Työyhteisötaidot tulevat näkyviksi ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa ja keskinäisessä toiminnassa. Ne vaikuttavat vahvasti niin yksilöllisesti kuin kollektiivisestikin koettuun työhyvinvoinnin. Toimiva vuorovaikutus on suuri voimavara työyhteisöjen hyvinvoinnin, kehittymisen ja menestymisen kannalta.

Työyhteisötaidot tarkoittavat ihmisten vuorovaikutuksessa näkyväksi tulevaa toimintaan, joka kertoo organisaation jäsenten välisten suhteiden toteutumisesta, joka ilmenee tietynlaisena käyttäytymisenä ja keskinäisenä yhteistyökykynä. (Puusa & Ala-Kortesmaa, 2019.) Tässä artikkelissa työyhteisötaitoja tarkastellaan työarjessa ilmenevänä toimintana sosiaalipsykologisesta näkökulmasta, jonka keskiössä on tutkia ja selittää ihmisiä suhteessa muihin ihmisiin osana erilaisia yhteisöjä. Työhyvinvoinnin käsitteen katsotaan tässä artikkelissa olevan hyvin moniulotteinen ja ennen kaikkea kokemuksena hyvin subjektiivinen. Toimivalla työyhteisön vuorovaikutuksella on todettu olevan positiivinen vaikutus niin yksilöiden kuin kokonaisten työtiimien ja -yhteisöjenkin motivaatioon, työn tekemiseen ja sitoutumiseen, viestintään, työyhteisönä identifioitumiseen sekä työhyvinvointiin (Rajamäki & Mikkola, 2017).

Työelämässä tarvittavat taidot ovat muuttuneet

Työ ja työelämä ovat muuttuneet aina, ja työelämässä hyödyllinen ja arvostettu osaaminen määräytyvät pitkälti siellä kulloinkin tarvittavien taitojen mukaan. Aikaisemmin moni työ oli paljon fyysisempää kuin tänä päivänä. Aiemmin työ oli myös vähemmän koneistettua, informaatiotulva oli hallittavampaa ja ihmisten muistiergonomia varmasti vähemmän kuormittunut. Työ oli sidottu selkeämmin aikaan sekä paikkaan ja myös ihmissuhteet työpaikoilla olivat melko pysyviä. Työelämä perustui joiltain osin enemmän ihmisten keskinäiselle lojaalisuudelle, sosiaalisille sanattomille sitoumuksille ja kokemuksen myötä hankittuun tietotaitoon. Työelämän ja työn vaatimukset ovat lisääntyneet; työ on entistä projektiluonteisempaa, työtehtävät pirstaleisia ja moninaisempia, myös käsitys työympäristöstä on laajentunut maanviljelyspelloilta konttoreiden kautta kotiin ja kesämökeille. Työtä voi olla entistä vaikeampaa hallita ja rajata. Työelämä perustuu nykyisin pitkälti yhteystyöhön ja verkostoitumiseen, kun monet työt tehdään monialaisissa ja -ammatillisissa tiimeissä yli organisaatiorajojen, maantieteellisten rajojen myöskään työtä rajaamatta. Tämä vaatii yksilöiltä ja yhteisöiltä aivan uudenlaisia psyykkisiä voimavaroja, sosiaalista pääomaa ja hyvinkin itseohjautuvaa aktiivisuutta työelämässä ylipäänsä (Manka & Manka, 2023.)

Työelämän muutoksien myllerryksissä ja uusia työelämässä tarvittavia taitoja opetellessa ja oppiessa saattaa työhyvinvointi kokea kolhuja. Työyhteisö voi olla suuri voimavara muutoksia niin yksilö ja työyhteisö kuin organisaatiotasollakin läpikäytäessä. Työn sosiaaliset voimavarat kuten työntekijöiden keskinäiset hyvät sosiaaliset suhteet toimivat positiivisena voimana työssä, lisäävät työssä viihtyvyyttä, työtyytyväisyyttä sekä sosiaalista koheesiota eli yhteenkuuluvuutta. Yhteisöllisyys ja yhteisön jäsenten välinen vuorovaikutus vahvistaa yhteisön toimintaa edistävää luottamusta, vastavuoroisuutta ja toisiinsa linkittymistä. Hyvä työilmapiiri lisää myös työhön sitoutumista sekä edistää koko työyhteisön resilienssiä eli kykyä joustaa, soveltaa ja ennakoida. (Manka & Manka, 2023.)

Toimiva työyhteisö

Työyhteisön toimivuus rakentuu hyvin pitkälti työyhteisötaitoihin, jotka Puusan ja Ala-Kortesmaan (2019) mukaan tulevat näkyväksi ammatillisissa viestintäsuhteissa tapahtuvassa vuorovaikutuksessa. Ammattikielestä ja työpaikan viestintäkäytänteinen säädöksistä huolimatta, jokainen ihminen tuo työpaikalla tapahtuviin vuorovaikutustilanteisiin oman historiansa, kulttuurinsa ja uskomuksensa. Eli ihmisten tapa nähdä ja kokea asioita ympärillään on hyvin yksilöllinen. Tämä ei kuitenkaan poissulje sitä seikkaa, että yksilöllinen kokemusmaailma rakentuu vasta ihmisten välisissä kohtaamisissa, puheissa ja suhteissa. (Mönkkönen & Roos, 2010.) Arkipäiväisissä tilanteissa kiinnitämme huomioita erilaisiin asioihin ja tulkitsemme esimerkiksi ihmisten välistä vuorovaikutusta perustuen aiemmin oppimaamme, mutta rakennamme silti uusia käsityksiä, käytänteitä ja jopa mielipiteitä vasta muiden kanssa käytyjen kohtaamisten ja keskusteluiden perusteella.

Dialogi ja vastavuoroisuus keskusteluissa ennustaa hyviä työyhteisötaitoja: tunnollisuutta, reiluutta, epäitsekkyyttä ja kohteliaisuutta. Yksilöllisellä tasolla työyhteisötaidot ilmenevät vastuullisuutena ja tehtävään sitoutuneisuutena, kun taas tiimeissä tai ryhmissä ne näyttäytyvät yhteistyötä edistävänä toimintana kuten auttamisena, reiluutena ja haluna toimia yhteiseksi hyväksi. (Manka & Manka, 2023.) Työyhteisön vuorovaikutussuhteet rakentuvat työskentelyn lomassa. Kun kohtaamisia ja vuorovaikutustilanteita kertyy tiettyjen henkilöiden välille toistuvasti, alkaa muodostua erityisiä vuorovaikutuskaavoja, joka näyttäytyvät kyseisten henkilöiden välisenä tietynlaisena käyttäytymisenä ja toimintana. Ajan myötä positiiviseksi koetut vuorovaikutussuhteet voivat rakentua yhteisöllisyydeksi, joten vuorovaikutus ja ryhmän merkitys osana sen ja yhteenkuuluvuuden tunteen muodostumista tunnistetaan. (Rajamäki & Mikkola, 2017.)

Vuorovaikutusosaamisella on vaikutusta

Yhteisön jäsenten välinen vuorovaikutus synnyttää sosiaalista pääomaa, jonka voidaan ajatella olevan eräänlainen yhteisöllinen piirre, joka vahvistaa yhteisön toimintaa: edistää luottamusta, vastavuoroisuutta ja verkostoitumista. Hyvin toimivan työyhteisön sosiaalinen pääoma näyttäytyy myös yhteisinä arvoina ja normeina, osallistumisena ja juuri työpaikan sosiaalisissa suhteissa. (Manka & Manka, 2023.) Yhtenäisenä työyhteisönä toimimisessa on ensisijaisen tärkeää, että sen jäsenet tuntevat toisensa, etenkin toistensa vahvuudet, Näin ollen työtä voidaan tehdä siten, että kaikki pääsevät myös yksilöinä tuomaan esille osaamisensa ja taitonsa. (Berlin, 2019.) Yhteenkuuluvuutta sisällään pitävän työyhteisön jäsenet tulevat myös ymmärretyiksi ja pitävät toisensa ajan tasalla. Tämä vaatii avointa ja rehellisyyteen perustuvaa kommunikaatiota ja taitavaa viestintää.

Työyhteisötaitoihin kuuluvat seuraavat asiat:

• omasta perustehtävän tekemisestä ja osaamisesta huolehtimisen
• aktiivinen osallistuminen ja mielipiteen ilmaiseminen
• auttaminen sekä kiinnostus ja arvostus muiden työtä kohtaan
• yhteistyökykyisyys muiden kanssa
• kohteliaisuus, reiluus, kiittäminen ja anteeksipyytäminen tarvittaessa
• työpaikan viihtyvyydestä huolehtiminen ja myönteisen ilmapiirin luominen
• palautteen antaminen, pyytäminen ja vastaanottaminen
  (Manka & Manka, 2023.)

Työyhteisötaidot lisäävät toimijuuden tunnetta ja vaikuttavat positiivisesti niin yksittäisten työntekijöiden kuin koko työyhteisön hyvinvointiin sekä koko työpaikan suorituskykyyn ja vetovoimaisuuteen. Työyhteisötaidot linkittyvät vahvasti tulevaisuuden työelämässä menestymiseen, sillä työelämä rakentuu jo nyt hyvin pitkälti sosiaalisiin suhteisiin, tulevaisuutta luotsaavaan vuorovaikutukseen ja työn tekemiseen yhä enemmän omalla persoonalla. Vuorovaikutusosaaminen onkin hyvin monipuolinen kattaus erilaisia taitoja ja käyttäytymisen tapoja, jotka voi koota ikään kuin työyhteisötaidot käsitteen alle.

Monipuolinen vuorovaikutusosaaminen on keskeinen tekijä työyhteisötaitojen ilmentämiseen, erityisesti asiantuntijatyössä. Onnistuneessa vuorovaikutustilanteessa työntekijä viestii motivoituneisuutta, sitoutuneisuutta, yhteisöllisyyttä, halukkuutta antaa osaamistaan organisaation käyttöön, kiinnostusta kehittää itseään ja valmiutta auttaa kollegoitaan nimenomaan vuorovaikutuksessa työyhteisönsä muiden jäsenten kanssa. (Puusa & Ala-Kortesmaa, 2019.) Asioiden jakaminen luottamuksellisessa ilmapiirissä lähentää työntekijöitä ja auttaa myös suunnittelemaan ja organisoimaan työtään entistä paremmin. Työn sujumista ja työssä kehittymistä tukee mielekkään ja sopivan haastavat vastuut, tehokkaat työskentelytavat sekä kollegiaalinen ohjaus ja palaute. (Berlin, 2019.)

Kohtaamiset luovat kokemuksia

Jokainen kohtaaminen työpaikalla on mahdollisuus kasvattaa luottamusta ja työyhteisön kesken koettua läheisyyttä. Tämä vaatii aidon kiinnostuksen osoittamista toisia kohtaan, omana itsenään olemista ja uskallusta puolustaa rohkeasti oman työyhteisön jäseniä tarvittaessa. (Berlin, 2019.) Työyhteisön vahva side vaikuttaa positiivisesti myös työhyvinvoinnin kokemukseen. Laineen (2013) esittämässä laaja-alaisessa työhyvinvoinnin määritelmässä yhdistyy työhyvinvoinnin henkilökohtainen ja kokemuksellinen luonne jatkuvaan muutokseen. Se huomioi myös työhyvinvoinnin sijoittumisen työympäristöön, joka siten kattaa myös työhyvinvointiin vaikuttavat sosiaaliset tekijät. Mikäli koko yhteisön niin kutsuttu työhyvinvointipääoma on korkealla, helpottaa se työntekijöiden sopeutumista muuttuviin työelämän tilanteisiin.

Työhyvinvointi ei synny itsessään, vaan sitä täytyy rakentaa, vaalia, johtaa ja kehittää. Jokaisen työyhteisön jäsenen, duunarista korkeimpaan johtajaan, tulisi antaa oma panoksensa työhyvinvoinnin ja hyvien työyhteisötaitojen ylläpitämiseen ja kehittämiseen, jotta kaikki voisivat tehdä mielekästä työtä niin yksin kuin yhdessäkin. Mitkä tekijät työyhteisön vuorovaikutuksessa vaikuttavat juuri sinun työhyvinvointiisi? Entä, miten voisit toimia toisin, jotta työyhteisösi hyvinvointi kohenisi?

Kirjoittajatiedot

Jenna Pennanen, Projektiasiantuntija, fysioterapeutti (YAMK), Laurea-ammattikorkeakoulu. Pennanen toimii hyvinvoinnin asiantuntijana TKI-hankkeissa, Työhyvinvointimuotoilijana Työhyvinvointimuotoilu-palvelun projekteissa sekä opiskelijoiden ohjaajana eri opintokokonaisuuksilla.

Lähteet

• Berlin, S. 2019. Palkitseva työ. Helsinki: Helsingin Kamari.
• Laine, P. 2013. Työhyvinvoinnin kehittäminen. Hyvän kehittämisen reunaehtoja tutkimassa. Väitöskirja. Turun yliopiston julkaisuja, C 372.
• Manka, M.-L. & Manka, M. 2023. Työhyvinvointi. Helsinki: Talentum Pro.
• Mönkkönen, K. & Roos, S. 2010. Työyhteisötaidot. 2.painos. Helsinki: Unipress.
• Puusa, A. & Ala-Kortesmaa, S. 2019. Vuorovaikutukselliset työyhteisötaidot asiantuntijatyössä. Työelämän tutkimus 17 (3), 187-201.
• Rajamäki, S. & Mikkola, L. 2017. Työyhteisön vuorovaikutus ja työyhteisöön kuuluminen. Hoitohenkilökunnan käsityksiä. Työelämän tutkimus 15 (3), 250–265.