Potilaan osallisuus ja potilasturvallisuus ovat keskeisiä asioita hoitotyössä. Tavoitteena on laadukkaampi ja turvallisempi hoitotyön kulttuuri, jossa potilas kykenee toteuttamaan itsemääräämisoikeuttaan, olemaan vahvemmin osallinen sekä ottamaan entistä enemmän vastuuta omasta hoidostaan. Vuoteenvierusraportointi on yksi vuoronvaihtoraportoinnin muodoista, joissa tietoa vaihdetaan ammattilaisten kesken potilaan vuoteen vierellä, jolloin potilas itse on osallisena tapahtumassa. Oikein toteutettuna vuoteenvierusraportointi voi edistää potilasturvallisuutta ja potilaan osallisuutta.

Tausta

Vuoteenvierusraportointi on yksi vuoronvaihtoraportin muodoista. Vuoronvaihtoraportilla tarkoitetaan sitä, kun edellisen vuoron hoitajat välittävät tietoa potilaista seuraavan vuoron hoitajille vuoronvaihdon yhteydessä (Gordon & Findley 2011, 1082). Vuoteenvierusraportti eroaa muista raportoinnin muodoista siten, että se pidetään potilaan vuoteen vierellä potilaan ollessa läsnä (Athanasakis 2013, 301). Potilaan aktiivinen osallisuus kuuluu olennaisena osana vuoteenvierusraporttiin.

Potilaalla on oikeus tulla hoidetuksi yhteisymmärryksessä hänen kanssaan ja hänen itsemääräämisoikeuttaan on kunnioitettava. Potilaalla on myös oikeus kaikkeen häneen liittyvään tietoon. (Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 785/1992.) Myös potilaan osallisuus hoidossa on tärkeää, ja sen mahdollistaminen on hoitajan velvollisuus. Osallisuus syntyy muiden antamasta arvostuksesta, tasavertaisuudesta ja luottamuksesta sekä mahdollisuudesta vaikuttaa omiin asioihin (Savolainen 2017, 9).

Tämä artikkeli perustuu kuvailevan kirjallisuuskatsauksen tuloksiin (Salmivuori 2021). Kirjallisuuskatsauksessa selvitettiin miten vuoteenvierusraportille osallistuminen vaikuttaa potilaaseen ja millaiset asiat edistävät tai ehkäisevät potilaan osallistumista raportilla. Kirjallisuushaut toteutettiin keväällä 2021 kotimaisiin ja kansainvälisiin tietokantoihin. Hakujen perusteella katsauksen aineistoksi valikoitui 14 kansainvälistä vertaisarvioitua tieteellistä artikkelia. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla.

Vuoteenvierusraportoinnilla on monia vaikutuksia potilaaseen

Vuoteenvierusraportin käytöllä on potilaaseen monia vaikutuksia, sekä positiivisia (Kuvio 1) että negatiivisia (Kuvioa 2). Positiivisia vaikutuksia on kuitenkin huomattavasti enemmän kuin negatiivisia.

Hoidon laatu parani, kun hoito muuttui vuoteenvierusraportin myötä potilaskeskeisemmäksi ja hoidon koordinoiminen parani potilaan saadessa tarvitsemansa hoidon nopeammin (Gregory, Tan, Tilrico, Edwardson & Gamm 2014). Myös potilasturvallisuus kasvoi ja useassa tutkimuksessa huomattiin esimerkiksi lääkitysvirheiden ja vuoronvaihdon aikaisten potilaskaatumisien vähentyvän (Gregory ym. 2014; Hada, Coyer & Jack 2018; Sand-Jecklin & Sherman 2014; Sherman, Sand-Jecklin & Johnson 2013).

Potilaat olivat paljon tyytyväisempiä, tunsivat olonsa turvallisemmaksi sekä kokivat tulleensa paremmin kohdelluiksi ja yksilöllisemmin hoidetuiksi (Becker 2014; Bressan, Cadorin, Stevanin & Palese 2019; Ford & Heyman 2017; Gregory ym. 2014; Lupieri, Creatti & Palese 2015; McMurray, Chaboyer, Wallis, Johnson & Gehrke 2010; Sand-Jecklin & Sherman 2014; Sherman ym. 2013; Tobiano, Bucknall, Sladdin, Whitty & Chaboyer 2018). Lisäksi potilaan luottamus hoitajiin, ja sitä kautta terveydenhuoltojärjestelmään, kasvoi (Becker 2014; Bressan ym. 2019; Ford & Heyman 2017; Lupieri ym. 2015; Tobiano ym. 2018) ja he kokivat saavansa yksilöllisempää hoitoa (McMurray, ym. 2010; Tobiano ym. 2018).

Vuoteenvierusraportti antoi potilaalle mahdollisuuden olla osallinen ja aktiivinen, kun tämä sai kysyä kysymyksiä, jakaa itsekin tietoa, varmistaa tiedon oikeellisuuden sekä osallistua omaa hoitoaan koskevaan suunnitteluun ja päätöksentekoon (Becker 2014; Bressan ym. 2019; Givens, Skully & Bromley 2016; Gregory ym. 2014; Hada ym. 2018; Lupieri ym. 2015; McMurray ym. 2010; Maxson, Derby, Wrobleski & Foss 2012; Olasoji ym. 2017; Sherman ym. 2013; Tobiano ym. 2018; Whitty, Spinks, Bucknall, Tobiano & Chaboyer 2016).

Vuoteenvierusraportoinnin mahdollisia negatiivisia vaikutuksia ovat ahdistuksen lisääntyminen, informaatioähky sekä intimiteetin vaarantuminen. Vuoronvaihtoraportti saattoi lisätä potilaan huolta ja ahdistuksen tunnetta, jos tämä raportin aikana sai kuulla huonoja uutisia (Givens ym. 2016; Olasoji ym. 2017; Sherman ym. 2013). Myös omasta sairaudesta kuuleminen sekä liiallisen tiedon saaminen tai raportilla esiin tullut väärä tieto saattoivat aiheuttaa potilaassa ahdistusta (Givens ym. 2016, Lupieri ym. 2015; Sherman ym. 2013). Lisäksi jotkut potilaat kokivat väsyttävänä sen, että he joutuivat kuuntelemaan samoja asioita jatkuvana toistona jokaisen vuoronvaihdon yhteydessä (Sherman ym. 2013). Suurin haaste vuoteenvierusraportissa on kuitenkin se, että potilaan intimiteetti ja yksityisyys saattavat olla riskissä vaarantua. Jotkut potilaat olivat huolissaan siitä, että he joutuisivat puhumaan omia arkoja asioitaan niin, että raportille kuulumattomat henkilöt, kuten huonetoverit, voisivat ne kuulla (Becker 2014; Bressan ym. 2019; Gregory ym. 2014; Lupieri ym. 2015; Olasoji ym. 2017; Sherman ym. 2013).

Hoitajalla on merkittävä rooli potilaan osallisuuden edistäjänä

Potilaan osallisuuteen vuoteenvierusraportissa vaikuttaa moni asia, mutta selkeästi suurin vaikutus on hoitajan toiminnalla (Kuvio 3). Hoitaja pystyi edistämään potilaan osallisuutta antamalla tälle tukea, kohtelemalla kunnioittavasti ja luomalla kutsuvan ilmapiirin (Becker 2014; Bressan ym. 2019; Hada ym. 2018; Lupieri ym. 2015). Hyvin tärkeää oli, että hoitaja näki potilaan aktiivisena osallistujana ja pyrki osallistamaan tätä esimerkiksi suoralla pyynnöllä osallistua, tervehtimällä ja esittelemällä itsensä nimellä (Becker 2014; Gregory ym. 2014; Hada ym. 2018; McMurray ym. 2010; Tobiano ym. 2018; Whitty ym. 2016). Potilaan osallisuuden edellytyksenä oli, että hoitaja antoi tietoa selkeästi ja ymmärrettävästi (Bressan ym. 2019; McMurray ym. 2010). Potilaan osallisuuteen vaikuttaa myös se, että potilas ymmärtää, mistä vuoronvaihtoraportissa on kysymys ja minkälaista aktiivisuutta häneltä itseltään odotetaan (Becker 2014; Tobiano ym. 2018). On tärkeää, että potilas itse saa määrittää oman osallisuutensa tason ja olla halutessaan myös passiivinen (Becker 2014; Bressan ym. 2019; McMurray ym. 2010; Olasoji ym. 2017; Tobiano ym. 2018).

Toimintayksikkö kykenee vaikuttamaan potilaan osallisuuteen esimerkiksi varmistamalla, että potilaan mieltymykset raportille osallistumisesta selvitetään ja huomioidaan (Tobiano ym. 2018; Whitty ym. 2016). Osallisuutta edistää myös se, että raportti todella pidetään potilaan vuoteen vierellä säännöllisesti ja johdonmukaisesti, eikä vain toisinaan (Becker 2014; Ford & Heyman 2017; Sand-Jecklin & Sherman 2014). Myös standardoidun raporttimallin käytöllä on potilasta osallistava vaikutus, jolloin raportti pidetään aina samalla tavalla (Hada ym. 2018).

Monet tekijät myös estävät potilaan osallisuutta. Hierarkian esiintyminen, hoitajan vastahakoisuus, potilaan huomiotta jättäminen sekä epäkohtelias käytös liittyvät kaikki hoitajan toimintaan. Hoitaja saattoi olla vastahakoinen pitämään raporttia potilaan vuoteen vierellä, koska pelkäsi potilaan tuovan keskusteluun jotain aikaa vievää ja epäolennaista. Tämän vuoksi hoitaja saattoi jättää pyytämättä potilasta osallistumaan tai yksipuolisesti päättää, että raportti pidetään muualla kuin potilaan vuoteen vierellä, jolloin potilaalla ei ollut mahdollisuutta osallistua. (Tobiano ym. 2018.)

Potilaan osallisuus saattoi estyä myös, mikäli hoitajat eivät nähneet potilasta aktiivisena osallistujana, vaan potilaalle välittyi kuva hoitajasta valta-asemassa (Tobiano ym. 2018). Hoitaja pystyi myös sulkemaan potilaan keskustelun ulkopuolelle käyttämällä ammattisanastoa, mitä potilas ei ymmärtänyt (Bressan ym. 2019; Lupieri ym. 2015; Sherman ym. 2013; Tobiano ym. 2018). Hoitajat saattoivat tehdä päätökset keskenään ja jättää potilaan tarkoituksella päätöksenteon ulkopuolelle (Tobiano ym. 2018) tai jättää potilaan kokonaan huomioimatta puhumalla vain toisilleen (Lupieri ym. 2015; Tobiano ym. 2018). Potilaan osallisuutta estää myös se, mikäli hoitaja kohteli potilasta epäkohteliaasti, esimerkiksi puhumalla tämän päälle (McMurray ym. 2010; Tobiano ym. 2018).

Vuoteenvierusraportti potilaskeskeistä hoitoa edistämässä

Vuoteenvierusraporttia voidaan suositella potilaan osallisuutta ja turvallisuutta lisäävänä keinona osana potilaskeskeisempää hoitotyötä sen monien positiivisten vaikutusten vuoksi. Raportti olisi hyvä pitää säännöllisesti ja johdonmukaisesti niin, että potilas ymmärtää, mistä on kyse ja millaista osallistumista ja aktiivisuutta häneltä odotetaan. Raportti olisi hyvä järjestää yksilöllisesti, potilaan omat toiveet ja tarpeet huomioiden. On tärkeää, että potilas itse saa vaikuttaa siihen, miten aktiivisesti hän raportille osallistuu ja että hoitaja omalla käytöksellään osallistaa potilasta raportin aikana esimerkiksi esittämällä kysymyksiä potilaalle.

Hoitajalla on merkittävä rooli onnistuneen, potilaan osallisuutta edistävän vuoteenvierusraportin järjestämisessä. Tästä syystä hoitajien osaaminen ja ymmärrys potilaan osallisuudesta ja sen edistämisestä tulisi varmistaa riittävällä koulutuksella. Potilaan osallisuuden edistäminen on osa sairaanhoitajan (AMK) ydinosaamista, mutta lisäkoulutus valmistumisen jälkeen on tarpeen erilaisten osallisuutta edistävien työtapojen juurruttamiseksi. Tämä kirjallisuuskatsaus on tehty työelämän tilauksesta yksikköön, jossa raportoinnin käytänteitä haluttiin kehittää, mikä on loistava esimerkki näyttöön perustuvan toiminnan juurruttamisesta sekä ammattikorkeakoulun ja työelämän yhteistyöstä.

Lähteet:

• Athanasakis, E. 2013. Synthesizing Knowledge about Nursing Shift Handovers: Overview and Reflections from Evidence-Based Literature. International Journal of Caring Sciences 2013: Vol.6 Iss. 3, 300-313.
• Becker, C. 2014. Patient perceptions of bedside shift report: A qualitative case study. University of Phoenix: A Dissertation.
• Bressan, V., Cadorin, L., Stevanin, S. & Palese, A. 2019. Patients experiences of bedside handover: findings from a meta-synthesis. Scandinavian Journal of Caring Sciences September 2019 Vol. 33(3), 556-568.
• Ford, Y. & Heyman, A. 2017. Patients’ Perceptions of Bedside Handoff: Further Evidence to Support aCulture of Always. Journal of Nursing Care Quality Vol. 32, Iss. 1.
• Givens, S., Skully, C. & Bromley, G. 2016. Psychiatric Inpatient Bedside Handoff: Implementation of a Quality Improvement Project and Nurses’ Responses. Journal of Psychosocial Nursing & Mental Health Services Vol. 54, Iss. 7, 33-37.
• Gordon, M. & Findley, R. 2011. Educational interventions to improve handover inhealth care: a systematic review. Medical Education 2011:45, 1081–1089. doi:10.1111/j.1365- 2923.2011.04049.x
• Gregory, S., Tan, D., Tilrico, M., Edwardson, N. & Gamm, L. 2014. Bedside shift reports: what does the evidence say? The Journal of Nursing Administration Vol. 44, 541-545.
• Hada, A. Coyer, F. & Jack, L. 2018. Nursing bedside clinical handover: a pilot study testing a ward-based education intervention to improve patient outcomes. Journal of the Australian Rehabilitation Nurses’ Association (JARNA) April 2018; 21(1), 9-18.
• Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 785/1992. Viitattu 25.4.2021. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1992/19920785
• Lupieri, G., Creatti, C. & Palese, A. 2016. Cardio-thoracic surgical patients’ experience on bedside nursing handovers: Findings from a qualitative study. Intensive & Critical Care Nursing Vol. 35, 28-37.
• Maxson, P., Rochester, M., Derby, K., Wrobleski, D. & Foss, D. 2012. Bedside nurse-to-nurse handoff promotes patient safety. Medsurg nursing: official journal of the Academy of MedicalSurgical Nurses 2012 May-Jun; Vol. 21 (3), 140-144.
• McMurray, A., Chaboyer, W., Wallis, M., Johnson, J. & Gehrke, T. 2010. Perspectives of bedside nursing handover. Collegian. Australian College of Nursing Vol 18, Iss. 1, 19-26
• Olasoji, M., Plummer, V., Reed, F., Jacob, F., Shaw, L., Shanti, M. & Cross, W. 2017. Views of Mental Health Consumers about Being Involved in Nursing Handover on Acute Inpatient Units. International Journal of Mental Health Nursing Vol. 27, Iss. 2, 747-755.
• Salmivuori, J. 2021. Vuoteenvierusraportoinnilla voi edistää potilasturvallisuutta ja potilaan osallisuutta: kuvaileva kirjallisuuskatsaus. https://www.theseus.fi/handle/10024/496023
• Sand-Jecklin, K. & Sherman, J. 2014. A quantitative assessment of patient and nurse outcomes of bedside nursing report implementation. Journal of Clinical Nursing October 23 (19-20), 2854–2863.
• Savolainen, A. 2017. Hoitajien näkemyksiä potilaiden osallisuudesta hoitoonsa ja näkemyksiä kartoittavan mittarin luotettavuuden arviointi. Tampereen yliopisto: Pro Gradu -tutkielma. Viitattu 24.4.2021. http://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201705301749
• Sherman, J., Sand-Jecklin, K. & Johnson, J. 2013. Investigating Bedside Nursing Report: A Synthesis of the Literature. MedSurg Nursing September-October 2013 Vol. 22, No. 5, 308-318.
• Tobiano, G., Bucknall, T., Sladdin, I., Whitty, J. & Chaboyer, W. 2018. Patient participation in nursing bedside handover: A systematic mixed-methods review. International Journal of Nursing Studies Vol. 77, 243-258.
• Whitty, J., Spinks, J. Bucknall, T., Tobiano, G. & Charboyer, W. 2017. Patient and nurse preferences for implementation of bedside handover: Do they agree? Findings from a discrete choice experiment. Health Expectations Aug2017 20(4), 742-750.