Uudistetun varhaiskasvatuslain (540/2018) myötä varhaiskasvatukseen syntyi uusi ammattiryhmä varhaiskasvatuksen sosionomi, joka työskentelee moniammatillisissa tiimeissä varhaiskasvatuksen opettajan ja lastenhoitajan rinnalla. Varhaiskasvatuksen sosionomi on vielä monelle vieras ammattinimike. Tässä artikkelissa pohdimme, millainen merkitys varhaiskasvatuksella on lasten ja perheiden hyvinvoinnin tukijana ja miten varhaiskasvatuksen sosionomi voisi olla hyvinvointia edistämässä.
Varhaiskasvatus on myös ennaltaehkäisevää lastensuojelua
Kuva: Ksenia Chernaya / Pexels
Varhaiskasvatuksen tavoitteena on edistää jokaisen lapsen iän ja kehityksen mukaista kokonaisvaltaista kasvua, kehitystä, terveyttä ja hyvinvointia. Varhaiskasvatus edistää inhimillisen pääoman muodostumista ja antaa lapsille tasa-arvoisemmat lähtökohdat opintielle tasaamalla perheiden sosioekonomisista taustoista johtuvia eroja (Karila, Kosonen & Järvenkallas 2017; Varhaiskasvatuksen laadun ja tasa-arvon kehittämisohjelma 2020–2022).
Varhaiskasvatuksen tehtävänä on myös tukea lapsen vanhempaa tai muuta huoltajaa kasvatustyössä. Voidaankin sanoa, että lasten hyvinvoinnin edistäminen on kaiken varhaiskasvatustoiminnan keskiössä. (Varhaiskasvatuslaki 540/2018.) Lapsen ensisijainen ja lähin ympäristö muodostuu perheestä ja perheiden kohtaamat haasteet heijastuvat keskeisesti lapsen hyvinvointiin. On äärimmäisen tärkeää, että varhaiskasvatuksessa työskentelevä ammattilainen pystyy tunnistamaan lasten tarpeiden lisäksi myös perheiden yhä monimuotoisemmat tarpeet.
Varhaiskasvatuksen tehtäviä voidaan jäsentää osana ennaltaehkäisevää lastensuojelua. Lastensuojelu ei ole vain lastensuojeluviranomaisten toimintaa, vaan sillä tarkoitetaan myös laajemmin lasten suojelua. Yhteiskunnan tasolla lapsia suojellaan vaikuttamalla lasten yleisiin kasvuolosuhteisiin ja elinympäristön turvallisuuteen. Lasten suojelua on myös se, että lapset huomioidaan kaikessa yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. (Lastensuojelun käsikirja, 2022.) Lasten hyvinvointia ja hyvän elämän edellytyksiä voidaan tukea välillisesti työelämän joustoilla (lyhyemmät päiväkotipäivät), tulonsiirroilla (lapsiperheköyhyys) ja esimerkiksi nopeusrajoituksilla (turvallisempi ympäristö).
Lastensuojelulaissa (417/2007) todetaan, että “ehkäisevää lastensuojelua on tuki ja erityinen tuki, jota annetaan esimerkiksi opetuksessa, nuorisotyössä, päivähoidossa, äitiys- ja lastenneuvolassa sekä muussa sosiaali- ja terveydenhuollossa”. Varhaiskasvatuksella on erittäin merkittävä rooli lasten ja perheiden elämässä. Vanhempia kohdataan varhaiskasvatuksen arjessa päivittäin: Päiväkodin eteinen tai pihapiiri on luonteva paikka kysellä perheen kuulumisia, sekä tarvittaessa tarjota apua ja tukea haastaviin tilanteisiin.
Lasten ja perheiden hyvinvointi
Lasten ja perheiden hyvinvointiin ovat viime vuosina vaikuttaneet monet eri tekijät ja erityisesti koronapandemian heijastevaikutukset ovat nähtävissä perheiden moninaisena tuen tarpeena.
Lapsiperheiden vanhemmat kokevat haasteita jaksamisessa, joka viidennellä nelivuotiaan lapsen vanhemmalla on ollut vähintään kaksi viikkoa kestänyttä masennusoireilua. Mielen hyvinvoinnin haasteita on useammin yhden vanhemman perheissä. Myös väkivalta on yleistä, vanhemmista noin joka kymmenes on kokenut parisuhdeväkivaltaa kuluneen vuoden aikana. Joka seitsemäs nelivuotiaiden vanhempi on joutunut tinkimään ruoasta tai terveyteen liittyvistä menoista rahan puutteen vuoksi. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 2022.)
Vanhemmat tarvitsevat yleisimmin tukea lapsen kasvuun ja kehitykseen liittyviin seikkoihin, mutta myös vanhemmuuteen ja vanhemman omaan jaksamiseen, sekä parisuhteen haasteisiin. Tukea tarvinneista vanhemmista yli neljännes kertoo jättäneensä vähintään yhden tuen tarpeen ilmaisematta lapsiperhepalveluiden ammattilaisille. Yksinäisyyttä, masennusoireilua ja psyykkistä kuormittuneisuutta kokevat vanhemmat jättävät muita useammin tuen tarpeensa ilmaisematta. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2022.) Koronapandemia on lisännyt lapsiperheiden haasteita entisestään, samalla kun palveluihin pääsy on vaikeutunut pandemiasta seuranneen palvelu- ja hoitovajeen myötä. Lapsiperheiden palveluissa työskentelevät ovat arvioineet lasten, nuorten ja perheiden pahoinvoinnin lisääntyneen samaan aikaan, kun monet tuen tarpeet ovat jääneet tunnistamatta. (Hakulinen, Hietanen-Peltonen, Jahnukainen & Vaara 2021, 9.)
Varhaiskasvatuksen ammattilaiset nostavat esiin jatkuvasti huolen yhä haastavampien perhetilanteiden kohtaamisesta. Keinot ja aika eivät aina riitä ja tarvitaan eri ammattiryhmien osaamista erilaisten tilanteiden ratkaisemiseksi. Maailman muuttuminen yhä moninaisemmaksi edellyttää myös erilaista yhteistyötä, joka ei aina kulje totuttujen vanhojen toimintarakenteiden polkuja. Rohkeus tarkastella asioita useasta eri näkökulmasta on ammatillinen rikkaus, jota tulisi osata nyt varhaiskasvatuksessa paremmin hyödyntää.
Varhaiskasvatuksen sosionomi perheen tukena
Varhaiskasvatuksen tiekartta (Karila ym. 2017, 18) on toiminut keskeisenä määrittelijänä varhaiskasvatuksen sosionomin työnkuvaa rakennettaessa. Tiekartta nimeää varhaiskasvatuksen sosionomin keskeisiksi osaamisalueiksi: Osallistumisen lapsiryhmän hoitoon, kasvatukseen ja opetukseen, sekä lapsiryhmän toiminnan suunnitteluun, arviointiin ja kehittämiseen yhdessä varhaiskasvatuksen opettajan kanssa. Varhaiskasvatuksen sosionomin vastuualueiksi on määritelty moniammatillinen ja verkostoyhteistyö, sekä tiivis yhteistyö perheiden kanssa lapsen hyvinvoinnin ja perheiden keskinäisen verkostoitumisen tukemiseksi. Varhaiskasvatuksen sosionomin tuntiessa perhepalveluiden verkostot, toimijat ja toimintakäytänteet, hän osaa parhaiten ohjata perheitä näissä tilanteissa.
Talentia on myös laatinut varhaiskasvatuksen sosionomille tehtävänkuvan, jossa sosionomin erityisosaamiseksi nimetään varhaiskasvatuksen palveluohjaus, johon kuuluu muun muassa perheiden palvelutarpeiden arviointi sekä palvelujen koordinointi, ohjaus ja neuvonta. Näiden lisäksi varhaiskasvatuksen sosionomin osaamiseen kuuluu moniammatillinen ja -alainen yhteistyö, sekä varhaisen tuen tarpeiden tunnistaminen ja syrjäytymisen ennaltaehkäisy. Varhaiskasvatuksen sosionomi vastaa lapsen hyvinvoinnin edistämisestä, aktiivisen toimijuuden vahvistamisesta, sekä lapsen ja perheiden osallisuuden vahvistamisesta erilaisissa yhteistyötilanteissa ja verkostoissa. (Talentia 2022.)
Monet kunnat ovat laatineet varhaiskasvatuksen sosionomin työnkuvia ja ne tulevat näkyviksi kuntien työpaikkailmoitusten osaamisprofiilien kautta. Varhaiskasvatuksen sosionomin avoimissa työpaikkailmoituksissa painottuvat erityisesti varhaiskasvatuksen kaikille työntekijöille yhteisen varhaiskasvatusosaamisen lisäksi moniammatillinen yhteistyö, verkosto-osaaminen, sekä perheiden ohjaaminen erilaisten palvelujen pariin.
Helsingin kaupungin työpaikkailmoituksessa varhaiskasvatuksen sosionomin työtehtäviä kuvaillaan näin: “Varhaiskasvatuksen sosionomina suunnittelet, arvioit ja toteutat varhaiskasvatuksen pedagogista toimintaa ja tuet lapsen yksilöllistä oppimista Helsingin varhaiskasvatus- ja esiopetussuunnitelman, varhaiskasvatusyksikön toimintasuunnitelman sekä lapsen vasun mukaisesti yhdessä tiimin ja työyhteisön kanssa. Rakennat lapsiryhmäsi toimintakulttuuria ja oppimisympäristöä. Tuet lapsen sosiaalista kasvua yhteisöjen ja yhteiskunnan jäseneksi ja jäsenenä. Tuot yhteisöllisiä, yhteiskunnallisia ja sosiaalipedagogisia näkökulmia pedagogiseen työhön ja siten edistät yhdenvertaisuuden toteutumista.” (Helsinkirekry 2022.)
Myös muissa kunnissa varhaiskasvatuksen sosionomin tehtävänkuvat ovat valmiina ja uusia työpaikkoja varhaiskasvatuksen sosionomeille avautuu koko ajan. Työnkuvissa on myös eroja kuntien välillä. Alueellisten tarpeiden mukaisesti varhaiskasvatuksen sosionomin työnkuva voi painottua enemmän joko vanhempien kohtaamiseen ja tukemiseen, tai lapsiryhmässä toimimiseen. Erilaiset työnkuvat osoittavat, miten laaja-alaista osaamista varhaiskasvatuksen sosionomilta vaaditaan. Varhaiskasvatuksen sosionomi työskentelee sekä lapsiryhmässä yhtenä pedagogista toimintaa toteuttavana kasvattajana, mutta hänen osaamisensa painottuu myös lasten ja perheiden hyvinvoinnin tukemiseen monin eri tavoin.
Lopuksi
Monissa eri foorumeissa kysellään “mikä ihmeen varhaiskasvatuksen sosionomi?”. Paikoin varhaiskasvatuksen sosionomin roolia tunnutaan myös kyseenalaistettavan, koska ammattinimike ja työnkuva on vielä suuremmalle yleisölle vieras. Tässä artikkelissa olemme tarkastelleet varhaiskasvatuksen sosionomin osaamista erityisesti ennaltaehkäisevän lastensuojelun ja perheiden tukemisen näkökulmasta.
Yhteistyö vanhempien kanssa on keskeinen osa varhaiskasvatustyötä. Hyvät vuorovaikutussuhteet ja yhteistyön toimivuus varhaiskasvatuksen ammattilaisten sekä lasten vanhempien ja huoltajien kanssa luovat perustan myös lapsen hyvinvoinnille. Pandemia toi tähän yhteistyöhön uudenlaisia haasteita, sillä luontevat arjen kohtaamiset vanhempien ja huoltajien kanssa vähentyivät merkittävästi. Yhteistyön vahvistamiseen tulisi nyt kiinnittää erityistä huomiota ja perheiden kanssa tehtävään yhteistyöhön rakentaa toimivia työtapoja. Varhaiskasvatuksen sosionomi voi tarjota varhaiskasvatuksessa perheille matalan kynnyksen apua ja tukea. Perheelle tutun työntekijän ilmaisema huoli voi olla ensimmäinen askel oikeanlaisen ja ennen kaikkea oikea-aikaisen tuen piiriin.
Varhaiskasvatuksen sosionomin etsiessä paikkaansa varhaiskasvatuksen kentällä voidaan hyvin todeta, että tarve ennaltaehkäisevälle lastensuojelulle ja perheiden varhaiselle tukemiselle on keskeinen. Lapsiperheiden haasteet ja perheiden tuen tarve asettavat varhaiskasvatukseen paineita erityisesti nyt koronapandemian hiipuessa. Varhaiskasvatuksen sosionomi tuo varhaiskasvatuksen työhön ja työyhteisöihin osaamista, joista on hyötyä lasten ja perheiden hyvinvoinnin tukemisessa.
Lähteet:
