Terveellisen elämäntavan omaksuminen ja ylläpitäminen on nuorten hyvinvoinnin kannalta tärkeää ja ehkäisee terveysongelmia. Erityistä tukea tarvitsevien nuorten riski erilaisiin terveysongelmiin on kuitenkin kasvanut. Suurentunut riski liittyy muun muassa nuorten epäterveellisiin ruokailutottumuksiin, kroonisiin perussairauksiin sekä vähäiseen fyysiseen aktiivisuuteen. (Hinckson ym., 2013.) Tämän lisäksi erityistä tukea tarvitsevat nuoret liikkuvat huomattavasti vähemmän kuin samaa ikäluokkaa olevat nuoret (Pyykkönen & Rikala, 2018).

Vähäinen liikunta-aktiivisuus aiheuttaa mm. lihavuutta, joka on esimerkiksi kehitysvammaisten lasten ja nuorten ongelma ympäri maailman (Loyd, Temple & Foyle, 2012). Kääriäisen & Peräkasarin (2015) mukaan terveellisen elämäntavan katsotaan liittyvän monipuoliseen ja ravitsevaan ruokavalioon, painonhallintaan sekä erityisesti riittävään määrään liikuntaa. Myös päihteettömyys sekä sosiaaliset kontaktit ovat osa hyvinvointia lisääviä, terveellisiä elämäntapoja. Edellä mainittujen seikkojen lisäksi riittävällä unen saannilla katsotaan olevan keskeinen merkitys terveyteen. Kaikkia näitä kuutta osa-aluetta käytetään määrittelyihin, joilla luodaan ihmisille terveyssuosituksia.

Suomen sosiaalihuoltolaki määrittelee erityistä tukea tarvitsevaksi nuoreksi 18-24 vuotiaan henkilön, jolla on, joko psyykkisen tai kognitiivisen vamman, sairauden, päihdeongelmien tai vastaavien syiden vuoksi erityisiä vaikeuksia hakeutua tarvitsemiensa sosiaali- ja terveyspalveluiden piiriin (Finlex, 2014). Erityisen tuen tarvetta aiheuttavia tekijöitä voivat olla lisäksi erilaiset pitkäaikaissairaudet, mielenterveys- ja päihdeongelmat sekä neurologisen kehityksen ongelmat (Erityinen tuki, 2016). Laki ammatillisesta koulutuksesta (531/2017) puolestaan määrittelee, että nuorella voi olla oppimisvaikeuksien, vamman, sairauden tai muun syyn vuoksi oikeus erityiseen tukeen. Tuen tavoitteena on, että opiskelija saavuttaa tutkinnon tai koulutuksen perusteiden mukaisen ammattitaidon tai osaamisen (Finlex, 2017) erityisen tuen tarpeesta huolimatta.

Tässä tutkimuksessa selvitimme, miten erityistä tukea tarvitsevien nuorten terveitä ja liikunnallisia elintapoja on käsitelty tieteellisessä kirjallisuudessa ja pyrimme vastaamaan tutkimuskysymykseen ”Miten erityistä tukea tarvitsevien nuorten terveelliset ja liikunnalliset elintavat ilmenevät tieteellisessä kirjallisuudessa?”.

Menetelmä

Tekemämme laadullinen tutkimus selvitti erityistukea tarvitsevien nuorten terveistä ja liikunnallisista elintavoista tehtyjä kuvauksia. Tarkoituksena oli saada monipuolinen käsitys tutkittavasta ilmiöstä kuvaamalla sitä, ymmärtämällä ja tekemällä tulkintoja (Tuomi & Sarajärvi, 2009). Kirjallisuuskatsauksella voidaan syventää tietämystä teemoista, joista löytyy aiempaa tutkimustietoa. Kirjallisuuskatsaus on teoreettista tutkimusta, jossa aiempia tutkimuksia analysoidaan aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla. (Tuomi & Sarajärvi, 2009.) Laadullinen kirjallisuuskatsaus on tutkimusmenetelmänä aiempaa tutkimustietoa yhteen kokoava ja usein kuvaileva tai vertaileva (Pope ym., 2007).

Kirjallisuuskatsauksen vaiheet ovat tutkimussuunnitelman teko, tutkimuskysymysten asettelu, tutkimusaineistona käytettävien tutkimusten valitseminen ja niiden arviointi, sekä tulosten julkaiseminen (Kyngäs ym., 2007). Popen ym. (2007) mukaan kirjallisuuskatsauksissa erityisen tärkeä vaihe on tutkimusongelman asettaminen, sillä tutkimus ja siihen liittyvä tiedon hankinta (mm. hakutermien ja hakulähteiden määrittely) pohjautuvat tutkimuskysymykseen. Kerättävästä aineistosta pyritään löytämään selkeitä vastauksia asetettuihin tutkimuskysymyksiin (Kyngäs ym., 2007).

Valitsimme kirjallisuuskatsauksessa käytettävän aineiston elektronisen haun tuottamien tulosten joukosta. Aineistoa haettiin suomeksi ja englanniksi taulukon 1 mukaisesti ja hakusanat perustuivat asetettuun tutkimuskysymykseen. Elektronisen sisällön lisäksi painettua kirjallisuutta haettiin samoilla hakutermeillä.

Hakujen perusteella aineistoksi valikoitui kahdeksan lähdettä. Näistä viisi oli tieteellisiä artikkeleita ja kolme kirjateoksia. Lisäksi teimme manuaalisia hakuja. Ensin tutustuimme valittuun aineistoon ja luimme sen läpi. Tämän jälkeen nostimme aineistosta esiin viisi eri teemaa. Teemoiksi nostettiin 1) lepo, 2) liikunta, 3) ravinto, 4) ympäristön merkitys ja 5) tuen tarve. Etsimme jokaisen teeman alle siihen sopivat kuvaukset kirjallisuudesta. Tämän jälkeen analysoimme aineiston yksi teema kerrallaan ja etsimme kuhunkin teemaan parhaiten sopivat kuvaukset.

Tutkimamme sisältö keskittyi erityisryhmien kuvaukseen, liikunnan ja kuntoutuksen tavoitteisiin, erilaisiin sairauksiin ja vammoihin sekä niiden oireisiin, erilaisiin erityisryhmille hyviksi todettuihin liikuntamuotoihin, sekä liikunnan tuottamaan hyötyyn niin fyysisen, sosiaalisen kuin henkisen hyvinvoinnin ja kehityksen osalta. Mielenterveyspotilaiden liikuntaan liittyvä sisältö keskittyi enimmäkseen liikunnan mielenterveyttä kuntouttaviin seikkoihin ja liikunnan järjestämiseen mielenterveysryhmille.

Tulokset

Erityistä tukea tarvitsevalla lapsella ja nuorella voi olla kehityshäiriöiden lisäksi myös motorisen kehityksen viivästymää, kuten keskushermoston häiriö, joka saattaa vaikuttaa ratkaisevasti yksilön sopeutumiseen ympäristöönsä. Tällöin lapsi tai nuori saattaa tarvita myös ohjausta ja tukea tavallisia vertaisiaan enemmän. Tavoitteet ja vaatimukset erilaisille tehtäville voivat olla samat kuin muillekin lapsille ja nuorille, mutta niiden saavuttaminen saattaa viedä muita pidemmän ajan. (Rintala, Huovinen & Niemelä, 2012.)

Tutkimusten (Pett, Clark, Eldredge, Cardell, Jordan, 2013; Rimmer, Rowland & Yamaki, 2007; Badia ym., 2013) mukaan erityistä tukea tarvitsevilla lapsilla ja nuorilla, joilla on älyllisen kehityksen viivästymää, esiintyy muuta ikäryhmää enemmän ylipainoisuutta.  Lihavuuden esiintyminen johtuu ennen kaikkea vähäisestä aktiivisuudesta, joka on erityistä tukea tarvitsevilla lapsilla ja nuorilla varsin yleistä (Pyykkönen & Rikala, 2018).

Tyypillisimmät syyt erityistä tukea tarvitsevien lasten ja nuorten vähäiseen liikkumiseen ovat siihen vaikuttavat sisäiset ja ulkoiset tekijät. Ulkoisiin tekijöihin kuuluvat esimerkiksi ympäristö, kuten esteettömät liikuntapaikat ja osaavat valmentajat. Sisäisiin tekijöihin kuuluvat esimerkiksi nuoren oma motivaatio, tahdonvoima ja ennakkoluulot liikkumista kohtaan. Erityisnuoret tarvitsevat vertaisiaan enemmän tietoa sopivista liikuntamahdollisuuksista, kuljetus- ja kulkumahdollisuuksista, käytettävissä olevista apuvälineistä, valmentajista ja avustajista sekä esteettömistä tiloista. Myös vanhempien tuki ja kannustaminen ovat erityisen tärkeää. (Rikala, 2018.)

Erityistä tukea tarvitsevien nuorten, joiden kehitys on viivästynyt, olisi hyvä keskittyä liikunnassa muutamaan ydinseikkaan (Rintala, Huovinen & Niemelä 2012):

• Lasten, joilla esiintyy lihasvelttoutta (esim. Downin oireyhtymän, eri lihastautien tai metabolisten oireyhtymien tapauksissa), on syytä keskittyä lihasvoiman ja lihasjänteyden lisäämiseen.
• Lasten, joilla esiintyy liiallista lihasjänteyttä (esim. Spastinen CP), on syytä keskittyä lihasjänteyden vähentämiseen.
• Lisäksi eri aistijärjestelmiä on hyvä aktivoida. Kehon asennon, liikkeen ja tasapainon aistimisen, tuntoaistin, näön ja kuulon jäsentäminen aivoissa on tärkeää, sillä se mahdollistaa liikkumisen kehityksen ja liikkeen tarkoituksenmukaisen toiminnan ja tukee viivästynyttä kehitystä.

Nuorena alkanut liikuntaharrastus jatkuu todennäköisemmin myös aikuisiällä, kuin uuden liikuntalajin pariin hakeutuminen (Kaski, Manninen & Pihko, 2012), mutta sopivan lajin löytyminen sitouttaa aktiviteettiin. Gensburg (2011) toteaa, että esimerkiksi voimistelu lajina yhdistää kaksi tärkeää asiaa – terapian ja liikunnan. Voimistelu on erinomainen liikunnan muoto erityistä tukea tarvitseville lapsille, sillä siinä käytetään koko kehon lihaksia. Gensburgin (2011) näkemyksen mukaan on hyvä etsiä tapoja tehdä terapiasta hauskaa lapsille.  Terapeutteja voidaan mm. kutsua valmentaja-sanalla, jotta lapset eivät ajattelisi heitä terapeutteina vaan ennemminkin valmentajina. Tämä voi tehdä terapiasta lapselle hauskan asian, jonka avulla fyysiset ominaisuudet samalla huomaamatta kehittyvät.

Erityistä tukea tarvitsevat lapset ja nuoret liikkuvat kuitenkin muita vähemmän ja ovat ikäryhmiään useammin ylipainoisia (Laakso 2011; Pyykkönen & Rikala, 2018). Lisäksi heille kehittyy kaksi kertaa todennäköisemmin krooninen pitkäaikaissairaus, kuten diabetes. (Pett ym., 2013; Rimmer ym., 2013; Barwick, Tillman, Stopka, Dipnarine, Delishe & Hug, 2012; Yen, Lin, Wu & Hu, 2012.) Erityisnuorten on myös muita vertaisiaan haastavampaa osallistua erilaisiin liikunta-aktiviteetteihin, sillä osallistumiseen vaikuttaa monet tekijät aina ympäristöstä ja omasta liikuntaan kohdistuvasta kiinnostuksesta lähtien (Rikala, 2018). Lisäksi he tarvitsevat muita enemmän ohjausta ja tukea liikuntaan (Kaski 2012; Rintala ym., 2012).

Liikunta on kuitenkin terveyttä edistävää toimintaa ja sitä suositellaan kaikille omien mahdollisuuksien mukaan, sillä liikuntaa lisää lihasvoimaa, parantaa tasapainoa ja liikkuvuutta, hengitys- ja verenkiertoelimistön kuntoa sekä vahvistaa luustoa (Soveli, 2018; Yen, 2012) ja on havaittu olevan yhteydessä pienempään kuolleisuuteen, parempaan elämänlaatuun sekä vähäisempään avuntarpeeseen. (Rintala ym. 2012, 38.) Erityistä tukea tarvitsevia lapsia ja nuoria kannustetaan liikkumaan ja tekemään samoja harjoitteita kuin muutkin vertaisensa, mutta harjoitukset voidaan yksilöidä sopivalle tasolle soveltavan liikunnan menetelmin (Soveli, 2018).

Soveltava liikunta on suunnattu henkilöille, joilla ”vamman, sairauden tai muun toimintakyvyn heikentymisen vuoksi on vaikea osallistua yleisesti tarjolla olevaan liikuntaan ja joiden liikunta vaatii soveltamista ja erityisosaamista” ja joiden on vaikea osallistua yleisesti tarjolla oleviin liikunta-aktiviteetteihin (Komiteanmietintö 1996:15). Erityistä tukea tarvitsevien henkilöiden liikuntaa tulee soveltaa henkilön omalle tasolle niin, että monen tasoinen liikkuja pystyy aktiviteettiin osallistumaan (Korkiala, 2015).

Liikunnan harrastamisen lomassa kehittyy erityisnuoren motoristen taitojen lisäksi myös sosiaalisia taitoja, osallisuutta sekä vuorovaikutusta muiden kanssa (Rintala ym. 2012). Liikunta on monille mielekäs elämänlaatua parantava harrastus, johon liittyy terveydellisten seikkojen lisäksi onnistumisen kokemukset, hauskat hetket, voittamisen tunne sekä yhteistoiminta muiden kanssa (Pyykkönen, 2014). Esimerkiksi voimistelussa on tärkeää, että, vaikka asioita tehdään yksilöinä, liikutaan myös yhdessä joukkueena. Tällöin vuorovaikutus toisten kanssa auttaa lasten sosiaalisten taitojen kehittymisessä (Gensburg, 2011).

Kynnystä liikunta-aktiviteetin aloittamiseen voi tuoda soveltavan liikunnan mahdollisuuksien käyttö. Valtion ohjauksessa kuntiin on palkattu erityisliikunnanohjaajia vuodesta 1984 lähtien. Erityisliikunnanohjaajien toimenkuvaan kuuluu liikunnan järjestäminen ikääntyneille, vammaisille ja pitkäaikaissairaille henkilöille. Yhteistyössä mielenterveystyön kanssa myös mielenterveyskuntoutujien liikuntatoiminta on lisääntynyt (Suomen Mielenterveysseura, 2006).

Johtopäätökset ja pohdinta

Tulokset osoittavat selvästi, että erityistä tukea tarvitsevat lapset ja nuoret liikkuvat muita vähemmän, vaikka liikunnan ajatellaan olevan avainasemassa myös heidän kuntoutumisessaan ja hyvinvoinnissaan. Erityistä tukea tarvitsevat lapset ja nuoret tarvitsevat tukea liikuntaan ja liikunnan esteet ovat sekä ulkoisia että sisäisiä (Taulukko 2).

Osaltaan vaikuttaakseen taulukkoon 2 koottuihin tekijöihin Laurea-ammattikorkeakoulu organisoi Nappi-hanketta (2018-2020), jonka tavoitteena on lisätä erityistä tukea tarvitsevien nuorten terveyttä ja hyvinvointia liikunnallisin menetelmin. Hankkeessa on mm. rekrytoitu samaa ikäluokkaa olevia liikuntakavereita erityistä tukea tarvitseville nuorille, jotka eivät ole liikunnallisesti aktiivisia ja, joilla on tavallista korkeampi kynnys lähteä kokeilemaan uusia liikuntalajeja itsekseen. Kokemukset liikuntakaveritoiminnasta ovat olleet positiivisia niin kavereille kuin erityistä tukea tarvitsevalle nuorillekin.

Nappi-hanke on myös järjestänyt liikuntalajikokeiluja erityistä tukea tarvitseville nuorille, joissa he ovat saaneet kokeilla erilaisia liikuntalajeja turvallisessa ympäristössä usean ohjaajan tai tukihenkilön kera. Kokeilujen tavoitteena on madaltaa nuorten kynnystä aloittaa uuden lajin harrastus. Liikuntalajikokeilut ovat olleet suosittuja ja osallistujille maksuttomia tapahtumia (Nappi-hanke 2020).

Erityisnuorille hyödyllisiä soveltavan liikunnan toimintaa ja tapahtumia on syytä jatkaa myös Nappi-hankkeen loppumisen jälkeen. Siksi mm. eri kaupunkien liikunta- ja vammaispalvelut voivat yhdessä alueidensa monien toimijoiden kanssa jatkaa tärkeää työtä soveltavan liikunnan eteen myös tulevaisuudessa.

Lähteet

• Barwick, R. B., Tillman, M. D., Stopka, C. B., Dipnarine, K., Delishe, A. & Hug, M. S. 2012. Physical capacity and functional abilities improve in young adults with intellectual disabilities after functional training. Journal of Strenght and Conditioning Research, 26 (6), 1638-1643.
• Erityinen tuki. 2016. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. https://thl.fi/fi/web/lapset-nuoret-ja-perheet/peruspalvelut/opiskeluhuolto/opiskeluterveydenhuolto/erityinen-tuki. Viitattu 3.4.2020.
• Finlex. https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2014/20141301
• Finlex. https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2017/20170531
• Gensburg, D. 2011. Gymnastics helps kids with special needs develop strength, coordination. Frontier in Pediatrics. 2019 7:186. Viitattu 15.11.2018.
• Hinckson, E. A., Dickinson, A., Water, T., Sands, M. & Penman, L. 2013. Physical activity, dietary habits and overall health in overweight and obese children and youth with intellectual disability or autism. Research in Developmental Disabilities 34, 1170–1178.
• Malekpour, M., Isfahani, A. S., Amiri, S., Faramarzi, S., Heidari, T. & Shahidi, M.A. 2012. The effect of adapted play training on motor development of students with intellectual disabilities. International Journal of Developmental Disabilities. 58 (2), 120-127.
• Laakso, L. 2011. Nuorten liikunta ja liikuntaan motivoiminen. Teoksessa K. Kunttu, A. Komulainen, K. Makkkonen & P. Pynnönen (toim.) Opiskeluterveys. Helsinki: Duodecim, 196-197.
• Lloyd, M.,Temple, V.A. & Foley, J.T. 2012. International BMI comparison of children and youth with intellectual disabilities participatingin Special Olympics. Researchin Developmental Disabilities, 33 (6), 1708–1714.
• Kaski, M., Manninen, A. & Pihko, H. 2012. Kehitysvammaisuus. 5. uudistettu painos. Helsinki: Sanoma Pro Oy.
• Komiteanmietintö 1996:15. Erityisryhmien liikunta 2000-toimikunnan mietintö. Opetus-ministeriö ja Edita: Helsinki.
• Korkeila, J., Joutsenniemi, K., Sailas, E. & Oksanen, J. 2011. Irti häpeäleimasta. Helsinki: Duodecim.
• Korkiala, T. 2015. Liikunnalla lisää osallisuutta. Selvitys soveltavan liikunnan ja osallisuuden edistämisen hyvistä käytännöistä. Helsinki: Kuntoutussäätiö.
• Kyngäs, H., Kääriäinen, M., Poskiparta, M., Johansson, K., Hirvonen, E. & Renfors, T. 2007. Ohjaaminen hoitotyössä. Porvoo: WSOY.
• Nappi-hanke. 2020. Laurea-ammattikorkeakoulu.
• Pett, M., Clark, L., Eldredge, A., Cardell, B., Jordan, K. 2013. Effecting healthy lifestyle changes in overweight and obese young adults with intellectual disability. American Journal on Intellectual and Developmental Disabilities Volume 118, Issue 3.
• Pope, C., Mays, N. & Popay, J. 2007, Synthesizing qualitative and quantitative health evidence: a guide to methods. Buckingham: Open University Press.
• Pyykkönen, T. & Rikala, S. 2018. Valtio soveltavan liikunnan ja vammaisurheilun edistäjänä. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2018:2.
• Pyykkönen, T. 2014. Hurmaa, hikeä ja hengailua – liikunnan vähän syvempi olemus. Liikuntatieteellisen seuran Impulssi nro 29. Helsinki: Liikuntatieteellinen Seura ja Suomen Urheilumuseosäätiö.
• Rimmer, J., Rowland, J. L., & Yamaki, K. 2007. Obesity and Secondary Conditions in Adolescents with Disabilities:Addressing the Needs of an Underserved Population. Journal of Adolescent Health 41, 224–229.
• Rintala, P., Huovinen, T., Niemelä, S. 2012. Soveltava liikunta. Liikuntatieteellisen seuran julkaisu 168. Tampere: Tammerprint Oy.
• Suomen Mielenterveysseura. 2006. Liiku mieli hyväksi. Mielenterveyskuntoutujien liikunnan kehittämishanke. Helsinki: Dark Oy.
• Thelen, E. & Smith, L.B. 1994. A dynamic systems approach to the development of cognition and action. Cambridge, MA: MIT Press.
• Tuomi J. & Sarajärvi A., 2009, Laadullinen tutkimus ja sisällön analyysi. Jyväskylä: Tammi.
• Ozmun, J.C. & Gallahue, D.L., 2011. Motor development. In J.P. Winnick (ed.) Adapted phyiscal education and sport (5. Ed.). Champaign, IL: Human Kinteics.
• Yen, C-F., Lin, J-D., Wu, C-L. & Hu, J. 2012. Promotion of physical exercise in institutionalized people with intellectual disabilities: age and gender effects. International Journal of Developmental Disabilities 58 (2), 85-94.