Kirkkaana kukkivat kirsikkapuut, turistitungoksesta notkuva Kaarlensilta, kuohuva olut ja kaahaavat Škodat – niistä oli rakennettu mielikuvissani vuoden 2025 huhtikuu.

Laurea-ammattikorkeakoulu lanseerasi kuluvana lukuvuonna mahdollisuuden tehdä maksimissaan kuukauden mittaisen jakson etätöitä ulkomailla. Koska elämäntilanteeni on jo ruuhkavuosista vapaata ja huoltajuusvastuuta pitää kantaa enää pienestä havannankoirasta, oli päätös lyhyestä irtiotosta helppo tehdä. Kohteekseni valikoitui – osittain myös ihmissuhdesyistä – automatkan päässä oleva Tšekin tasavalta, jossa odottivat pääkaupunki Praha ja maan itäisessä osassa sijaitseva Olomouc. Kyseinen osa Eurooppaa on tuntunut läheiseltä jo ajoista, jolloin silloinen Tšekkoslovakia pystyi ainoana laittamaan jääkiekossa kampoihin Neuvostoliiton punakoneelle. Kukapa ei sinnikkäisiin altavastaajiin ihastuisi.

Työnkuvani koko Laurean erityisopettajana on kaikessa sirpaleisuudessaan silti johdonmukaista. Koska kampusten välillä liikkuminen on aikaa vievää, opiskelijoiden ohjaaminen on ollut Suomen rajojen sisälläkin vaivattominta etänä. Tästäkin näkökulmasta etätyöjakso ulkomailla toi ainoastaan muutoksen maisemiin, ei niinkään työtehtäviini. Lisäksi vaihtelun tunnettu vaikutus virkistymiseen oli tiedossa ja myös siksi maisemanvaihdos houkutti.

Matkailu avartaa

Keskisessä Euroopassa kaikki maat ovat automatkan päässä toisistaan, ja Tšekin tasavalta on siitä hyvä esimerkki. Maan sijainti on erinomainen ja jos saat siellä aamulla idean piipahtaa Italiassa, olet jo iltapäivällä perillä. Harvoin tulee ajatelleeksi, että myös Suomesta pääsee autolla kohtuullisen nopeasti varsin kauas.

Oma matkani Hyvinkäältä Olomoucin kautta Prahaan alkoi lauantaina klo 8 ja perillä Olomoucissa olin sunnuntaina klo 17. Välissä oli yöpyminen Liettuan Kaunasissa ja takana reissun ikävin osuus, eli Via Baltica eloisine ratinkääntäjineen. Liettuasta matka kohteeseen oli yhtä laskettelua, eikä vähiten Puolan erinomaisten moottoriteiden takia.

Liikenne oli asia, joka etätyöjaksolla arvelutti etukäteen, eivätkä odotukset tämän suhteen Tšekeissä pettäneet. Sikäläisestä ajotyylistä saisin aikaan toisen blogitekstin, mutta ennen kaikkea olen iloinen, että oma Volkkarini säilyi yhtenä kappaleena myös kotimatkasta.

Käytännön muistilista lähtijälle

Jos joku lukija pohtii etätyöjaksoa ulkomailla, ainakaan byrokratian takia sitä ei kannata lykätä. Laureassa luvat hoituivat esihenkilön siunauksella ja yhdellä lomakkeella. EU-maissa liikkuminen maasta toiseen on yhtä helppoa kuin Hyvinkäältä Riihimäelle. Ainoa ennakkoon huomioitava asia oli koirani Alma, joka tarvitsi ennen kotimatkaa erityisiä matolääkkeitä ja merkintöjä lemmikkipassiinsa.

Asunnon löytäminen on varausportaaleiden avulla helppoa ja monenlaiseen budjettiin taipuvaa. Oma autoni toimii puoliksi sähköllä ja onneksi vain puoliksi. Tankkauspaikan löytäminen tällä matkalla oli paljon helpompaa kuin sähköisen latausaseman bongaus. Polttoaine on toki keskimäärin halvempaa kuin Suomessa ja Tšekeissä 95E-bensiinin hinta oli suunnilleen 1,30 euroa litralta.

Noin 1200 euron kuukausisijoituksella sain siis auton polttoaineet ja asumisratkaisuja, joista puuttui joskus haarukoita, kahvinkeittimiä tai tiskiharjoja. Pieniä juttuja, joihin vähänkin matkailleena tottuu.

Etätyökevään summaus

Mitä kuukausi vieraassa ympäristössä opetti? Koska Tšekki on tuttu maa entuudestaan, arki etenkin Olomoucissa oli tuttua, mutta silti osittain vierasta. Koirista pidetään joka paikassa ja ulkomaalaisena tunsin oloni joskus jopa eksoottiseksi.
Englannin kielen osaaminen ole Prahan ulkopuolella mitenkään tavallista. Olen kateellinen maan kahvila- ja ravintolakulttuurista, jolla on ilmeisen suuri työllistävä vaikutus. Suomalaiseen hintatasoon tottuneelle oli vaikea ymmärtää, miten maistuvan lounaan ruokajuomineen saa pöytään kannettuna alle 10 eurolla. Praha on turistimassojensa kanssa erilainen paikka, ja mielestäni maan parhaat puolet löytyvät pääkaupungin ulkopuolelta.

Koska työni on siellä, mistä löytyy internet-yhteys, työnkuvaani vaihdos ei tuonut sinällään mitään uutta. Oma muutokseni tapahtuikin pääni sisällä, kuinka pieni maisemanvaihdos voi vaikuttaa niin positiivisesti työssä viihtymiseen (missä ei tähänkään asti ollut valittamista). Jo pelkät ruokakaupassa käynnit tai paikallisten tv-kanavien katselun voi ottaa suurena seikkailuna.

Suosittelenko kokeilemaan vastaavaa: ehdottomasti. Haluaisinko tehdä saman uudelleen? Vastaan siihen, kuten tšekit olutkuppiloissaan: Dalši, prosim – seuraava kierros, kiitos!

(Jos haluat tietää lisää kokemuksistani, voit lukea etätyö-matkapäiväkirjaani osoitteesta www.linkedin.com/in/markokallionpaa/)