Unelmien hoivakotia rakentamassa – miten luoda muistisairaalle toimiva koti

Teksti | Sanna Soini , Satu Bethell , Anniina Honkonen

Unelmien hoivakoti on paikka, jossa muistisairas tulee kohdatuksi yksiköllisesti ja missä hän saa turvallisesti osallistua haluamiinsa asioihin voimavarojensa mukaan.  Fyysisen tilan lisäksi turvalliseen hoivakotiin kuuluu yksilön voimavarat ja eletyn elämän kokemukset huomioiva lähestymistapa sekä asukkaan aidosti kohtaava hoivaote.

Elämänlaatu ja osallisuus perustana ikääntyneen hyvälle elämälle

kuvituskuva.
Kuva: Rizky Ramadhan on Unsplash

Elämänlaatu on moniulotteinen käsite, johon liittyvät fyysisen, psyykkisen, sosiaalisen ja elinympäristön eri ulottuvuudet, ja jota voidaan tarkastella ja arvioida objektiivisesti (ulkoisesti havaittavat tekijät) ja subjektiivisesti (ihmisen oma kokemus). Voidaan puhua myös hoivasta riippuvaisesta elämänlaadusta, jos ikääntyneen elämänlaatua muovaavat suuresti hoivapalvelut. Iäkkään ihmisen elämänlaatu pohjautuukin siihen, että vanheneminen ymmärretään luonnolliseksi elämänkulun vaiheeksi, jossa on tärkeää vahvistaa ikääntyneen itsenäistä selviytymistä, mahdollisuutta olla aktiivinen toimija sekä yhteiskunnan ja oman yhteisönsä arvostettu jäsen. (Räsänen 2019, 18–21.)

Osallisuus taas ymmärretään kuulumisena johonkin. Se on yksilön, kuten ikääntyneen, kiinnittymistä yhteisöön sekä mukanaoloa yhteisöllisesti tärkeissä prosesseissa. Osallisuus vahvistuu vuorovaikutuksen ja yhteistoiminnan kautta, joten sen vahvistamiseen tarvitaan aktiivista vuorovaikutusta sekä läsnä olevaa ja kuuntelevaa työotetta. (Karkkulainen, Ala-Vannesluoma, Airaksinen, Varonen, Kastu & Sipi 2019, 14.)

Hyvin suunniteltu koti tukee iäkkään elämänlaatua ja osallisuutta

Koti merkitsee kaikille paljon, mutta sen merkitys korostuu muistisairauden myötä. Koti on turvapaikka, jossa saa olla juuri sellainen kuin haluaa.  Koti rakentuu muistioista, tärkeistä tavaroista, valokuvista, pihapiiristä sekä lähiympäristöstä. Vaikka nykyinen koti usein tuntuu hyvältä ja tärkeältä, on lapsuuden koti usein se paikka, jota muistellaan erityisellä lämmöllä. Siitä syystä moni muistisairas ei enää koe nykyistä kotiaan turvalliseksi ja rakkaaksi vaan kaipaa vanhaan kotiinsa. (Salon muistiyhdistys 2018, 18–19.) Kotona asuvat ikääntyneet viettävät kotona jopa 70 % ajasta ja omassa tutussa ympäristössä toimintakyky säilyy pisimpään. Näin ollen kodilla sekä asumisympäristöllä on suuri merkitys ikääntyneiden mielekkäälle arjelle. Mikäli kotona asuminen ei enää ole mahdollista, olisi toivottavaa, että kodin merkitykset voitaisiin siirtää uuteen asumisympäristöön, kuten palvelutaloon. (Nykänen 2007, 24.)

Suunniteltaessa ikääntyneiden asumisyksikköä; uutta kotia muistisairaalle, tulisi ottaa huomioon ikääntyneiden omat toiveet sekä paikan muistiesteettömyys. Muistiesteettömyydellä tarkoitetaan erityisesti muistisairaan asiakkaan tarpeiden huomiointia kodin suunnittelussa. Muistiesteettömyys koostuu useista osa-alueista, jotka on esitelty tarkemmin kuviossa 1 (Salon muistiyhdistys 2018, 8–15.)

Muistiesteettömyyden osatekijöitä ovat fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen, kulttuurinen, kognitiivinen taloudellinen ja aistillinen.
Kuvio1: Muistiesteettömyyden osatekijät (Kuva: Sanna Soini, lähde: Salon muistiyhdistys 2018, 8–15)

Luova toiminta merkityksellisen arjen työkaluna hoivakodissa

Asiakkaan kokonaisvaltaiseen hoivaan liittyy olennaisesti hoivakodissa työskentelevä henkilökunta. Henkilökunnan asenne ja kyky nähdä mahdollisuuksia toteuttaa luovia hetkiä ovat tärkeä osa laadukasta hoivaa. Ei riitä, että taide, kulttuuri ja luova toiminta kirjataan tavoitteisiin sekä suunnitelmiin, vaan sen on oltava osa työntekijän osaamista jokapäiväisessä työssä. Unelmien hoivakodissa on tilaa aidoille tunnekohtaamisille ja tunteiden jakamiselle. Luova tekeminen on aitoa yhteyttä toiseen ihmiseen ja näkyy jaettuna kokemuksena tai yhteisen tekemisen äärelle asettumisena.

Yhteisen maalaushetkeen, tarinateatteriin tai musiikkituokioon osallistuminen on yhteistä tekemistä, yhteisen kokemuksen jakamista sekä aitoa vuorovaikutusta. Kun huomio kiinnittyy kipeän selän tai lääkkeiden jakamisen sijaan johonkin hoivakodin ulkopuoliseen, on mahdollista siirtyä hetkeksi toiseen tilaan ja saada lepohetki senhetkisestä olotilasta. Asiakkaalla “toiseen” maailmaan siirtyminen auttaa unohtamaan epämiellyttävän, kivuliaan tai tuskaisan olotilan (Strandman 2013, 162.) Se tuo mahdollisuuden palata muistoihin tai suunnitella tulevaa. Yhteisen tekemisen äärellä syntyy luontevia kohtaamisia ja keskusteluja. “Oikeiden” puheenaiheiden äärellä viipyminen mahdollistaa tasavertaisen kohtaamisen hoivatilanteessa.

Lopuksi

Unelmien hoivakodissa ikääntyneellä olisi mahdollisuus tulla kohdatuksi juuri sellaisena kuin hän on ja mahdollisuus osallistua aktiivisena toimijana erilaisiin aktiviteetteihin, kuten taideharrastuksiin, yhteisöllisiin tilaisuuksiin ja päivittäiseen elämään silloin kuin se hänelle parhaiten sopii. Tällä tavoin tuettaan ikääntyneen osallisuuden tunnetta ja mahdollistetaan laadukas vanhuus. Ikääntyneen omat arvot ja vakaumukset saavat näkyä päivittäisessä elämässä, kuten pukeutumisessa, itsensä ilmaisussa sekä toiminnassa ja palvelut on suunniteltu vastaamaan erityisesti ikääntyneen sekä muistisairaan tarpeisiin.

Unelmien hoivakodissa tulee huomioida liikkumisen esteettömyys ja välimatkojen lyhyys.  Perustoiminnot kuten wc:ssä käynti, peseytyminen ja ruokailu pitäisi pystyä toteuttamaan tiloissa, joissa apuvälineiden käytölle on riittävästi tilaa. Kaatumisvaaran minimointiin tulee kiinnittää erityistä huomiota. Ympäristön pitää olla esteettinen ja mahdollisuus turvalliseen ulkoiluun sekä luonnon tarkkailuun mahdollista. Oikein valituilla väreillä ja kontrasteilla sekä valaistuksella voidaan tukea hahmottamista ja itsenäistä selviytymistä. Luovuus, joustavuus ja kyky kohdata ovat tämän päivän ammatillisuutta. Hoivatyön muutos lähtee sekä johtamisesta että koulutuksen sisällön muutoksesta. Unelmien hoivakodissa myös hoivahenkilökunnalla on hyvä olla.

Haluatko kuulla lisää ajatuksia unelmien hoivakodista? Kuuntele Vanhustyön luovemmat kasvot –podcastsarjan ensimmäinen jakso, jossa pohditaan, mitä on luova vanhuus ja vanhustenhoito sekä nostetaan esille villejäkin ratkaisuja vanhustyön kehittämiseksi. Kuuntele ja innostu!

 

Kirjoittajat työskentelevät Elossa! Luovaa alaa ja hoivakoteja elvyttämässä yhteiskehittämällä -hankkeessa, jota rahoittaa Uudenmaan liitto. Hanketta koordinoi Laurea-ammattikorkeakoulu ja mukana toteutuksessa ovat Metropolia Ammattikorkeakoulu, Haaga-Helia ammattikorkeakoulu, Helsingin Seniorisäätiö sekä luovan alan toimijat. Elossa! -hanke tuo toiminnallaan iloa ja eloa hoivakotien arkeen. Samalla se palvelee luovia aloja avaamalla uudenlaisia työmahdollisuuksia vanhustyön parissa.

Lähteet:

  • Karkkulainen, M. & Ala-Vannesluoma, T. & Airaksinen, R. & Varonen, H. & Kastu, R. & Sipi, S. 2019. Toimii! Hoitajan opas toiminnallisiin menetelmiin. 2., uudistettu painos. Helsinki: Edita.
  • Nykänen S 2007. “Kot on paras paikka”Kotona asumisen merkitys ikääntyvälle. KaupunkiElvi –hankkeen osaraportti 2. Lapin yliopisto. Rovaniemi.
  • Räsänen, R. 2019. Elämänlaadun monipuolinen huomiointi ja tukeminen käytännön vanhustyössä. Teoksessa Kulmala, J. (toim.) 2019. Hyvä vanhuus. Jyväskylä: PS-Kustannus.
  • Salon Muistiyhdistys Ry, Muistikylä -projekti 2018. Muistikodin opas. Suunnitteluapua muistiystävällisen asumisen tueksi. Muistikodin opas by muistisalo – Issuu
  • Strandman-Suontausta, P. 2013. Vapautta vai vaikuttavuutta? Kuvataiteeseen perustuva palvelu hoitolaitosyhteisölle. Aalto-yliopiston julkaisusarja DOCTORAL DISSERTATIONS 28/2013. Unigrafia oy, Helsinki.
URN http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022120769657

Jaa sivu