Artikkelissa tarkastellaan koulutuksen vaikutuksen ja vaikuttavuuden arvioinnin kehittämistä monitoimijaisesti sosiaali- ja terveysalan erikoistumiskoulutuksen kontekstissa.  Kehittäminen toteutettiin digitaalisina työpajoina touko-kesäkuussa 2020. Tässä artikkelissa kuvataan Laurean koordinoimia työpajoja, jotka toteutettiin kahden hankkeen yhteistyönä.

Asiakasymmärrys pohjana yhteisille kokemuksille

Sotetie -hankkeessa kehitetään koulutuksen vaikutuksen ja vaikuttavuuden arviointia. Kehittäminen toteutetaan yhteistyössä erikoistumiskoulutusten opiskelijoiden, opettajien ja työelämän kanssa työpajoissa ideoiden. Ideointiin liittyvät työpajat toteutettiin keväällä 2020 digitaalisina living lab -toteutuksina yhteistyössä SotePeda -hankkeen kanssa.

Työpajan alussa esiteltiin haastatteluilla saatu asiakasymmärrys koulutuksen vaikutuksesta ja vaikuttavuudesta kolmen ajallisen ulottuvuuden kautta: ennen koulutusta, koulutuksen aikana ja koulutuksen jälkeen (kts. Ranta, Kantola, Saranki-Rantakokko 2020; Saranki-Rantakokko, Kantola, Ranta 2020). Näitä vaiheita tarkasteltiin sekä opiskelijan, opettajan että työelämän näkökulmista (kuvio 1).

Näkemykset haastatteluaineistoista herättivät keskustelua myös työpajaan osallistuneissa. Kokemuksia oli muun muassa siitä, että koulutuksista saadun tiedon jalkauttaminen näkyy jo hyvin työyhteisöissä ja lisäksi koettiin, että vuoropuhelua ja osaamisen jakamista koulutuksessa käyneiden ja työyhteisössä harjoittelussa olevien opiskelijoiden kanssa tapahtui. Esimiehen tuki koulutukseen osallistuneelle koettiin tärkeäksi opintojen loppuun saattamiseksi ja uuden tiedon jalkautumiseksi työyhteisöön.

Ideointia tulevaisuuden vaikuttavuuden arviointiin

Käydyn keskustelun jälkeen ryhmät ideoivat, millainen koulutuksen vaikutuksen ja vaikuttavuuden arvioinnin ideaalimalli tulevaisuudessa on sekä millaisia välineitä ja menetelmiä se sisältää. Ideointi oli kaksivaiheinen. Ensimmäiseksi työpajaan osallistuvat kuuntelivat Tulevaisuuden tarinaa vuodelta 2025, jossa asiakasymmärryksestä (haastatteluaineisto) nousseet ideaaliset asiat olivat jo toteutuneet. Tulevaisuuden tarina palvelumuotoilun menetelmänä on fiktiivinen tarina, jossa kuvataan asiakasymmärrystä tulevaisuudesta. Tarina perustuu siis asiakasymmärrykseen, mutta se sisältää rikastuttavia päämääriä, tapahtumia ja jopa dramaattisiakin elementtejä. Se on kuvausta asiakkaan odotuksista. (Eriksson, Arnkil & Rautava 2006; Moritz 2005; Ojasalo, Koskelo & Nousiainen 2015.)

Tulevaisuuden tarinan jälkeen työpajassa jatkettiin ideoimalla koulutuksen vaikutuksen ja vaikuttavuuden arvioinnin ideaalimallia sekä arvioinnin sisältämiä välineitä ja menetelmiä. Ideoinnissa sovellettiin Tulevaisuusmuistelun menetelmää (Eriksson ym. 2006). Tässä vaiheessa hyödynnettiin Flinga- ja Jamboard-alustoja, jotka mahdollistavat jaetun visualisoinnin. Työpajaan osallistuvat saivat ideoida pienryhmissä tulevaisuuden koulutuksen vaikuttavuuden arviointia jälleen kolmen toimijan, opiskelijan, työyhteisön ja koulutusorganisaation näkökulmasta. Ideoinnin apuna käytettiin Tulevaisuustarinan apukysymyksiä (kuvio 2). Lopuksi pienryhmät kiteyttivät ideoinnin tuotoksen visuaalisesti ja esittelivät kiteytyksen muille työpajaan osallistuville.

Opiskelijoiden näkökulmasta tärkeänä pidettiin opiskelijoiden erilaisten lähtökohtien, työympäristön ja aiemman koulutuksen huomioimista koulutuksessa. Työyhteisöltä toivottiin tukea opiskeluun ja motivaatiota jatkuvaan osaamisen kehittämiseen. Työyhteisön kehittämisessä haasteena on tällä hetkellä se, ettei kehittämistyölle varata erityistä aikaa, vaan se tehdään muun työn lisäksi. Tärkeäksi ideoitiinkin ajan antoa ja arvostusta kehittämiselle.

Osaamisen kehittymisen ja kouluttautumisen toivottiin tuovan kannustimia työyhteisössä. Parhaimmillaan koulutuksen jälkeisen osaamisen hyödyntäminen nähtiin työyhteisön muutostyössä ja aluekehitystyössä. Ideaalitilanteessa koulutuksen tuoma osaaminen ja sen vaikuttavuus näkyvät asiakkaille palveluiden laadun paranemisena sekä työntekijälle urakehityksenä ja palkkauksessa.

Työyhteisön näkökulmasta koettiin tärkeäksi se, että koulutuksella tuotetaan osaamista työelämän todelliseen tarpeeseen. Lisäksi koulutusorganisaation ja työelämän yhteistyön lisääminen koettiin tärkeäksi. Aito monialainen yhteistyö olisi osa ideaalimallia koulutuksen vaikutuksen ja vaikuttavuuden arviointia. Keskustelussa tuotiin esiin myös yhtä organisaatiota laajempi näkökulma verkostojen myötä.

Ideoinnissa keskeiseksi arvoksi nousi avoimuus. Työyhteisössä ollaan avoimia, tietoisia kunkin tekemisestä ja asioiden kehittämisestä käydään dialogia ja kehittämistä arvostetaan. Tärkeäksi koettiin johdon tuki viestinnässä ja työn kehittämisessä. Tästä esimerkkinä on se, että kehittämistyölle annetaan aikaa ja resursseja. Lisäksi kehittämistyössä työntekijöiden ääni tulee kuulluksi ja kehittämistyön suuntaa kuvataan myös alhaalta ylöspäin. Koulutuksen vaikuttavuudeksi nähtiin se, että työyhteisö kehittyy ja koko yhteisö on oppijana. Koulutus olisi ideaalimallissa osana työyhteisön strategiaa.

Koulutusorganisaation näkökulmasta koettiin, että yhteistyötä työelämän kanssa tarvitaan lisää. Tämä vaatii aitoa monialaista yhteistyötä. Tätä kuvasivat toisen työn ymmärtäminen ja koulutusten materiaalin jakaminen avoimesti koulutukseen osallistuvan opiskelijan lisäksi hänen työyhteisön käyttöön. Koulutusorganisaatioiden ja työelämän välille tarvitaan lisäksi foorumeita, jossa kohdata ja käydä vuoropuhelua sekä jakaa osaamista. Vuoropuhelun tulisi olla tasavertaista ja sille koettiin tärkeäksi antaa aikaa.

Työpajat living lab -toteutuksina

Työpajojen osallistuneet ja työpajojen vetäjät antoivat runsaasti palautetta työpajojen toteutuksesta. Kaiken kaikkiaan palaute oli positiivista. Tyytyväisiä oltiin muun muassa pienryhmässä tapahtuneeseen tulevaisuusmuistelutyöskentelyyn. Työpajat koettiin tärkeiksi, ja työskentely digitaalisesti toteutetuissa työpajoissa innokkaaksi ja heittäytyväksi. Työpajatyöskentelystä välittyi keskustelun moniäänisyys ja aito halu keskustella asiasisällöistä.

Tällaisenaan digitaaliset työpajat toteutettiin ensimmäistä kertaa, joten kehittämiskohteina palautteissa mainittiin työpajan tavoitteen kirkastaminen ja pienryhmätyöskentelylle varatun ajan lisääminen. Pienryhmätyöskentelyyn koettiin päästyn hyvin mukaan ja oman äänen tulleen siellä kuulluksi. Omina oivalluksina työpajoissa mainittiin vuoropuhelun tärkeys työelämän kanssa sekä digitaalisten alustojen ja konkreettisten yhteiskehittelyn välineiden (Flinga ja Jamboard) käyttö omassa työssä.

Lähteet

• Eriksson, E., Arnkil, T.E. & Rautava, M. 2006. Ennakointidialogeja huolten vyöhykkeellä. Verkostokonsultin käsikirja – ohjeita verkostomaiseen työskentelyyn. Stakesin työpapereita 29/2006. http://www.stakes.fi/verkkojulkaisut/tyopaperit/T29-2006-VERKKO.pdf
• Moritz, S. 2005. Service design-practical access to an evolving field. Köln International School of Design, Köln.
• Ojasalo, K., Koskelo, M. & Nousiainen, A.K. 2015. Foresight and Service Desing Boosting Dynamic Capabilities in Service Innovation. Teoksessa Agarwal, R. ym. (toim.) The Handbook of Service Innovation. Springer-Verlag, London.
• Ranta, L., Kantola, T. & Saranki-Rantakokko, S. 2020. Mitä koulutuksen vaikutus ja vaikuttavuus ovat? Asiakasymmärrystä kehittämisen työpajoihin haastatteluilla. Laurea Journal. Vaikuttava korkeakoulu.
• Saranki-Rantakokko, S., Kantola, T. & Ranta, L. 2020. Erikoistumiskoulutuksien vaikutus ja vaikuttavuus – Asiakasymmärrystä etsimässä. SOTETIE-Blogi, Savonia-ammattikorkeakoulu.