Vaihtoehtoisten tulevaisuuden kuvien hahmottaminen ilman konkretiaa voi jäädä vaihtoehdottomaksi. Kuitenkin juuri keskustelu erilaisista vaihtoehdoista ja vaihtoehtoisista tulevaisuuksista on ilmastonmuutoksen ehkäisemiseksi oleellista. Kun oman toiminnan perusteita täytyy harkita syvemmällä tasolla, auttaa visioiden kuviksi konkretisointi hahmottamaan ja keskustelemaan erilaisista vaihtoehdoista. (Ketonen-Oksi 2022.)

Kaupunkiasumisen konkretisoitunut visio, Pasila, oli 1960-luvulla monella tapaa visionäärinen suunnitelma. Suunnitelmat eivät toteutuneet kaikilta osin, taloista tuli paljon massiivisempia ja 4- kaistainen moottoritie muuttui puistoksi, joka halkoo Pasilaa. (Rantanen 2024.) Pasila ja tulevaisuuden visiot muistuttavat toisiaan. Voidaankin kysyä, millaista ihmiskuvaa visio edustaa? Entä, miten luonto nähdään visiossa? Millainen vuorovaikutus luonnon ja ihmisen välille kehittyi, kun visio toteutettiin? Tiivis kaupunkiasumisen visio on valtavirtaa myös tämän ajan tulevaisuuden visioissa (Ketonen-Oksi 2022). Tulevaisuus koskettaa kaikkia, joten tulevaisuuden visioiden taustalle olisi hyvä saada monipuolista keskustelua erilaisista vaihtoehdoista. Millaisista tulevaisuuden visioista sinä haluaisit keskustella? Millaisen tulevaisuudenkuvan generatiivisen kuvatekoälyn kanssa voi luoda?

Millaisia tulevaisuuden kuvia rakentuu generatiivisen kuvatekoälyn avulla?

Tulevaisuuden hahmottaminen ja mielikuvien työstäminen konkreettisiksi kuviksi toteutui työpajassa tammikuussa 2024, jonka olivat järjestäneet Minna Vigren (Aalto yliopisto) sekä Sanna Ketonen-Oksi (Laurea). Työpajaan osallistui Laurean tki-henkilöstöä sekä lehtori, he olivat työstämässä vuoden 2050 tulevaisuuden mielikuvia kuviksi Wombolla, generatiivisella kuvatekoälyllä.

Työpaja järjestettiin osana Ketonen-Oksin vetämää Laurean Ennakointiverkoston toimintaa, jossa järjestetään kerran kuukaudessa menetelmä- ja hankeklinikka. Työpajan järjestämistä inspiroi myös Ketonen-Oksin ja Vigrenin jo pidempään jatkunut tulevaisuuksien kuvittelun menetelmäosaamisen tutkimusyhteistyö, joka liittyy Vigrenin tutkimushankkeeseen Imagining sustainable digital futures. Outlines for eco-digital citizenhip (Suomen Akatemia).

Aloitimme prosessin keskustelemalla ryhmässä, millainen olisi hyvä, vaihtoehtoinen tulevaisuus vuonna 2050. Vision rakentamisen apuna hyödynnettiin kysymyksiä: Mitä tärkeitä asioita olisi hyvä olla vuoden 2050 tulevaisuudessa? Entä, minkä pitäisi olla toisin? Ja toisaalta, mitä hyvää tästä hetkestä toivotaan mukaan vuoteen 2050? Keskustelun jälkeen sovimme avainsanat, muodostimme sanallisen kuvauksen tekoälysovellukselle ja lähdimme rakentamaan tulevaisuudenkuvaa.
Tulevaisuudenkuvalla hahmotetaan ja havainnollistetaan vaihtoehtoisia tulevaisuuden mahdollisuuksia. Kuvailu voidaan toteuttaa esimerkiksi tekstillä, kuvilla tai videolla.

Pyysimme Womboa luomaan tulevaisuudenkuvan tulevaisuuden arkisesta työpäivästä. Halusimme, että kuvassa on huomioitu planetaarinen hyvinvointi ja kestävä asenne kuluttamiseen. Olemme osa luonnon kiertokulkua. Ensimmäisessä versiossa (kuva 1) saimme puistomaisen kuvan tulevaisuuden arkisesta työpäivästä, ihmiset puuttuivat kuvasta.

Seuraavaa versiota varten tarkensimme ja konkretisoimme pyyntömme. Pyysimme kuvatekoälyä luomaan meille kuvan arkisesta työpäivästä, missä kulutuksen valintoja ohjaa kestävää kaupankäynti ja luontokadon ehkäiseminen. Omistamisesta jakamisen talouteen. Toisessa versiossa (kuva 2) oli mukana rakennettua ympäristöä ja ihmisiä näkyi maisemassa.

Tarkensimme pyyntöämme tekoälyä muokkaamaan visuaalista tyyliä keväiseksi. Kolmannessa vaihtoehdossa (kuva 3) esiintyi itämaisen tyylisiä rakennuksia ja kukkivia puita sekä vaaleanpunaisen värin sävyt lisääntyivät merkittävästi.

Tarkensimme edelleen ja pyysimme, että kuvassa on työtä tekeviä ihmisiä. Saimme kuvaan (kuva 4) ihmisiä, kulkuneuvoja sekä rakennettua ympäristöä. Luonnon kuvaus oli rakennettua ja puistomaista.

Tarkensimme edelleen ja pyysimme, että kuvassa on työtä tekeviä värillisiä naisia. Kuva (kuva 5) ei oikeastaan muuttunut.

Tarkensimme edelleen ja pyysimme, että kuvassa on kauppaa tekeviä värillisiä naisia. Kuvan (kuva 6) värimaailma muuttui siniseksi ja sukupuoli vaihtui – miehiksi. Rakennettu ympäristö lisääntyi, muuttui teknisemmän näköiseksi. Luonnon määrä väheni, se kietoutui osaksi rakennettua ympäristöä. Halusimme muuttaa värimaailman päivänvaloksi, mutta lopputuloksena oli sama visuaalinen sisältö vihreäsävyisenä kuvana.

Millaista keskustelua syntyy generatiivisen kuvatekoälyn tuottamien kuvien perusteella?

Kuvan avulla oli mahdollista keskustella tekoälyn kanssa tuotetun kuvan prosessista sekä millaisia tapahtumia on tapahtunut, että kuvan näkymä on toteutunut. Keskustelua herätti prosessi, jossa tekoälyn tuottamat kuvalliset vaihtoehdot olivat samantapaisia ja luontopainotteisia, kun tulevaisuudenkuvaan etsittiin tasapainoa ihmisen ja luonnon välille. Tekoälyn tuottamiin tulevaisuudenkuviin oli vaikeaa saada ihmisiä mukaan, vaikka niitä erityisesti sanallisessa kuvauksessa pyydettiin. Kuten: ihminen elää urbaanissa ympäristössä, kestävät arvot, inklusiivisuus, postmaterialistiset arvot – kuvaus tuotti upeita luontokuvia. Luonnon kuvauksessa vallitsi eteläisten leveyspiirien sekä itämaisen ympäristön tuntuista kasvillisuutta. Pohjoismaalaista kasvimaailmaa ei ollut havaittavissa.

Kuva konkretisoi ja samaan aikaan kukin tulkitsee kuvat eri tavoin. Sininen valo kuvassa tuotti vastakkaisia tuntemuksia: sininen värisävy tuntui kylmältä, luotaan työntävältä tai vuorokauden siniseltä hetkeltä. Kuva tuntui liian täydeltä ja teknologiselta, eikä houkutellut elämään kuvan maailmassa. Toisaalta kuvan maailmassa elävällä jokaisella on oma digi-assari, joka tekee elämästä helpompaa. Ihmisyyden perusta onnistuu. Teknologian tai digitalisaation tuottamiseen tarvittavien mineraalien louhinta ei näy kuvassa, vaan loppukäyttäjät.

Tekoäly tuottaa kuvia käytettävissä olevalla materiaalilla. Tekoälyn käyttämä materiaali sisältää samat vinoumat, mitä meidän maailmassamme on ja toistaa niitä. (Nah, Luo & Joo 2023; Seppänen 2023.) Tämä voi olla yksi tekijä, miksi prompteista huolimatta lopputuloksena olivat kuvat, jotka esittivät luontoa ilman infrastruktuuria tai kaupan tekoa kuvaavat miehet naisten sijaan. Tekoälyn vinoumat ovat voineet vaikuttaa edellä kuvattuihin vinoumien syntyyn kuvassa. Toisaalta emme saa tietoa siitä, miten tekoäly tuottaa tuloksensa (Seppänen 2023).

Työpajan viimeisessä vaiheessa kirjoitettiin kuvaus siitä, miltä kuvan tulevaisuudessa oleminen ja eläminen tuntuisi. Millaisia ajatuksia tai tuntemuksia tulevaisuudenkuva synnyttää? Sinisävyisen kuvan tuottamat mielikuvat kehittyivät prosessin sekä työpajan työryhmän keskustelujen jälkeen seuraavanlaiseksi: ”Tulevaisuudessa vuonna 2050 planeetallamme tekniikka on mahdollistanut, uusia tapoja liikkua ja asua. Ilma on raikasta, koska fossiilisesta polttoaineesta ja maa-aineksen louhimisesta on luovuttu. Kasvit ovat kehittyneet ja muuttaneet muotoa ilmaston lämpenemisen vuoksi. Arkkitehtuurimme on saanut vaikutteita luonnosta, se hyödyntää siellä esiintyviä elementtejä ja rakenteita. Asumme tulevaisuudessa kaupunkipuissa, jotka ovat tehty orgaanisista rakennusaineista. Kaupunkien alustat ovat täynnä tekniikkaa (magneetti?), joka mahdollistaa leijuvan liikkumisen. Esimerkiksi tämän vuoksi voimme kohdata ihmisiä uusilla tavoilla ja hyödyntää tärkeintä resurssiamme ’aikaa’ parhainten: kokouksen voi esimerkiksi pitää ulkosalla samalla liikkuen. Myös uuden tyyppiset ajoneuvot hyödyntävät kaupungin alle rakennettua tekniikkaa.” (Risu
2024.)

Millaisessa tulevaisuudessa sinä haluaisit elää?

Tulevaisuus on meidän, sanotaan. Ellei tulevaisuuden keskusteluun voi osallistua, millainen tulevaisuudesta rakentuu? Laaja keskustelu erilaisten tahojen kanssa tuottaa uusia ajatuksia – ja muovaa visioita. Ehkä monipuolisemmin kuin mitä generatiivinen kuvatekoäly tuotti edellä kuvatussa kokeilussa. Juuri nyt tarvitaan monipuolisia näkemyksiä globaalien ongelmien ratkaisemiseksi sekä kestävän ja oikeudenmukaisen kehityksen konkretisoimiseksi.

Kuvat

Wombo & työryhmä: Helariutta, A. Närhi, L., Risu, E. & Wallin, H.

Lähteet

• Ketonen-Oksi, S. 2022. Puoliksi pureskeltuja mietteitä kestävästä kehityksestä ja vaihtoehtoisista tulevaisuuskuvista. Tulevaisuusblogi, 23.6.2022.
• Nah, S., Luo, J., & Joo, J. 2023. Rethinking Artificial Intelligence: Algorithmic Bias and Ethical Issues| Mapping Scholarship on Algorithmic Bias: Conceptualization, Empirical Results, and Ethical Concerns. International Journal Of Communication, 18, 22.
• Rantanen, M. 2024. Paluu tulevaisuuteen. HS 27.1.2024.
• Risu, E. 2024. Tulevaisuudenkuvan kuvaus vuonna 2050. AI-työpaja 29.1.2024.
• Seppänen, A. 2023. Polkuja tekoälyn etiikkaan. Co Humans, HY:n alumnien tapahtuma 24.10.2023.