Messutapahtumassa mukana olo on sekä rahallinen, ajallinen että fyysinen ponnistus. Jotta tapahtumasta saataisiin kuitenkin hyötyä, on syytä tehdä pientä reflektointia. Tässä blogikirjoituksessa kerrataan messupäivien antia ständin pitäjän näkökulmasta ja pohditaan, miten seuraavalla kerralla voitaisiin onnistua kenties paremmin.
Kuva: Pongvit / Adobe Stock (Laurean Education-lisenssi)
Messukeskuksessa Helsingissä järjestettiin 2. – 3.10 .2024 Sairaanhoitajapäivien ja Fysioterapia & Kuntoutus -tapahtuman kanssa yhtä aikaa Hyvä Ikä -messut, jotka kokosivat yhteen alan toimijoita, työnantajia ja hankkeita. Laurea oli mukana kunnioitettavalla määrällä hankkeita (7) ikääntyneiden hoitotyöstä, joka osoittaa meidän oppilaitoksena sisäistäneen tämän ikäryhmän keskuudessa tehtävän työn merkityksellisyyden ja tärkeyden. Suomessa yli 65-vuotiaita on väestöstä jo lähes neljännes ja lähivuosina yli 75-vuotiaiden väestönosassa nousu on erityisen suurta. Kuhinaa ja kävijöitä oli, messuständilläkin pysähtyi keskustelemaan yli 250 henkilöä kahden päivän aikana.
Pohdintaa hankkeiden markkinoinnin onnistumisesta messujen aikana
Kun ollaan tällaisessa massatapahtumassa mukana, onkin syytä arvioida näin jälkeenpäin, miten tässä onnistuttiin? Miten tulevaisuudessa saataisiin hankkeiden sanoma paremmin tavoittamaan siitä kiinnostuneet? Tässä blogikirjoituksessa osallistumistaan messuille pohtii kaksi TEOS (Työtä tekijöitä ja osaamista ikääntyneitten palveluihin) -hankkeessa mukana olevaa hoitotyön lehtoria.
Ensinnäkin itse ständi. Koko, sijainti ja visuaalinen ilme ovat tärkeitä tekijöitä. Syrjäinen sijainti ei ole eduksi, koska sinne eivät ihmiset löydä. Laurean suuri logo ständillä herättää ohikulkijoissa ajatuksia opiskeluista, ja niinpä pisteellä pysähtyikin useita ihmisiä, joiden kysymykset liittyivät enemmän Laureassa opiskeluun, kuin meillä toteutettaviin ikäihmisten hankkeisiin. Olisiko siis pitänyt olla ständin nimenä jotain ikäihmisten hankkeisiin liittyvää? Tällä kertaa meillä oli myös mittavalla panostuksella oheistuotteineen oleva messuosallistuja vieruskaverina. Voidaan pohtia, oliko se hyvä vai huono asia. Veikö huomion vai toiko huomiota?
Perinteisesti messuilla on jaettu erilaisia paperisia esitteitä ja niin oli myös tällä kertaa. Voidaan kuitenkin kokemuksen perusteella miettiä, onko näiden aika jo tietyllä tavalla mennyt, koska menekki ei ollut kovin suurta. Toisaalta varsinkin suomea huonommin puhuvat messukävijät tarttuivat paperisiin esitteisiin hanakammin.
Infotaululla meillä pyöri hankkeista infoa. Tästä voidaan todeta, että vähemmän tekstiä ja enemmän kuvia sekä iso fontti ovat ehdottoman tärkeitä huomioida!
Meillä oli myös hankkeista juliste esillä. Juliste oli erinomainen ja visuaalisesti miellyttävä, mutta pohdimme sen näkyvyyttä. Ständin takaseinä ei esitetelineiden ja meidän ihmisten takaa oikein hyvin näkynyt.
Vanhustyö Laureassa – hankkeet ja avainkumppanit (Laurea-ammattikorkeakoulu 2024, visuaalinen toteutus Jarko Hänninen 2024)
Yhdellä hankkeista oli jaettavana postikortteja hankkeesta kerätyin “mietelausein” ja ne olivat huikea menestys. Erityisesti mieleen jäi vanhempi herra, jonka kanssa valitsimme rouvalle tuliaisiksi kotiin sopivaa tekstiä. Kaunis ajatus.
Meillä TEOS- hankkeella oli mukana paperisten esitteiden lisäksi jaettavina käyntikortit. Käyntikortit olivat selkeästi esitteitä paremmat, ja nimenomaan niissä olevan QR-koodin takia. Tämä QR-koodi olikin kaiken kaikkiaan kova juttu kaikilla osallistujilla. Sitä kautta saa infoa jaettua enemmän ja lisäksi, kun mukana on se QR-koodi esimerkiksi käyntikortissa taskussa, näihin tietoihin voi palata uudestaan.
Viimeisenä se perinteinen eli hihasta kiinni. Voidaan todeta, että toimii ja on tehokas edelleen. Rohkeutta kohtaamisiin ja iloinen ilme vetävät tulijoita ständille edelleen!
Mukana messuilla olivat seuraavat hankkeet:
