Miltä tuntuu, kun esität opiskelijoille kysymyksen, mutta vastassa on vain musta Teams-ruutu ja täydellinen hiljaisuus? Entä kun kokeilet jotakin uutta opetuksessasi, mutta et ole varma, miten se toimii? Miltä tuntuu, kun näet, että opiskelijat tekevät kovasti töitä opinnollasi ja huomaat heidän oppivan hienosti? Tai kun kollega kertoo uudesta pedagogisesta ideasta, ja haluat itsekin kokeilla jotakin uutta?
Kuva: Freepik
Usein ajatellaan, että korkeakouluopetuksessa tunteet eivät kuulu asiaan, sillä opetus mielletään akateemiseksi ja asiapainotteiseksi (Löfström & Nevgi 2014). Korkeakouluopettajan työssä tunteet ovat kuitenkin läsnä ja niillä on merkitystä siihen, miten oma opettajuus koetaan ja miten opettajana kehitytään (Pekkarinen 2024). Tässä artikkelissa tarkastelen tunteita liittyen opetukseen ja opettajana olemiseen ja kehittymiseen väitöstutkimukseni pohjalta.
Tunteet opetustyössä
Väitöstutkimuksessani (Pekkarinen 2024) keskityin tarkastelemaan sitä, miten opettajat hahmottavat yliopisto-opettajan asiantuntijuuden ja pedagogisen osaamisen ja miten he kokevat oman opettajuutensa ja kehittymisensä opettajana. Lisäksi tutkin tunteiden ja reflektion roolia opettajana kehittymisessä ja oman pedagogisen osaamisen kokemisessa. Vaikka tutkimus on toteutettu yliopistokontekstissa, voidaan tuloksia soveltaa myös laajemmin korkeakouluopetuksen ja opettajuuden tarkasteluun.
Tulosten perusteella opettajat kokivat tunteet olennaiseksi osaksi opetustyötä ja omaa opettajuuttaan. Opettajat tunnistivat sekä positiivisia että negatiivisia tunteita. Positiivisia tunteita olivat esimerkiksi ilo, tyytyväisyys, innostus ja ylpeys. Näitä tunteita koettiin tyypillisesti silloin, kun opettajat kokivat onnistuneensa opetuksessaan. Iloa koettiin myös silloin, kun opettajat saivat positiivista palautetta opetuksestaan. Lisäksi kun opettajat kokivat opetuksen olevan merkityksellinen ja positiivinen osa heidän työkokonaisuuttaan, se tuotti innostusta ja intoa opetustyötä kohtaan ja vahvisti halua jatkaa opetustyötä.
Opettajien tunnistamia negatiivisia tunteita olivat puolestaan esimerkiksi riittämättömyyden tunne, ahdistus ja turhautuminen, joita ilmeni erityisesti tilanteissa, joissa opettajat kokivat, etteivät he pystyneet valmistautumaan etukäteen opetukseen niin hyvin kuin olisivat halunneet. Turhautumista herätti myös kokemus siitä, etteivät opiskelijat panostaneet opintoihinsa tai halunneet yrittää parastaan. Lisäksi jännittyneisyyttä tai hermostuneisuutta sekä pelkoa koettiin tilanteissa, joissa opettajat kokivat epävarmuutta omasta osaamisestaan, esimerkiksi kokeillessaan uusia opetusmenetelmiä. Opettajat myös tunnistivat kokevansa sekamuotoisia tunteita (mixed emotions), joissa yhdistyi positiivinen ja negatiivinen tunne.
Tunteet vaikuttavat opettajuuden kokemukseen ja opettajana kehittymiseen
Tunteet eivät vain ilmene opetuksessa, vaan niillä on myös merkitystä siinä, miten oma opettajuus koetaan ja miten opettajana kehitytään. Tutkimukseni tulokset (Pekkarinen 2024) osoittavat selvästi, että sekä positiivisilla että negatiivisilla tunteilla on rooli siinä, miten opettajat kokevat pedagogisen osaamisensa, opettajuutensa ja opettajana kehittymisensä.
Positiivisten tunteiden, kuten ilo, ylpeys, innostus ja tyytyväisyys, koettiin vahvistavan opettajan kokemusta itsestään osaavana ja kehittyvänä ammattilaisena. Niiden myös koettiin tukevan opettajan identiteetin rakentumista ja lisäävän motivaatiota kehittää omaa opetusta. Sen sijaan negatiivisia tunteita, kuten pettymys, turhautuminen ja riittämättömyyden tunne, ei koettu lannistavina, vaan opettajat kokivat, että negatiiviset tunteet toimivat usein oman osaamisen kehityksen käynnistäjinä. Ne auttoivat opettajia tunnistamaan kehityskohteita ja aktivoivat heitä kehittämään opetustaan. Näin ollen positiivisten tunteiden lisäksi myös negatiiviset tunteet voivat lisätä motivaatiota ja siten johtaa toiminnan kehittämiseen sen sijaan, että ne lannistaisivat tai johtaisivat passivoitumiseen.
Tutkimuksessani nousi selkeästi esiin myös se, että tunteiden reflektointi erityisesti yhdessä kollegoiden kanssa, koettiin tärkeäksi osaksi opettajana olemista ja kehittymistä. Sosiaalisen reflektion koettiin auttavan tunteiden käsittelyssä ja vahvistavan opettajan kokemusta omasta pedagogisesta osaamisestaan sekä opettajuudestaan.
Tunteista voimaa omaan opetukseen ja opettajana kehittymiseen
Tunteet kuuluvat olennaisesti korkeakouluopetukseen ja niillä on olennainen rooli opettajan kokemuksessa omasta asiantuntijuudestaan ja pedagogisesta osaamisestaan. Miten tunteita sitten voi hyödyntää omassa opetuksessa ja opettajana kehittymisessä?
Aina välillä on hyvä pysähtyä kuulostelemaan ja tunnistamaan opetustilanteissa herääviä tunteita. Tunteita voi esimerkiksi jäsentää opetuspäiväkirjan avulla. On hyödyllistä pohtia, mihin tunteet liittyvät ja mitä ne kertovat opetuksesta, opiskelijoista tai omasta opettajuudesta. Kollegiaalinen keskustelu tarjoaa arvokkaan mahdollisuuden jakaa kokemuksia ja käsitellä opetukseen tai opettajuuteen liittyviä tunteita yhdessä. Kollegan kanssa esimerkiksi kahvihetken aikana käyty keskustelu voi avata uusia näkökulmia ja oivalluksia. Opetukseen liittyviä kokemuksia ja tunteita voi nostaa esiin myös laajemmin, esimerkiksi tiimipalavereissa, jolloin syntyy tilaa yhteiselle reflektoinnille.
Omilla valinnoilla on myös merkitystä siihen, miten opetustyö koetaan ja millaisia tunteita se herättää. Opetus kannattaa suunnitella niin, että se tuottaa iloa ja merkityksellisyyden kokemuksia. Käytännössä tämä tarkoittaa, esimerkiksi sellaisten pedagogisten ratkaisujen valintaa, jotka innostavat sekä opettajaa että opiskelijoita.
Lopuksi
Tunteet ovat osa opetusta ja opettajuutta ja ne vaikuttavat siihen, miten opetustyö koetaan ja miten opettajana kehitytään. Kun tunteita tunnistaa, reflektoi ja hyödyntää tietoisesti, ne voivat toimia voimavarana, joka tukee sekä omaa ammatillista kasvua opettajana että opetuksen kehittämistä.
Tekoälyä on käytetty artikkelin luonnostelun tukena.
Lähteet
