Työssäoppimisjaksonsa aikana oppisopimuskoulutettavat voivat päivittäisissä töissään olla hyvin yksin: vuorovaikutus oppilaitoksen kanssa on vähäistä ja yhteydenpito esimieheen ja työpaikkaohjaajaan voi olla heikkoa. Työtehtäviin tai oppisopimuskoulutukseen liittyvän tuen tarpeen ilmetessä voi käytännössä olla haastava selvittää, mistä apua saa. Osalla ihmisistä voi olla lisäksi muita haasteita, jotka vaikeuttavat avun hakemista. Jotta tukea olisi mahdollista saada, pitää avun hakeminen tehdä mahdollisimman helpoksi. Yhtenä keinona voisi olla teknologian hyödyntäminen.

Urbaania kasvua Vantaa -hankkeessa testattiin konsepti-ideaa työkalusta, jonka viimeisessä pilotissa tuettiin oppisopimuskoulutettavia. Pilotointi suunniteltiin ja toteutettiin yhteistyössä hankkeen partneriyritysten Vantti Oy:n ja Vantaan ammattiopisto Varian kanssa. Ryhmä Vantti Oy:n oppisopimuskoulutettavia testasi työkalua. Lisäksi palautetta saattiin esimiestasolta.

Testattu työkalu oli sovellus, jonka ideana oli tarjota matalan kynnyksen väylä kertoa oppisopimuskoulutuksessa kohdatuista haasteista ja saada niihin tukea. Sen toiminnan periaatteena oli kysellä, miten oppisopimuskoulutettavien opinnot sujuivat ja selvittää siinä mahdollisesti ilmenneet haasteet. Haasteista ilmoitettaessa, oppisopimuskoulutettavilta kysyttiin lisäkysymyksiä, joiden avulla työkalu ohjasi auttavan tahon luo.

Ajatus työkalun hyödyntämisestä oppisopimuskoulutuksessa jatkossa sai positiivista palautetta. Sen toimintaa on kuitenkin vielä testattava suuremmalla kohderyhmällä ja kehitystyötä jatkettava erityisesti käyttäjien näkökulmat huomioiden. Tekstiviestien käyttö sovelluksen sijaan poistaisi tarpeen sovelluksen asentamiselle sekä sovelluksen toiminnan mahdolliset ongelmat. Tämä olisi käyttäjille helpompaa.

Pilotoinnin toteutuksen aikana sidosryhmiltä kerätyistä kommenteista ja palautteista tunnistettiin eri ryhmiä, joille voisi olla apua automaattisista tiedusteluista oppisopimuskoulutuksen sujumisesta. Huomioimalla näiden ryhmien tarpeet työkalun kehityksessä sen saavutettavuus ja kohdennettavuus paranisi.

Maahanmuuttajille voi olla haasteellista etsiä tietoa, jota ei ole tarjolla heidän äidinkielellään. Suomenkielentaidon puute voi vaikeuttaa avun saamista, kun ollaan epävarmoja keneen pitäisi olla yhteydessä missäkin tilanteessa. Kysymällä tasaisin väliajoin heidän opintojensa sujumisesta ja ohjaamalla tarvittaessa oikean avun äärelle voisi helpottaa avun hakemista ja sen saamista. Lisäksi mahdollisuus raportoida oppisopimuskoulutuksensa sujumisesta muillakin kielillä kuin suomeksi, parhaassa tapauksessa omalla äidinkielellä, helpottaisi asioista kertomista.

Erityistä tukea tarvitsevat hyötyisivät työkalusta, joka tarjoaa kyselyiden lisäksi myös mahdollisuuden oman etenemisen seurantaan ja muistuttaa aikatauluista ja tehtävistä. Palaute ja tuki voisivat vähentää painetta oman oppisopimuskoulutuksen johtamisesta, jolloin voisi olla helpompi keskittyä itse oppimiseen.

Matalasti koulutetuille ja teknologiaa vähän käyttäville tietokoneen ja tietokoneohjelmien käyttö esimerkiksi sähköpostien lähettämiseen ja tiedon hakuun voi olla työlästä. Jos tietokonetta ei tarvitse työtehtäviin, voi sen käytön opettelu tuntua turhalta ja jäädä siksi tekemättä. Yhteydenpidon ja avunsaannin esteettömyyden turvaamiseksi, kännykkä ratkaisisi tietokoneen käyttöön liittyvät ongelmatilanteet.

Kiireisessä ja liikkuvassa työnkuvassa olevat eivät arjessaan pysty irrottautumaan työstään esimerkiksi etsiäkseen tietokoneella ratkaisuja ongelmiinsa tai lähettämään sähköposteja. Koska varsinainen työ vie kaiken ajan, kaikki muu jää helposti tekemättä. Lisäksi kynnys kysyä neuvoa ja esimerkiksi kertoa työn kuormittavuudesta ja kiireestä voi olla korkea. Tämän vuoksi näille henkilöille voisi olla parempi saada kysymys suoraan kännykkään, joka on mukana ja jonka käytettävyys on riippumaton ajasta ja paikasta.

Kaikkien oppisopimuskoulutettavien kohdalla yhteistä on se, että kysymällä systemaattisesti kaikkien opintoihin liittyviä kuulumisia säännöllisesti, tunnistetaan ne henkilöt, jotka eivät kyselyihin koskaan vastaa. Tällöin heitä voisi lähestyä muilla keinoin ja selvittää, mistä hiljaisuus johtuu. Tärkeää olisi tuoda apu lähelle, vaikka kännykän välityksellä, kun fyysiset etäisyydet tekevät mahdottomaksi jatkuvan läsnäolon. Tarjoamalla tukea ennakoivasti, pidetään huolta siitä, että kaikki voisivat tulla kuulluksi. Tuen saanti ei saisi riippua osaamisesta ja jaksamisesta hankkia sitä.