Tulevaisuuden tutkimus kuuluu maailman muuttamiseen tähtäävien suunnittelutieteiden joukkoon (Niiniluoto 1985). Tulevaisuuden tutkimus on arvosidonnaista. Tehtävänä on ”sodan, riiston, nälänhädän ja kurjuuden poistaminen maailmasta”. Futurologian kantaisän Ossip Flechtheimin mukaan siihen tarvitaan Homo Humanus, uusi, inhimillinen ihminen, joka ottaa myös muut ihmiset huomioon (Flechtheim 1943).

Nämä perusajatukset sopivat hyvin yhteen sen keskustelun kanssa, jota käydään nykyajan työelämästä ja siihen kohdistuvista odotuksista. Ihmiset haluavat tehdä merkityksellistä työtä. Työpaikkaa valittaessa korostuu työnantajan vastuullisuus. Erityisesti nuoret haluavat tehdä töitä yhteisössä, jossa maailman pelastaminen tuleville sukupolville on otettu arvoissa ja toimintatavoissa huomioon. Työpaikan toimintatapojen on oltava eettisesti kestävällä perustalla. Ruotsalainen ilmastoaktivisti Greta Thunberg on monen nuoren esikuva. Gretan mukaan kukaan ei ole liian pieni tekemään suuria tekoja (Camerini 2020).

Työurat ja muuttuva maailma

Trendit ja megatrendit muokkaavat maailmaa ja työelämää tavalla, jossa varmuus vähenee ja epävarmuuden vallitessa on osattava tehdä valintoja ja päätöksiä (Dufva 2020). Kestävä kehitys ja sen eri dimensiot taloudellisen, sosiaalisen ja ekologisen kestävyyden suhteen on otettava huomioon pohdittaessa omaakin polkua tulevaisuuteen. Menestys työssä ei saa rakentua muiden oikeuksien polkemiselle tai uusiutumattomien luonnonvarojen käytölle eikä kenenkään syrjimiselle myöskään kulttuurisin perustein. Kaikessa tarvitaan ennakoivaa otetta sekä riskien hallintaa sellaistenkin yllätysten varalta, joista ei ole aikaisempaa kokemusta tai tietoa, esimerkkinä koronavirus (Taleb 2010).

Työ ja työurat ovat muuttumassa eikä ammatinvalinta enää ole valintaa erilaisten ammattinimikkeiden joukosta. Sen sijaan on kiinnitettävä huomiota osaamisiin ja taitoihin, joita tulevaisuuden työmarkkinoilla tarvitaan. Geneeriset osaamiset liitetään muiden ihmisten kanssa toimeen tulemiseen, mutta myös kokonaisuuksien hahmottamistaitoon ja kykyyn katsoa asioita toisesta näkökulmasta ja kyseenalaistaa vallitsevat käytännöt. Työurat muuttuvat myös työnantajien suhteen: vakinaisia, elämänmittaisia työpaikkoja ei ole eivätkä osaajat välttämättä sitoudu niinkään työnantajaan kuin oman osaamisensa käyttöön ja kehittämiseen (ks. myös Kasurinen et al. 2020). Jokaisen pitää huolehtia oman osaamisen käyttökelpoisuudesta myös tulevaisuudessa ja sitoutua jatkuvaan uuden oppimiseen. Jo nykyisin työmarkkinoilla tarvitaan tietoja ja taitoja eri aloilta ja alueilta. Omasta osaamisportfoliosta yksilö voi kulloiseenkin tehtävään ammentaa niin kuin taiteilija käyttää väripaletistaan eri sävyjä ja värejä tauluja maalatessaan. Samankaltaisella osaamispaletilla saadaan aikaan monta eri toimenkuvaa samallekin ihmiselle, aina tilanteen ja tarpeen mukaan.

Sosiaali- ja terveysala ja tulevaisuuden haasteet

Sotetie-hankkeessa (Sotetie 2020) Laurea on mukana rakentamassa sosiaali ja terveysalan ammattilaisten jatkuvan oppimisen tiekarttaa tulevaisuuteen. Itselläni oli tilaisuus pitää alustus hankkeen yhteisseminaarissa syyskuussa 2020 (Meristö 2020a). Pohdin tulevaisuustiedon näkökulmasta tulevia muutostekijöitä: Varma asia tulevaisuudesta on, että sote-ala ja -alan toimintaympäristö muuttuvat.  Todennäköisesti muutos tuo mukanaan alalle uusia toimijoita eri aloilta ja alueilta osaksi rakentuvaa ekosysteemiä. Jatkuva oppiminen vaatii uudistuvaa geneeristä ja substanssiosaamista, erityisesti moniammatillista yhteistyötä ja uudenlaista työntekijyysosaamista, jossa korostuvat itsensä johtamisen taidot. Epävarmuutta aiheuttaa erityisesti se, millaisissa toimintaympäristöissä työtä tulevaisuudessa tehdään ja miten toimintaympäristö vaikuttaa osaamisen kehittämismahdollisuuksiin. Sairaala- ja hoitotyöympäristöissä uudistaminen toimii, mutta tilanne voi olla toinen vähemmän strukturoidussa ympäristössä kuten sosiaalityössä tai avoterveydenhuollossa. Rakennettaessa Sotetie-polkuja tulevaisuuteen on pohdittava, kenen silmälasien läpi tilannetta ja todellisuutta katsotaan: ymmärretäänkö asiakkaita aidosti, osataanko viestiä asiakkaan kielellä ja tunnetaanko kumppanit tarpeeksi hyvin monitoimijaisessa verkostossa.

Työvälineitä skenaarioiden rakentamiseen

Oman elämän skenaarioiden rakentaminen on jatkuva prosessi, jossa visio toimii johtotähtenä, toimipa yksilö sitten sote-alalla tai jollakin muulla alalla. Visio omasta tulevaisuudesta on hyvä rakentaa kokonaisen elämän kuvana, ei vain työuran polkuna tulevaisuuteen. Itsetuntemus on tärkeä lähtökohta henkilökohtaiselle skenaariotyölle. Samalla tavalla kuin yritysskenaarioissa kysytään, kuka ja missä me olemme (Meristö 1991), yksilöskenaarioita rakennettaessa on mietittävä, kuka minä olen ja mistä oma minuus rakentuu (Pölönen 2020). On pohdittava, mitkä ovat ne perususkomukset, varmat asiat, joihin uskoo ilman epäilyä ja mitkä ovat ne ydinpätevyydet, joiden varassa haluaa rakentaa omaa tulevaisuuttaan. Tasapaino työn, opiskelun, ystävien, harrastusten ja perheen välillä antaa joustovaraa ja luo resilienssiä yksilön näkökulmasta verrattuna yksinomaan työlähtöisiin tulevaisuuden skenaarioihin. Muuttuvassa työelämässä voi tulla tilanteita, jossa jää työttömäksi eikä uutta työpaikkaa löydy heti. Tilanne voi aiheuttaa taloudellisen kriisin lisäksi identiteettikriisin, mikäli minuus ja elämän merkitys ovat rakentuneet kokonaan työn varaan.

Yksilöskenaariotyössä skenaarioiden rakentamista helpottaa skenaarioiden suodatinmallin (Meristö & Ahvenainen 2001) hyödyntäminen. Vaihtoehtoiset skenaariot voivat lähteä liikkeelle eri näkökulmista, suodatinmallin mukaan markkinat-teknologia-yhteiskunta –perspektiiveistä. Kun ajattelumallia sovelletaan yksilötasolla, markkinat voivat edustaa henkilön osaamista työelämässä ja yhteiskuntanäkökulma esimerkiksi asuinpaikkaa ja sen valintaa sekä henkilön asemaa sosioekonomisilla ja arvopohjaisilla kriteereillä mitattuna.

Sovellettaessa ajattelumallia yksilötason skenaarioihin markkinat voivat edustaa esim. henkilön osaamista ja sen kelpoisuutta työmarkkinoilla, kun taas yhteiskuntanäkökulma voi edustaa vaikka asuinpaikkaa ja sen valintaa niin maantieteellisesti kuin asuinympäristönkin kannalta, mutta myös henkilön asemoitumista yhteiskunnassa sosioekonomisten ja arvopohjaisten kriteerien suhteen. Teknologianäkökulma tuo yksilöskenaarioihin erilaisia digitalisaation ulottuvuuksia esimerkiksi suhteessa paikkaan sitomattomaan työhön, mutta myös asennoitumiseen fyysiseen ja virtuaaliseen todellisuuteen sekä kanssakäymiseen sosiaalisessa mediassa.

Skenaarioiden rakentamisen yksinkertainen työkalu on nelikenttä. Siinä vaaka- ja pystyakseleina ovat tulevaisuuden kannalta sellaiset merkittävät muutosvoimat tai avaintekijät, joilla on vaikutusta siihen, millaiseksi tulevaisuus voi eri tapauksissa muodostua. Nelikenttään merkitään kummankin ajurin osalta ne ääriarvot, jotka kyseinen tekijä voi saada (Meristö 2020b). Kun skenaarioita rakennetaan suodatinmallilla (Meristö & Ahvenainen 2001), nelikenttiä tehdään useita eri lähtökohdista. Jotta skenaario etenisi tulevaisuuteen ilman, että se pysähtyy johonkin esteeseen, on laadittavan skenaarion kehityspolun kuljettava jokaisen nelikentän eli suodattimen läpi.

Oman elämän skenaarioita

Havainnollistan esimerkillä tässä sitä, miten suodatinmallia voidaan käyttää yksilöskenaarioiden tekemiseen.  Käytän apuna kolmea nelikenttää, joista ensimmäinen kuvaa yksilön omia mieltymyksiä ja vahvuuksia, toinen tarjolla olevia tehtäviä ja kolmas elämän yhteisöllisiä ulottuvuuksia. Ajureina ensimmäisessä nelikentässä ovat työn ja tekemisen luonne (abstrakti-konkreettinen) ja työn itsenäisyys (yksin-tiimissä), toisessa tarjolla oleva työpaikka (fyysinen-mobiili) ja osaamistarpeet (koulutusvaade – työssäoppiminen) ja kolmannessa henkilölle tärkeä viiteryhmä (omat läheiset – työkaverit) ja tekemisen motiivi (toimeentulo – itsensä toteuttaminen).

Nelikentillä on mahdollista rakentaa monia vaihtoehtoisia skenaarioita. Ne auttavat tarkastelemaan omia vahvuuksia ja osaamisalueita, joita eri vaihtoehdoissa mahdollisesti tarvitaan. Ensimmäisessä skenaariossa (Kuvio 1) ”Yhteisöllinen työssä” tarvitaan kykyä tehdä fyysistä työtä ja innostumista konkreettisista aikaansaannoksista yhdessä muiden kanssa. Siinä olennaista on työstä kumpuava yhteisöllisyys, joka ulottuu laajemminkin eri elämänalueille ja työkaverit muodostavat henkilön läheisimmät ihmissuhteet. Toisessa skenaariossa puolestaan haetaan toimeentuloa, jotta voi viettää omannäköistä elämää yhdessä läheisten ja perheen kanssa. Työ ei ole koko elämä, vaikka henkilö pitääkin oman osaamisen kehittämistä tärkeänä. Skenaarion nimi ”Koulutuksella neuvotteluvoimaa” kertoo henkilön halusta itsenäiseen työhön ja joustavaan työskentelyrytmiin, jotka on helppo sopeuttaa oman elämän tarpeisiin eri tilanteissa. Kolmannessa skenaariossa ”Mobiili maailmanpelastaja” henkilö haluaa toteuttaa itseään koko maailman hyväksi, tinkimättä kuitenkaan ajasta perheen ja läheisten parissa. Työstä tulee samalla harrastus ja elämäntapa, johon muu perhekin innostuu ja osallistuu osana globaalia verkostoa, vaikka digitaalisestikin. Neljäntenä vaihtoehtona esitetään ”Sote-alan huippuosaajan skenaario”, jossa koulutus korostuu, yhteistyö on avainasemassa eikä konkreettinen työ saa olla tekijälleen vierasta.

Kussakin skenaariossa on pohdittava, miten työ ja toimeentulo yhdistyvät. Muuttuvat työmarkkinat ovat osaamisen ostajan ja osaamisen myyjän kohtaamispaikka. Oman osaamisen myymisessä on olennaista tunnistaa, kuka kulloinkin on maksava asiakas. Tulevaisuudessa työmarkkina muistuttaa globaalia työmarkkinatoria, jossa osaamisen ostajalla on mahdollisuus valita maailmanlaajuisesta osaajajoukosta tarvitsemansa. Osaamisen myyjänä yksilön on pohdittava, mikä on se vahvuus ja ylivoimatekijä, minkä vuoksi oma osaaminen tulee valituksi monipuolisen tarjonnan joukosta.

Kohti kokonaisvaltaista ihmiskäsitystä

Muutokset toimintaympäristössä haastavat ihmiskäsityksen. Digitalisoituvassa työelämässä monen työkaverina on robotti tai tekoälypohjainen järjestelmä. Samaten ihmisen arki on teknologia-avusteinen ja yhteiskunnan palvelut digitalisoituvat vähitellen kaikki. Teknologia on ihmisten tukena, ihmisen tekemän työn jatkeena sekä ihmisen arjessa assistenttina. Homo Sapiens, viisas ihminen on osa luonnon ekosysteemiä. Ihminen on taloudellinen olento ja teknologiaa hyödyntävä koneiston osa, mutta myös Homo Intelligence, ihminen, jonka olemukseen teknologia liittyy saumattomasti esim. tatuoituna tai ihon alle asetettuna siruna. Rakennettaessa henkilökohtaisia yksilöskenaarioita kannattaa muistaa, että ihminen on myös Homo Ludens, leikkivä ihminen sekä futurologian kantaisän Ossip Flechtheimin nimeämä Homo Humanus, inhimillinen ihminen (Flechtheim 1943). Yksilöskenaarioissa perususkomuksena pitäisi kaikilla olla vahva eettinen osaaminen, jonka avulla on mahdollista arvioida tukiälyn avustamia valintoja ja päätöksiä sekä säilyttää oma inhimillisyys.

Lähteet:

• Dufva, M. (2020) Megatrendeistä. Sitra.
• Flechtheim, O. (1943) Futurologie.
• Camerini, V. (2020) Gretan tarina. Into Kustannus.
• Kasurinen, H. Launikari, M. Vuorinen, R. ja Laakkonen, T. (2020). Käsikirja – CREAR digitaalinen palvelutarpeen arviointiväline. Laurean julkaisusarja.
• Meristö, T. (1991) Skenaariotyöskentely yrityksen johtamisessa. Acta Futura Fennica, Tulevaisuuden tutkimuksen seura.
• Meristö, T. (2020a) Tulevaisuusnäkökulma Sotetie-hankkeessa. Sotetie –alustus 8.9.2020.
• Meristö, T. (2020b) Skenaariotyöskentely yrittäjän tulevaisuuden suunnittelun apuna. Parainen ISBN: 978-952-94-4040-5
• Meristö, T. & Ahvenainen,M. (2001) Smart Machines and Systems 2010: Arvo- ja teknologiaskenaariot 6/1999 – 5/2001. Loppuraportti. CoFi ÅA Turku.
• Niiniluoto, I. (1985) Tulevaisuuden tutkimus – tiedettä vai taidetta?
• Pölönen, P. ( 2020) Tulevaisuuden identiteetit. Otava.
• Sotetie (2020): SOTETIE – Sote-alan ammattilaisen jatkuvan oppimisen tiekartta
• Taleb, N.N. (2010) Musta joutsen. Terra Gognita.