Lapsuus on ainutkertainen ja arvokas elämänvaihe. Meidän aikuisten on tehtävä niin henkilökohtaisesti kuin ammatillisestikin parhaamme lapsuuden ja lapsen parhaan mahdollisen kehityksen turvaamiseksi. Onneksi meillä on tähän työhön koko ajan enemmän tietoa, osaamista ja mahdollisuuksia.
Kuva: Alexander Grey / Pexels
Ammattikorkeakoulujen tuottamien tutkintojen, tutkimuksen, osaamisen ja ammattien kautta edistetään lasten asemaa monin tavoin. Ammattikorkeakoulussa voi opiskella myös varhaiskasvatuksen sosionomiksi. Tässä tekstissä tarkastelemme varhaiskasvatusta moniammatillisena yhteistyönä, jolla tuetaan lapsen kokonaishyvinvointia ja sen kehitystä sekä tuomme esiin ammattikorkeakoulujen roolia tässä.
Lapsen oikeudet
Lapsen oikeuksien sopimus (LOS) on ihmisoikeussopimus, jonka ovat ratifioineet lähes kaikki maat ja se onkin eniten tunnistettu ihmisoikeussopimus. Lasten oikeuksien sopimuksen niin sanottuja pääperiaatteita ovat syrjinnän kielto, oikeus hyvään ja turvalliseen elämään, oikeus osallisuuteen ja kuulluksi tulemiseen sekä lapsen edun ensisijaisuus (Lastensuojelun Keskusliitto 2023). Näiden tulee olla jokaisen lapseen, lapsiin ja lapsuuteen liittyvän päätöksen ja toimenpiteen lähtökohtia. Lapsen edun ensisijaisuus on kirjattu myös varhaiskasvatuslakiin (540/2018).
Varhaiskasvatus on universaali peruspalvelu, kaikilla alle kouluikäisillä on siihen oikeus (Opetushallitus 2024). Vuodesta 2017 vuoteen 2021 varhaiskasvatuspalvelua on käyttänyt yli 70 % ikäryhmästä, vuonna 2022 jo paria prosenttiyksikköä alle 80 % (Tilastokeskus 2024). Koulutuksellisen tasa-arvon tukemiseksi tavoitteena onkin nostaa varhaiskasvatukseen osallistuvien lasten määrää. Investoimalla varhaiskasvatukseen vahvistamme muun muassa lapsen edun ensisijaisuutta kestävällä tavalla.
Varhaiskasvatuslaki (540/2018 § 2:7 & 7: 35) määrittää varhaiskasvatuksen henkilöstörakenteeksi moniammatillisen kasvatus-, opetus- ja hoitohenkilöstön. Se myös ohjeistaa varhaiskasvatuksen toimimaan lisäksi monialaisessa yhteistyössä muun muassa liikunnan, kulttuurin, sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten kanssa lapsen edun turvaamiseksi. Varhaiskasvatuslaki määrittää päiväkodissa työskenteleviksi varhaiskasvatuksen opettajan, varhaiskasvatuksen sosionomin ja varhaiskasvatuksen lastenhoitajan. Jos tarkastelemme näitä työtehtäviä koulutuksen kannalta, käyvät opettajat yliopistoissa kasvatustieteen koulutuksen, sosionomit ammattikorkeakouluissa sosiaalialan koulutuksen ja lastenhoitajat ammatillisella toisella asteella sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon. Laki siis tuottaa päiväkotiryhmiin koulutettuja osaajia niin kasvatus-, sosiaali- kuin terveysalaltakin. Voisiko tämän parempaa moniammatillista kokoonpanoa lasten ensivuosiin, perheiden tueksi ja lasten oikeuksien toteutumiseksi edes kuvitella?
Uusia mahdollisuuksia
Varhaiskasvatuslaki (540/2018) tuli voimaan 1.9.2018, jolloin myös edellä mainitut ammattinimikkeet tulivat käyttöön täysin uusina. Lain julkaisu ja voimaantulo herättivät monenlaisia ajatuksia. Esimerkiksi ammattikorkeakoulukentällä, mistä oli ennen voinut saada lastentarhanopettajan kelpoisuuden, muutos aiheutti huolta työvoiman riittävyydestä ja vastustusta aiemman ammatillisen kelpoisuuden rajaamisesta. Ammattikorkeakouluillakin säilyi jonkin aikaa oikeus kouluttaa varhaiskasvatuksen opettajia ja ennen kuin varhaiskasvatuksen sosionomin kelpoisuuteen tähtäävät opinnot alkoivat, olimme jo havahtuneet lainmuutoksen tuomiin mahdollisuuksiin niin lasten hyvinvoinnin kannalta kuin ammatillisesti.
Sosionomikoulutuksen tietoperusta on laaja-alainen. Siihen kuuluvat sosiaali-, yhteiskunta- ja kasvatustieteet. Tutkinnon opetussuunnitelmat ovat osaamisperustaisia. (Kansallinen koulutuksen arviointikeskus 2024a, 77.) Sosionomikoulutus tuottaa moninaista osaamista. Siihen kuuluvat muun muassa eettinen osaaminen, asiakastyön osaaminen, palvelujärjestelmäosaaminen sekä osallisuutta edistävä yhteiskuntaosaaminen. (SOAMK 2023a.) Varhaiskasvatuksen sosionomin kompetenssi syventää ja laajentaa osaamisen nimenomaan varhaiskasvatukseen (SOAMK 2023b). Varhaiskasvatuksen sosionomin tehtävä tuo aiempaa paremmin esiin sosionomin koko tutkinnon tuottaman laajan osaamisen.
Tällä hetkellä ylempi ammattikorkeakoulututkinto (YAMK) ei anna kelpoisuutta toimia varhaiskasvatusyksikön johtajana. Tämän osaamisen menettäminen varhaiskasvatuksesta ei palvele kenenkään etua. Onneksi asia on kirjattuna myös Orpon hallitusohjelmaan (Valtioneuvosto 2023, 82): tavoitteena on mahdollistaa YAMK-tutkinnon suorittaneen toimiminen varhaiskasvatuksen johtajan tehtävässä.
Yhteistä työtä
Varhaiskasvatuslaki (540/2018) ei määrittele varhaiskasvatuksen kasvatus-, opetus- ja hoitotehtävissä työskentelevien tehtävänkuvia. Lain tullessa voimaan ei varhaiskasvatuksen sosionomin tehtävänkuvaa kentällä juuri edes tunnistettu. Onneksi tilanteeseen on nyt havahduttu! Useat kunnat ovat pyytäneet omien alueidensa ammattikorkeakouluja yhteistyöhön varhaiskasvatuksen sosionomin tehtävänkuvan kehittämiseksi ja olemme siinä aktiivisesti mukana.
Varhaiskasvatuksen kasvatus-, opetus- ja hoitotehtävissä työskentelevien ammattilaisten tehtävänkuvien kehittäminen vaatii työtä myös koko varhaiskasvatuksen koulutuksen kentällä. Onneksi tätäkin työtä tehdään jo! Ja mikä parasta, sitä tehdään yhdessä. Parhaimmillaan varhaiskasvatuksen opiskelijoiden ja heitä opettavien opettajien kesken järjestetään jo opintojen aikana mahdollisuuksia vuoropuheluun ja yhdessä oppimiseen. Alueellisesti tässä on vielä vaihtelua ja kehitettävää. Yhdessä tuotamme monitieteellistä tutkimustietoa moniammatillisuuden hyödystä varhaiskasvatuksen lapsille, perheille ja henkilöstölle. Samalla kehitämme laadukasta varhaiskasvatusta.
Kansallinen koulutuksen arviointikeskus (Karvi) on tehnyt varhaiskasvatuksen laadun arviointia ja tuonut esiin, että laadukas varhaiskasvatus perustuu koulutettuun ja kelpoiseen henkilöstöön. Laatu rakentuu osin jokaisen varhaiskasvatuksen koulutuksen ja sen työtehtävän vastuulle. Karvin mukaan moniammatillisuus on suomalaisen varhaiskasvatuksen voimavara. Sen avulla taataan varhaiskasvatuksen lain asettamien tavoitteiden saavuttaminen. Tavoitteet ovat laajoja ja niiden saavuttaminen edellyttää varhaiskasvatuksen koulutuksilta varhaiskasvatuksen ammattilaisten jaetun ja erityisen osaamisen tunnistamista. (Kansallinen koulutuksen arviointikeskus 2024b, 3.)
Opetus- ja kulttuuriministeriö asetti varhaiskasvatuksen koulutusten kehittämisfoorumin (VKF), joka toimi kahdessa eri vaiheessa vuoden 2023 loppuun asti. VKF laati vuoteen 2030 ulottuvan ehdotuksen varhaiskasvatuksen koulutusten kehittämisohjelmaksi. (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2024a.) Yksi VKF:n antamista kehittämissuosituksista on koulutusten kehittäminen yhteistyössä (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2021, 167).
Suomen ammattikorkeakoulujen sosiaalialan koulutuksen verkoston (SOAMK) varhaiskasvatuksen alatyöryhmä kutsui jo vuonna 2021 varhaiskasvatuksen koulutusta tarjoavat yliopistot yhteistyöhön. Vuonna 2022 järjestettiin yhteinen varhaiskasvatuswebinaari ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen kanssa. Samana vuonna tunnistettiin halu – ja tarve – kutsua mukaan myös ammatillisen koulutuksen varhaiskasvatuksen kouluttajat. Kaikkien kolmen koulutustahon ensimmäinen yhteinen webinaari pidettiin syyskuussa 2024. Paikalla oli yli 100 varhaiskasvatuksen kouluttajaa ja työryhmässä on käynnistetty jo seuraavan webinaarin suunnittelutyö.
Varhaiskasvatuksen koulutusten väliset rakentuvat ja toimivat sillat korostavat merkittävää ja vastuullista tehtävää lapsen parhaaksi. Samalla parannamme varhaiskasvatuksen vetovoimaisuutta ja voimme vaikuttaa myös sen pitovoimaisuuteen.
Yhteisellä hiekkalaatikolla
Suomalaisella varhaiskasvatuksella on kansainvälisestikin hyvä maine. Varhaiskasvatusta määrittävät varhaiskasvatuslaki (540/2018) ja Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet (2022) edistävätkin lapsen hyvinvointia ja laaja-alaista osaamista nyt ja tulevaisuudessa. Karvin (Kansallinen koulutuksen arviointikeskus 2020, 10) arvioinnin mukaan laatutaso vaihtelee kuitenkin sisällöllisesti paljon. Tätä tulosta meidän ei kannata ohittaa, vaan selvittää ja korjata tilanne.
Epäonnistumiset eivät saa värittää liikaa varhaiskasvatuksen kokonaiskuvaa, sillä meillä on myös huikealla tavalla varhaiskasvatusta toteuttavia yksiköitä, yksilöitä ja varhaiskasvatuksessa viihtyviä lapsia ja perheitä. Haluamme kuulla lisää kaikista varhaiskasvatuksen onnistumisista! Voimme myös miettiä omaa rooliamme varhaiskasvatuksen kokonaiskuvan syntymisessä: miten sinä voisit vahvistaa myönteistä kuvaa? Samalla edistät lasten asemaa ja lapsen edun ensisijaisuutta.
Ammatillinen koulutus tuottaa osaamista, ammattikorkeakoulut tuottavat osaamista, yliopistot tuottavat osaamista. Varhaiskasvatuksessa saamme ainutlaatuisella tavalla tuoda kaikkea tätä osaamista yhteen lapsen ja lapsuuden tueksi. Jokaisen ammattilaisen ammatin, ammattitaidon ja osaamisen tunnistaminen, arvostaminen ja kehittäminen on yhteinen etumme (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2024b, 116).
Meidän aikuisten tehtävä on varmistaa, että jokainen lapsi voi toimia yhteisellä hiekkalaatikolla. Osaammehan mekin siellä työskennellä yhdessä, lapsen parhaaksi.
Kirjoittajat ovat tutustuneet SOAMK:in varhaiskasvatuksen alatyöryhmässä toimiessaan sen puheenjohtajistossa. Satu on sosiaalialan lehtori Metropolia Ammattikorkeakoulussa ja Paula Laurea-ammattikorkeakoulussa. Heidän työnkuvaansa kuuluu erityisesti varhaiskasvatuksen opetus ja kehittäminen niin opiskelijoiden kanssa kuin alueellisesti ja valtakunnallisestikin. Molemmat edistävät lasten ja perheiden asemaa laaja-alaisesti työssään.
Lähteet
