3AMK -yhteistyönä järjestettiin syyskuussa 2024 kirjoitusretriitti, joka toteutettiin kahden päivän aikana Helsingissä. Kuvaan tässä artikkelissa muutamaa keskeistä oivallusta kirjoitusretriitistä.
Kuva: Brooke Cagle / Unsplash
Kirjoitusretriitti toteutettiin päiväseltään, kahden päivän aikana Helsingissä. Ensimmäisen päivän alussa oli alustamassa professorit Camilla Lindholm ja Johanna Isosävi, jotka ovat vihkiytyneet yhteisölliseen kirjoittamiseen. Englannin kielen sana social writing tarkoittaa yhteisöllistä kirjoittamista, mikä on eri asia kuin yhteiskirjoittaminen. Yhteisöllisessä kirjoittamisessa, kuten kirjoitusretriitissä tärkeää on paitsi kirjoittamisen sosiaalinen ulottuvuus, myös itse kirjoittamisesta yhdessä puhuminen. Kirjoitusretriitissä ja kirjoitusryhmässä voi kirjoittaa yksin omia tekstejään, tai yhdessä kanssakirjoittajan kanssa. Isosävi ja Lindholm ovat opiskelleet kirjoitusretriitin metodia ja toteuttaneet kirjoitusretriittejä.
Lindholm ja Isosävi toivat esiin, että kirjoittaminen liittyy urakehitykseen, etenkin kun puhutaan tutkijan urapolusta ja urasuunnittelusta. Yhä enenevissä määrin tämä on totta myös ammattikorkeakoulun puolella, jossa julkaisut voivat olla yksi etenemisen peruste myös TKI-puolella.
Lindholm ja Isosävi esittivät, että olisi hyvä tehdä viiden vuoden julkaisusuunnitelma. Tai jos viisi vuotta tuntuu liian pitkältä ajalta, edes suunnitelma siitä mihin haluaa suunnata seuraavan kahden vuoden aikana. Siinä suunnitelmassa voi miettiä, mitkä ovat omat 2–5 tavoitetta vuoden aikana. Tavoitteenasetantaa on myös hyvä seurata, ihan viikkotasolla. Tavoitetaulukkoon voi myös merkitä asioita tehdyksi, mikä on palkitsevaa, kun näkee että jotain myös valmistuu. Kirjoitustavoitteidenasetanta voi olla myös osa projektikokonaisuuden tavoitteenasetantaa. Hyvin muotoillut tavoitteet voivat toimia myös konkreettisina ja toimivina välineinä oman työn ja toiminnan suuntaamisessa projektissa. (Nikula 2023).
Alustuksessa esitettiin, että kirjoittaminen on hieman salassa tehtävää työtä ja näkymätöntäkin (Isosävi ja Lindholm 2024). Itse ajattelen että tämä on sukua ajattelemiselle. Sitäkin tehdään nykyisin hieman salaa (esim. Heltti 2024) koska se ei näytä tehokkaalta ja tuotteliaalta. Oikeastihan kirjoittaminen ja ajatteleminen pitäisi tehdä parhaalla mahdollisella työajalla, jos siis kirjoittaminen on keskeistä omassa työssä.
Yhteisöllisen kirjoittamisen metodi
Isosävin ja Lindholmin alustamassa kirjoitusretriitti metodissa kirjoitussessio on korkeintaan 90 min. Sen jälkeen tulee ulkoa asetettu tauko. Tässä kirjoitusretriitin ohjaajat ystävällisesti ja välillä hieman tiukemminkin auttoivat kutsumalla kahville, lounaalle, kävelylle, nivelten liikutteluun tai muuhun sellaiseen. Metodissa olennaista on se, että oppii mitä ehtii tehdä aika lyhyessäkin ajassa. Tämä onkin tärkeää, koska usein kirjoittamista lykkää odottamaan hetkeä, jolloin olisi paljon aikaa keskittyä. Hyvä konkreettinen esimerkki alustajilla oli se, että jos päättää että kirjoittaa vaikkapa 400 sanaa (arki)päivässä, se onkin 2000 sanaa viikossa, ja se onkin 8000 sanaa kuukaudessa. Siinä on jo aika paljon tekstiä syntynyt, vaikka aikaa tuntuisikin olevan vähän.
Isosävin ja Lindholmin alustuksen aikana tehtiin myös pieni harjoitus siitä, mitä ehtii tehdä tekstilleen 10 minuutissa. Ja monta asiaahan siinäkin yllättäen ehtii. Hyviä ideoita tuli osallistujilta: lähdeluettelon (osien siivoamista), yhden uuden lähteen etsiminen, ehdottaa kanssakirjoittamista kollegalle, kirjoittaa muutaman rivin, luonnostella tekstin rungon jne.
Oma kokemus kirjoitusretriitistä
Itse olin kirjoitusretriitissä 3AMK-kanssakirjoittajakollegan kanssa. Retriitin aikana kirjoitimme artikkelin tyhjästä alusta loppuun. Artikkelimme teema liittyi DEI-asioiden (diversity, equality/equity, inclusion eli moninaisuus, yhdenvertaisuus, inkluusio) viestintään.
Laurea on yhdessä kansainvälisten InCITIES -hankkeen partnerien kanssa julkaissut syyskuussa 2024 DEI-julkilausuman, jossa organisaatiot yhdessä sitouttavat DEI-periaatteiden edistämiseen arjessaan (InCITIES 2024). Julkilausuman jälkeen työpaketin seuraava tehtävä onkin organisaatiokohtaisesti toteuttaa muun muassa viestintäkampanja DEI-osaamisen ja tietoisuuden lisäämiseksi.
Itselleni antoisinta retriitissä oli kuulla alustus, oppia kanssakirjoittajani erilaisesta tavasta lähestyä tekstintuottamista ja hänen uusista näköaloistaan itse tekstin aihepiiriinkin, jonka parissa itse olin pyörinyt hankkeen puolesta jo pidempään. Tekstintuottamisen aikana omat asiani ja ajatukseni hankkeessa kehitettävästä asiasta saivat jälleen uusia näkökulmia.
Kehitysehdotukseni itse kirjoitusretriitistä ovat, että olisi myös koko ajan joku tila varattu hiljaiseen työskentelyyn – vaikka yhteisöllisesti työskennelläänkin. Tieteellisen artikkelin kirjoittamisen olisin kokenut hankalaksi näin hälyisässä/keskustelevassa tilassa mutta populaarin artikkelin kirjoittaminen sujui ihan mukavasti. Osa ihmisistä työskenteli tietokoneen kanssa tilassa jopa joogamatoilla makoillen, mutta itse ajattelisin että pidemmän päälle parempi ergonomia esimerkiksi kirjoituspöytämahdollisuuden muodossa olisi toimivampi.
Paikalla oli mukavaa kirjoittamiseen sitoutunutta porukkaa, vetäjillä oli hyvä tyyli ja tarjoilut olivat erinomaiset! Koin kirjoitusretriitin järjestämisen symbolisesti erittäin merkitykselliseksi: 3AMK-yhteistyössä kirjoittaminen nähdään niin tärkeänä, että sille halutaan järjestää tila ja paikka. Myös yhteisöllisen kirjoittamisen ulottuvuuden ja siitä puhumisen koin tarpeelliseksi. Kyse ei ole pelkistä suoritteista, numeerisesti mitattavista tuloksista vaan myös tavoista, joilla teemme töitä ja opimme itsekin uutta kirjoittamisesta, erilaisista tekstin tuottamisen tavoista, kirjoitustavoitteiden asetannasta ja menetelmistä.
Lopuksi
Alustajat esittivät, että on hyvä kysyä itseltään, millainen kirjoittajaidentiteetti itsellä onkaan. Tätä jäin päivien jälkeen vielä kotimatkalla miettimään. Monenlaisia pyyntöjä reagoida siihen, tähän ja tuohon tulee työarjessa yhtenään. On hyvä pohtia sitä, onko kaikkeen aina pakko reagoida – ainakaan heti. Jotta laadukasta tekstiä saisi syntymään, tulisi kirjoittaminen priorisoida aktiivisesti muiden tehtävien edelle.
Lindholm ja Isosävi ovat kirjoittaneet yhteisöllisestä kirjoittamisesta myös oppaan, josta olen aiemmin kirjoittanut kirja-arvion. Kirja-arvion voi lukea täältä: Yksinäisestä puurtamisesta yhteisölliseen kirjoittamiseen – UAS Journal . Olen aiemmin kirjoittanut pidemmästä kirjoitusretriittikokeilusta yhdessä kollegoiden kanssa, siitä voi lukea lisää täältä: Hyvinvoinnin teemavuosi: Mitä kirjoitusretriitistä jäi käteen? | Laurea Journal.
Lähteet
