Jos sähköt katkeaisivat viikoksi, miten sinun kotisi tai kyläsi pärjäisi? 72 tunnin kotivara on hyvä alku, mutta pidempään jatkuvissa kriiseissä tarvitaan muutakin – yhteistyötä, yhteisöllisyyttä ja kykyä hyödyntää paikallisia resursseja. Kun kyläyhteisö tunnistaa omat vahvuutensa ja osaa toimia yhdessä, se kestää paremmin sekä arjen kriisejä että poikkeustilanteita. Juuri tätä rakennetaan Kyläturva- ja Kylien OmaVara -hankkeissa.

Kuva: Clker-Free-Vector-Images / Pixabay

Kotivarasta yhteisöresilienssiin

Lähes päivittäin saamme lukea uutisista jostakin isommasta tai pienemmästä katastrofista, poikkeustilanteesta tai luonnonmullistuksesta jostakin päin maapalloa, myös täältä koti-Suomesta. Tilanteet voivat olla esimerkiksi myrskyjä, sähkön- tai vedenjakelun häiriöitä, suuronnettomuuksia tai liikenteen häiriöitä. Nämä tilanteet vaikuttavat ihmisten ja yhteisöjen arkeen äkillisesti, joko hetken tai pidemmän aikaa.

Selviytyäkseen ihminen tarvitsee neljä elementtiä: vettä, ravintoa, suojaa (lämpöä) sekä toisten ihmisten seuraa ja sosiaalisen verkoston antamaa suojaa (Karosto & Karppinen 2011, 71). Jokaisessa kotitaloudessa tulisikin olla niin kutsuttu kotivara, joka sisältää riittävästi elintarvikkeita, juotavaa, talousvettä, lääkkeitä, lemmikkien ruokaa sekä muita tarve-esineitä, kuten radio, taskulamppu, pattereita ja polttopuita. Kotivara on siis paketti perustarvikkeita, joita henkilö tarvitsee selviytyäkseen omin voimin 72 tuntia. Tällainen omatoiminen varautuminen paitsi lisää turvallisuutta, myös vahvistaa turvallisuudentunnetta. (Björn & Puistola 2023, 108–109.)

Mutta entä jos häiriötilanne jatkuukin pidempään? Omatoiminen varautuminen voidaan laajentaa koskemaan yksittäisiä henkilöitä ja kotitalouksia laajemmaksi, asuinyhteisöjä ja kyliä koskevaksi. Tässä keskeiseen rooliin nousevat sosiaaliset verkostot, yhteistyö ja yhteisön resilienssi. Resilienssi on joustavuutta ja psyykkistä selviytymistä ja se syntyy vuorovaikutuksessa. Resilientti yhteisö pärjää arjen haasteista, stressistä tai muutoksista huolimatta. (Mieli ry 2024.) Toisin sanoen yhteisöresilienssin lähtökohtana yhteisön taito tunnistaa sille ominaiset uhat ja hyödyntää omia vahvuuksiaan kriisin vaikutusten lieventämiseksi. Tämä vaatii sekä asukkailta aktiivista roolia ja vuorovaikutustaitoja että yhteisöjen valmiutta itseorganisoitumiseen ja vuorovaikutteisuuteen. Hyvönen ym. 2019, 3, 45, 82.) Kriisien, isojen tai pienempien, yhteydessä syntyykin usein itseohjautuvia ryhmiä, joista käytetään nimitystä neljäs sektori. (Björn & Puistola 2023, 287.)

Harvaan asutuilla alueilla, taajamien ja keskuksien ulkopuolella, naapurien ja kyläyhteisöjen apua ja tuki voi olla ratkaisevan tärkeä. Toisaalta tulee muistaa, että yhteisöllisyys ei palvele vain kriisien kohdatessa, vaan se vahvistaa turvallisuutta ja hyvinvointia myös arjessa. On tärkeää, että asukkaat saavat olla itse mukana asuinpaikkansa ja yhteisönsä kehittämisessä. Näin toimitaan kyläyhteisöjen häiriötilanteisiin varautumista kehittävissä hankkeissa; Kyläturvahankkeessa Kanta-Hämeessä ja Kylien OmaVara -hankeessa läntisellä Uudellamaalla.

Kyläyhteisöjen varautumisen tukena

Syksyllä 2024 käynnistynyt Kyläturva-hanke (2024–2026) tuo yhteen Kanta-Hämeen kylät ja viranomaiset. Hankkeen ydin on asukkaiden osallistaminen ja verkostojen rakentaminen. Hankkeessa kehitetään ja testataan kylävaraan eli kyläyhteisön varautumiseen ja kriisitilanteissa toimimiseen kohdistuvia toimintamalleja sekä tuotetaan koulutusmateriaalia arjen turvallisuuden, hyvinvoinnin ja yhteisöllisyyden tueksi. Lisäksi hanke rakentaa kyläyhteisöjen roolia osana viranomaisten ja muiden turvallisuustoimijoiden verkostoa.

Konkreettisina toimenpiteinä hankkeessa muun muassa käynnistetään kyläturvaryhmiä, kartoitetaan kylätalojen ja muiden tilojen käyttöä arjen ja häiriötilanteiden kohtaamispaikkoina sekä toteutetaan kylien riski- ja voimavarakartoituksia ja kyläturvallisuussuunnitelmia. Hankkeessa kiinnitetään erityistä huomiota kriisitilanteiden hallinnan lisäksi kyläläisten hyvinvoinnin, henkisen resilienssin ja yhteisöllisyyden vahvistamiseen. Hanketta toteuttavat yhteistyössä Laurea-ammattikorkeakoulu, Hämeen ammattikorkeakoulu ja Hämeen kylät ry sekä kolme pilottikylää (Länsi-Loppi, Hauho ja Koijärvi).

Syksyllä 2025 alkanut Kylien OmaVara -hanke (2025–2027) menee varautumisessa hyvin konkreettiselle tasolle. Hankkeessa paneudutaan kylätalojen varustamiseen sähköttömän arjen varalle (vesi, lämpö, ruoka) sekä kartoitetaan ja edistetään maakellareiden, kaivojen ja tulisijojen käyttömahdollisuuksia. Hankkeessa panostetaan etenkin nuorten ja nuorten aikuisten osallistamiseen ja tiedon siirtämiseen sukupolvelta toiselle.

Hankkeessa kehitettävä OmaVara-konsepti sisältää työkalut kylien varautumisen nykytilan tunnistamiseen, kehittämiseen ja organisointiin. Pilottialueina hankkeessa ovat Karjalohja ja Sammatti, mutta mallit ja materiaalit levitetään valtakunnallisesti. Hanke toteutetaan Laurea-ammattikorkeakoulun ja Uudenmaan Marttojen yhteistyönä.

Vaikka toiminta-alueet ovat eri, täydentävät nämä kaksi hanketta toisiaan. Kyläturvahanke vahvistaa yhteisöllistä toimintakulttuuria ja verkostoyhteistyötä etenkin viranomaisten suuntaan. Kylien OmaVara -hanke taas tuo varautumisen käytännön tasolle ja ottaa resursseja laajemmin käyttöön. Molempien hankkeiden myötä kyläyhteisöjen varautuminen ja yhteistyö paranee sekä hankkeeseen osallistuneiden kyläläisten turvallisuuden tunne ja kyläyhteisön resilienssi vahvistuvat. Lisäksi kehittyvä turvallisuus- ja toimijaverkosto lisää maaseutualueen veto- ja pitovoimaa. Hankkeissa kehitetyt toimintamallit edistävät myös muiden kylien kehittymistä niin pehmeän kuin kovan turvallisuuden näkökulmasta.

Varautumista tulevaan

Myrskyt, sähkökatkot ja muut häiriötilanteet muistuttavat meitä siitä, ettei arki ole aina itsestäänselvyys. Varautuminen ei ole pelottelua, vaan osa arjen turvallisuuden ja yhteisöllisyyden rakentamista. Kotivara auttaa pärjäämään kolme vuorokautta, mutta pidempikestoisissa tilanteissa tarvitaan muutakin. Kun naapurit tuntevat toisensa, kylätaloissa on valmiudet kohdata häiriötilanteita ja toimintamallit sekä verkostot ovat tiedossa, selviää yhteisö paremmin myös arjen kriiseistä. Hankkeissa mukana olevat pilottikylät ovatkin edelläkävijöitä siinä, miten paikallistasolla turvataan arjen jatkuvuus ja vahvistetaan turvallisuuden tunnetta. Miten sinun kotitaloutesi tai teidän kylänne on varautunut – riittääkö 72 tunnin kotivara vai pitäisikö miettiä pidemmälle?

Kirjoittajatiedot

Kirjoittaja toimii projektipäällikkönä Kylien OmaVara -hankkeessa, joka on saanut EU:n maaseuturahoitusta Uudenmaan ELY-keskukselta. Lisäksi kirjoittaja toimii asiantuntijana Kyläturva-hankkeessa, joka on saanut EU:n maaseuturahoitusta Hämeen ELY-keskukselta.

Lähteet

• Björn, R. & Puistola J-A. 2023. Kansalaisen varautumisopas. Docendo.
• Hyvönen, A-E., Juntunen, T., Mikkola, H. Käpylä, J., Gustafsberg, H., Nyman, M., Rättilä, T., Virta, S., & Liljeroos, J. 2019. Kokonaisresilienssi ja turvallisuus: tasot, prosessit ja arviointi. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 17/2019. Viitattu 29.8.2025.
• Karosto, P. & Karppinen, S. 2011. Suomalainen selviytymisopas – suunnittele, ennakoi, varaudu. WSOYpro Oy.
• Mieli ry. 2024. Resilienssi auttaa selviytymään. Viitattu 29.8.2025.

Tekstin sujuvoittamisessa on hyödynnetty tekoälyä.