Kaikkia yhteiskuntia ja kansantalouksia koskeva globalisaatio ja siihen liittyvä rajat ylittävä kilpailu osaamisesta ja osaajista, työnmurros ja uusi teknologia ovat muutosvoimia, jotka keskeisesti vaikuttavat korkeakoulutukseen ja jatkuvaan oppimiseen (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2022). Tänä päivänä kestävän kehityksen ja vastuullisuuden kysymykset sekä digitalisaatio ja tekoäly ovat vahvasti läsnä koulutuksessa ja TKI-toiminnassa, työmarkkinoilla, viranomaistoiminnassa ja kolmannella sektorilla eri maissa. Maailmanlaajuisia ongelmia ja kriisejä sekä niiden paikallisia ja alueellisia vaikutuksia ennakoidaan, tutkitaan ja ratkaistaan kansallisessa ja kansainvälisessä yhteistyössä. Globaalien haasteiden ratkaisemiseen tarvitaan uutta osaamista ja tietotaitoa, mutta myös osaajia, jotka ovat kansainvälisesti suuntautuneita ja joiden maailmankatsomus ja elämänpiiri ulottuvat omaa kotipihaa kauemmaksi.
Kuva: Viktor Krč / Unsplash
Ilkka Niiniluodon mukaan globaalissa maailmassa korkeakoulutuksen vaikuttavuus on laaja-alaista ja moniulotteista. Yksilö- ja yhteiskuntatasolla se tarkoittaa sivistystä, maailmankatsomusta, hyvinvointia, elämänlaatua, elintasoa, työllistymistä, osaamista ja kilpailukykyä (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2015). Korkeakoulutuksen vaikuttavuus ilmenee yleensä vasta pitkän ajan kuluessa (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2022). Tämä kaikki luonnollisesti haastaa korkeakoulujen strategista johtamista ja kasvatusajattelua. Siksi korkeakouluissa olisikin säännöllisesti ja kriittisesti tarkasteltava sitä, mihin uskomuksiin, narratiiveihin ja periaatteisiin niiden toiminta ja sen synnyttämä vaikuttavuus perustuvat. Nämä korkeakoulujen vallitsevat taustaoletukset ohjaavat opiskelijoiden ja henkilöstön identifioitumista ja arvosuuntautumista aikamme globaalissa merkityskokonaisuudessa. (Värri 2018).
Nykyisellään eri kulttuurien tunteminen, erilaisuuden tiedostaminen ja moninaisuuden johtaminen näkyvät melko rajallisesti korkeakoulujen opetustarjonnassa. Tilanne ei tietenkään saisi olla tämä, mikäli korkeakoulut aidosti haluavat kouluttaa globaaleja osaajia, jotka kykenevät luontevasti toimimaan monikulttuurisessa työelämässä, ratkaisemaan kieli- ja kulttuurirajat ylittävässä vuorovaikutuksessa ja yhteistyössä globaaleja haasteita sekä ajattelemaan asioita oman ’kuplansa’ ulkopuolella. Monikulttuurisuutta käsitteleviä opintojaksoja on suomalaisissa korkeakouluissa yleensä lähinnä vain kansainvälisissä koulutusohjelmissa sekä sosiaalialan tutkinnoissa, mutta kestävän kehityksen teema sen sijaan on opetustarjonnassa vahvemmin esillä. Tarkoituksenmukaista olisi luoda korkeakouluihin mahdollisimman monikulttuurisia oppimisympäristöjä ja vuorovaikutustilanteita, joissa eri taustoista ja eri koulutusohjelmista tulevat opiskelijat kohtaisivat toisiaan luontevasti.
Globaalikasvatuksen, kulttuurienvälisen vuorovaikutuksen ja globalisoituneen yhteiskunnan hengessä korkeakoulut voivat auttaa opiskelijoita hahmottamaan maailman moninaisuutta sekä sitä, miten omat valinnat ja ratkaisut vaikuttavat toisiin ihmisiin ja jokapäiväiseen elinympäristöömme (Vestman 2021). Eettisesti kestävä vastuullinen ajattelu ja siihen perustuva toiminta ovat avainasemassa maapallon elinkelpoisuuden turvaamisessa tuleville sukupolville. Keskinäisriippuvuuksia täynnä olevassa maailmassa korkeakoulut voivat antaa opetusta, ohjausta ja työvälineitä siihen, kuinka toimia kestävästi osana globaalia yhteisöä (Opetushallitus 2023a).
Käsityksemme maailmasta on monen tekijän summa
Korkeakouluopiskelijat ovat pääosin nuoria aikuisia, joiden näkemys maailmasta ja elämästä ei vielä ole valmis ja vakiintunut, vaan useimmiten se on vasta muotoutumassa. Tästäkin syystä korkeakouluilla on ’tuhannen taalan paikka’ herätellä ja havahduttaa opiskelijoita pohtimaan sitä, miten he maailman näkevät ja tiedostamaan, miten he siihen suhtautuvat. Korkeakoulutuksessa maailmankatsomuksellisia asioita voidaan lähestyä monen eri tieteen- ja taiteenalan näkökulmista, eikä yksinomaan filosofiasta ja etiikasta käsin. Monipuoliset opetussisällöt ja opiskelutavat ovat avuksi opiskelijoille, kun he työstävät käsityksiään maailmasta yksin ja yhdessä muiden kanssa.
Maailmankatsomus on arvoja sisältävä kokonaiskäsitys maailmasta ja ihmisistä sekä elämän tarkoituksesta. Yhteisöllisillä maailmankatsomuksilla viitataan uskontoihin, ideologioihin ja aatteisiin. Yksilötasolla puhutaan elämänkatsomuksesta, joka on jokaisen oma henkilökohtainen näkemys maailmasta. (Opetushallitus 2023b). Maailmankatsomukseen kuuluu kolme osaa. Ne ovat maailmankuva, etiikka (arvot) ja tietoteoria. Maailmankuva osoittaa, millainen todellisuus kokonaisuudessaan on. Arvot puolestaan kertovat siitä, miten asioiden tulisi olla ja millainen olisi hyvä maailma. Olennainen osa maailmankatsomusta on tieto, siis kysymys siitä, mitä tieto on, miten voimme hankkia tietoa ympäröivästä maailmasta ja millaiseen tietoon luottaa. (Reime 2005).
Tärkeää olisi onnistua välittämään opiskelijoille toiveikas näkymä tulevaisuudesta, ja että he omassa elämänkatsomuksessaan näkevät itsensä aktiivisina toimijoina muuttuvassa maailmassa. Jokainen meistä voi muuttaa maailmaa, sillä tulevaisuus syntyy tekemiemme valintojen ja päätösten seurauksena. Hautamäki (2021) toteaa, että ihmiskunta kaipaa uutta tarinaa itsestään, sillä nykyiset globaalin tai paikallistason ongelmat eivät ratkea aiemman ajattelun ja entisten toimintamallien toistamisella. Tarvitaan vilpitöntä uteliaisuutta ja rohkeutta tehdä asioita uudella tavalla sekä halua löytää vastauksia siihen, miksi me oikein elämme yhdessä maapallolla. Korkeakoulutus voi parhaimmillaan ruokkia opiskelijoiden tiedonjanoa ja intohimoa – juuri tuo ’kipinä sielussa’ voi auttaa löytämään tässä ajassa tarvittavia ratkaisuja parempaa huomista varten.
Globaali sivistys syntyy aidosta ja elävästä yhteydestä maailmaan
Ymmärrys omasta itsestä ihmisenä ja käsitys ympäröivästä maailmasta syntyy pitkälti yleissivistyksestä sekä siitä, että seuraamme sitä, mitä kaikkea ajassa meillä ja muualla tapahtuu. Mikäli yleissivistyksessä on laajoja aukkoja ja mikäli kiinnostuksemme ajankohtaisiin asioihin on vähäistä tai kovin ohutta, on kykymme ymmärtää, analysoida ja tulkita maailman tapahtumia usein kovin rajallinen. Silloin helposti unohdumme omaan pieneen kuplaamme ja jäämme tiedollisesti sivuun asioista ja ilmiöistä, jotka maailman mittakaavassa kuitenkin vaikuttavat meihin suoraan tai epäsuoraan.
Globaali sivistys tähtää oikeudenmukaisuuteen, ja se perustuu ajatukseen siitä, että (länsimainen) ihminen tunnistaa ja tunnustaa oman asemansa ja sen mukanaan tuomat etuoikeudet. Koska medialla on paljon vaikutusvaltaa meihin ja ajatteluumme, on hyvä pohtia, millaista globaalia sivistystä tämän päivän journalismi ja sosiaalinen media edustavat sekä miten ne sitä edistävät. Antavatko ne meille yksilöinä ja yhteiskuntina riittäviä välineitä kestävämmän tulevaisuuden kuvitteluun ja toimeenpanoon? Auttavatko ne meitä hahmottamaan omaa paikkaamme maailmassa? Medialukutaito nousee tässä yhteydessä suureen arvoon. (Merilampi 2015).
Käsitys siitä, keitä olemme, elää ja muuntuu sen mukaan, miten toimimme maailmassa ja millaisena näemme itsemme osana sitä. Yksilön identiteetti muovaantuu jatkuvassa vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa. Identiteetti on rekonstruktio ja heijastelee yksilön elämän arvoja, tarkoitusta ja päämääriä. Identiteetti ei ole vakio ja jotain pysyvää, vaan se on luonteeltaan alati muuntuvaa ja dynaamista. Nykyinen kiihkeätempoinen elämäntyyli ja globaalit trendit tekevät siitä häilyvän ja liukuvan. Elämänkokemus, eri lähteistä tuleva tieto sekä toisten ihmisten kanssa jaettu ymmärrys vaikuttavat siihen, mihin ja keihin identifioidumme sekä mihin asioihin ja sosiaalisiin ryhmiin Suomessa ja/tai maailmalla samastumme. (Bauman 2004; 2007).
Globalisaatio edellyttää jatkuvaa oppimista
Globalisaatioon sopeutuminen ja siinä menestyminen peräänkuuluttaa ihmisiltä ja kokonaisilta yhteiskunnilta vahvaa resilienssiä, tulevaisuuden ennakointia ja aktiivista toimijuutta (Bauman 2007). Globaalissa maailmassa yhteistyö perustuu kansakuntien ja kansalaisten keskinäisriippuvuudelle sekä erilaisten näkökulmien, elämäntapojen, todellisuuksien ja inhimillisen elämän moninaisuuden kunnioittamiselle. Tässä ajassa tarvitaan aktiivisia globaalisti ajattelevia ja toimivia osaajia, joilla on pyyteetöntä tahtoa ja laajapohjaista asiantuntemusta maailman muuttamiseksi. Pelkkä sivusta seuraaminen tai paikoilleen jääminen ei enää ole todellinen vaihtoehto. Se, mitä korkeakoulut voivat antaa opiskelijoille globaalia maailmaa varten, on oppimaan oppimisen taito, monialainen sivistys, luova ajattelu, vuorovaikutustaidot, uusille ilmiöille avoin ja vastaanottavainen mieli sekä valmiudet hyödyntää tutkimustietoa maailmanlaajuisten ongelmien ratkaisemiseksi.
Kirjoittajatiedot:
FT, KTM Mika Launikari toimii erityisasiantuntijana Laurea-ammattikorkeakoulussa ja vastaa eurooppalaisesta korkeakouluyhteistyöstä sekä opinto- ja uraohjauksen asioista. Hän on tehnyt pitkän työuran osaamisen kehittämisen, uraohjauksen ja ulkomailla hankitun osaamisen kysymyksissä Suomen valtionhallinnossa ja EU-instituutioiden palveluksessa. Väitöskirjassaan hän tutki EU:n palveluksessa olevien työntekijöiden käsityksiä eurooppalaisesta identiteetistä globalisaation kontekstissa.
Lähteet:
