Yksinyrittäjien, työntekijäosakkaiden ja palkansaajien ansiotuloista on saatavilla jonkin verran tutkimustietoa, mutta vertailevaa dataa on hyvin vähän. Tutkimukset keskittyvät usein joko yksinyrittäjien tai palkansaajien tulorakenteeseen, työntekijäosakkaiden ansiotuloja on tarkasteltu äärimmäisen harvoin. Ansiotulojen ohella yrityksen omistajat saavat myös pääomatuloja, eivätkä ne ole suoraan verrattavissa palkansaajan tuloihin. Se hankaloittaa vertailun tekoa. Myös henkilöiden sosioekonomiset tekijät, kuten koulutus, ammatti ja työmarkkina-asema, vaikuttavat ansiotuloihin. Näiden tekijöiden huomioiminen tekee kattavan vertailun monimutkaiseksi ja vaatii huolellista analyysiä sekä tarkkaa tietojen keräämistä. Lisäksi yksinyrittäjien tulovaihtelu on suurta, eikä keskiarvopalkasta kannata edes puhua.

Artikkelin tarkoituksena on syventää lukijan ymmärrystä vertailun tekemiseen ja tarjota tulovertailuun liittyvää tietopääomaa uravalintojensa tueksi. Työntekijöiden osakkuusajattelu on Laurean yrittäjyyskasvatuksen painopiste ja kyseinen artikkeli on kirjoitettu palvelemaan tätä tarkoitusta.

Ansiotulovertailu työntekijäosakkaan ja palkansaajan välillä

Akavan raportti (Akava Works 1/2020) tarkastelee osakeyhtiöihin vuosina 2007–2013 rekrytoituja työntekijöitä ja vertailee työntekijäosakkaiden ansiotuloja ei-osakkaana toimivien henkilöiden ansiotuloihin. Raportti sisältää tiedot Suomen kaikista listaamattomista yhtiöistä, joissa on alle kymmenen omistajaa. Tarkastelun kohteena olevat työntekijäosakkaat omistivat yrityksestä keskimäärin 17,5 prosenttia. Kyseisen omistusosuuden perusteella voidaan päätellä kaksi asiaa: i) raportin yritykset koostuvat pääsääntöisesti perinteisistä yrityksistä ja ii) osakkuuden hankkinut henkilö on joutunut ottamaan myös taloudellisen riskin osakkuuden hankkimiseksi. Selvyyden vuoksi mainittakoon, että raportin rajaus sulkee tarkastelun ulkopuolelle kaikki joukkorahoituskampanjan kautta rahoitusta hakeneet startup-yritykset sekä laajasti työntekijöidensä omistuksessa olevat yritykset.

Vuosina 2007–2013 kyseisen kohderyhmän yrityksiin rekrytoitiin yhteensä 964 761 uutta työntekijää, joista rekrytointihetkellä osakkuuden sai 2647 eri henkilöä. Samalla tarkastelujaksolla vanhoista työntekijöistä osakkuuden hankki 2540 eri henkilöä, keskimäärin 1,2 vuoden kuluttua työsuhteen aloittamisesta. Vuosina 2007–2013 työntekijäosakkuuden hankki yhteensä 5187 eri henkilöä. Vertailun vuoksi mainittakoon, että kyseisenä ajanjaksona Suomeen perustettiin yli 200 000 uutta yritystä, joista vähintään puolet oli yksinyrittäjien perustamia. Luvuista voidaan päätellä, että osakkuuden ostaminen on monin verroin harvinaisempaa kuin oman yrityksen perustaminen. Suhdeluku on jopa hämmentävä ja viestii osakkuusajattelun aliedustuksesta.

Vuosina 2007–2013 uusien työntekijäosakkaiden keskiansiot vaihtelivat 44 215–47 911 euron välillä, kun taas ei-osakkaiden ansiotulot vaihtelivat 20 220–23 286 euron välillä. Jälkeenpäin osakkuuden ostaneiden työntekijöiden keskiansiot vaihtelivat 46 533–51 029 euron välillä, kun taas samaan verrokkiryhmään kuuluvien työntekijöiden keskiansiot olivat 26 862–30 550 euroa välillä. Korkeakoulutettujen työntekijäosakkaiden keskiansiot olivat tarkastelujakson aikana noin 60 000 euroa, kun työntekijästatuksella toimivien korkeasti koulutettujen ansiotulot vaihtelivat 34 000–39 000 euron välillä. Raportin tulokset osoittavat hyvin konkreettisesti, että työntekijäosakkuus on yhteydessä merkittävästi korkeampiin ansiotuloihin.

Pääomatulovertailu työntekijäosakkaan ja palkansaajan välillä

Akavan raportissa (Akava Works 1/2020, 27) tehtiin myös pääomatulovertailua työntekijäosakkaiden ja ei-osakkaiden välillä. Raportin kaikki työntekijäosakkaat saivat pääomatuloa keskimäärin 7690 euroa ja ei-osakkaana toimivat työntekijät keskimäärin 1004 euroa. Pääomatulovertailu on haastava, koska pääomatuloja saattaa kertyä muistakin lähteistä, eikä niitä ole kyseisessä raportissa kohdennettu oman työnantajayrityksen osinkotuloiksi.

Vertailu on haastavaa myös osinkojen osittaisen verovapauden vuoksi. Vuosina 2007–2013 pääomatulo-osinkoa oli mahdollista nostaa 9 prosenttia yhtiön matemaattisesta arvosta, josta 70 prosenttia oli verovapaata ja 30 prosenttia veronalaista pääomatuloa. 9 prosentin nettovarallisuusrajan ylittävät osingot luettiin ansiotulo-osinkojen piiriin, josta 70 prosenttia oli veronalaista ansiotuloa ja 30 prosenttia verovapaata. Osinkojen verovapaaosuus ei näy henkilökohtaisessa verotuksessa laisinkaan ja vääristää tutkimuksen tilastoja hyvinkin paljon. Verovapaa osuus heijastuu sekä pääoma- että ansiotulo-osinkoon.

Koska Akavan raportin palkkatulovertailussa ei huomioitu osinkojen verovapaata osiota laisinkaan, voidaan sen perusteella esittää muutama jatkokysymys;

1. Paljonko työntekijäosakkaat saivat verotonta pääomatulo-osinkoa, mikäli yritykset jakoivat vuotuista osinkoa 9 prosentin nettovarallisuussäännön perusteella?  
2. Kuinka isoiksi työntekijöiden ja työntekijäosakkaiden kokonaistuloerot nousevat, mikäli yritykset jakoivat vuotuista osinkoa 9 prosentin nettovarallisuussäännön perusteella.

Taulukossa 1 tehdään vertailu yllä esitettyjen kysymysten pohjalta.

	Uudet työntekijät (osakas), keskiarvo vuosina 2007–2013	Uudet työntekijät (ei osakas), keskiarvo vuosina 2007–2013	Vanhat työntekijät (osakas), keskiarvo vuosina 2007–2013	Vanhat työntekijät (ei osakas), keskiarvo vuosina 2007–2013
Ansiotulo (raportoitu)	46 063 €	21 753 €	48 781 €	28 706 €
Ansiotuloista maksettu vero *	14 740 €	4350 €	15 610 €	7176 €
Pääomatulo (raportoitu osuus)	9 486 €	931 €	5 255 €	1 249 €
Pääomatulo (raportoimaton osuus)	22 134 €	0 €	12 261 €	0 €
Pääomatulo yhteensä (verollinen ja veroton)	31 620 €	931 €	17 516 €	1 249 €
Pääomatulosta maksettava vero yhteensä**	2 846 €	279 €	1 577 €	375 €
Nettotulot yhteensä (verojen jälkeen)	60 097 €	18 055 €	49 110 €	22 404 €

Kyseinen taulukko on rakennettu sillä olettamalla, että i) jokainen yritys olisi maksanut osinkoja 9 prosentti nettovarallisuussäännön perusteella ja ii) kaikki pääomatulot koostuvat työnantajayrityksen maksamista osingoista. Kansankielellä pääomatulo-osingosta käytetään myös nimitystä ”verovapaat osingot”, joiden kokonaisverokanta kyseisinä verovuosina oli 9 prosenttia 50 000 euroon asti.

Tarkkoja tilastoja verovapaiden osinkojen jakomääristä ei ole saatavilla, mutta jotain osviittaa tarjoaa verohallinnon tilasto ei-listattujen yhtiöiden vuotuisista osingoista. Vuoden 2022 tilastojen mukaan jopa 200 000 eri henkilölle (tai kuolinpesälle) maksettiin listaamattomien yhtiöiden osinkoja. Vertailun vuoksi mainittakoon, että Knüpferin (2024, 31) tutkimuksen mukaan vuonna 2022 yhteensä 168 703 henkilöä omisti ei-listatun yhtiön osakkeita. Suhdeluvun epätarkkuus johtuu osittain siitä, että Knüpfer siivosi omassa tutkimuksessaan kaikki holding-yhtiöt pois, joiden yhteismäärä lienee 20 000–30 000 kappaletta. Tämän lisäksi Knüpferin tutkimus huomioi vain yli 50 prosenttisesti henkilöstöomisteiset yritykset. Kysein rajaus jättää tarkastelun ulkopuolelle esimerkiksi buyout-rahastojen omistamat yritykset, joiden tavanomainen omistusrakenne on 51/49, pääomistuksen ollessa buyout-rahastolla. Kyseisen suhdeluvun perusteella voidaan kuitenkin päätellä, että isossa osassa ei-listattuja yhtiöitä maksetaan vuotuisia osinkoja, vähintäänkin pääomatulo-osinkojen verran. Työntekijäosakkaiden korkeampien ansiotulojen suhteen voidaan esittää toinenkin kysymys. Liittyvätkö korkeammat ansiotulot parempaan kuukausipalkkaan vai ansiotulo-osinkoihin? Kyseisellä seikalla ei kannata spekuloida sen enempää. Tilastojen näkökulmasta voitaneen vain todeta, että ansiotulo-osinkojen osuus saattaa vääristää tilastoja entisestään.

Taulukko 1 on spekulatiivinen, mutta osoittaa työntekijän ja työntekijäosakkaan isot tuloerot. Työntekijäosakkaan nettoansiot voivat nousta jopa kolminkertaiseksi perinteiseen palkansaajaan verrattuna. Tässä yhteydessä on hyvä muistuttaa, että vuoden 2025 osalta pääomatulo-osinkojen kokonaisverokanta on laskenut 7,5 prosenttiin (alle 30 000 euron pääomatuloilla). Toisin sanoen, 75 prosenttia pääomatulo-osingoista on verovapaata ja 25 prosenttia verotetaan 30 prosentin pääomatuloveroasteikolla aina 30 000 euroon asti (jonka jälkeen pääomatulovero nousee 34 prosenttiin). Vastaavasti ansiotulo-osingon verotus on kiristynyt niin, että 8 prosentin nettovarallisuussäännön jälkeen 25 prosenttia osingoista on verovapaata ja 75 prosenttia verotetaan progressiivisen ansiotuloveroasteikon mukaisesti.

Vertailua tehtäessä on hyvä muistaa, että työntekijäosakas on ottanut taloudellisen riskin osakkeiden ostamiseksi ja osinkotuottoa voisi tarkastella myös investoinnin kannattavuuslaskennan näkökulmasta. Tulovertailussa tulee muistaa myös yrityksen strategiset päätökset liiketoiminnan kasvattamisen ja jaettujen osinkojen suhteen. Mikäli voittovarat sijoitetaan yritystoiminnan kasvattamiseen, jaettujen osinkojen sijaan, omistajien varallisuus saattaa kasvaa ja tuloerot repeävät entisestään. Kasvuyritysten kohdalla työntekijäosakkaan tilipäivä koittaa yleensä yrityksen myynnin yhteydessä, jota myös verotetaan progressiivista ansiotuloa kevyemmin. Toinen vaihtoehto on toki se, että isompi liikevaihto mahdollistaa myöhemmässä vaiheessa paremman tuloksen ja korkeammat osingot. Liiketoiminnan peruslähtökohta on kuitenkin se, että kasvu ja kannattavuus eivät yleensä kulje käsi kädessä.

Yksinyrittäjien ja palkansaajien tulovertailu

Yksinyrittäjien bruttotuloissa on isoa vaihtelua, mutta keskimääräisesti yksinyrittäjän ansiotasot ovat perinteistä palkansaajaa matalammat. Vuoden 2022 tilastojen mukaan 36 prosentilla kokopäiväisistä yksinyrittäjistä kuukausittainen bruttotulo oli alle 2000 euroa. Vain 22 prosentilla kokoaikaisista yksinyrittäjistä kuukausittainen bruttotulo oli yli 4000 euroa ja 8 prosentilla vastaajista yli 6000 euroa.

Kyseistä vertailua hankaloittaa yksinyrittäjien hyödyntämä yhtiömuoto. Tarkkoja tilastotietoja suomalaisten yksinyrittäjien hyödyntämistä yritysmuodoista ei ole saatavilla. Valtaosa yksinyrittäjistä näyttäisi kuitenkin toimivan oman toiminimiyrityksensä kautta, lähinnä kevyemmän hallinnollinnon sekä matalamman verotuksen vuoksi. Tarkkaa liikevaihtorajaa toiminimiyrityksen ja osakeyhtiön verotuksellisesta rajasta on lähes mahdotonta laskea, mutta alle 50 000 euron ansiotuloilla toiminimiyrityksen voidaan katsoa olevan verotuksellisesti järkevämpi vaihtoehto. Näin ollen yksinyrittäjän ansiotulot ovat vertailukelpoisia palkansaajan ansiotuloihin verrattuna, sillä toiminimiyrittäjän tulosta verotetaan progressiivisen ansiotuloveroasteikon mukaisesti. Maininnanarvoinen poikkeus on 5 prosentin yrittäjävähennys, joka verotuksellisesti suosii yksinyrittäjää. Toiminimiyrittäjän nettovarallisuuden ollessa korkea, voidaan osa (maksimissaan 20 prosenttia) yksinyrittäjän tuloksesta verottaa pääomatuloverotuksen alaisuudessa. Kyseinen sääntö hyödyttää korkeintaan yli 6000 euroa tienaavia yksinyrittäjiä.

Yksinyrittäjien ja palkansaajien tulovertailussa tulee muistaa myös työhön käytetty aika. Tutkimusten mukaan joka neljäs yksinyrittäjä tekee yli 50 tuntista työviikko. Töitä saattaa riittää myös viikonlopuiksi ja loma-ajat ovat yleensä perinteiseen palkansaajaan verrattuna lyhyemmät. Mikäli yksinyrittäjän ja palkansaajan välistä tulovertailua tehtäisiin työstä maksettavan tuntihinnan perusteella, erot kasvaisivat entisestään. Tästäkin huolimatta moni yksinyrittäjä on perinteiseen palkansaajaan verrattuna omaan tilanteeseensa tyytyväisempi. Jotain maagista yksinyrittäjän vapaudessa on, josta ollaan valmiita maksamaan noinkin iso hinta.

Yhteenveto

Yksinyrittäjän, palkansaajan sekä yrityksen osaomistajan tulovertailun perusteella on helppo todeta, että yrityksen osakkuus tarjoaa huomattavasti paremmat ansaintamahdollisuudet perinteiseen palkansaajaan tai yksinyrittäjänä toimimiseen verrattuna. Myös riskiprofiililtaan osakkuuden ostaminen toimivasta yrityksestä on houkutteleva vaihtoehto. Pieni investointi yleensä tarvitaan, mutta yrityksen perustajaan verrattuna riskit ovat marginaalisesti. Tätä väittämää tukee se, että tilastojen mukaan perinteisen liiketoiminnan parissa uuden yrityksen eloonjäämistodennäköisyys on noin 50 prosenttia, mutta omistajavaihdosten yhteydessä yrityksen eloonjäämistodennäköisyys nousee jopa 90 prosenttiin. Mielenkiintoisena vastakohtana toimii innovatiivisten startup-yritysten eloonjäämisprosentti, joka tutkimusten mukaan on vain 8 prosenttia (Pride, 2018).

Laajempaa palkkavertailudataa yksinyrittäjien, työntekijäosakkaiden sekä perinteisten palkansaajien välillä ei ole saatavilla, yksittäisiä malliesimerkkejä lukuun ottamatta. Yksi esimerkkiyritys on Luoto Company, jonka työntekijät omistavat 80 prosenttisesti tasaosuuksin. Luoto Companyn toimitusjohtaja Tuomas Nousiainen on julkisesti sanonut, että yrityksen työntekijäosakkaat ansaitsevat jopa kolminkertaisesti toimialan mediaanituloon verrattuna ”Omistaja saa vuosittain yrityksestä osinkoa, meidän tapauksessamme se on mahdollistanut jopa kolminkertaiset tulot toimialan mediaaniin verrattuna. Lisäksi omistajuuden arvo kasvaa liiketoiminnan kehittymisen myötä ja tarjoaa työntekijöille aidon vaikutusmahdollisuuden yrityksen asioissa”. (Sekki, 2023, 109).

Työntekijäosakkuus tuo mukanaan oikeudenmukaisemman työelämän. Yrityksen voitot jaetaan aiempaa tasaisemmin ja osaomistajan roolissa työntekijät saattavat saada aitoa päätäntävaltaa yhtiön asioihin. Suomessa yrityksen omistajuudesta on tapana ajatella hyvin vanhakantaisesti, sen ei kuvitellaan olevan vain yrityksen perustajien etuoikeus. Asian ei tarvitsisi olla näin. Esimerkiksi Yhdysvalloissa jopa 18 prosenttia kansalaisista omistaa oman työnantajayrityksensä osakkeita. Työntekijöille osaomistuksen myyminen saatetaan nähdä yhtenä rahoitusvaihtoehtona, pääomasijoitusten tai perinteisen pankkilainen sijaan. Toisille se on keino luopua yrityksestä eläköitymisensä yhteydessä.

Lähteet

• Busk, H., Ojanen, H. & Ruuskanen, O-P. 2020. Palkkatyö vai osakkuus – ekonometrinen analyysi työntekijöiden osakkuuteen vaikuttavista tekijöistä, Akava Works-raportti 1/2020, ISBN:978-952-7281-33-8.
• Knüpfer, S. 2024. Ownership of Privately Held Companies in Finland, 2006-2022, Nordic Journal of Business. https://njb.fi/wp-content/uploads/2022/01/3_4_21_Breitkopf_et_al-1.pdf.
• Pride, J. 2018. Unicorn Tears. Why startups fail and how to avoid it. John Wiley & Sons.
• Sekki. 2023. Vaurastu osaomistajana – Osakkaan rooli perinteisenä, startup- ja buyout-yrittäjänä, ISBN 978-952-14-4982-6, AlmaTalent.
• Suomen Yrittäjät 2022. Yksinyrittäjäkysely 2022. https://www.yrittajat.fi/ajankohtaista/tutkimukset/yksinyrittajakysely-2022/