Yhteiskehittämisellä kohti toipumisorientaatiota

Teksti | Minna Pulli , Carita Saarikivi , Milla Ylitalo

Toipumisorientaatiosta on vähitellen tulossa keskeinen viitekehys mielenterveyspalveluissa Suomessa ja muissa maissa.  Se on ajattelun ja toiminnan viitekehys, jossa painottuvat voimavarat, osallisuus, toivo, merkityksellisyys ja positiivinen mielenterveys. Laurea-ammattikorkeakoulun sairaanhoitajaopiskelijat opiskelevat toipumisorientaatiota LbD-projektina täydentävissä mielenterveys- ja päihdehoitotyön opinnoissa.

Artikkelissa käsitellään Sopimuskoti ry:n ja Laurea-ammattikorkeakoulun toipumisorientaatiomallin kehittämisyhteistyötä. Kehittämistyön arvioimiseksi haastateltiin Sopimuskodin kuntoutujia toipumisorientaation toteutumisesta.

Mitä toipumisorientaatiolla tarkoitetaan?

Toipumisorientaatiomallin ajattelutavan mukaan vakavasta mielenterveysongelmasta kärsivä henkilö voi elää hyvää ja merkityksellistä elämää osallisena yhteisössään, vaikka mielenterveyshäiriön oireet eivät lakkaa olemasta. Henkilökohtaisen toipumisen aikana toimijuuden kokemus vahvistuu, omat vahvuudet ja heikkoudet hahmotetaan paremmin, omia taitoja ja piirteitä hyödynnetään paremmin ja kokemus toipumisen lähteenä olemisesta vahvistuu. (Korkeila, 2017.) Toipumisorientaatio tarkoittaa hyvää elämää mielenterveyshäiriöstä huolimatta (Brown, 2018).

Mielenterveyspalveluja koskeva viimeaikainen tutkimus on osoittanut tarvetta siirtyä entistä yhteistyökykyisempään kumppanuuteen palvelun käyttäjien kanssa sekä kehittää palveluita, jotka ovat räätälöity kunkin palvelun käyttäjän tarpeisiin ja mieltymyksiin (Larsen ym., 2018).  Korsbekin (2017) mukaan järjestelmän tulisi tukea yksilöä henkilökohtaisessa toipumisessa eikä vaatia yksilöä sopeutumaan palveluihin. Kansainvälisen näytön perusteella toipumisorientaatiomallin käyttöönotto monipuolistaa kuntoutusta, täydentää teoreettista tietoa kokemustiedolla, parantaa ammattilaisten ammattitaitoa sekä vähentää pakon käyttöä ja mielenterveyshäiriöihin liittyvää stigmaa (Meadows, ym., 2019).

Toipumisorientaation viitekehyksiä ovat muun muassa elämänlaatu (merkityksellisyys), osallisuus ja toivo (Nordling, 2018). Elämänlaatu voidaan kuvata subjektiivisen onnellisuuden, hyvän toimintakyvyn ja ulkoisten olosuhteiden kokonaisuudeksi (Saarni ja Pirkola 2010). Elämänlaatu ja terveyteen liittyvä elämänlaatu ovat subjektiivisia kokemuksia, mikä aiheuttaa sen, että kukin arvioi itse omaa elämänlaatuaan (Sintonen 2001). Osallisuutta on mahdollisuus vaikuttaa itselleen tärkeissä asioissa sekä toimia omissa arjen ympäristöissä. Sosiaaliseen osallisuuteen liittyy tunne kuulumisesta omaan yhteisöön. (Ahonen ym. 2018.) Toivo tarkoittaa sitä, että asiat voivat muuttua parempaan suuntaan (Nordling, 2018).

Muutoksen tiellä

Toipumisorientaatio on jalkautumassa myös Suomeen tärkeänä viitekehyksenä mielenterveystyössä. Toipumisorientaatiomallin käyttöönottoon vaikuttavat henkilöstön tieto ja tietoisuus aiheesta. Henkilöstö tarvitsee koulutusta ja tukea uuden mallin ja ajattelutavan käyttöönotossa. (Walsh ym., 2017.) On tärkeää keskittyä ja investoida tiedon lisäksi ammattilaisten kuntoutumista koskeviin uskomuksiin ja asenteisiin. Henkilöstöltä vaadittavia taitoja ovat toivon edistäminen, kannustaminen vastuunottoon, yhteistyöhaluisuus, vahvuuksien tunnistaminen sekä vastuullisen riskinoton edistäminen. (Walsh ym., 2017.)

Tutkimusten mukaan prosessinomaisilla henkilöstökoulutuksilla on positiivisia vaikutuksia mallin käyttöönottoon (mm. Larsen ym., 2018; Walsh ym., 2017) sekä kuntoutujien hyvinvointiin (mm. Meadows ym., 2019). Sen sijaan yhden päivän toipumisorientaatiokoulutuksilla ei ole osoitettu olevan merkittäviä vaikutuksia mallin käyttöönottoon. Käyttöönotto on kuitenkin pitkäjänteistä työtä, jonka tulisi sisältää koulutuksen lisäksi vahvan tuen johdolta, työnohjausta sekä vertaistukea. Käyttöönotto edellyttää myös muutoksia organisaatiotasolla. (Larsen ym., 2018).

LbD yhteiskehittämisen mahdollistajana

Kehittämispohjainen oppiminen, Learning by Developing (LbD), on Laurean pedagoginen toimintamalli. Kehittämispohjaisessa oppimisessa oppiminen tapahtuu aidoissa työelämän tilanteissa tutkien ja kehittäen. Toimintamallissa irrottaudutaan keinotekoisesta oppimismaailmasta reaalimaailmaan. Sen keskeisiä arvolähtökohtia on tasavertaisuus, asiakaskeskeisyys sekä sosiaalinen vastuullisuus. Opettajalta malli edellyttää syvempää pedagogista ajattelua ja opiskelijalta aktiivisuutta. LbD:n oppimiskäsitys on pragmatistinen, jossa oppiminen on väline tuottaa uutta toimintaa ja uudistaa työelämää yhteistyön ja vuorovaikutuksen avulla. (Juvonen ym., 2018; Raij 2011).

Täydentävät mielenterveyshoitotyön opinnot ovat sisältyneet Laurean sairaanhoitajakoulutuksen opetussuunnitelmaan vuodesta 2017 alkaen, jolloin käynnistettiin ensimmäinen Laurean ja Keski-Uudenmaan Sopimuskoti Ry:n yhteinen toipumisorientaatiomalliin perustuva kehittämisyhteistyö. Tavoitteena oli kehittää toipumisorientaatiomallin mukaista ryhmätoimintaa ja tukea kuntoutujien hyvinvointia malliin kuuluvien periaatteiden mukaisesti. Kehittäminen käynnistettiin ensin ohjaajien ja kuntoutujien toipumisorientaatiokoulutuksella ja sen jälkeen Laurean hoitotyön opiskelijat ovat toteuttaneet yhdessä kuntoutujien kanssa valikoitua ryhmätoimintaa, joka on tukenut toipumisorientaatioon tutustumista ja sen periaatteiden tutkimista osana kuntoutujien arkea. LbD-projektit toteutuvat Keski-Uudenmaan Sopimuskoti Ry:n SOLA-osaamiskeskuksessa, jossa Laurean opiskelijat ja opettajat sekä Sopimuskodin kuntoutujat ja ohjaajat toimivat eri projekteissa toipumisorientaatiota tutkien ja kehittäen. SOLA tarkoittaa paikkaa, jossa mielenterveyskuntoutujat yhdessä Laurean opiskelijoiden kanssa ja avulla opiskelevat arjen elämää, päivä- ja työtoimintaa, viestintää ja markkinointia sekä sosiaalisia taitoja.

Eri lukukausina toteutuneet LbD-projektit ovat mahdollistaneet jatkuvuutta toipumisorientaation edistämiselle ja pitkäjänteiselle kehittämistyölle sekä opiskelijoille aidon oppimisympäristön, jossa realistista, pienin askelin etenevää toiminnan muutosta saa olla tutkimassa, kokeilemassa ja luomassa yhdessä kuntoutujien ja ohjaajien kanssa.

Sopimuskodin kuntoutujien kuvaukset toipumisorientaation toteutumisesta

Marraskuussa 2018 opiskelijat toteuttivat toipumisorientaatiomalliin liittyvän teemahaastattelun, jossa haluttiin selvittää kuntoutujien kokemuksia toipumisorientaatiomalliin liittyvästä kolmesta teemasta. Elämänlaatu, osallisuus ja toivo valikoituivat haastattelun teemoiksi kevään 2018 kehittämisyhteistyön jatkumona. Teemahaastatteluun osallistui yhteensä 16 kuntoutujaa, ja ne toteutettiin yksilöhaastatteluina. Lupa kuntoutujien haastatteluun saatiin Sopimuskodin hallitukselta.

Haastatteluiden tarkoituksena oli kuvata 1) toipumisorientaatiomalliin perustuvaa kehittämistyön vaihetta Laurean ja Sopimuskodin välisessä yhteistyössä sekä 2) saadun aineiston pohjalta valita seuraavan kehittämiskauden kohteet toipumisorientaatiotyöskentelyn jatkojalostamiseksi.

Yleisesti kuntoutujat kuvasivat elämänlaatuaan hyväksi. Elämänlaatua kuvattiin sekä edistävien että sitä heikentävien tekijöiden kautta. Elämänlaatuun kuntoutujat liittivät myönteisinä puolina mahdollisuuden vaikuttaa itseä kiinnostaviin asioihin sekä omaan arkeen, jossa oli tärkeää löytää mielekästä tekemistä myös positiivisen mielialan edistämiseksi. Tunne omasta elämänhallinnasta ja elämän mielekkyyden kokemus omaan tekemiseen olivat yhteydessä myös toivon kokemukseen. Kuntoutujien mielestä on tärkeää vaikuttaa omaan elämänlaatuun kantamalla myös osaltaan vastuuta itsestä ja huolehtimalla terveellisistä elämäntavoista. Elämänlaatua edistivät parisuhde, työtoiminta ja itselle tärkeä harrastus; kuten lukeminen, musiikin kuuntelu ja piirtäminen. Ammattilaisten tarjoama tuki sisälsi annetun tiedon lisäksi läsnäoloa, turvaa ja kannustusta, jotka nähtiin merkityksellisinä elämänlaatuun ja omaan kuntoutumiseen liittyvinä tekijöinä. Kuntoutujien mielestä on tärkeää kysyä heidän mielipiteitä ja käydä sellaista keskustelua, jossa ylläpidetään toivoa. Yhteisöllisyys, vertaistuki ja rento ilmapiiri edistivät elämänlaadun lisäksi myös osallisuutta.

Yleisesti elämänlaatua heikensivät kiire, joustamattomuus ja vähäiset vaikuttamismahdollisuudet. Myös sairauden oireet ja väsymys vähensivät elämänlaatua ja kuntoutujat tunnistivat useita tekijöitä, jotka saattaisivat heikentää elämänlaatua, kuten alkoholin käyttö. Pienten tulojen koettiin rajaavan mahdollisuuksia vaikuttaa omaan elämänlaatuun ja osallisuuteen.

Osallisuus tarkoitti yhteistä tekemistä, jolloin päivissä on sisältöä ja samalla on mahdollista saada myös vertaistukea. Erityisesti retket nähtiin itselle hyvin tärkeinä. Osallisuutta oli tulla huomioiduksi ja sitä vahvistivat kannustus, oikeudenmukaisuus ja hyvä, huumoria sisältävä ilmapiiri, jossa halutessaan oli mahdollista saada apua ja neuvoja. Tärkeänä koettiin mahdollisuus tehdä työtä oman jaksamisen mukaan, jolloin joustavuus edisti osallisuutta. Kokemuksissa toistui myös lääkitykseen vaikuttaminen: sopiva lääkitys mahdollistaa osallistumisen. Päätöksentekoon liittyvän osallisuuden nähtiin käsittävän mm. mahdollisuuden vaikuttaa asioihin ja olla mukana esimerkiksi oman kuntoutussuunnitelman tekemisessä.

Toivoon liittyvät kokemukset sisälsivät ajatuksia paremmasta huomisesta, haaveista ja hyvän huomioimisesta. Toivo sisälsi ajatuksia jokaisen päivän tärkeydestä, jossa tulee noudatettua päiväohjelmaa ja lääkitystä. Kuntoutujat toivoivat elämän sujuvan ja toivo merkitsi myös uskoa itseen ja asioiden järjestymistä silloin, kun erityisesti kaipasi tukea tai lohdutusta. Suunnitelmallisuus ja pitkäjänteisyys edistivät osaltaan toivoa. Tärkeää oli, että ei jäänyt tunteidensa kanssa yksin. Ajatus työ- ja opiskelupaikasta, omasta asunnosta ja hyvästä taloudellisesta tilanteesta piti myös yllä toivoa ja edisti uskoa paremmasta. Positiivisen palautteen saaminen, tavoitteisiin pääsemisen tukeminen ja kuulumisten kysyminen edistivät niin ikään kuntoutujien toivon kokemusta. Toivoa vahvistivat myös erilaisuuden huomioiminen, motivaation tukeminen ja muiden selviytymisen huomaaminen. Toivon koettiin olevan motivaation lähde. Toivosta keskustelemista toivottiin kuitenkin lisää, sillä kuntoutujien mielestä oli tärkeää, että tulevaisuudesta ja omista toiveista on mahdollista käydä keskustelua.

Johtopäätökset

Laurean ja Keski-Uudenmaan Sopimuskoti ry:n välinen yhteiskehittäminen ja opiskelijoiden tekemät haastattelut ovat tuottaneet toipumisorientaatioon liittyvää arvokasta kokemustietoa, jota voidaan hyödyntää toiminnan jatkokehittämisessä. Kuntoutujat arvioivat Sopimuskodin kuntoutusympäristönä pääosin elämänlaatuaan edistävänä sekä osallisuuden ja toivon kokemuksia lisäävänä. Toipumisorientaation käyttöönotto ja vahvistuminen edellyttää kuitenkin pitkäjänteistä kehittämistyötä (Larsen ym. 2018).

Yhteiskehittämisessä opiskelijat ja kuntoutujat ovat voineet aidosti kohdata autenttisessa toimintaympäristössä, joka on mahdollistanut monipuolisten ja rikkaiden keskustelujen käymisen kuntoutujille merkityksellisistä asioista ja samaan aikaan auttanut opiskelijoita kehittämään omaa mielenterveyskuntoutukseen ja toipumisorientaatioon liittyvää osaamistaan. Toiminnan aikana on korostunut moniammatillinen yhteistyö Sopimuskodin ohjaajien kanssa, ja opiskelijat ovat päässeet aidosti tarkastelemaan hoitotyön kehittämisen lähtökohtia ja edistämään omaa projekti- ja kehittämisosaamista. Jaettu asiantuntijuus eri toimijoiden kesken on haastanut opiskelijoita omien ammatillisten valmiuksien ja työelämätaitojen lisäksi tutkimaan omaa ammatillista identiteettiä, jossa palveluiden kehittäminen yhdessä palvelunkäyttäjän kanssa on luonnollinen osa omaa työskentelyä.

 

Lähteet

Brown, M. (6. 2 2018). Long-stay detentions condemned by United Nations. Haettu
21. 2 2018 osoitteesta https://mhe-sme.org/long-stay-detentions-condemned-united-nations/.

Clossey, L.; Mehnert, K.& Silva, S. (11 2011). Using Appreciative Inquiry to Facilitate Implementation of the Recovery Model in Mental Health Agencies. Health & Social Work, 4(36), ss. 259-266. doi:DOI: 10.1093/hsw/36.4.259.

Juvonen S.; Marjanen P. & Meristö T. (Eds.). (2018). Learning by Developing 2.0 : Case Studies in Theory and Practice. Laurea Julkaisut 101, Laurea-ammattikorkeakoulu.

Korkeila, J. (2017). Toipumisorientaation paluu. Lääkärilehti, 72(49), 2865. Haettu 21. 2 2018 osoitteesta https://www.laakarilehti.fi/ajassa/paakirjoitukset-tiede/toipumisorientaation-paluu/ Korsbek, L. (2017). Recovery in Denmark: a work in progress. Journal of Recovery in Mental Health(25), ss. 25-33.

Larsen, C.; Lange, M.; Jorgensen, K.; Kistrup, K.& Petersen, L. (6 2018). Coteaching Recovery to Mental Health. Psychiatric Services(69:6), ss. 620-622. doi:http://dx.doi.org.nelli.laurea.fi/10.1176/appi.ps.201800019.

Meadows, G.; Brophy, L.; Shawyer, F.; Enticott, J.; Fossey, E.; Thornton, C.Slade, M. (8. 1. 2019). Refocus-pulsar recovery-oriented practice training in specialist mental health care: a stepped-wedge cluster randomised controlled trial. The Lancet Psychiatry. doi:https://doi.org/10.1016/S2215-0366(18)30429-2.

Raij, K. & Niinistö-Sivuranta S. (2011). (toim.) Kehittämispohjaista oppimista. LbD opas https://intra.laurea.fi/fi/opetus/koulutuksensuunnittelu/lbd/Documents/LbD_opas.pdf

Saarni, SI & Pirkola S. (2010). Psykiatristen potilaiden elämänlaatu. Duodecim 2010;126:2265–73.

Sintonen, H. (2001). The 15D instrument of health-related quality of life: Properties and applications. Ann Med 2001;33:328–336.

Slide, M.; Williams, J.; Bord, V.; Leamy, M.;& Le Boutillier, C. (2012).Recovery grows up. Journal of Mental Health(21), ss. 99-103.

Suomen sosiaalipsykiatristen yhteisöjen keskusliitto. Toipumisorientaatio – recovery-menetelmä Suomessa. Haettu 21. 2 2018 osoitteesta https://recovery.fi/

Walsh, F.;Meskell, P.;Burke, E.;& Dowling, M. (11 2017). Recovery-based Training in Mental Health: Effects on Staff Knowledge and Attitudes to Recovery. Issues in Mental Health Nursing(38), ss. 886-895. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/28745921.

Jaa sivu