Suomalaisessa yhteiskunnassa yhteisöllisyys on murroksessa. Etätyö ja etäopiskelu ovat haastaneet perinteiset kasvokkain tapahtuvat vuorovaikutustavat, ja yhtenä vastauksena tähän on noussut digitaalinen yhteisöllisyys. Vaikka teknologia onkin integroitunut osaksi arkeamme, sen potentiaalia yhteisöllisyyden ja ohjauksen tukemisessa ei aina ole hyödynnetty täysimääräisesti (Mönkkönen & Roos, 2023).
Kuvassa vasemmalta: Sosiaalialan lehtori Kaijus Varjonen ja tietojenkäsittelylehtori Lassi Virtanen. Kuvaaja: Annika Kultavirta
Laurea-ammattikorkeakoulussa on vuodesta 2022 lähtien kehitetty digitaalista ohjausta osana monialaisia hankkeita, kuten Digitikkaat, AMKosaaja ja Kivenkolosta aktiiviseen elämään. Näissä projekteissa digitaalista ohjausta on tarkasteltu sekä sosiaalialan että tietojenkäsittelyn näkökulmista. Tämä artikkeli käsittelee erityisesti sitä, miten digitaalinen yhteisöllisyys voi toimia tehokkaana tukena opiskelija- ja asiakasohjauksessa.
Digitaalisen yhteisöllisyyden rakentaminen
Artikkelissa keskitymme kahteen case-esimerkkiin: Asukastila Kivenkolo ja ammattikorkeakoulun opintoryhmät. Näiden esimerkkien avulla tarkastelemme, miten digitaalinen yhteisöllisyys voi edistää sosiaalista vuorovaikutusta ja ohjausta aikuissosiaalityössä.
Case 1: Asukastila Kivenkolo
Asukastila Kivenkolo on Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen ylläpitämä asukastila, joka tukee erityisesti alueen maahanmuuttajien kotoutumista ja edistää vuorovaikutusta maahanmuuttajien ja kantaväestön välillä. Tilan toimintaa kehitetään Euroopan sosiaalirahaston tukemassa Kivenkolosta aktiiviseen elämään -hankkeessa. Yhtenä hankkeen tavoitteena on vahvistaa Kivenkolon digitaalista yhteisöllisyyttä.
Hankkeen aikana Kivenkolossa on hyödynnetty aktiivisesti sosiaalisen median kanavia, kuten Instagramia, Facebookia, TikTokia ja Linkediniä. Sosiaalisen median kanavat ovat vuorovaikutteisuutensa ansiosta osoittautuneet hyviksi viestintävälineiksi. Kivenkolo on saanut uusia kävijöitä, vapaaehtoisia ja kieliharjoittelijoita, kun ihmiset ovat löytäneet Kivenkolon paremmin. Ihmiset ovat myös ottaneet yhteyttä Kivenkoloon sosiaalisen median kanavien avulla. Sosiaalisen median hyödyntäminen on tuottanut lisäarvoa ja hyötyä myös Kivenkolon nykyisille kävijöille. Kivenkolon kävijöitä on myös osallistettu digitaalisesti WhatsApp-ryhmien avulla. Kokemukset WhatsApp-ryhmistäkin ovat olleet rohkaisevia. Digitaalinen yhteisöllisyys on tuonut Kivenkololle uusia osallistumismahdollisuuksia ja tavoittanut uusia kävijöitä.
Case 2: Opintoryhmä
Ammattikorkeakoulussa digitaalinen yhteisöllisyys on erityisen tärkeää etäopetuksen ja verkko-opintojen lisääntyessä. Haasteena on, miten aktivoida opiskelijoita osallistumaan yhteisölliseen toimintaan, kun perinteiset kampuskahvit ja lounaskeskustelut ovat siirtyneet verkkoon. On tärkeää, että digitaaliset oppimisympäristöt eivät jää vain tiedonjakokanaviksi, vaan tukevat myös yhteisöllistä vuorovaikutusta.
Tavoitteena on kehittää verkko-oppimisympäristöjä siten, että ne tukevat opiskelijoiden välistä vuorovaikutusta. Esimerkiksi opettajien tuottamat sisällöt ja kannustavat viestit voivat toimia yhteisöllisyyden syötteinä. Opiskelijoiden osallistaminen vuorovaikutukseen, kuten kommentointiin ja keskusteluihin, vaatii aktiivista ohjausta ja esimerkin näyttämistä.
Digitaalisen yhteisöllisyyden potentiaali aikuissosiaalityössä
Digitaalisen yhteisön tavoitteena on aktivoida alueellisesti hajallaan olevia ihmisiä ja tarjota heille tukea ja osallistumismahdollisuuksia.
Voisiko Kivenkolon ja opintoryhmien digitaalisen yhteisöllisyyden kokemuksia hyödyntää laajemmin aikuissosiaalityössä? Asiakasmäärien kasvaessa ja resurssien ollessa rajalliset, digitaalinen yhteisö voisi toimia osana ohjausprosessia. Digitaalisten alustojen kautta asiakkaat voisivat saada nopeampia vastauksia kysymyksiinsä, osallistua vertaistukeen ja ehkä jopa vähentää sosiaalityöntekijöiden kuormitusta.
Kuvassa johtava sosiaalityöntekijä Hanna Murremäki, Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue. Kuvaaja: Kaijus Varjonen
“Tämä on ehdottomasti hyödyntämätön potentiaali, jota aikuissosiaalityössä voitaisiin tutkia ja kokeilla lisää. Uskon että aikuissosiaalityön asiakkaissa on valtava määrä osaamista, tietoa, käytännön viisautta ja kokemusasiantuntijuutta, jota voisi houkutella digitaalisen yhteisöllisyyden avulla voimaksi koko yhteisölle. Sitä kautta ihmiset voisivat saada apua asioihinsa muutoinkin kuin sosiaalihuollon ammattilaisten vastaanotolla”, sanoo Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen aikuissosiaalityön johtava sosiaalityöntekijä Hanna Murremäki.
Yhteenveto: Digitaalinen yhteisöllisyys ei ole ratkaisu itsessään – yhteisön digitaalinen ohjaus edellä
Teknologia ei yksin ratkaise yhteisöllisyyden haasteita. Yhteisöllisyys lähtee aina yhteisön tarpeista ja tavoitteista, ja digitaaliset välineet voivat tukea tätä prosessia. Tärkeää on toimia niissä kanavissa, joissa yhteisön jäsenet jo ovat, sen sijaan että yritetään luoda uusia, vaikeammin omaksuttavia alustoja.
Digitaalinen yhteisöllisyys ei korvaa perinteistä kasvokkain tapahtuvaa vuorovaikutusta, mutta se voi täydentää sitä ja luoda uusia osallistumismahdollisuuksia myös niille, joille fyysinen läsnäolo on haastavaa. Kysymys kuuluukin: voisiko digitaalinen yhteisö jopa pohjustaa perinteistä yhteisöllisyyttä? Ainakin digitaalinen yhteisöllisyys tarjoaa meille uudenlaisia mahdollisuuksia, jotka voivat rikastuttaa perinteistä yhteisöelämää.
Lähteet
- Mönkkönen, K. & Roos, S. 2023: Työyhteisötaidot digiajassa. Gaudeamus Oy. Tallinna
