Monikielisyys on yhä useammin arkea varhaiskasvatuksessa. Kielet kulkevat mukana leikeissä, vuorovaikutuksessa ja lapsen identiteetin rakentumisessa. Suomen kielen oppimisen ohella lapset ja perheet saavat varhaiskasvatuksessa vahvistusta kotikielen ylläpitämisen merkityksestä. Voimavaraistava ja inklusiivinen kielen oppiminen (VOIKO) -hanke pyrkii lisäämään henkilöstön valmiuksia monikielisten perheiden tukemisessa.

Monikielisyys varhaiskasvatuksessa

Lasten kasvuympäristöt kaikilla koulutusasteilla ovat monella tapaa erilaisia, myös kielellisesti. Varhaiskasvatuksen tulee tukea yhdessä huoltajien kanssa lasten kielellisen identiteetin kehittymistä. Kaikille lapsille ja perheille tulee taata yhdenmukaiset mahdollisuudet olla ja toimia osana yhteiskuntaa kieli- ja kulttuuritaustasta riippumatta. Lapsella on oikeus tulla nähdyksi kokonaisena omana itsenään, myös kaikilla kielillään. Varhaiskasvatussuunnitelmaan perustuvan toimintakulttuurin lähtökohta on inklusiivinen varhaiskasvatus. Siinä lähtökohta on yhdenvertaisuus ja tarpeen mukainen tuki, jotka mahdollistavat, että jokainen lapsi voi kehittyä ja oppia yksiköllisten ominaisuuksiensa mukaan ja kokea kuuluvansa joukkoon. Toiminnan keskiössä on aina lapsen etu ja tarpeet. (Arvola, Reunamo & Kyttälä 2020, 47; OPH 2022, 19.)

Voimavaralähtöinen työ varhaiskasvatuksessa

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa lasten vaihtelevat kielelliset ja kulttuuriset taustat ja valmiudet nähdään yhteisöä rikastuttavina (OPH 2022, 53). Varhaiskasvatuksen tulee tukea vieraskielisten ja monikielisten lasten kielitaidon sekä kieli- ja kulttuuri-identiteetin kehittymistä. Moninaisuuden arvostaminen, osallisuus sekä yhteisöllisyys ovat osa tätä tukea. Voimavaralähtöisyyden lisääminen on tapa kehittää oppimisympäristöä ja toimintakulttuuria tähän suuntaan.

Voimavaralähtöisyys varhaiskasvatuksessa tarkoittaa, että lapsen ja perheen vahvuudet, taidot ja kulttuurinen tausta tuodaan lähtökohdaksi pedagogiselle toiminnalle. Voimavaralähtöinen työote kutsuu katsomaan lasta ja perhettä heidän vahvuuksiensa kautta. Monikielisyys nähdään tärkeänä osana lapsen ja perheen identiteettiä eikä sitä sivuuteta päiväkodin arjessa. Oman kielen käyttöä tulee mahdollisuuksien mukaan tukea (Arvola ym. 2020. 55–56). Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi, että yksikielisyyden normista luovutaan tietoisesti. Lapsen kotikieli saa kuulua arjessa – lauluissa, leikeissä ja keskusteluissa, ja vanhemmat saavat mahdollisuuden jakaa omaa kieli- ja kulttuuriperintöään osana päiväkodin yhteisöä. Kun vanhemmat kokevat, että heidän kielensä ja kokemuksensa ovat arvokkaita, syntyy luottamusta ja halua osallistua lapsen kielen kehityksen tukemiseen myös kotona. (Lehtonen 2023.)

Kun monikielisyys nähdään rikkautena, syntyy tilaa osallisuudelle ja yhteiselle ymmärrykselle. Vanhempien rooli on keskeinen. Lasten kasvualustana toimii vanhempien kokemukset, kieli ja kulttuuri. Niitä tulee tukea ja ylläpitää lapsen identiteetin ja kehityksen perustana. Vanhempien tulisi voida kokea varhaiskasvatuksen olevan kumppani, joka tukee heidän työtään kotikielen säilymisessä ja vahvistamisessa. (Arvola 2023.)

Lapsen varhaiskasvatussuunnitelmassa määritellyt tavoitteet toteutuvat henkilöstön pedagogisen toiminnan kautta. Voimavaralähtöinen tapa olla vuorovaikutuksessa voi vahvistaa perheiden kokemaa osallisuuden tunnetta, aktiivista osallistumista lapsen varhaiskasvatuksen arkeen ja sitä kautta tukea henkilöstön tekemää työtä. Henkilöstöllä on osaaminen ja vastuu pedagogiikasta, mutta vanhemmilla on tärkeää tietoa oman lapsensa kehityksestä ja taidoista, joiden perustalle varhaiskasvatus rakentuu ja jota vanhemmat tukevat omalla toiminnallaan. (OPH 2022, 12.)

Voimavaralähtöiset menetelmät eivät vaadi suuria rakenteellisia muutoksia, vaan ennen kaikkea sensitiivistä ja arvostavaa asennetta. Ne kutsuvat kasvattajia kysymään: mitä kaikkea hyvää lapsi ja perhe tuovat mukanaan, ja miten voimme tukea sitä yhdessä. Voimavaralähtöisyyteen kuuluva ei-tietämisen asenne on hyödyllinen. Ei oleteta, vaan kysytään lapsen ja perheen näkemystä – ja aidosti huomioidaan vastaus.

Voimavaralähtöisyys siltana kodin ja päiväkodin välillä

Varhaiskasvatuksen toimintakulttuurin muodostavat siellä työskentelevät henkilöt, lapset sekä huoltajat. Henkilöstöllä on ammatillinen vastuu toimintakulttuurin muodostumisesta sellaiseksi, että kaikilla on mahdollisuus osallistua sekä tulla nähdyksi ja kuulluksi kunkin omia tarpeita vastaavalla tavalla. Henkilöstö toimii mallina myönteisessä kohtaamisessa ja tukee näin toimintakulttuurin kehittymistä turvalliseksi ja inklusiiviseksi. Perheiden osallisuuden kokemusta lisää Arvolan (2023) mukaan vastavuoroisuus, dialogi ja keskinäisen ymmärryksen vahvistaminen. Kohtaamisten tulisi sisältää myönteistä vuorovaikutusta ja lapsen kuulemista sekä tukea perheiden osallisuuden kokemuksen vahvistumista. (OPH 2022, 27.)

Huoltajien kanssa tehtävän yhteistyön tavoitteena on huoltajien ja henkilöstön sitoutuminen yhteisiin näkemyksiin lapsen kasvun, kehityksen ja oppimisen edistämisestä. Luottamuksen rakentaminen sekä tasa-arvoinen vuorovaikutus ja keskinäinen kunnioitus tukevat kasvatusyhteistyötä. Arvolan ym. (2024) tutkimuksessa tuli esiin, että ammattilaiset kokevat perheiden kanssa tehtävän yhteistyön onnistumisen erityisen tärkeäksi, mutta tiedostavat, että luottamuksen rakentaminen vie aikaa ja vaatii osaamista. Varhaiskasvatuksen henkilöstö ja perheet tulisi nähdä yhdessä, dialogisessa vuorovaikutuksessa oppivana yhteisönä. (Arvola, Haanpää, Lastikka & Kangas 2024, 14.)

Voimavaralähtöisten menetelmien avulla voidaan lisätä huoltajien osallisuutta ja vaikuttamisen mahdollisuuksia. Kunnioittava ja arvostava kohtaaminen sekä huoltajien kuuleminen ovat avoimen ja luottamuksellisen yhteistyön perusta. Yhteisen ymmärryksen varmistamiseksi on suositeltavaa käyttää tulkkia. Yhteistyö edellyttää varhaiskasvatuksen henkilöstöltä aloitteellisuutta ja aktiivisuutta, usein myös erityistä sensitiivisyyttä ymmärtää erilaisia perheitä. Henkilöstöllä tulisi olla kyky katsoa asioita eri näkökulmista ja asettua toisen asemaan. Erilaisista ajattelu- ja toimintatavoista tulee keskustella niin työyhteisön sisällä kuin erilaisissa tilanteissa, joissa vanhempia kohdataan. Varhaiskasvatuksen kiireisessä arjessa tarvitaan myös johtamisen kautta saatavaa tukea, esimerkiksi työaikajärjestelyjä, jotta keskustelulle on mahdollista varata riittävästi aikaa. (Arvola 2023; OPH 2022, 37-38.)

Varhaiskasvatuksen henkilöstön työ ei ole terapiaa. Yhteys vanhempien ja henkilöstön välillä voi kuitenkin parhaimmillaan olla terapeuttista ja lisätä vanhempien kykyä kohdata erilaisia arjen haasteita ja saada alkuun myönteisiä muutoksia, jotka lisäävät perheiden hyvinvointia. Yhteyden luominen, luottamuksen rakentuminen ja yhteisen asian äärellä oleminen ovat terapeuttisen suhteen kulmakiviä, mutta ne vaikuttavat yhtä lailla siihen, miten vanhemmat kokevat yhteistyön varhaiskasvatuksen ammattilaisten kanssa. Yhteyden kautta jaetaan näkemys tavoitteista ja niiden saavuttamiseen liittyvistä toimista. Yhteyttä luodaan dialogissa, joka paitsi lisää jaettua ymmärrystä asiasta myös vahvistaa kokemusta yhteisen asian äärellä olemisesta ja siihen sitoutumista. Yhteys vahvistuu erityisesti silloin, kun dialogissa keskitytään vahvuuksiin ja etsitään yhdessä toimivia ratkaisuja. (Weiste 2015, 25.)

Haarakankaan (2008) mukaan dialogisuutta on vastavuoroisuus, kunnioitus, tasavertaisuus ja avoimuus. Dialogisuus on vuorovaikutusta, jossa yhteisen ymmärryksen löytäminen mahdollistuu ja kuulluksi tulemisen tunne vahvistuu. Dialogisuus näyttäytyy jo pienissä ilmeissä ja eleissä: miten tervehditään, pysähdytään kohtaamaan ja miten tila on suunniteltu ottamaan tulijat vastaan. Peilaava ja myötätuntoinen kuuntelu vahvistaa luottamusta ja lisää yhteistä ymmärrystä. Kunnioittava, kiinnostunut ja myötätuntoinen asenne lasten ja perheiden kohtaamisessa edistää dialogia ja mahdollistaa yhteisen ongelmanratkaisun. Haasteet tai elämän vaikeat ajat saavat usein tuntemaan paitsi voimattomuutta, myös itsekritiikkiä ja katkeruutta tai turhautumista. Myötätuntoinen kohtaaminen, tuki ja vahvistus sille, missä on toiminut oikein, ovat merkityksellisiä tällaisessa tilanteessa. (Mannström-Mäkelä & Saukkola 2009, 47-49; Mönkkönen 2018, 108; THL 2023.)

VOIKO-hankkeen yhtenä tavoitteena on lisätä voimavaralähtöisten menetelmien käyttöä varhaiskasvatuksessa ja näin vahvistaa niin lasten, perheiden kuin kasvattajienkin käytössä olevia voimavaroja. Kehittämistyö tarvitsee onnistuakseen yhteistä oppimista ja kokemusten jakamista, jota VOIKO-hankkeessa tehdään yhdessä varhaiskasvatuksen kumppaneiden kanssa. Lisätietoa hankkeesta löytyy hankkeen verkkosivulta Voimavaraistava ja inklusiivinen kielen oppiminen – Laurea-ammattikorkeakoulu.

Tämä julkaisu on osa Euroopan sosiaalirahaston (ESR+) rahoittamaa VOIKO-hanketta (2025–2027), jonka koordinaattorina toimii Laurea-ammattikorkeakoulu. Hankkeen tavoitteena on kehittää monikielisyyttä tukevia työkaluja varhaiskasvatuksen ammattilaisten käyttöön. Hankkeeseen osallistuu myös Helsingin yliopisto. 

Kirjoittaja

Pia Nummila (Sosionomi YAMK, ratkaisukeskeinen lyhytterapeutti) työskentelee Laurea-ammattikorkeakoulussa Moninaisuus ja monikielisyys -tutkimustiimissä ja VOIKO-hankkeessa asiantuntijatehtävässä.

Lähteet

• Arvola, O. 2023. Monikielisten lasten osallisuuden ja oppimisen mahdollistuminen. Luento. Monikielisyyden tukeminen varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa -syysseminaari 2023. Opetushallitus. Viitattu 27.8.2025.
• Arvola, O., Haanpää, M., Lastikka, A.-L. ja Kangas, J. 2024. ”Kaikki lähtee vuorovaikutuksesta” – Varhaiskasvatuksen ammattilaisten kieli-, kulttuuri- ja katsomuspedegoginen osaaminen. Ammattikasvatuksen aikakauskirja, 26 (4), 10-32. Viitattu 27.8.2025.
• Arvola, O., Reunamo, J., & Kyttälä, M. 2020. Kohti kieli- ja kulttuuritietoista kasvatusta. Kasvattajat lasten osallisuuden mahdollistajina varhaiskasvatuksen oppimisympäristöissä. Ammattikasvatuksen aikakauskirja, 22(1), 44–60. Viitattu 26.8.2025.
• Haarakangas, K. 2008. Parantava puhe – Dialogisuus ihmissuhteissa,
• mielenterveystyössä ja psykiatrisessa hoidossa. Magnetum.
• Lehtonen, H. 2023. Monikielisten lasten osallisuuden ja oppimisen mahdollistuminen. Luento. Monikielisyyden tukeminen varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa -syysseminaari 2023. Opetushallitus. Viitattu 27.8.2025.
• Mannström-Mäkelä, L. & Saukkola, K. 2009. Voimaannuttavan ohjaamisen käsikirja. 2. painos. Helsinki: Yliopistopaino. 
• Mönkkönen, K. 2028. Vuorovaikutus asiakastyössä. Asiakkaan kohtaaminen sosiaali- ja terveysalalla. 2. painos. Helsinki: Gaudeamus.
• Opetushallitus. 2022. VARHAISKASVATUSSUUNNITELMAN PERUSTEET 2022. Opetushallitus. Määräykset ja ohjeet 2022:2a. Viitattu 6.8.2025.
• Ruutu, S. 2020. Coachin työkalupakki. Helsinki: Alma Talent. 
• Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos. THL. 2023. Dialogisuus ammattilaisen ja perheen välillä – THL. Verkkosivu. Viitattu 6.8.2025. 
• Weiste, E. 2015. Relational work in therapeutic interaction. Helsingin yliopisto. Publications of the Department of Social Research 2015:22 Sociology. Viitattu 6.8.2025.

Tekoälyä (Microsoft Copilot) on hyödynnetty asiantuntijatyön tukena artikkelin rakenteen hahmottelussa ja lähdeaineiston täydentämisessä.