Työllistyminen on keino päästä osalliseksi yhteiskuntaan

Teksti | Hilkka Lydén , Pilvi Niemelä

Oleskelulupa ja siihen liittyvät oikeudet ovat pohja kotoutumiselle. Statuksettomana, ilman oleskelulupaa, on mahdotonta toimia yhteiskunnan jäsenenä. Työllistyminen on hyvä keino purkaa paperittomuutta. Jotta työllistyminen olisi mahdollista, tarvitaan tukea sekä työnhakijalle, että työnantajalle.

kuvituskuva.
Kuvaaja cottonbro palvelusta Pexels

Laurea-ammattikorkeakoulun Netta-hanke etsii keinoja erityistä tukea tarvitsevien nuorten työllisyyden edistämiseksi. Hankkeessa tutkitaan työllistymiseen liittyviä asioita yhteiskehittäen sekä nuorten, potentiaalisten työnantajien että palveluntuottajien kanssa.

Netta-hanke hahmottaa erityisen tuen tarpeen tilanteena, jossa tavalliset ohjauksen ja neuvonnan prosessit eivät ole riittäviä. Maahan muuttaneilla ihmisillä, kotoutujilla, on tehostetun tuen tarvetta työelämään pääsyssä johtuen esimerkiksi kielitaidosta, verkostojen rakentumisesta tai työelämän käytäntöjen vieraudesta. Erityisen paljon tukea tarvitseva ryhmä ovat statuksettomat, arkikielellä paperittomiksi kutsutut, eli ilman oleskeluoikeutta maassa olevat henkilöt. Hanke on tavannut paperittomia Diakonissalaitoksen Suojattomat -yhteisöhankkeen ylläpitämässä Al Amal -päiväkeskuksessa. Päiväkeskuksessa asiakkaat saavat ohjaus- ja neuvontapalveluja sekä esimerkiksi mahdollisuuden pestä pyykkiä, käydä suihkussa tai laittaa ruokaa. (Sosiaalihuoltolaki 30.12.2014/1301 2014; Repo-Saeed 2020; Diakonissalaitos s.a.)

Työ on kotoutumisen tulos ja keino

Kotoutuminen ja siihen liittyvät asiat voidaan jakaa Agerin ja Strangin (2008, 170) mukaan neljään tasoon: perustan muodostavat oleskelun status ja oikeudet. Kotoutumisen mahdollistajia taas ovat osaaminen ja kielitaito sekä jatkuvuus ja turvallisuus. Sosiaalisten yhteyksien tasolla tarvitaan sekä sosiaalisia siltoja (keinoja päästä ympäröivään yhteisöön), sosiaalisia siteitä (yhteys omaan yhteisöön) että sosiaalisia linkkejä (yhteiskunnan tarjoamia mahdollisuuksia). Kotoutumisen tuloksina mallissa ovat työ, asuminen, koulutus ja terveys, mutta samalla ne ovat myös kotoutumisen keinoja. Tämä kotoutumisen viitekehys on kuvattuna oheisessa kuviossa (Kuvio 1). (Lydén 2019).

kuvion sisältö avattu tekstissä.
Kuvio 1: Kotoutumisen käsitteellinen viitekehys. Muokattu Ager & Strang (2008); Lydén (2019)

Läpileikkaavina teemoina kotoutumisessa voidaan ajatella olevan kotoutumisen kaksisuuntaisuus ja osallisuus. Kaksisuuntaisella kotoutumisella tarkoitetaan sitä, ettei muutoksia tapahdu vain kotoutujan elämässä ja tilanteessa. Myös vastaanottava yhteisö muuttuu ja mukautuu uusiin tulijoihin. Osallisuudella tarkoitamme tässä yhteydessä sitä, että ihminen pääsee aktiivisena toimijana mukaan omaa elämäänsä koskeviin asioihin ja päätöksiin, toisaalta myös pääsyä yhteiskunnan jäseneksi ja sen palveluiden piiriin. Koska oleskelun perusta ja siihen liittyvät oikeudet puuttuvat statuksettomilta, todellinen kotoutuminen ei pääse käynnistymään vaan statuksettomat jäävät kuvainnollisesti yhteiskunnan eteiseen, sen ulkopuolelle. (Lydén, 2019).

Statukseton henkilö on vaarassa joutua työmarkkinoilla kaltoinkohdelluksi, työperäisen riiston ja jopa ihmiskaupan uhriksi. Tietämättömyys omasta paikasta ja osallisuuden mahdollisuuksista aiheuttaa inhimillistä kärsimystä, epätoivoa ja toivottomuutta. Repo-Saeed (2020, 40) nostaa henkilön oikeuden toivoon keskeiseksi periaatteeksi statuksettomien kanssa työskenneltäessä. Oma kokemuksemme Al Amalissa on saman suuntaista. Ilman toivoa paremmasta ihminen jää helposti tilanteeseen, jossa esimerkiksi palkka on elämiseen riittämätön, työtunnit liian suuria, työ ei vastaa koulutusta ja on liian raskasta ja näiden vuoksi mahdollisuus saada työperäistä oleskelulupaa on lähes olematon. Tutkimusten mukaan työllistyminen lisää toivoa, vahvistaa kokemusta osallisuudesta ja tukee kotoutumista.

Polku töihin on hankala

Havaintomme Diakonissalaitoksen Al Amal -päiväkeskuksessa pidetyistä yhteiskehittämisen työpajoista on, että hyvin moni statukseton haluaisi päästä töihin. Polku töihin on kuitenkin statuksettomalla erityisen monimutkainen ja hankala. Vaikeuksia aiheuttaa jo työpaikan etsiminen, oikean vaihtoehdon löytäminen, hakemuksen kirjoittaminen, työhaastatteluun pääseminen ja valituksi tuleminen. Tämän jälkeen on edessä työperäisen oleskeluluvan hakeminen. Kun lupa työntekoon on saatu, tarvitaan tukea vielä työn aloituksessa, kuten perehdytyksessä ja työyhteisön jäseneksi pääsyssä.

Havaintomme mukaan statukseton henkilö on voinut tehdä pitkän työuran lähtömaassaan mutta olemassa olevan osaamisen tunnistaminen ja todentaminen on vaikeaa. Useat työn antajat vaativat työnhakijalta voimassa olevaa oleskelulupaa.

Statukseton henkilö voi tietyin edellytyksin hakea oleskelulupaa työperustaisesti. Tämä edellyttäisi työnantajilta rohkeutta palkata statukseton työnhakija, valmiutta hoitaa työnantajan osuus monimutkaisesta hakuprosessista sekä kärsivällisyyttä odottaa päätöstä (tyypillisesti joitain viikkoja). Työnantajien kanssa pidetyissä hankkeen työpajoissa on havaittu, ettei prosessiin ole halua lähteä. Vaikuttaa siltä, ettei työnantajilla ole riittävästi tietoa statuksettoman henkilön rekrytointiin liittyvistä asioista. Tämän vuoksi prosessi tuntuu liian monimutkaiselta ja lopputulos epävarmalta.

Toimintakortti työn tukena

Netta-hankkeessa on pilotoitu mallia erityistä tukea tarvitsevan henkilön työllistymisen tueksi. Työvaiheessa toimintakortiksi nimetty väline sisältää työllistymiseen liittyviä osa-alueita sekä työnhakijan että työnantajan näkökulmasta. Nämä osa-alueet on otettava huomioon, kun sovitetaan yhteen työnhakijan ja työntekijän toiveita ja mahdollisuuksia. Työnhakijan näkökulmasta keskeisiä asioita ovat psyykkinen, kognitiivinen, sosiaalinen ja fyysinen ulottuvuus. Työnantajan ja työyhteisön näkökulmasta keskiössä ovat johtaminen, ohjauskäytännöt, toimintakulttuuri ja työtehtävät.  (Meristö & Laitinen, 2021).

Statuksettoman maahan muuttaneen henkilön kohdalla edellä kuvattuihin toimintakortin ulottuvuuksiin tulee kiinnittää erityistä huomiota kieli- ja kulttuurikysymysten ohella. Henkilön elämässä pärjäämisen edellytykset voivat olla riippuvaisia työpaikasta, jolloin hänen motivaationsa, ahkeruus ja sinnikkyys voivat näyttäytyä vahvoina. Samalla jaksamiseen voi vaikuttaa huoli läheisistä lähtömaassa ja pelko oman aseman muodostumisesta uudessa maassa. Työnantajan ja työyhteisön toimintakulttuurilla, asenteilla ja ilmapiirillä on vaikutusta siihen, miten yhteinen ymmärrys työntekijän ja työyhteisön välillä rakentuu. (Meristö & Laitinen, 2021).

NETTA-hankkeen tarkoituksena on helpottaa erityistä tukea tarvitsevien nuorten pääsyä työelämään. Hankkeessa etsitään keinoja, joilla työntekijän osaaminen ja työnantajan tarvitsema osaaminen saadaan paremmin kohtaamaan. Netta-hanke on tarkoitettu noin 18–30-vuotiaille nuorille, jotka haluavat tukea työelämään siirtymisessä sekä työnantajille, jotka haluavat kehittää rekrytointiaan ja hyödyntää työn muotoilua organisaation kehittämisessä. Laurea-ammattikorkeakoulun Netta-hanke toteutetaan työpaikoilla tehtävien kokeilujen, työn muotoilun ja yhteiskehittämisen työpajojen kautta. Netta-projekti on alkanut toukokuussa vuonna 2021 ja jatkuu huhtikuuhun 2023.

Kirjoittajat:

  • Hilkka Lydén (sairaanhoitaja, diakonissa YAMK) työskentelee Laureassa TKI-asiantuntijana ja on toiminut aiemmin esimerkiksi maahanmuuttopalveluissa pakolaisohjaajana ja vastaanottokeskuksessa sairaanhoitajana. Hän on Lapin yliopiston Taiteen ja muotoilun tiedekunnassa tohtorikoulutettavana ja tutkii väitöskirjassaan kotoutumisen tukemista muotoilun keinoin.
  • Pilvi Niemelä (sosiaalityöntekijä, YTM, THL:n systeemisen työotteen kouluttaja) työskentelee Laureassa sosiaalialan lehtorina. Hän on aikaisemmin toiminut sosiaalityöntekijänä sosiaalipäivystyksessä sekä lastensuojelun avo- ja jälkihuollossa.

Lähteet:

URN http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20241212101581

Jaa sivu