmistautunut tähän käymällä läpi laskun kaikki askeleet, kirjaten mahdollisia kysymyksiä, joita opiskelijoilla saattaisi olla. Sain onneksi vanhemmalta kollegaltani ohjausta ennen harjoitusta ja kävimme läpi tehtävää yhdessä. Tämä oli hienoa mentorointia. Laskuharjoitus meni hyvin, koska olin eläytynyt aidosti oppijan rooliin käyden läpi epävarmuuden ja epäonnistumisen tunteita. Löytäessäni ratkaisun koin iloa ja helpotusta. Uskon, että tästä tunnerepertuaarista oli eläytymisen kannalta hyötyä.
Omien tunnekokemusten muistaminen on ajankohtaista, koska minulla on ilo olla laurealaisena mukana 3AMKin vuoden mittaisessa TuTu-hankkeessa, joka keskittyy tunnekokemuksien tutkimiseen, tukemiseen ja kehittämiseen korkeakoulukontekstissa. Olemme tutkineet opettajatuutoreiden näkemyksiä ja keränneet opiskelijoiden tarinoita heidän tunnekokemuksistaan eri oppimistilanteissa. Valmistaessani esitystä tulevaan konferenssiin pohdin opettajuuttani tunnenäkökulmasta. Autoetnografisin ottein peilasin kokemuksiani tutkittuun tietoon ja löysin mielenkiintoisia näkökulmia. Opettajan työ on ns. tunnetyötä (vrt. emotion work Brenes-Dawseyn määrittelemänä), jossa me joko vahvistamme tai vaimennamme omia tunteitamme, jotta pysyttelisimme hyväksytyissä tunneilmaisuissa ja vastaisimme organisaatiomme tavoitteita ja opiskelijoiden tarpeita. Joskus tästä syntyy ns. ristiriitaisia tunnekokemuksia (vrt emotive dissonance Hochshildin määrittelemänä), koska aidot tunteet ovat jotain muuta kuin ne, mitä näytetään. Tämä näkyy myös tutkimuksemme opiskelijoiden vastauksissa. Välillä ei uskalleta paljastaa aitoja tunnetiloja, koska ei olla varmoja, miten niitä kohdataan. Elämme VUCA-aikaa (Volatility, Uncertainty, Complexity & Ambiguity) jossa muutokset ovat nopeita ja reagointi niihin vaatii tasapainoilua tunteiden ja järjen välillä. Tarvitaan rauhallista suhtautumista, monimutkaisuuden ja monitulkinnallisuuden ymmärtämistä. Tunnetilojen tunnistaminen ja niiden moninaisuuden hyväksyminen ovat olennainen osa tulevaisuuden selviytyjän osaamista. Tunteet ovat ennen kaikkea muutosvoiman ja laadukkaan oppimisprosessin lähde. Toisin sanoen, tunteet on otettava tunteella haltuun!
Lähteet:
- Brenes-Dawsey, J. C. (2018). Exploring the teaching heart (Doctoral dissertation).
- Hochschild, A. (1983). The Managed Heart (Berkeley, University of California Press). Hochs child The Managed Heart1983.
