Suomalaista yhteiskuntaa koskevien ongelmien keskinäisriippuvuus suhteessa globaaliin ja laajempaan toimintaympäristöön lisääntyy kaiken aikaa. Digihumaus 2025 -tapahtuma kokosi yhteen asiantuntijoita pohtimaan valtion digitalisaation tulevaisuutta. Avaan seuraavassa tapahtuman teemoja asioiden välisiä yhteyksiä tarkastelevan systeemiajattelun näkökulmasta.
Kuva: Mikki Orso / Adobe Stock (Laurean Education-lisenssi)
Toimintaympäristön muuttumisesta seuraa, että valtion tuottamien digitaalisten palvelujen tulee pystyä vastaamaan aiempaa monimutkaisempiin ilmiöihin. Yhdistämään toimijaverkostoja ja ekosysteemejä sekä tarjoamaan teknologisia ratkaisuja, jotka pystyvät vastaamaan toimintaympäristön luonteeseen. Kompleksisuuden taklaamiseksi tarvitaan systeemisiä lähestymistapoja, jotka auttavat ymmärtämään ja johtamaan kokonaisuuksia, tunnistamaan keskinäisriippuvuuksia sekä parantamaan palvelujen vaikuttavuutta, yhteentoimivuutta ja niihin sisältyvää digitaalista luottamusta.
Digi- ja viestintäviraston (DVV) 1.4.2025 järjestämä Digihumaus – Mutkikas maailma digitalisoituu -tapahtuma tarjosi kattauksen valtion digitalisaation teemoihin (DVV 2025). Tapahtuman ohjelmassa yhdistyivät asiantuntijapuheenvuorot, paneelikeskustelu ja esitettiin kolmea hallitusohjelmassa olevaan digitalisaatiohanketta koskevat videot, joissa arvioitiin niiden systeemisyyttä systeemiasiantuntijan eli minun kuvitteellisella vastaanotollani. Tarkastelen tässä artikkelissa tilaisuudessa käsiteltyjä teemoja systeemiajattelun näkökulmasta. Avaan, miten ilmiöiden ja toimijoiden välinen keskinäisriippuvuus haastaa nykyisiä toimintamalleja ja mitä systeeminen lähestymistapa voi tarjota vaikuttavamman kehittämisen tueksi.
Valtion digitalisaatioon vaikuttavat ilmiöt ja muutostrendit
Tilaisuudessa julkistettiin Digi- ja väestötietoviraston (2025) Digihumaus-raportti 2025 – Digitalisaatio julkisen hallinnon yhteisenä hyvänä. Se avaa julkishallinnon digitalisaatioon vaikuttavia muutosilmiöitä ja trendejä sekä esittää suosituksia digitalisaation resilienssin eli sopeutumiskyvyn ja yhteiskunnallisen luottamuksen vahvistamiseksi.
Yhteiskunta digitalisoituu enenevässä määrin. Ajureina ovat väestön ikääntyminen ja monimuotoistuminen, jotka luovat uusia vaatimuksia palveluiden saavutettavuudelle ja asiakaslähtöisyydelle. Tämän lisäksi vihreän siirtymän myötä ympäristön ja talouden lähentyvä suhde lisää tarvetta kestäville ratkaisuille. Geopoliittisen tilanteen muuttuessa myös turvallisuusympäristö monimutkaistuu, joka heijastuu osaltaan myös digitaalisiin järjestelmiin ja huoltovarmuuteen. Näiden kehityskulkujen yhteisvaikutuksesta ongelmien kompleksisuus lisääntyy ja haastaa perinteiset digitalisaation toimintamallit. (Digi- ja väestötietovirasto 2025.)
Digihumaus-raportti 2025 tunnistaa kolme keskeistä teemaa, jotka suuntaavat julkishallinnon digitalisaatiota tulevaisuudessa (Digi- ja väestötietovirasto 2025):
Keskinäisriippuvuus lisää järjestelmien ja toimijoiden teknisen ja institutionaalisen haavoittuvuuden mahdollisuutta erityisesti potentiaalissa kriisitilanteissa. Kun palvelut ja järjestelmät kytkeytyvät tiiviisti toisiinsa, häiriö yhdessä kohdassa voi synnyttää laajempia ulkoisvaikutuksia. Keskinäisriippuvuuksien tunnistaminen ja niiden hallinta määritellään raportissa välttämättöminä edellytyksinä toimintavarmalle ja vaikuttavalle julkishallinnolle. Raportti korostaa järjestelmien dynamiikan ymmärtämistä ja strategisten valintojen tekemistä tätä silmällä pitäen.
Systeemisyys korostaa kokonaisuuden ymmärtämistä yksittäisten osien sijaan. Raportti kannustaa pois hajautetusta ja pirstaleisesta kehittämisestä kohti kokonaisvaltaiseen vaikuttavuuteen tähtäävää yhteistyötä. Tämä viittaa esimerkiksi järjestelmien osatoteutusten suunnitteluun tavoilla, joissa osat täydentävät toisiaan ja kytkeytyvät välitöntä käyttötarkoitusta laajempiin kehityspolkuihin. Systeeminen ote mahdollistaa syy-seuraussuhteiden hahmottamisen, ennakoinnin sekä yhteiskehittämisen yli organisaatio- ja sektorirajojen.
Digitaalinen infrastruktuuri, jossa yhdistyvät data, järjestelmät ja fyysiset verkot, mainitaan raportissa paitsi teknisten ratkaisujen kivijalkana, mutta yhtälailla julkishallinnon toimintakyvyn ja yhteiskunnallisen luottamuksen perustana. Raportti nostaa esiin, että edelläkävijyys digitalisaation saralla on ajan saatossa synnyttänyt teknistä velkaa, koska järjestelmien päivittämistä ei ole tehty samalla tahdilla kuin millä kehitys on kehittynyt. Digitaalisen infrastruktuurin ylläpito vaatii pitkäjänteisiä investointeja, mittareita ja strategista ohjausta, jotta julkiset palvelut voivat pysyä toimintakykyisinä myös tulevaisuudessa.
Tilaisuuden avauspuheenvuorossaan DVV:n pääjohtaja Janne Viskari (2025) toi lisäksi esiin avoimen datan muuttuneen roolin. Viskari korosti puheessaan, että avoimen, vapaasti saatavilla olevan datan käyttöä tulisi tulevaisuudessa arvioida aiempaa kriittisemmin myös tiedon turvallisuuden näkökulmasta. Tämä siksi, ettei maamme kannalta keskeistä tietoa käytettäisi väärin meitä vastaan.
Valtion digitalisaatio systeemiasiantuntijan silmin
Digihumaus-tilaisuudessa näytettiin puheenvuorojen välillä kolme Systeemiasiantuntijan vastaanotolla -videokeskustelua, joissa tarkasteltiin valtion digitalisaatiohankkeita systeemisestä näkökulmasta. Keskusteluissa DVV:n asiantuntijat kertoivat käynnissä olevista hallitusohjelmassa olevista hankkeista. Toimin keskusteluissa systeemiasiantuntijana, jossa roolissa kommentoin hankkeiden systeemisiä aspekteja.
Ensimmäisessä keskustelussa pureuduttiin Digi ensin -hankkeeseen. Siinä DVV:n Anette Hotari kuvasi vuoden 2026 alussa voimaan tulevaa muutosta, jonka myötä täysi-ikäiset kansalaiset saavat viranomaisviestinsä ensisijaisesti digitaalisesti. Kommentoin hanketta niin, että siinä ei ole kyse vain hallinnon uudistumisesta, vaan systeemisestä muutoksesta, joka muuttaa merkittävästi asioinnin toimintatapaa. Siirtymä paperikirjeistä digiviestintään helpottaa kansalaisten asiointia ja tehostaa hallinnon prosesseja. Keskustelussa pohdittiin myös sitä, miten digitaaliseen asiointiin siirtyminen kysyy tuekseen uudenlaista viestintää, digituen järjestämistä ja toimintatapojen muuttamista. (DVV 2025.)
Toisessa keskustelussa keskustelimme kuolemantapauksiin liittyvien palvelujen kehittämisestä. DVV:n Rosa Arola esitteli hanketta, jonka tavoitteena on rakentaa osakasrekisteri, jonka avulla edesmenneen omaisen asioiden hoitoa voidaan automatisoida ja sujuvoittaa. Kuolemantapauksiin liittyy paljon manuaalista työtä monien viranomaisten ja yksityisten toimijoiden välillä. Hanke pyrkii helpottamaan asiointia kehittämällä ratkaisuja, joiden avulla aihetta koskeva tieto voi siirtyä oikea-aikaisesti ja turvallisesti osapuolten välillä. Systeemisestä näkökulmasta hankkeessa korostui keskinäisriippuvuuksien hallinta ja elämäntapalähtöinen palveluajattelu. Kuolema ei ole viranomaisprosessi vaan ihmisiä koskettava elämäntapahtuma, jossa pitää asioida useiden eri toimijoiden kanssa, kuten pankkien, vakuutusyhtiöiden ja hautaustoimistojen, jotka yhdessä muodostavat tarvittavan palveluekosysteemin. (DVV 2025.) Tämänkaltaisen asioinnin tueksi tarvitaan orkestrointia, joka tarkoittaa koko monitoimijaisen palveluympäristön johtamista sen yhteensovittamiseksi kansalaisen näkökulmasta toimivaksi kokonaisuudeksi (Seppälä & Schiestl 2025).
Kuva 1. Systeemiasiantuntijan vastaanotolla käsiteltiin edesmenneen omaisen asioiden hoitoa (DVV 2025.)
Kolmannessa keskustelussa tarkastelimme eurooppalaista digitaalista identiteettilompakkoa. DVV:n Anssi Ahlberg kuvasi, kuinka EU-lainsäädäntöön pohjautuva lompakko toimii tulevaisuudessa henkilökohtaisena tunnistautumis- ja todistussovelluksena. Lompakolla voi todistaa esimerkiksi opinto-oikeuden tai ajo-oikeuden ilman fyysisiä kortteja.
Keskustelussamme korostin verkostovaikutusten merkitystä, joissa mitä enemmän toimijoita ja palveluja lompakkoon kytkeytyy, sitä enemmän laajenevia hyötyjä se voi synnyttää. Identiteettilompakko ei ole vain tekninen ratkaisu, vaan osa luottamuksen ekosysteemiä, jonka avulla voimme sujuvasti ja turvallisesti siirtää vahvistettuja tietojamme eri toimijoiden välillä. (DVV 2025.)
Digitaalinen infrastruktuuri hyötyy sosio-teknisestä systeemiajattelusta
Tapahtuman Näkymätön, elintärkeä digi-infra -paneelikeskusteluun osallistuivat Timo Lehtimäki (Suomen Erillisverkot), Laura Eiro (LVM) ja Timo Salovaara (DVV) (Lehtimäki ym. 2025). Sen ytimessä olivat digitaalisten palvelujen taustalla olevat tekniset järjestelmät sekä niiden merkitys yhteiskunnan jatkuvuudelle ja luottamukselle.
Systeemisestä näkökulmasta paneelissa nousi esiin kaksi erityisen kiinnostavaa teemaa. Ensinnäkin niin kutsuttu kova ja pehmeä digitaalinen infrastruktuuri muodostavat sosio-teknisen kokonaisuuden, jossa kova, fyysinen infrastruktuuri, kuten tietoliikenneverkot, ja pehmeät rakenteet, kuten arkkitehtuuriperiaatteet ja hallinnolliset käytännöt, muodostavat toisiaan tukevan kokonaisuuden. Panelistien mukaan tämän kokonaisuuden hallinta edellyttää paitsi teknistä kunnossapitoa, mutta myös institutionaalista, hallituskaudet ylittävää jatkuvuutta ja strategista ohjausta. (Lehtimäki ym. 2025.)
Toiseksi panelistit korostivat, että julkishallinnon digitalisaation kasvavat keskinäisriippuvuudet vaativat jaettua johtamista ja verkostojen tai ekosysteemien orkestrointia yli hallinnonalojen. Tämän tueksi julkishallinnon tulisi kehittää kyvykkyyksiä tunnistaa kriittisiä keskinäisriippuvuuksia ja kehittää yhteistyötä tukevia toimintatapoja. (Lehtimäki ym. 2025.)
Olen iloinen, että DVV:ssä on tunnistettu, että systeemiajattelu voi tarjota paradigman ja lähestymistapoja kehittää palveluita ja infrastruktuuria monitoimijaisissa sekä teknisesti keskinäisriippuvissa toimintaympäristöissä. Systeemiajattelun käytännön toimintatavoilla, kuten systeemimallinnuksilla ja ekosysteemien orkestroinnin keinoilla voidaan kytkeä yksittäisiä ratkaisuja osaksi laajempia kokonaisuuksia sekä hyödyntää yhteiskehittämistä erilaisilla aikajänteillä tapahtuvan yhteistyön koordinoinnissa (Seppälä & Schistl 2025).
Nämä systeemiajattelun käytännön lähestymistavat ovat verraten huonosti tunnettuja, mutta niitä kehitetään jatkuvasti Laurea-ammattikorkeakoulussa sekä muualla. Lähestymistapojen painoarvo kasvaa tulevaisuudessa merkittävästi toimintaympäristön muuttuessa aiempaa kompleksisemmaksi.
Digihumaus – Mutkikas maailma digitalisoituu -tapahtuman tallenne on nähtävissä YouTubessa.
Kirjoittaja
Mikael Seppälä, erityisasiantuntija, Laurea-ammattikorkeakoulu YTM, KM, KTM, MBA. Seppälä on ekosysteemien ja systeemisen innovaatiojohtamisen asiantuntija. Hän koordinoi Laurean innovaatiojohtamisen ja ekosysteemien teematiimin toimintaa.
Lähteet
