Artikkeli perustuu Tikkurilan kampuksen terveydenhoitajakoulutuksessa toteutuneeseen Vanhemmuusvalmennus (Perhepolku) -ohjaajakoulutuksen pilotointiin ja siihen liittyvään tutkimukseen vuosina 2019–2020.  Pilotoinnin tarkoituksena oli kehittää Vanhemmuusvalmennus -ohjaajakoulutusta terveydenhoitajaopintoihin kuuluvana opintokokonaisuutena, jolloin terveydenhoitajaopiskelijoilla olisi valmiudet ohjata vanhempia ryhmäneuvolassa heti valmistuttuaan.

Pilotoinnin taustalla on Jyväskylän yliopiston väitöskirjatutkija Tellervo Uljaan kehittämä Lape –hankkeeseen (Lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelma) liittyvä Vanhemmuusvalmennus –malli. Vanhemmuusvalmennus on neuvoloille ja perhekeskuksille 6kk.- ja 2v. – ryhmäneuvoloiden yhteyteen luotu tutkimus- ja asiantuntijatietoon pohjautuva, ennaltaehkäisevä vanhemmuuden tuen malli. Nykyisin vanhemmuusvalmennuksesta käytetään nimitystä Perhepolku. Vanhemmuusvalmennus (Perhepolku) -ohjaajakoulutuksen tavoitteena on antaa opiskelijoille sekä teoreettiset että käytännölliset valmiudet 6kk.- ja 2v. -vanhemmuusvalmennusten ohjaamiseen osana ryhmäneuvolatoimintaa. Ohjaajakoulutuksessa tutustutaan teoriaan kiintymyssuhteesta sekä vanhemmuuden voimavaroista ja kuormittavista tekijöistä. Lisäksi esillä ovat käsitteet: itsemyötätunto, vanhemmuuden uupumus, yhteisvanhemmuus, koherenssi, vertaistuki ja myötätuntoinen vanhemmuus. Koulutukseen sisältyy erilaisia tehtäviä ja harjoituksia, joiden tavoitteena on vahvistaa opiskelijoiden voimavaraistumista, itsetuntemusta ja itsemyötätuntoa sekä lisätä valmiuksia dialogiin pohjautuvaan ryhmän ohjaukseen. Ohjaajakoulutus perustuu kokemukselliseen oppimiseen. Opiskelijat osallistuvat vanhemmuusvalmennukseen ryhmän jäsenen roolissa. Ohjaajakoulutus kestää yhden päivän (8h).

Artikkelissa kuvataan opiskelijoiden kokemuksia voimavaraistumisestaan ja työelämätaitojensa vahvistumisesta, itsetuntemuksensa kehittymisestä sekä dialogiin perustuvan ryhmän ohjaamisen valmiuksistaan. Avoimien kysymysten vastaukset (n=49) analysoitiin teemoittelulla (KvaliMOT 2020).

Opiskelijoiden kokemukset voimavaraistumisestaan ja työelämätaitojensa vahvistumisesta

Opiskelijoiden voimavaraistumista ja työelämätaitojen vahvistumista kuvaavat kolme teemaa: aito eläytyminen ja yhdessä kokemusten jakaminen, konkreettisten sisältöjen ja keinojen läpikäyminen sekä innostuksen ja mielenkiinnon herääminen ryhmien toteuttamiseen työelämässä.

Opiskelijat kuvasivat, että osallistuminen valmennukseen asiakkaan roolissa lisäsi heidän ymmärrystään vanhempaa kohtaan. Kaikkia ryhmän jäseniä osallistava työtapa erityisesti omien ajatusten ja kokemusten jakaminen pienryhmässä toisten opiskelijoiden ja opettajien kesken koettiin erityisenä oppimiskokemuksena. Ohjaajan oma voimaantumisen kokemus vaikuttaa hänen tapaansa ohjata mahdollistaen ohjauksessa aidon kohtaamisen ja läsnäolon (Vänskä, Laitinen-Väänänen, Kettunen & Mäkelä 2011). Eläytyminen asiakkaiden asemaan on tärkeää reflektiivisen työotteen omaksumisessa (Viinikka, Sourander & Oksanen 2014). Reflektiivisen työotteen omaava työntekijä pystyy eläytymään empaattisesti toisen tilanteeseen ja kokemuksiin. Näin hän kykenee luomaan merkityksellisen tunnesiteen vanhempaan ja mahdollistamaan vanhemmalle kokemuksen kuulluksi ja ymmärretyksi tulemisesta. (Kalland 2014.)

Opiskelijat kokivat saaneensa konkreettisia apuvälineitä ohjaustilanteisiin sekä esimerkkejä ryhmänohjaukseen materiaalin avulla.  Materiaali sisälsi moninaisia kertomuksia ja keskustelutehtäviä, jotka oli ohjeistettu selkeästi. Opiskelijat kokivat saaneensa välineitä myös realistisen ja aidon ohjaustilanteen rakentamiseen. Ohjaajakoulutuksessa tarkoituksena on, että vanhemmuusvalmennuksen ohjaaja tekee itse valmennuksen teemoihin liittyvät tehtävät ja harjoitukset ennen ohjaustyön alkua, jotta he pystyvät varautumaan ohjaustilanteessa nouseviin kysymyksiin, ajatuksiin ja tunnereaktioihin (Uljas 2019a; Uljas 2019b). Opiskelijoiden mukaan koulutus innosti ja rohkaisi heitä toimimaan ohjaustilanteissa ja toteuttamaan koulutusta työelämässä.  Osa opiskelijoista antoi kehittämisehdotuksia koulutuksen laajentamiseen kahden päivän mittaiseksi. Voimaantumiseen kuuluu myös pystyvyyden tunteen kokemus (Vänskä 2011, Capraran & Cervonen 2006 mukaan). Konkreettisten työelämätaitojen oppiminen motivoi ja innostaa opiskelijaa saavuttamaan uutta osaamista ja tämän myötä myös uudistamaan työelämää (Raij & Niinistö-Sivuranta 2011).

Opiskelijoiden kokemukset itsetuntemuksensa kehittymisestä

Itsetuntemuksen kehittymisestä on muodostettavissa kaksi teemaa: mentalisaatiokyvyn vahvistuminen oman itsensä pohdinnan myötä sekä avoimuuden lisääntyminen omille elämän ja lapsuuden kokemuksille.

Mentalisaatiokyvyn vahvistuminen näkyi opiskelijoiden omien ajatusten ja vanhempien näkökulmien pohtimisessa sekä omien toimintatapojen kyseenalaistamisena esim. lasten kasvatuksessa. Viinikan ym. (2014) mukaan mentalisaatiokykyyn kuuluu omien aikeiden, asenteiden ja uskomusten ymmärtäminen. Ohjaajan mentalisaatiokyky auttaa häntä tavoittamaan vanhempien näkyvän käyttäytymisen takana olevia tunteita, ajatuksia, tarpeita ja aikeita. Avoimuuden lisääntymisessä omalle elämälle ja lapsuuden kokemuksille opiskelijat toivat esiin itsereflektion ja itsemyötätunnon tärkeyden. Koulutus sai ajattelemaan omaa elämää ja keinoja eri tilanteista selviytymiseen. Se lisäsi myös pohdintaa omasta taustasta ja omista lapsuuden kokemuksista. Pystyäkseen avoimeen keskusteluun ja asioiden jakamiseen, ohjaajan on täytynyt itse käsitellä ryhmässä jaettavat asiat (Uljas 2019a; Uljas 2019b). Vänskän ym. (2011) mukaan ohjaajan itsetuntemukseen kuuluu omien varjojen esimerkiksi omien haavoittavien lapsuudenkokemusten tunnistaminen. Varjojensa tuntevan ohjaajan on helpompi kohdata ohjattavien varjoja ja vahvistaa ohjattavan voimaantumista. Tärkeintä ei ole ohjaajan täydellinen suoritus, vaan myötätunto omaa itseä ja osallistujia kohtaan sekä hyväksyvän ilmapiirin luominen. (Uljas 2019a; Uljas 2019b)

Opiskelijoiden kokemukset dialogiin perustuvasta ryhmänohjaajan valmiuksiensa kehittymisestä

Ryhmänohjaajan valmiuksien kehittymistä kuvaavia teemoja ovat: tasavertaisen ja hyväksyvän keskustelun ja keskusteluilmapiirin aikaan saaminen ja asioiden puheeksi ottamisen oppiminen.

Opiskelijat kuvasivat, että tasavertaiseen ja hyväksyvään keskusteluun kuuluvat kuuntelun ja hyväksynnän osoittaminen sekä luottamuksellisen ilmapiirin luominen, jossa kaikki osapuolet voivat olla aidosti läsnä omana itsenään. Tähän liittyi myös vanhempien ryhmänohjauksessa vertaisiltaan saama tuki. Asioiden puheeksi ottamiseen liittyivät konkreettiset kysymykset ja neuvot, joiden avulla pystyy helpommin keskustelemaan ja ottamaan puheeksi vaikeita asioita esim. parisuhdeasioihin liittyen. Koulutus auttoi myös ymmärtämään erilaisia ihmisiä ja heidän tarpeitaan. Dialoginen ohjausmenetelmä mahdollistaa tasavertaisen, hyväksyvän ja avoimen vuorovaikutuksen ryhmän jäsenten välillä (Mönkkönen 2018, Viinikka 2014, Vänskä ym. 2011). Aidossa kohtaamisessa ja yhteistyössä mahdollistuu vaikeista asioista puhuminen kohteliaasti ja läpinäkyvästi (Vänskä ym. 2011).

Hyödyt terveydenhoitajakoulutukselle

Tutkimustulosten perusteella on pääteltävissä, että Vanhemmuusvalmennus (Perhepolku) -ohjaajakoulutus tukee sekä terveydenhoitajakoulutuksen että neuvolatyön tavoitteita. Vanhemmuusvalmennuskoulutus vahvistaa reflektiivistä työotetta, jossa vanhempia rohkaistaan pohdintaan ja tunteista puhumiseen. Tärkeää on edelleen vahvistaa terveydenhoitajaopiskelijoiden itsereflektio -taitoja esimerkiksi itsetuntemus -harjoituksin. Perhepolku – ohjaajakoulutuksen sisällyttäminen opetukseen tukee Laurean strategiaa Työelämään integroitunut korkeakoulu. Siihen kuuluu toimiminen yhdessä työelämän kanssa opiskelijoiden ja alueen parhaaksi (Männikkö ym. 2017). Ohjaajakoulutus antaa opiskelijoille pätevyyden ohjata puolivuotiaiden ja 2 -vuotiaiden vanhemmille suunnattuja perhepolkuryhmiä, mikä mahdollisesti edistää opiskelijoiden työllistymistä. Perhepolku -ohjaajakoulutus kannattaa jatkossakin sisällyttää Laurean terveydenhoitajakoulutukseen.

Lähteet:

• Kalland M. 2014. Vanhemman mentalisaatiokyky. Teoksessa Viinikka (toim.) Mentalisaatio perheiden kohtaamisessa. Mannerheimin lastensuojeluliitto. Tampere: Hämeen kirjapaino Oy.
• KvaliMot 2020. Teemoittelu. https://www.fsd.tuni.fi/menetelmaopetus/kvali/L7_3_4.html viitattu 26.11.2020.
• Männikkö. A-L., Ojasalo K., Norvanto E., Rantanen T., Saarinen S., Vuorivirta I., Väkeväinen K. & Ylikoski T. (toim.) 2017. Laurean yhteiskunnallinen vaikuttavuus ja vuorovaikutus 2020. Laurea ammattikorkeakoulu.
• Mönkkönen K. 2018. Vuorovaikutus asiakastyössä. Asiakkaan kohtaaminen sosiaali- ja terveysalalla. Gaudeamus Oy.Tallinna: Printon Trükikoda
• Raij K. & Niinistö-Sivuranta S.(toim.) 2011. Kehittämispohjaista oppimista. LbD-opas. Laurea-ammattikorkeakoulu.
• Uljas T. 2019 a. Ohjaajalle. Perhepolku. Kasvu myötätuntoiseksi perheeksi. Puolivuotiaiden 6kk lasten vanhemmille. Oma jaksaminen, parisuhde & lapsuuden mallit. Newprint Oy.
• Uljas T. 2019 b. Ohjaajalle. Perhepolku. Kasvu myötätuntoiseksi perheeksi. 2-vuotiaiden lasten vanhemmille. Tahtoikä, vanhemmuuden haastavat tunteet & toimivan perheen vuorovaikutus. Newprint Oy.
• Viinikka A., SouranderJ. & Oksanen E. 2014. Reflektiivinen työote perheryhmän ohjaamisessa. Teoksessa Viinikka (toim.) Mentalisaatio perheiden kohtaamisessa. Mannerheiminen lastensuojeluliitto.: Tampere: Hämeen kirjapaino Oy.
• Vänskä K., Laitinen-Väänänen S., Kettunen K. & Mäkelä J. 2011. Onnistuuko ohjaus? Sosiaali- ja terveysalan ohjaustyössä kehittyminen. Helsinki: Edita.