Jokaisen yrityksen tärkeimpänä voimavarana on hyvinvoivat, motivoituneet ja ammattitaitoiset työntekijät. Tämä on monen mielestä täysin totta, niin myös minun mielestäni. Projektiasiantuntijana Laureassa työskennellessäni olen päässyt todistamaan monen eri yrityksen, yhteistyökumppanin ja työtiimin työntekijöiden rautaisen lujaa työntekoa ja voimaa puhaltaa yhteen hiileen yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi, jopa vaikeidenkin muutosten keskellä. Mutta onko lause: Työntekijät ovat yrityksen tärkein voimavara, jo loppuun kulutettu ja liiaksikin kuulutettu fakta?

Pilkotaanpa tuo lause sanoiksi. Pohditaan ensiksi sanaa työntekijä, mitä se oikeastaan tarkoittaa. Työntekijä tekee tietenkin työtä. Työntekijä on henkilö, joka on sitoutunut tekemään korvausta vastaan työtä, usein toiselle henkilölle, työnantajalleen, joka edustaa usein jotain yritystä. Yrityksen sanotaan harjoittavan taloudellista toimintaa, joka tähtää kannattavaan tulokseen. Tärkeä sana pitää sisällään paljon, se on jotain merkittävää ja ainutlaatuista, jotain sellaista mistä ollaan jopa riippuvaisia.

Pohditaanpa seuraavaksi sanan voimavara sisältöä. Voimavara tarkoittaa jotakin abstraktia asiaa, jota voidaan käyttää hyödylliseen tarkoitukseen. Voima ilmentää tietynlaista vahvuutta ja tarmoa. Vara puolestaan tarkoittaa tilaa tai mahdollisuutta. (Wikipedia.) Voimavara kertoo siis tietynlaisesta energiasta, jota esimerkiksi yritys voi käyttää saavuttaakseen tavoitteensa. Yrityksen velvollisuutena on myös valvoa työntekijäänsä, ei niinkään hänen tekemää työtä vaan ensisijaisesti hänen vahvuutensa tilaa. Tämä on yrityksenkin näkökulmasta kannattavaa, sillä hyvinvoivat työntekijät ovat Martelan (2015) mukaan myös tuottavia. Innostuneet työntekijät ovat jopa yli 20 prosenttia tuottavampia yritykselleen ja 32 prosenttia sitoutuneempia työhönsä kuin ei innostuneet kollegansa. (Porath, Spreitzer, Gibson & Garnett 2012.) Motivoituneet työntekijät tartuttavat työssä innostustaan myös kollegoihinsa, josta seuraa työn imua ja sosiaalisen koheesion vahvistumista.

Työntekoa omalla persoonalla

Olen päässyt ilokseni seuraamaan usean eri yrityksen työyhteisön sosiaalista koheesiota, jossa jokaisella yksilöllä on mahdollisuus työskennellä omalla persoonallaan. Lalouxin (2016) mukaan yritysten tulisikin keskittyä motivoimaan työntekijöitään antamalla heille mahdollisuus työskennellä yhä enemmän omalla persoonallaan. Myös Pölönen (2020) painottaa, että muuttuvassa työelämässä tarvitaan nyt ihminen ja persoona taitojen lisäksi.

Ala- ja aihekohtaista osaamista ja ammattitaitoa ei voi kuitenkaan liiaksi korostaa, kun puhutaan tuottavuustyöstä, jota moni tämän päivän työ edustaa. Martela ja Jarenko (2014, 55) argumentoivatkin suomalaisen aineettoman pääoman ja muun muassa koulutuksemme olevan yksi työelämän valttikorteista. Työntekijän hyvän ammatillisen osaamisen voi ajatella olevan myös yrityksen osaamisen minimi. Yrityksen ei tietenkään kannata tavoitella vain minimiä, vaan pyrkiä päämäärätietoisesti toimintansa jatkuvaan kehittämiseen, jota kohti pääsee vain tärkeiden voimavarojen eli työntekijöiden avulla.

Yrityksen vahva mahdollisuus

Manka & Manka (2016, 8) kirjoittivat jo vuosia sitten työntekijöiden olevan yritysten tärkein voimavara käyttäen termiä inhimillinen pääoma, joka kertoo yksilöiden ja ihmisyhteisöjen aineettomista resursseista ja vauraudesta. Myös, paljon työyhteisöjen voimavaroista ja yritysten jatkuvasta oppimisesta kirjoittanut, Juuti (2011, 68–81) nimeää työntekijät yrityksen aineettomaksi pääomaksi.

Käytettiin sitten mitä termiä hyvänsä, voimavarat tulee nähdä muuttuvana tilana, sillä niin yksittäisten työntekijöiden kuin työympäristönkin tilanteet vaihtelevat alati. Jatkuvasti muuttuvassa työelämässä tämä haastaa yrityksiä kiinnittämään yhä enemmän huomiota henkilöstöönsä ja vaatii uudenlaista yrittäjämäisempää työnteon asenteen rakentamista arvostavalla henkilöstöpolitiikalla. (Manka & Manka 2016, 52; Virolainen 2012, 105.) Tämän vuoksi yritysten tulisikin arvostaa niin yksittäisen työntekijän kuin koko työyhteisön voimaa, sillä muuta yhtä tärkeää varaa yrityksellä ei ole.

Joten, kysytäänkin uudestaan, onko lause: Työntekijät ovat yrityksen tärkein voimavara, jo loppuun kulutettu ja liiaksikin kuulutettu fakta? Oma vastaukseni on ehdoton ei. Tätä totuutta tulisi julistaa jokaisessa yrityksessä jokaiselle työntekijälle. Työntekijöitä yrityksen tärkeimpänä voimavarana tulisi suorastaan juhlistaa. Vai mitä mieltä sinä olet?

Lähteet:

• Juuti, P. 2011. Työyhteisön kehittäminen ja johtaminen. Tampere: JTO-Palvelut.
• Laloux, F. 2016. Reinventing organizations: an illustrated invitation to join the conversation on next-stage organizations. Bryssel, Belgia: Nelson Parker.
• Manka, M-L & Manka, M. 2016. Työhyvinvointi. Helsinki: Talentum Pro.
• Martela, F. & Jarenko, K. 2014. Sisäinen motivaatio. Tulevaisuuden työssä tuottavuus ja innostus kohtaavat. Helsinki: Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisu 3/2014.
• Martela, F. 2015. Tavallinen työnantaja mittaa tyytyväisyyttä, innovatiivinen mittaa innostusta. https://frankmartela.fi/2015/03/23/tavallinen-tyonantaja-mittaa-tyytyvaisyytta-innovatiivinen-mittaa-innostusta/
• Porath, C., Spreitzer, G., Gibson, C. & Garnett, F.G. 2012. Thriving at work: Toward its measurement, construct validation, and theoretical refinement. Journal of Organization Behavior, 33. U. S. A.: John Wiley & sons, 2050-275.
• Virolainen, H. 2012. Kokonaisvaltainen työhyvinvointi. Helsinki: Books on Demand.
• Pölönen, P. 2020. Tulevaisuuden lukujärjestys. Helsinki:Otava.
• Wikipedia. 2021. https://fi.wikipedia.org