Eräässä ikääntyneiden päivätoiminnassa oli asiakkaana vanhempi herrasmies. Hän oli oikein supliikki tapaus, joka osasi kertoa juttuja ja viihdyttää muita. Hän oli aikoinaan työskennellyt kirjapainossa ja kertoikin usein tarinoita työajoistaan. Miehellä oli muistisairaus. Hän kertoi samat asiat ja tarinat uudelleen ja uudelleen, vaikka kuulijaryhmä pysyi samana.
Kuva: julien Tromeur / Unsplash
Miten työntekijät kohtasivat hänet, kun sama kertomus alkoi jälleen alusta? Tuhahdettiinko tylsistyneenä ja vaiennettiinko tiuskaisemalla, että ”vanha juttu”? Jätettiinkö hänet huomiotta ja annettiin jorista omia aikojaan yksin? Yritettiinkö hänet johdatella toisiin aiheisiin? Ei. Työntekijät kuuntelivat häntä ja esittivät joskus tarkentavia kysymyksiä. He huomioivat hänet, olivat kiinnostuneita hänen muistoistaan ja hänelle tärkeistä asioista. Työntekijät antoivat hänelle aikaansa ja istuivat kuuntelemassa. He kohtasivat hänet joka kerta, aina uudestaan.
Muistisairaus vaikuttaa ihmisen kykyyn kommunikoida ja olla vuorovaikutuksessa. Toisilla saattavat unohtua sanat, joillakin puheen tuottaminen takkuilee. Osalla aiheessa pysyminen saattaa olla vaikeampaa tai sitten kerrotaan samat asiat yhä uudestaan. Oli vuorovaikutuksen haaste mikä tahansa, se johtaa helposti muistisairaan turhautumiseen, tilanteista pois vetäytymiseen tai pahimmillaan jopa sosiaalisten suhteiden heikkenemiseen. (Muistiliitto n.d..)
Sosiaali- ja terveysalan ammattilaisen ja vanhuksen kohtaamisen lähtökohtana ovat tasavertaisuus ja arvostus, ja vastuu hyvän vuorovaikutuksen edellytysten luomisesta on aina ammattilaisella (Haavisto, Kakko, Mäkimartti & Pikkarainen 2023, 58). Muistisairaan kohtaaminen ei ole rakettitiedettä tai täynnä sirkustemppuja. Itse asiassa resepti on hyvin yksinkertainen – sopivassa määrin kärsivällisyyttä, ymmärtäväisyyttä, kunnioitusta ja aikaa. Vanhassa vara parempi, sanotaan. Sananlaskut ja sanonnat tarjoavatkin viisautta ja oivalluksia myös muistisairaan kohtaamiseen. Tähän on nostettu muutamia sananlaskuja, joiden kautta havainnollistetaan muistisairaan kohtaamisen periaatteita:
”Hitaasti hyvä tulee” ja ”Ei ole hoppu hyväksi, eikä kiire kunniaksi”
Kärsivällisyys ja ajan antaminen ovat avainasemassa muistisairaan kohtaamisessa. Kiireellä ei päästä eteenpäin, vaan tärkeintä on keskittyä hetkeen ja muistisairaan tarpeisiin juuri siinä tilanteessa. Kiireetön asenne auttaa vähentämään stressiä ja luo rauhallisen ilmapiirin. Hoitajan tai omaisen rauhallisuus ja rento läsnäolo voivat auttaa muistisairasta tuntemaan olonsa turvallisemmaksi.
”Käsi kauniin tekeepi, sitä silmä katseleepi; suu sanan hyvän puhuupi, sitä mieli muisteleepi”
Ymmärrys, empatia, positiivinen ja kannustava puhe auttavat ja vievät vuorovaikutustilannetta eteenpäin. Huono kohtaaminen, väärä sana tai negatiivisena välittyvä sanaton viestintä voivat tuntua muistisairaasta pahalta ja vaikuttaa vuorovaikutukseen pitkänkin aikaa.
”Puhuminen hopeaa, vaikeneminen kultaa”
Helsingin Muistiyhdistyksen Jari Jokiluhta on sanonut hyvän vertauksen muistisairaan kohtaamiseen: muistisairaan kanssa kannattaa olla kuin ensimmäisillä treffeillä – kysellä ja kuunnella, ei niinkään puhua itsestään (Kultaiset hoitajat -podcast 2021). Muistisairaan taustan, tekojen ja toiveiden tunteminen auttavat kohtaamaan ja ymmärtämään henkilöä, tämän käytöstä ja reaktioita. Myös kehonkieli, kuten kosketus ja eleet, ovat tärkeitä kommunikaation välineitä. Katsekontaktin merkitys korostuu, kun haluat osoittaa, että olet aidosti läsnä ja kuuntelet. Se ei onnistu, jos tekee samaan aikaan monta asiaa. Välillä hiljaisuus ja rauhallinen yhdessäolo voivat myös olla parasta, mitä voit tarjota.
”Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan”
Muistisairas reagoi hoitajan tai läheisen käytökseen ja viestintään. Ystävällisyys ja rauhallisuus heijastuvat takaisin päin, niin myös aggressiivisuus, kiireen tuntu tai töksäyttelevä puhe. Hymy voi välittää lämpöä ja ystävällisyyttä, vaikka sanat eivät aina riittäisi.
”Pienistä puroista kasvaa suuri joki” ja ”Ei kukaan ole seppä syntyessään”
Pienilläkin asioilla, sanoilla, äänenpainoilla ja tekemisellä – tai tekemättä jättämisellä – on suuri merkitys muistisairaan kanssa tapahtuvassa vuorovaikutuksessa ja siten myös hyvinvoinnissa. Koskaan ei ole liian myöhäistä muuttaa omaa käytöstään, puhetyyliään tai kommunikointitapaansa. Muistisairaan arvostavan kohtaamisen ja lempeän vuorovaikutuksen voi oppia ja siinä harjaantuu koko ajan paremmaksi. Tähän sopii myös sanonta ”työ tekijäänsä neuvoo” eli tekemällä ja kokeilemalla oppii, mikä toimii ja mikä on itselle luontaista.
Muistisairaan kohtaaminen voi olla täynnä tunteita, niin hänelle itselleen kuin toiselle osapuolelle, esimerkiksi hoitajalle tai omaiselle. Muistisairaan elämässä on hetkiä, jolloin sanat katoavat ja ajatukset saattavat olla vuosikymmenien takaisissa asioissa ja muistot väkevänä mielessä. Toisissa hetkissä taas muistisairas tiedostaa tarkalleen, missä on, muttei ymmärrä miksi. Hänellä on kaipuu kotiin, rakkaiden luokse. Tai hän on turhautunut, kun kommunikointi ei suju. Näissä tilanteissa empatia, kärsivällisyys, rauhallisuus ja omaan viestintään huomion kiinnittäminen ovat tärkeimpiä työkaluja, mitä meillä on käytössämme (kuva 1). Arvostavalla kohtaamisella voimme luomalla turvallisen ja kunnioittavan ympäristön, jossa muistisairas henkilö kokee olevansa huomioitu ja ymmärretty. Tämä lisää niin muistisairaan kuin hoitajan tai omaisen hyvinvointia.
Kuva 1. Muistisairaan kohtaaminen -huoneentaulu tunnetuilla sananlaskuilla (Anniina Honkonen 2024).
Kirjoittaja on Lempeä hoiva – Hyvinvointia hoivakotien henkilökunnalle ja asukkaille -hankkeen projektipäällikkö. Hankkeen tavoitteena on lisätä muistisairaiden ikääntyneiden hoivakotien henkilökunnan ja asukkaiden hyvinvointia lisäämällä henkilökunnan osaamista lääkkeettömistä menetelmistä muistisairaiden arjessa. Muistisairaan kohtaaminen on tärkeä osa lempeää hoivaa. Hankkeen (1.9.2023-30.6.2025) toteuttavat Laurea-ammattikorkeakoulu, Metropolia Ammattikorkeakoulu ja Haaga-Helia ammattikorkeakoulu ja sen päärahoittajana on Uudenmaan liitto.
Lähteet
