Työterveyslaitoksen järjestämällä kolmannella Kestävyyspiknikillä (Kestävyyspiknik 2024) paneuduttiin tutkimusprofessori Tuomo Alasoinin (2024a) johdolla kestävää digisiirtymän johtamiseen, siihen miten ekologisen, sosiaalisen ja taloudellisen kestävyyden tavoitteet tulisi huomioida työpaikan digitaalisessa muutoksessa.
Kuva: liliya / Adobe Stock (Laurean Education-lisenssi)
Ennen työpajaan osallistumista halusin haastaa itseäni ja päivittää omia näkemyksiäni työelämän muutoksesta, ja erityisesti kestävyyden näkökulmasta. Koska Laurea tarjoaa henkilöstölleen strategisesti tärkeiksi tunnistetuista teemoista koulutusta, päätin käydä Kestävä kehitys Nyt -verkkokurssin (löydettävissä myös HAMKin verkkosivuilta). Kurssin aikana käydään läpi kestävän kehityksen perusteita ja megatrendien vaikutusta kestävään kehitykseen. Vaikka aihealue ei ollut itselle uusi, oli opiskelijan asemaan asettuminen hyödyllistä ja jopa virkistävää. Ja kyllä, läpäisin kurssin!
Työn digitalisoitumisen mahdollisuudet
Itse työpajassa keskityttiin erityisesti tekoälyyn ja siihen liittyviin mahdollisuuksiin, haasteisiin, ja riskeihin. Keskusteluissa pohdittiin miten kestävyyden eri ulottuvuudet toteutuvat työpaikan arjen toiminnassa. Itselleni herättävä esimerkki oli keskustelu tekoälyn käytöstä työn teon tukena ja sen ekologinen jalanjälki.
Yleensä keskustelu painottuu tekoälyn tuomiin mahdollisuuksiin mitkä ovat huomattavia. Esimerkiksi McKinsey & Companyn raportti (2024) generatiivisen tekoälyn taloudellisesta potentiaalista Suomelle tuo esille, että tekoälyteknologian tärkein panos liiketoimintaan on työtehtävien automatisointi, mikä vapauttaa työntekijän aikaa muihin tehtäviin. Tekoäly vähentää yksitoikkoisten, toistuvien työtehtävien suorittamista, mahdollistaa työtehtävien nopeamman ja tehokkaamman toteuttamisen, kun sen avulla tietoa voidaan poimia, analysoida ja esitellä nopeasti.
Digitalisaation on todettu olevan siis yksi keskeinen yritysten kasvu- ja kilpailutekijä. Lisäksi työntekijöiden kokemukset digitalisaatiosta ovat kokonaisuudessaan varsin myönteisiä. Työntekijät kokevat esimerkiksi työn itsenäisyyden, hallinnan ja luovuuden lisääntyneen. (Selander ja Alasoini, 2024.) Lisäksi digiratkaisujen avulla voidaan toteuttaa työelämän digivihreää siirtymään muun muassa optimoimalla toimitilojen energiatehokkuutta, ennakoimalla tuotteiden ja palveluiden kysyntää (Alasoini, 2024b). Digitalisaation ja tekoälyn potentiaali työelämän näkökulmasta on siis selkeä. Mutta käytetäänkö vapautuvaa aikaa aina hyödyllisesti, niin, että se tuottaa aitoa lisäarvoa? Tai pohdimmeko tekoälyn käytön ekologista jalanjälkeä arjessa?
Tekoälyn käytön lisäarvo
Yksi työpajassa keskusteluun esiin noussut esimerkki oli tekoälyn käyttäminen omien kuvien luomiseksi. Ilmaiset kuvapankit tarjoavat paljon erilaisia kuvavaihtoehtoja ja ne löytyvät yksinkertaisen google-haun kautta. Tekoäly kuluttaa kuitenkin valtavasti sähköä, vettä ja raaka-aineita, sillä tekoälyn pitää prosessoida dataa hyvin nopeasti ja data pitää varastoida jonnekin (Koskinen, 2024). Itse tekoälyn avulla tehdyn kuvan ekologinen jalanjälki on siis huomattavasti suurempi kuin valmiin kuvan hyödyntämisen.
Kuinka moni kuitenkaan pysähtyy miettimään, mikä on se lisäarvo, jonka omien kuvien luominen esitysmateriaaliin tuottaa? Onko se ekologisesti tai ajan käytöllisesti aidosti hyödyllistä? Koska en ollut koskaan käyttänyt tekoälyä kuvien luomiseen, päätin testata asiaa. Aloitin testin tekemällä Googlen kuvahaun aiheesta hakusanoilla digitalisaation vaikutus työelämään. Henkilökuvien ja erilaisten kalvojen lisäksi tulokseksi tuli futuristisempia ihmistä ja teknologiaa kuvaavia kuvia, joista alla olevan olisin voinut hyvin valita esitykseni pohjaksi. Käytetty aika hakuun ja valintaan sekä käyttöoikeuksien tarkistamiseen noin kaksi minuuttia.
Kuva 1: Google haun kautta löytynyt kuva digitalisaation vaikutuksesta työelämään (Gerd Altmann, Pixabay)
Seuraavaksi kokeilin tekoälyä, ja pyysin sitä tekemään vastaavan kuvan. Noin viiden minuutin käytön jälkeen totesin, että minun ”ohjelmointitaidoillani” kuvasta ei tullut parempaa, mutta hauskaa se oli ja olisin helposti voinut jäädä ”koukkuun” kuvan tekemiseen.
Kuva 2: Microsoft Copilotin avulla luotu kuva digitalisaation vaikutuksesta työelämään (Krista Pahkin)
Mikä oli lisäarvo? Luovuuden tai innovatiivisuuden näkökulmasta luomani kuva ei mielestäni tuottanut lisäarvoa, vaan se muistuttaa aikaisemmin näkemääni kuvaa. Samankaltaisuus johtunee siitä, että joku toinenkin on käyttänyt samoja termejä ja hyödyntänyt samoja valmiiksi tarjottuja muokkausehdotuksia. Henkilökohtaisesti opin jotain uutta ja totesin tekoälyn käyttötaidossani olevan paljon kehittämisen varaan. Taloudellisesta (ajan käytön) ja ekologisesta (energian käytön) näkökulmasta oman kuvan luominen oli kannattamatonta. Tärkein lisäarvo löytynee sosiaalisista tekijöistä. Oman osaamisen puutteellisuuden esille nostaminen toivottavasti rohkaisee toisiakin kokeilemaan tekoälyn käyttöä omassa työssään. Toivon mukaan testi teki tästä kirjoituksesta hieman viihdyttävämmän ja sai pohtimaan mihin tekoälyä kannattaa käyttää ja mihin ei – myös kestävyyden eri näkökulmista.
Lähteet
