Mitä voi urallaan tehdä, jos töitä ei löydy eikä haastattelukutsuja kuulu? Miten varautua uran odottamattomiin muutoksiin, kuten yhteiskunnan heilahteluihin, teknologian kehitykseen ja kaikkeen siihen, mitä ei osaa edes ajatella? Ura kannattaa rakentaa usean tukijalan päälle, muunkin varaan kuin osaamisen. Tässä artikkelissa tutustutaan urapääomien tematiikkaan käytännönläheisestä näkökulmasta. Artikkelissa käsiteltävä urapääomajaottelu perustuu Tomlinsonin (2017) graduate capital -malliin, jota Helsingin yliopiston urapalvelut (2020) kuvaa artikkelissaan.
Kuva: © Tomas Castelazo, www.tomascastelazo.com / Wikimedia Commons / CC BY-SA 4.0
Mitä ovat urapääomat?
Pääoma voi käsitteenä olla tuttu esimerkiksi rahoitusmaailmasta, mutta mitä tekemistä pääomalla on uran kanssa? Pitäisikö kasata valtavasti rahaa, jotta olisi pääomaa varastossa, kun elämä heittelee haasteita? Toki rahastakin on monessa tilanteessa hyötyä, mutta tämä artikkeli ei käsittele sitä.
Urapääomia on viisi: inhimillinen, sosiaalinen, kulttuurinen, psykologinen ja identiteettipääoma. Inhimillinen pääoma viittaa osaamiseen ja on monelle ensimmäinen ajatus, kun pohditaan työssä etenemistä tai muita muutoksia uralle: Mitä minun pitäisi osata tehdä, jotta saisin ylennyksen? Opinnot kehittävätkin laajalti nimenomaan tätä pääomaa, kun opiskellaan ja opetellaan uusia tietoja ja taitoja. Uran rakentaminen myös jää monella juuri tähän yhteen pääomaan.
Vaikka osaamisen kehittäminen on varsin hyvä tapa ylläpitää omaa ammattitaitoaan ja relevanttiuttaan työmarkkinoilla, ei se yksin riitä. Mitä jos kyseistä osaamista ei enää tarvitakaan, kun työelämä, teknologia tai arvomaailmat muuttuvat?
Ei pelkkää jatkuvaa oppimista, vaan jatkuvaa rakentamista
Jos osaaminen yksin ei riitä takaamaan varmaa ja turvattua tulevaisuutta, tarvitaan muita pääomia. Sosiaalinen pääoma, eli verkostot ja ihmissuhteet sekä niihin liittyvä osaaminen on myös monelle tuttu ja siihen korkeakouluopiskelijoita kannustetaankin: Verkostoidu opiskelukavereiden ja oman alan ammattilaisten kanssa! Sosiaalisesta pääomasta on uralla hyötyä, kun pitäisi esimerkiksi löytää uusi työ, sopiva yhteistyökumppani tai asiakas – tai joku jonka kanssa käsitellä vaikeita tilanteita.
Sosiaalisen pääoman kasvattamisessa ei välttämättä ole tärkeintä verkoston koko eikä edes laatu, vaan kyky muodostaa suhteita. Verkostoitumista kannattaisikin miettiä pikemminkin verbinä (verkostoitua) kuin substantiivina (verkostot). Jos pystyy löytämään oikeat ihmiset ja luomaan heihin luottamukseen ja autenttisuuteen perustuvia suhteita, on sosiaalinen pääoma jo hyvällä mallilla. Verkostoituminen ei tällöin tarkoita läheisten ihmissuhteiden luomista ja säännöllistä lounastelua ja kahvittelua puolituttujen kanssa, vaan kykyä ja rohkeutta olla avoin ihmisten äärellä, valmiutta kertoa, minkälaista apua tarvitsee ja ehkä vielä tärkeämpänä, valmiutta auttaa muita.
Verkostoituminen ei siis ole yhtä kuin LinkedIn-kontaktien määrä. Itse asiassa verkostoitua voi ilman LinkedIniäkin. Usein riittää, että oma kommunikointi on selkeää ja muut ymmärtävät, minkä alan ammattilainen on. Toki suuri apu on siitä, että tavoiteltavalla ihmisellä on jo jonkinlainen käsitys yhteyttä ottavasta henkilöstä – ja mieluummin positiivinen kuin negatiivinen käsitys. Verkostoitumisessa tärkeää onkin hyvän mielikuvan luominen esimerkiksi ystävällisellä, kunnioittavalla ja avuliaalla käytöksellä sekä tekemällä työnsä arvokkaasti ja laadukkaasti. Nykyiset opiskelukaverit ovat mainio alku verkostoitumiselle – ainakin osa heistä luultavasti työskentelee tulevaisuudessa samalla alalla ja saattaa tulla vastaan yllättävässäkin tilanteessa. Onkin hyvä varmistaa, että tällainen yllätys tuottaa mieluummin hyviä fiiliksiä kuin jotain muuta.
Ymmärrystä ympäröivästä maailmasta
Osaamisen ja suhteiden lisäksi tärkeää on toimialatuntemus, samoin oman alan erilaisten organisaatioiden työskentelykulttuurien tunteminen eli kulttuurinen pääoma. Miten esimerkiksi omalla alalla töitä tehdään julkishallinnossa, entä miten startup-yrityksessä? Monet tehtävänimikkeet ovat samoja eri organisaatioissa, mutta työ aivan erilaista – ja kääntäen: tittelit voivat olla erilaisia, vaikka tehtävä olisikin sisällöltään lähes samanlainen. Asiantuntija saattaa oikeasti olla suorittavassa työssä oleva asiakaspalvelija, päälliköllä tai edes johtajalla ei välttämättä ole omia alaisia ja kaikenlaiset hienolta kuulostavat englanninkieliset tehtävänimikkeet voivat olla jopa tarkoituksella hämmentäviä.
Kulttuuriseen pääomaan liittyy myös oman alan käytäntöjen tunteminen, kuten millä tavalla on soveliasta pukeutua, minkälaista ammattisanastoa ja -kieltä (”jargonia”) on hyvä osata tai onko alalla sosiaalisia hierarkioita, joita pitäisi kunnioittaa. Omaan toimialaansa voi tutustua esimerkiksi tapahtumissa, seuraamalla uutisia, yrityksiä ja alan ammattilaisten sosiaalisen median kanavia. Kun ymmärtää esimerkiksi, missä voi tehdä työtä itselle ominaisella tavalla (tekeekö töitä mieluummin esimerkiksi nopeasti vai hitaasti, luovasti kokeillen vai tarkasti laskelmoiden, vai kaikkia näitä yhdistellen), on helpompi suunnata hakemukset paremmin itselleen sopiviin tehtäviin, jolloin myös tulokset usein paranevat.
Kuka olen tässä maailmassa?
Jotta voi ylipäätään tunnistaa, minkälaiset toimialat, työtehtävät tai organisaatiot ovat itselle sopivia, täytyy tuntea myös itseään, rakentaa identiteettipääomaa. Jos opiskelee esimerkiksi markkinointia, ei ole pakko mennä töihin markkinointitoimistoon, tai edes yrityksen markkinointiosastolle. Osaamista voi käyttää myös muualla. Mikä omassa opintolinjassa tai alassa on kaikkein kiinnostavinta? Mikä esimerkiksi markkinoinnin osa-alue kiinnostaa eniten ja miksi? Markkinoinnille tyypillisiä luovuuteen, visuaalisuuteen, kielelliseen ilmaisuun, markkinoiden toimintaan tai datan analysointiin liittyviä osaamisia voi hyödyntää monissa muissakin tehtävissä kuin nimenomaan markkinoinnissa. Pohdinnan keskiöön silloin nouseekin, mikä itselle on tärkeää tai kiinnostavaa, missä sitä voi tehdä ja mitä osaamista siihen liittyen jo on.
Urakeskusteluissa, kun puhutaan itsetuntemuksesta, esiin nousee usein ensimmäisenä osaaminen ja kokemus: Osaan tätä ja minulla on kokemusta tuosta, minkälaista työtä voisin hakea? Osaaminen tunnistaminen ja sanoittaminen onkin suosittu aihe ohjauskeskusteluissa. Kuitenkin lähtötilanteen pitäisi olla syvemmällä: Mitä haluan tehdä ja mikä on minulle tärkeää? Vasta sen jälkeen, kun omat arvot ja käsitykset työn ja uran roolista elämässä on suunnilleen selvillä, on hyvä alkaa pohtia, minkälainen työ mahdollistaisi itselle mielekkään tehtävän. Ja vasta sitten alkaa tunnistaa osaamisia ja kokemuksia, joista voisi tällä urapolulla olla hyötyä. Etenkin alanvaihtoa suunnitteleva jää helposti jumiin ”vanhan” alan osaamisiin ja yrittää rakentaa liian suoraviivaista siirtymää, jolloin huomaamatta jäävät kenties kaikkein innostavimmat vaihtoehdot, jotka ovat piilossa ”mutta enhän minä” -tyyppisten ajatusten takana.
Ei siis riitä, että ymmärtää toimialaa, jos ei ymmärrä, mihin itse sopii. Joskus tämä selviää vasta yrityksen ja erehdyksen kautta, mikä kuuluukin olennaisesti kasvuun ja kehitykseen. Ei haittaa, jos päätyy työhön, joka ei olekaan täydellinen, vaan paljon vahingollisempaa voi olla, jos ei edes yritä. Tämä vaatii psykologista pääomaa, eli resilienssiä sekä muutoksen ja epävarmuuden sietokykyä. Välillä kannattaakin haastaa itseään ja kokeilla mukavuusalueen ulkopuolella olevia ja muuten odottamattomia asioita. Itsetuntemus lisääntyy koko elämän ajan ja uudet kokeilut voivat haastaa aiempaa ymmärrystä itsestä.
Pienin askelin kohti suuria tuloksia
Kun rakentaa uransa kattavasti osaamisen lisäksi ihmissuhteiden, toimialatuntemuksen ja itsetuntemuksen ympärille, eivät toimintaympäristön yllättävätkään muutokset pääse kirpaisemaan yhtä pahasti kuin silloin, jos ura perustuu pelkkään pikkutarkkaan osaamiseen. Opiskelu on loistavaa aikaa rakentaa uralleen useita tukijalkoja ja parantaa omia ura- ja työllistymisvalmiuksiaan muunkin kuin (ammatti)osaamisen varaan. Usein nimenomaan osaaminen eli tiedot ja taidot nähdään urakehityksessä tärkeimpänä eteenpäin vievänä tekijänä, mutta pelkällä täydennyskurssien käymisellä ei automaattisesti saada ylennyksiä ja kutsuja suorahakukonsulteilta.
Urapääomien rakentaminen on elämänmittainen matka ja tapahtuu hitaasti. Pääomien rakentamisessa maltti onkin valttia. Tulokset eivät näy nopeasti, vaikka rakennustyö saattaakin tuntua raskaalta kehossa ja mielessä varsinkin alussa. Pääomien rakentamisen tärkein sääntö voisikin olla:
tee pieniä tekoja kohti uratavoitettasi – äläkä odota nopeita tuloksia.
”Yön yli menestys” voi toki olla tuloillaan, mutta se vaatii usein jopa vuosien työn. Ja se työ kannattaa aloittaa heti. Pieniä tekoja kohti tavoitetta.
Lähteet
