Tarkastelemme artikkelisarjassa kokemusasiantuntijuuden hyödyntämistä tai hyödyntämättä jättämistä yhteiskunnallisena ja diakonisena kysymyksenä. Ensimmäisessä osassa teimme käsitteellistä taustoitusta, tässä toisessa osassa pohdimme kokemusasiantuntijoiden mukaan ottamista valintojen näkökulmasta.

Kokemusasiantuntijuus rationaalisena valintana rikosseuraamusalalla

Rationaalisella valinnalla tarkoitetaan parhaiden keinojen valitsemista annettujen päämäärien saavuttamiseksi (Ks. esim. Elster 1986). Valintojen tekeminen edellyttää käytännöllistä päättelykykyä ja sitä että on olemassa vaihtoehtoja. Käytännöllinen päättely on ihmisen yleinen kyky. (Hansson & Grüne-Yanoff 2012.) Autonomisena rationaalisena valitsemisena voidaan pitää ”sitä, että valitsija valitsee vapaaehtoisesti pakottamatta jonkin olemassa olevista vaihtoehdoista, 1. jotka ovat aidosti olemassa ja valitsijan valittavissa, 2. jotka ovat valitsijan tiedossa, 3. jonka valitseminen on valitsijan intressien mukaista. Kaikkien ehtojen tulee täyttyä, jotta voidaan puhua autonomisesta, rationaalisesta valitsemisesta”. (Nikula 2015.)

Jos on niin, että valitsija valitsee vapaaehtoisesti pakottamatta jonkin olemassa olevista vaihtoehdoista: 1. jotka ovat aidosti olemassa ja valitsijan valittavissa – (esim. yhteistyökumppaneiden toiminnoissa on palkattuja kokemusasiantuntijoita), 2. jotka ovat valitsijan tiedossa (valitsija on tietoinen kokemusasiantuntijoiden olemassaolosta ja hyödynnettävyydestä rikosseuraamusalalla), 3. jonka valitseminen on valitsijan intressien mukaista (valitsija tunnistaa kokemusasiantuntijan tehtävät ja mahdollisuudet rikosseuraamustyön tavoitteiden näkökulmasta), voidaan puhua autonomisista rationaalisesta valitsemisesta.

On tärkeää pohtia, kuinka aidosti kokemusasiantuntijuuteen liittyvät valinnan mahdollisuudet ovat olemassa yhteiskunnassamme. Rikosseuraamuslaitos on linjannut, että kokemusasiantuntijat voivat toimia sen eri toimintaympäristöissä, kun edellisestä rikosseuraamusasiakkuudesta on kulunut vähintään kolme vuotta. Tutkimusten mukaan kokemusasiantuntijana toimiminen voi olla osa kuntoutumisprosessia ja siirtymistä työmarkkinoille (Rissanen 2015). Tästä näkökulmasta katsottuna voi olla haastavaa löytää sopivia kokemusasiantuntijoita rikosseuraamusalan toimintaympäristöihin. Ongelma on se, että kuntoutusprosessin edetessä linjausten mukaisia henkilöitä ei välttämättä enää löydy kokemusasiantuntijoiksi, koska he ovat saattaneet siirtyä elämässään eteenpäin, ja haluavat pysyä poissa sellaisista tehtävistä, jotka liittyvät rikosseuraamuksiin. Mikäli kokemusasiantuntija toimii parityössä ammattilaisen kanssa, niin rikosseuraamusasiakkuudesta on täytynyt kulua kaksi vuotta. Onnistuneen parityön edellytys on kuitenkin se, että molemmat osapuolet sitoutuvat yhteistyöhön, ymmärtävät toistensa roolit ja arvostavat toistensa kokemuksia.

On myös tärkeää tunnistaa, miten mahdollinen sosiaalinen paine tai näkemykset entisistä rikollisista vaikuttavat toimintaympäristössä työntekijöiden mahdollisuuksiin tehdä päätöksiä kokemusasiantuntijan palkkaamisesta tai siitä, miten kokemusasiantuntijalle tarjotaan mahdollisuus toimia uudessa roolissaan yhteistyössä vankilaviranomaisten kanssa.

Myös kokemusasiantuntija voi kohdata sosiaalista painetta, sillä vankilaympäristö on usein hierarkkinen ja siihen liittyy voimakkaita sosiaalisia normeja ja odotuksia. Vankiyhteisössä voi olla henkilöitä, jotka kohdistavat painostusta, jos joku ei enää sovi tiettyyn ryhmädynamiikkaan tai rikolliseen identiteettiin. Tällaiset tilanteet voivat pakottaa yksilöitä toimimaan vastoin etujaan, mikä voi aiheuttaa vakavia turvallisuusriskejä sekä heille itselleen että koko yhteisölle.

Rikosseuraamuskontekstissa kokemusasiantuntijuudella ei vielä ole vakiintunutta asemaa, ja kaikilla alalla toimivilla ammattilaisilla ei ole välttämättä kokemusasiantuntijatoimintaan liittyvää tietoa ja osaamista. Kuntoutustyössä rikos- ja päihdetaustaiset kokemusasiantuntijat toimivat vertaisina vangeille, mikä on kuntoutuksen näkökulmasta merkittävää. He voivat tuoda esiin omakohtaisia onnistumiskokemuksia muutostyöskentelyyn ja vähentää rikos- ja päihdetaustaan liittyvää stigmaa. Kokemusasiantuntijat voivat myös tukea vankilasta vapautuvia henkilöitä, ja tarjota heille rinnalla kulkevaa tukea, madaltaen kynnyksiä osallistua erilaisiin kansalaisjärjestöjen rikostaustaisille suunnattuihin toimintoihin.

On myös tärkeää pohtia, miten kokemusasiantuntijuus näkyy valitsijan intresseissä. Tähän liittyy ymmärrys kriminaalipolitiikan tavoitteista, organisaation arvoista ja kokemusasiantuntijatoimintaan liittyvästä tutkimustiedosta.

Pohdinta

Kokemusasiantuntijatoiminta rikosseuraamusalalla voidaan nähdä vankien kuntoutusta tukevana ja rikosseuraamuksien näkökulmasta intressien mukaisena valintana, joka tukee sekä yksilön että yhteiskunnan arvoja ja tavoitteita.

Kokemusasiantuntijatoiminnan tarkastelu rikosseuraamusalalla avaa laajempia yhteiskunnallisia ja eettisiä kysymyksiä. Keskeistä on ymmärtää, miten valinnat ja asenteet muokkaavat sosiaalisia rakenteita ja määrittelevät, kenellä on mahdollisuus ja oikeus osallistua yhteiskunnan toimintaan.

Rationaalinen valinta rikosseuraamusalalla ei voi rajoittua pelkästään kustannusten laskemiseen. Parhaimmillaan se on sidoksissa alaa määrittäviin arvoihin. Vaikka kokemusasiantuntijatoiminta näyttäisi olevan rationaalista ja hyödyllistä sekä yksilön että yhteiskunnan näkökulmasta, valintojen taustalla voivat vaikuttaa ennakkoluulot, stigma ja pelot, jotka voivat estää tällaisten päätösten tekemisen.

Sosiaalinen paine voi olla näkymätöntä, ja se voi tulla esille kollegoiden hiljaisena vastarintana tai institutionaalisesti rakentuneiden normien kautta, joissa vertaisuudesta rakentuvaa auttamista ei nähdä yhtä arvokkaana kuin ammatillista apua. Tämä heijastaa laajempaa yhteiskunnallista haastetta, jossa sosiaalinen paine vaikuttaa siihen, ketkä saavat toimia täysivaltaisina yhteiskunnan jäseninä ja ketkä jäävät marginaaliin.
Kokemusasiantuntijatoiminnan integrointi osaksi rikosseuraamusalan prosesseja edellyttää jatkuvaa reflektiota siitä, miten hyvin valinnat tukevat laajempia kriminaalipoliittisia tavoitteita ja yhteiskunnallisia arvoja. Tämä vaatii ammattilaisilta ja organisaatioilta kykyä tunnistaa ja haastaa omat oletuksensa sekä valmiutta mukauttaa toimintatapojaan.

Edellä olevan pohjalta voidaan sanoa, että rikostaustaisten kokemusasiantuntijoiden valitsemisen tiellä on monia haasteita. Aidot valinnat eivät ole itsestään selviä tai helppoja, muttei se myöskään ole mahdotonta. Artikkelisarjamme seuraavassa ja viimeisessä osassa kuvaamme onnistuneen esimerkin kokemusasiantuntijuuden valitsemisesta ja hyödyntämisestä osana hanketyötä.

Lähteet

• Elster, J. 1986. Rational choice (Readings in social and political theory). New York: Cambridge University Press.
• Elster, J. 2006. Nuts and bolts for the social sciences. 15th printing. New York: Cambridge University Press.
• Hansson, S. O. & Grüne-Yanoff, T. 2012. Preferences. The Stanford Encyclopedia of Philosophy (Winter 2012 Edition), Edward N. Zalta (ed.)
• Nikula, K. 2015. Lapsen hyvää edistämässä. Syntymäkuurojenlasten sisäkorvaistutehoitokäytännön sosiaalieettistä tarkastelua. (Väitöskirjatutkimus, Helsingin yliopisto). http://hdl.handle.net/10138/157048 viitattu 24.10.2024.
• Rikosseuraamuslaitos 2022. Sidosryhmäyhteistyön linjaukset. https://www.rikosseuraamus.fi/material/collections/20220608133128/7Zrdylskj/Sidosryhmayhteistyon_linjaukset.pdf viitattu 24.10.2024.
• Rissanen, P. 2015. Toivoton tapaus?: Autoetnografia sairastumisesta ja kuntoutumisesta. (Väitöskirjatutkimus, Helsingin yliopisto). http://hdl.handle.net/10138/157106 viitattu 24.10.2024