Muuttuvassa maailmassa tulevaisuusajattelu ja ennakointikyvykkyys voivat olla organisaatioiden tärkeimmät työkalut tuottavuuden kasvattamiseen. Julkishallinnon organisaatioiden on toimintamenorahoituksen vähentyessä kiinnitettävä yhä enemmän huomiota taloudellisesti kestävään toimintaan. Tässä artikkelissa tarkastellaan, kuinka tulevaisuusajattelulla voidaan vahvistaa ennakointikykyä ja tukea päätöksentekoa julkishallinnon tuottavuustavoitteiden saavuttamiseksi.

Kuva: DC Studio / Freepik

Tulevaisuusajattelulla kohti tuottavuutta

Valtionhallinnossa käynnistyi vuonna 2024 pääministeri Orpon hallituksen johdolla merkittävä tuottavuusohjelma, jonka tavoitteena on satojen miljoonien eurojen säästöt valtionhallinnon organisaatioiden toimintamenoista (Valtiovarainministeriö 2024). Julkishallinnossa tuottavuutta tavoitellaan erityisesti kehittämällä julkisia prosesseja ja toimintamalleja. Pääpaino toimeenpanossa on hallinnonalojen omissa toimenpiteissä. (Valtiovarainministeriö 2025.) 

Julkisen sektorin organisaatioiden tuottavuuden kasvuun tarvitaan strategisia näkökulmia, ennakointikykyä ja innovatiivisia toimintamalleja. Tulevaisuusajattelu tarjoaa eväitä ajattelun suuntaamiseksi. Tulevaisuusajattelu viittaa yksilön tai yhteisön kykyyn hahmottaa tulevaisuuden mahdollisuuksia, uhkia ja kehityskulkuja. Se on ajattelutapa, joka ohjaa kysymyksenasettelua kohti pitkällä aikavälillä kestäviä ratkaisuita. Tulevaisuusajattelu haastaa organisaatioita ja yksilöitä ajattelemaan, mistä erilaiset oletukset tulevaisuuden tapahtumista ovat lähtöisin. Keskiössä on ajankohtaisten muutosten ja tulevaisuuden oletusten peilaaminen nykyhetken päätöksiin. (Ahvenharju, Minkkinen & Lalot 2018; Sitra 2024.)

Tulevaisuudentutkimus, tulevaisuusajattelu ja ennakointi muodostavat toisiinsa kytkeytyvän kokonaisuuden, joista jokainen edustaa eri näkökulmaa tulevaisuuden tarkasteluun. Tieteenä tulevaisuudentutkimus pyrkii hahmottamaan vaihtoehtoisia tulevaisuuksia, ei ennustamaan yhtä oikeaa tulevaisuutta. Tulevaisuudentutkimus toimii sateenvarjokäsitteenä, jonka alle sijoittuvat sekä tulevaisuusajattelu että ennakointi. Näiden käsitteiden välinen suhde voidaan hahmottaa jatkumona: tulevaisuusajattelu toimii lähtökohtana, tulevaisuudentutkimus tarjoaa menetelmät ja viitekehykset, ja ennakointi vie nämä käytäntöön. (Aalto, Heikkilä, Keski-Pukkila, Mäki & Pöllänen 2022, 11–17.) 

Korkeakoulujen, ammattikorkeakoulut mukaan luettuna, tehtävä on kouluttaa opiskelijoita työskentelemään myös julkisella sektorilla kehittäen sen palveluita ja toimintamalleja (Ammattikorkeakoululaki 2014/932; Yliopistolaki 558/2009). Esimerkiksi Laurea-ammattikorkeakoulun strategia linjaa ennakointiosaamisen olevan yksi sekä alempien että ylempien ammattikorkeakoulututkintojenydinkyvykkyyksistä, jota tarvitaan nykyisessä ja tulevassa työelämässä. Ennakoinnin opetus vahvistaa Laurean opiskelijoiden valmiuksia suunnitella strategisen ja operationaalisen tason toimintaa tulevaisuusorientoituneesti ja kestävästi. (Laurea 2025.) Ennakointi onkin avainasemassa kehitettäessä myös julkisen sektorin tuottavuutta pitkäjänteisesti ja kestävästi.

Ennakointi strategisena työkaluna 

Tulevaisuusajattelu on tapa ajatella ja siis edellytys kyvylle ennakoida. Ennakointi on käytännönläheinen prosessi, jossa tulevaisuudentutkimuksen menetelmiä sovelletaan esimerkiksi päätöksenteon ja strategisen suunnittelun tueksi. Ennakointia voidaan lähestyä esimerkiksi Voroksen (2003) strategisen ennakointiprosessin kautta, joka alkaa aineiston keruusta, useimmiten toimintaympäristön monitoroinnista. Ennakointityö jatkuu analysoimalla ja tulkitsemalla kerätty tieto ja luomalla tulevaisuustietoa, esimerkiksi skenaarioita. Seuraavaksi tulokset eli tuotettu tulevaisuustieto hyödynnetään strategisessa päätöksenteossa.

Skenaariotyöskentely on usein käytetty, täsmällinen ja yksinkertainen menetelmä tulevaisuuden vaihtoehtojen tutkimiseen tietyn aiheen näkökulmasta. Skenaariot ohjaavat ajattelemaan erilaisia vaihtoehtoisia tulevaisuuden kehityskulkuja ja auttavat varautumaan erilaisiin tulevaisuuksiin. Näin organisaation edellytykset tulkita ja ymmärtää ajankohtaisia ilmiöitä paranevat sekä muutosvalmius ja organisaation reagointikyky tehostuvat. Skenaarioista hyötyy eniten, kun niitä tarkastellaan ja päivitetään säännöllisesti sekä niihin tehdään tarvittaessa muutoksia. Näin luodut skenaariot muuttuvat osaksi organisaation arkea ja alkavat vähitellen vaikuttamaan organisaation työntekijöiden tapaan ajatella ja tarkastella maailmaa. (Business Finland 2020; Rainio & Muurimäki 2020.) 

Ennakointi mahdollistaa myös innovaatioiden luomisen. Konkreettiset innovaatiot tehostavat toimintaa ja auttavat sopeutumaan toimintaympäristön muutoksiin. Innovaatiotoiminnan syötteenä toimivat erityisesti asiakkaiden ja kansalaisten tarpeet, tuottavuus ja uusi teknologia. Onnistuneet innovaatiot tuovat kustannussäästöjä, jonka vuoksi innovaatiotoiminta on välttämätöntä erilaisten resurssipaineiden kanssa kamppailevalle julkiselle sektorille. (Kuivalainen, Hauhtonen, Alanko, Sanz & Pussinen 2022.)

Tuottavuutta strategisella ennakoinnilla 

Ennakointi edistää organisaatioiden pitkän aikavälin menestymistä. Yritykset, jotka ovat valmistautuneet tulevaisuuteen ja tekevät jatkuvaa ja toiminnan eri tasot läpäisevää ennakointia, ovat tutkimuksen mukaan keskimäärin 33 prosenttia tuottavampia ja kasvavat 200 prosenttia nopeammin kuin verrokkinsa. (Rohrbeck & Kum 2018.) Myös Hamel ja Prahalad (1994) ovat todenneet, että korkea kannattavuus on saavutettavissa vain organisaatioille, jotka pystyvät voittamaan kriisit “kilpailemalla tulevaisuudesta”.  Vaikka kyseiset tutkimukset keskittyvät liiketoimintaympäristöön, niiden havainnot ovat sovellettavissa myös julkisella sektorilla. Suoraa tutkimusnäyttöä ennakoinnin vaikutuksesta julkisen sektorin tuottavuuteen on kuitenkin niukasti. Julkishallinnon organisaatioiden on kutistuvan toimintamenorahoituksen tilanteessa kiinnitettävä yhä enemmän huomiota taloudellisesti kestävään toimintaan keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä.  Tulevaisuudentutkimuksen kentässä ennakointi nähdään kriittisen ja luovan ajattelun taitona, jota virkamiehet tarvitsevat (Pouru-Mikkola 2022, 431). Sen rooli päätöksenteossa esimerkiksi resurssien kohdentamisessa on olennainen (OECD 2025, 3).  Menestyvissä organisaatioissa tulevaisuustiedon hyödyntäminen on leivottu sisään päätöksentekoon. 

Ennakointi pakottaa organisaation tarkastelemaan omaan toimintaansa osana laajempaa kontekstia ja ottamaan huomioon toiminnan pitkän aikavälin vaikutukset. Näin myös organisaation oma rooli tulevaisuuden luomisessa kirkastuu. Tärkeää on tiedostaa, mihin voi vaikuttaa, mihin ei voi vaikuttaa ja mihin ehkä tulisi pyrkiä vaikuttamaan. Näin kasvaa myös ymmärrys siitä, mikä oma ja organisaation rooli sekä yhteiskunnallinen vaikuttavuus ovat. (Lätti 2022.) 

Tulevaisuusajattelu osaksi arkea 

Yhteiskunta muuttuu nopealla tahdilla ja julkiseen sektoriin kohdistuvat tuottavuustavoitteet vaativat organisaatioilta kykyä valmistautua tulevaan. Tuottavuusohjelmien pääpaino on organisaatioiden omissa toimenpiteissä, jolloin vaaditaan myös kykyä tunnistaa toimintaympäristön muutostekijöitä ja valita niiden perusteella oikeat toimenpiteet tuottavuusohjelman tavoitteiden saavuttamiseksi. Tulevaisuusajattelua valtionhallinnossa, julkishallinnon organisaatioissa ja kunnissa voi vahvistaa esimerkiksi järjestämällä tulevaisuustyöpajoja, joissa osallistetaan henkilöstöä ennakoimaan mahdollisia, todennäköisiä ja toivottavia tulevaisuuksia pelkkien rutiininomaisten töiden sijaan.

Organisaatioilla on oltava suunnitelmia useiden eri tulevaisuuden suuntien varalle. Erityisen tärkeää juurruttaa tulevaisuusajattelu osaksi julkishallinnon johtamiskulttuuria ja päätöksentekoa. Tämä edellyttää johdolta kykyä tunnistaa ja tunnustaa, että suunnitelmallinen ennakointityö on organisaation perustehtävän vastuullista turvaamista pitkällä aikavälillä.  Tulevaisuusajattelu ei rajoitu yksittäisiin ennakointiprosesseihin, vaan muodostaa jatkuvan, tavoitteellisen toimintatavan, joka on keskeinen julkishallinnon uudistamisessa ja tuottavuuden vahvistamisessa.

Tässä kirjoituksessa on hyödynnetty Microsoft Copilot -tekoälyä ingressin ja otsikoiden ideoimiseen.

Lähteet

• Aalto, H., Heikkilä, K., Keski-Pukkila, P., Mäki M. & Pöllänen, M. 2022. Tulevaisuudentutkimus tutuksi – Perusteita ja menetelmiä. Tulevaisuudentutkimuksen Verkostoakatemian julkaisuja 1/2022, Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto. Viitattu 27.8.2025.
• Ahvenharju, S., Minkkinen, M. & Lalot, F. 2018. The five dimensions of futures consciousness. Futures 104, 1-13.
• Ammattikorkeakoululaki 2014/932.
• Hamel, G. & Prahalad, C. K. 1994. Competing for the Future. Harvard Business Press. Viitattu 5.3.2025.
• Kuivalainen, M., Hauhtonen, R., Alanko, I. , Sanz A. & Pussinen, P. 2022. Julkisen sektorin innovaatiobarometri 2022: Valtion tulokset. Valtiovarainministeriön julkaisuja 2022:64. Helsinki. Viitattu 20.9.2025.
• Laurea. 2025. Strategia 2035. Viitattu 1.9.2025.
• Lätti, R. 2022. Mitä hyötyä yrityksille on ennakoinnista ja skenaarioiden tekemisestä? Viitattu 2.3.2025.
• OECD 2025. Strategic Foresight Toolkit for Resilient Public Policy. Viitattu 24.10.2025.
• Pouru-Mikkola, L. 2022. Tulevaisuudentutkimuksella on annettavaa kansallisen ennakoinnin kehittämiseen. Teoksessa: Tulevaisuudentutkimus tutuksi – Perusteita ja menetelmiä. Viitattu 24.10.2025.
• Rainio, I. & Muurimäki, M. 2020. Tulevaisuusajattelu avaa mahdollisuuksien maailman. Viitattu 5.3.2025.
• Rohrbeck, R., & Kum, M. E. 2018. Corporate foresight and its impact on firm performance: A longitudinal analysis. Technological Forecasting and social change, 129, 105-116.
• Sitra. 2024. Mitä tulevaisuusajattelu on ja miksi se kuuluu kaikille? Webinaari-tallenne 16.2.2024. Viitattu 24.2.2025.
• Valtiovarainministeriö. 2024. Valtionhallinnon tuottavuusohjelma. Viitattu 24.2.2025.
• Valtiovarainministeriö. 2025. Valtionhallinnon tuottavuusohjelman valmistelu etenee. Viitattu 5.3.2025.
• Voros, J. 2003. A generic foresight process framework. Foresight 2003, 5 (13), 10-21.
• Yliopistolaki 558/2009.