Ikääntyneen ja erityisesti dementiaa sairastavan ikääntyneen kipu on hoidon osa-alue, joka haastaa hoitohenkilökuntaa. Hyvällä kivun hoidolla voidaan lisätä elämänlaatua ikääntyneen viimeisiin vuosiin. Kivun lääkkeetön hoito on tärkeä osa lääkehoidon rinnalla ja sen vaikuttavuudesta on olemassa myös tutkimusnäyttöä.

Kuva: Matthias Zomer / Pexels

Ikääntyneen kipuun vaikuttavat monet tekijät

Kivun ilmaantuvuus lisääntyy iän myötä. Kipua esiintyy 50–54-vuotiailla noin 20 %:lla, kun vastaavasti 70–74-vuotiailla vastaava luku on 30 %. (Kalso 2018.) Pitkäaikaishoidossa 80 % potilaista kärsii kivuista (Damsgård ym. 2018) ja palvelutaloissa asuvat ikääntyneet kärsivät kivuista laitoshoidossa olevia enemmän (Finne-Soveri ym. 2018). Kipujen lisääntymisen taustalla on monia syitä (Damsgård ym. 2018; Kalso 2018). Ikääntyminen itsessään muuttaa kivun kokemusta ja tutkimusten mukaan ikääntyneiden kivuntunto on heikompi kuin nuorilla. Tästä syystä monet nuorilla kivuliaat tilat kuten umpilisäkkeen tulehdus, mahahaava, sydäninfarkti tai keuhkokuume voivat olla ikääntyneillä kivuttomia. Toisaalta kivunhillintäjärjestelmän rapautuminen vaikuttaa kipukokemuksen voimistumiseen. Iäkkäiden keskushermosto on myös alttiimpi vaikeiden neuropaattisten kiputilojen kehittymiselle, ja he sietävät nuorempia huonommin painekipua. (Kalso 2018.)

Fyysisten ikääntymismuutosten lisäksi iäkkään kivun kokemukseen vaikuttavat pitkän iän tuoma kokemus kivuista ja sen merkityksestä muokkaavat kivun kokonaisvaltaista kokemusta. Tästä esimerkkinä voidaan mainita, että leikkauksen jälkeen ikääntyneet potilaat hyväksyvät nuoria enemmän kipua, koska katsovat sen liittyvän normaalina ilmiönä leikkauksen jälkeiseen tilanteeseen. Kivun ja kärsimyksen hiljainen hyväksyminen saattaa liittyä myös eri aikakausien näkemyseroihin. (Kalso 2018.)

Ikääntymisen lisäksi dementia sairautena vaikuttaa paitsi kivun kokemiseen myös siihen, miten ikääntynyt ymmärtää kivun tai osaa viestiä siitä (Halmetoja 2021; Damsgård ym. 2018; Kalso 2018). Esimerkiksi Alzheimeria sairastavilla  kivun sietokyky lisääntyy. Toisaalta taas vaskulaariseen dementiaan voi liittyä kivun aiheuttaman kärsimyksen lisääntymistä, johtuen erilaisista aivomuutoksista.  Kaikkia muistisairauksia yhdistää kuitenkin saman kaltaiset kivun hoidon haasteet: muutokset aivoissa vaikuttavat kivun kokemukseen, kivun ymmärtäminen sekä ilmaisu muuttuu ja sairastuneen osallistuminen omaan kivun hoitoonsa vaikeutuu. (Kalso 2018; Mimi Mun ym. 2012.)

Tutkimusten mukaan dementia ja pitkäaikaishoito lisäävät riskiä ikääntyneen riittämättömälle kivunhoidolle. Ikääntyneen heikentynyt kyky ilmaista itseään ja tunnistaa kipuaan aiheuttaa haasteita hoitohenkilökunnalle. Lisäksi tutkimusten mukaan pitkäaikaishoidon hoitohenkilökunta suhtautuu ikääntyneen kivun arviointiin ja hoitoon negatiivisesti ja lisäksi heidän kivun arvioinnin sekä hoidon osaamisessaan on puutteita. Näin ollen hoitohenkilökunnan kivun hoidon osaaminen on tärkeässä roolissa ikääntyneiden kivun tunnistamisessa, arvioinnissa sekä hoidossa pitkäaikaishoidon ympäristöissä. (Damsgård ym. 2018; Mimi Mun ym. 2012).

Kipu vaikuttaa kokonaisvaltaisesti elämään

Pitkäaikainen kipu vaikuttaa ikääntyneen elämään monella tapaa (kuvio 1). Ikääntymismuutokset lisäävät kivun ilmaantumisen todennäköisyyttä (Damsgård ym. 2018; Kalso 2018.) Dementia puolestaan vaikeuttaa kivun arviointia, tunnistamista sekä hoitoa (Halmetoja 2021; Damsgård ym. 2018; Kalso 2018). Huonosti hoidettu kipu vaikuttaa alentavasti ikääntyneen toimintakykyyn ja selviytymiseen päivittäisistä toiminnoista. Kipu vaikuttaa kokonaisvaltaisesti ikääntyneen elämään, muun muassa vähentämällä fyysistä ja sosiaalista aktiivisuutta sekä huonontamalla unta. (Kalso 2018.) Näiden vaikutusten seurauksena ikääntyneen elämänlaatu ja toimintakyky heikkenevät (Damsgård ym. 2018). Tämä puolestaan lisää riskiä mielialan laskuun ja yksinäisyyden kokemuksiin, jotka voivat näyttäytyä kipuina. (Mimi Mun ym. 2012.) Kipu voi pahimmillaan myös olla akuutin sekavuustilan syy (Halmetoja 2021). Ikääntyneen huonosti hoidettu kipu onkin yksi ikääntyneen terveyspalveluiden käyttöä ja tarvetta lisäävä tekijä. (Kalso 2018).

Kuvio 1: Kipu vaikuttaa kokonaisvaltaisesti ikääntyneen elämään (Kuvio: Sanna Soini)

Dementiaa sairastavan kivun arviointi

Ikääntyneen kivunarviointi vaatii tuekseen ymmärrystä kivun syntymekanismeista, mutta myös kivun erilaisesta ilmenemisestä dementiaa sairastavilla pitkäaikaishoidon asiakkailla. Ikääntyneillä krooninen kipu saattaa ilmetä muun muassa kiinnostuksen ja keskittymiskyvyn puutteena, unihäiriöinä, psykomotorisena taantumana, kiihtyneisyytenä, ruokahalun puutteena ja ennen kaikkea masentuneisuutena (Kalso 2018; Mimi Mun ym. 2012.)

Kivun arvioinnin lähtökohtana tulisi aina kun mahdollista olla iäkkään oma arvio kivun paikantumisesta, laadusta ja voimakkuudesta. Lisäksi aina tulisi arvioida myös kivun hoidon onnistumista. Aina tämä ei kuitenkaan ole mahdollista, jolloin kivun arviointi jää hoitohenkilökunnan tehtäväksi. Tällöin kipua arvioidaan ikääntyneen käyttäytymisen muutosten perusteella. (Kalso 2018.) Dementoituneen asiakkaan kivun arviointiin sekä hoidon vaikuttavuuden arviointiin on kehitetty mittareita, esim. PAINAD (Pain assessment in advanced dementia). PAINAD-mittaria käytettäessä arvioidaan asiakasta 5 minuutin ajan. Arvioinnin kohteena ovat hengitys, negatiivinen ääntely, kasvojen ilmeet, kehonkieli ja lohduttamisen tarve tai vaikutukset.  Havaintoja pisteytetään seuraavasti: 0 = normaali, 1 = lievästi poikkeava, 2 = selvästi poikkeava (taulukko 1).  Näiden viiden havaintokategorian kipupisteet lasketaan yhteen, jolloin kivulle saadaan yksi numeroarvo välillä 0–10. (Kalso 2018.)

Taulukko 1: PAINAD-mittari (Kalso 2018 [Warden ym. 2003])

Ikääntyneen kivunhoidon kulmakivet ja lääkkeetön hoito

Dementiaa sairastavien ikääntyneiden kivun lääkehoito on haasteellista johtuen elintoimintojen heikentymisestä. Myös muut sairaudet ja turvallisten sekä tehokkaiden lääkkeiden puuttuminen vaikeuttavat kivun hoitoa. Ikääntyneen kipulääkityksen perustana on lääkityksen varovainen aloitus, lääkkeen hyödyn sekä haittojen tarkka havainnointi sekä polyfarmasian välttäminen. Suun kautta annostelua tulisi suosia ja tulehduskipulääkkeiden pitkäaikaista käyttöä välttää ikääntyvillä. Moni saattaa myös hyötyä kahden lääkkeen yhdistämisestä ennemmin kuin yhden lääkkeen annostuksen nostamisesta. Opioidien käyttö tulisi aina harkita tarkkaan ja opioidilääkityksen rinnalle aloittaa ummetusta ehkäisevä lääkitys., koska opioidilääkitys vaikuttaa suoliston normaalia toimintaa lamaavasti. (Kipu: Käypä hoito –suositus 2017. ) Lääkkeettömiä kivun hallintakeinoja tulee hyödyntää aina mahdollisuuksien mukaan. (Kalso 2018; Kipu: Käypä hoito –suositus 2017.)

Ikääntyneen lääkkeetöntä kivunhoitoa suunniteltaessa on tärkeää muistaa, että kivun taustalla voi olla moninaisia yksilöllisiä syitä. Kipua voivat aiheuttaa fyysiset syyt, kuten nivelrikko tai perussairauksista johtuvat syyt. Lisäksi on hyvä huomioida mahdolliset psyykkiset syyt, kuten ahdistuneisuus tai mielialan lasku. Toisinaan kivun taustalla voivat olla myös sosiaaliset syyt, kuten yksinäisyys ja mielekkään tekemisen puute. Kohdentamalla hoito kivun syyn mukaan saadaan parempia hoitotuloksia. Lisäksi on tärkeää asettaa ikääntyneen kivunhoidon tavoitteet järkevästi. Ikääntyneiden kohdalla täydellinen kivuttomuus on usein epärealista ja sen vuoksi tavoitteet pitäisi linkittää elämänlaadun vaalimiseen sekä ylläpitämiseen. (Kalso 2018.)

Ikääntyneiden lääkkeetöntä kivun hoitoa sekä sen vaikuttavuutta on tutkittu melko paljon, mutta tulokset ovat paikoin ristiriitaisia ja todellisen vaikuttavuuden osoittaminen on haasteellista. Lääkkeettömissä kivun hoidon menetelmissä on myös paljon sellaisia keinoja, jotka eivät sovellu kaikille ikääntyneille tai ovat haasteellisia toteuttaa erityisesti muistisairailla. Alla olevaan kuvioon 2 on koottu erilaisia lääkkeettömiä kivunhallinnan keinoja, joista on saatu näyttöä ikääntyneillä.       

Kuvio 2: Ikääntyneen lääkkeettömän kivunhoidon keinoja (Kuva Sanna Soini. Lähteet: Mimi Mun ym. 2012; Rastogi & Meek 2013; Finne-Soveri 2015; Zis ym. 2017; Damsgård ym. 2018; Halmetoja 2021; Liao ym. 2021)

Iäkkäillä varsinkin pitkäaikaisen kivun hoidossa lääkkeettömillä hoitokeinoilla saadaan yleensä parempi vaikutus kuin kipulääkkeillä. Taulukossa 2 on esitetty lääkkeettömien kivunhoidon menetelmien vaikuttavuutta eri kiputyypeissä verrattuna kipulääkkeisiin. Erityisesti hermovauriosta johtuvan kivun tai taustaltaan epäselvän kivun hoidossa lääkkeettömillä hoitokeinoilla saadaan kipulääkitystä parempi vaste kivun hoidossa. (Halmetoja 2021.)

Taulukko 2: Ikääntyneen pitkäaikaisen kivun hoidon vaikuttavuus (Halmetoja 2021)

Lopuksi

Ikääntyneiden kivun tunnistaminen, hoito sekä hoidon vaikuttavuuden arviointi on haastavaa varsinkin silloin kun kyseessä on muistisairautta sairastava asiakas, jonka kommunikointi on heikentynyt. Ikääntyneiden kivun taustalla voi olla monia syitä ja kivun syyn selvittäminen vaatii ammattilaiselta osaamista, perehtymistä sekä kivun taustojen ymmärtämistä. Oikeanlaisella kivun hoidolla voidaan kuitenkin merkittävästi parantaa ikääntyneen elämänlaatua sekä ylläpitää toimintakykyä. Hoitohenkilökunnan osaaminen nousee tässä kohdassa tärkeään rooliin. Tulevaisuuden haasteena onkin lisätä hoitohenkilökunnan osaamista sekä kykyä tunnistaa ikääntyneen kipua sekä hoitaa sitä aktiivisesti yhdistäen lääkkeelliset sekä lääkkeettömät hoidon keinot.

Artikkelin rahoittaja

Artikkeli on kirjoitettu osana Lempeä hoiva  – Hyvinvointia hoivakotien  henkilökunnalle  ja asukkaille  -hanketta  (2023–2025),  jota  rahoittaa  Uudenmaan liiton Alueiden kestävän kasvun ja elinvoiman määräraha (AKKE), Laurea-ammattikorkeakoulu, Metropolia ammattikorkeakoulu ja Haaga-Helia ammattikorkeakoulu.

Lähteet

• Damsgård E, Solgård H, Johannessen K, Wennevold K, Kvardtain V, Petterssen V & Garcia B. Understanding Pain and PainManagement in ElderlyNursing Home Patients Applying an Interprofessional Learning Activity inHealth Care Students: A Norwegian Pilot Study. Pain Management Nursing 2018: 19(5), 516-524.
• Finne-Soveri H, Jakovljevic D, Mäkelä M, Heikkilä R, Andreasen P, Kylänen M, Leppäaho S & Hammar T. Vaikeasti muistisairaan vanhuksen kivun hallinta toteutuu palvelutalossa huonommin kuin laitoksessa.  Lääkärilehti 2018: 18(73), 1137 – 1142.
• Finne-Soveri H. Vanhuksen pitkäaikaisen kivun hoito on räätälin ja salapoliisin sarkaa. Lääketietoa Fimeasta 2015: 4, 32-35. Viitattu 3.1.2025. 
• Halmetoja A.  Iäkkään kivunhoito. Verkkokurssi. Duodecim Oppiportti 2021.
• Kalso E. Iäkkäiden kipu. Teoksessa: Kalso E, Haanpää M, Konttinen V & Vainio A 2018. Kipu. Kustannus Oy Duodecim.
• Kipu. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Anestesiologiyhdistyksen ja Suomen Yleislääketieteen yhdistyksen asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2017. Viitattu 3.1.2025. www.kaypahoito.fi
• Liao Y-J, Parajuli j, Jao Y-L, Kitko L & Berish D. Non-pharmacological interventions for pain in people with dementia: A systematic review. International Journal of Nursing Studies 2021: 124, 104082.
• Mimi Mun T, Sinfia Kuan S & Suki S.K. The effectiveness of an integrated pain management program for older persons and staff in nursing homes. Archives of Gerontology and Geriatrics 2012: 54, 203-212.
• Rastogi R & Meek P. Management of chronic pain in elderly, frail patients: finding a suitable, personalized method of control. Clinical Interventions in Aging 2013: 8, 37–46.
• Zis P, Daskalaki A, Bountouni I, Sygioti P, Varrassi G & Baladini A. Depression and chronic pain in the elderly: links and management challenges. Clinical Interventions in Aging 2017: 12, 710-719.