Erilaiset elämäntapahtumat vaikuttavat työkykyyn. On tärkeää tunnistaa niiden vaikutukset niin yksilö- kuin yhteisötasolla ja tukea työntekijöitä selviämään työn vaatimuksista myös silloin kun voimavaroja koetellaan.
Kuva: Annamaija Korhonen
Osatyökykyisyyttä on monenlaista. Olennaista on, että henkilöllä on käytössään osa työkyvystään ja halu toimia työelämässä. Osatyökykyisyys voi olla väliaikaista tai pysyvämpää, mutta se on tavallista ja koskettaa monia jossain vaiheessa työuraa. Erilaiset elämäntapahtumat ja –kriisit voivat aiheuttaa osatyökykyisyyttä.
Tilastokeskuksen mukaan vuoden 2023 lopussa Suomessa oli 1 466 954 perhettä, joista 550 183 lapsiperhettä. Perheiden osuus väestöstä on pienentynyt ja yleisin perhetyyppi on aviopari ilman lapsia. (Tilastokeskus 2024.) Tahaton lapsettomuus on herkkä aihe etenkin naisvaltaisilla aloilla ja työpaikoilla. Lapsiin liittyvistä asioista puhuttaessa saatetaan ensin varmistaa, ettei kuulolla ole ketään lapsetonta. Ei haluta aiheuttaa pahaa mieltä eikä myöskään puhua selän takana niin, että keskustelu tavallaan kohdentuisi tiettyihin lapsettomiin henkilöihin. Puheenaihe vaihdetaan turvallisempaan lapsettomaksi tiedetyn liittyessä seuraan.
Myös vakava sairastuminen voi osua työyhteisöön, joko työkaverin tai hänen läheisensä kohdalle. Siitä seuraavat muutokset todennäköisesti näkyvät jollakin tavalla työn arjessa. Näistä yleensä vaietaan, eikä asiasta haluta puhua sen kuullen jota tapahtunut eniten koskettaa. Ehkäpä ikävä asia katoaa kun sitä ei kutsuta.
Kuolema ei väistä vahvintakaan työyhteisöä. Se voi ujuttautua joukkoon hiljaa ja ajan kanssa, tai tipahtaa syliin aivan yhtäkkiä, jopa kesken työnteon. Se on aina kriisi niille, joiden kanssa kuollut on työskennellyt. Kuinka työyhteisö nyt pärjää ja mitä sen dynamiikalle tapahtuu? Tuleeko tilalle joku, samanlainen vai erilainen kuin edesmennyt? Pystyykö työnjohto kannattelemaan yhteisöä perustehtävässään? Yhtä lailla hämmentävä kokemus kuolema on vieraillessaan työkaverin luona, vieden mukanaan perheenjäsenen tai lemmikin, jotka monesti miellämme myös perheeseen kuuluviksi. (Mielenterveysomaisten keskusliitto FinFami 2017.)
Elämänkriiseihin liittyen puhutaan surutyöstä. Se on työtä ilman taukoja tai vapaita. Se verottaa voimia sekä henkisesti että kehossa tuntuen. Surutyön tekemiseen tarvittava aika vaihtelee yksilöllisesti. Työteho vaihtelee. Yhden henkilön kokema vaikuttaa myös ammatilliseen lähiympäristöön.
Tunteet tarttuvat. Puhutaan aivojen peilisoluista, jotka ovat liikkeisiin, ääniin, ilmeisiin ja eleisiin reagoivia hermosoluja. Niiden tehtävä on jäljitellä, mitä toinen tekee ja miltä se tuntuu. Niiden avulla tunnistamme toisten tunnetiloja, ja peilisoluja kutsutaankin empatianeuroneiksi. (Kilner & Lemon 2013). Tunteiden tunnistaminen ja nimeäminen saattaa olla vaikeaa vielä aikuisenakin. Paha olo tai taakka harteilla saattaa hyvinkin olla lähtöisin tunteesta, jonka syntyperä tai nimi on itselle tiedostamaton. Toisen kokema tunne tai tunnereaktion voimakkuus saattaa yllättää ja säikäyttää. Se voi saada meidät näyttäytymään työyhteisössä erilaisena kuin ennen, ehkäpä sellaisena, mitä emme haluaisi siinä yhteydessä itsestämme jakaa toisille.
Osatyökykyisten työllistäminen OSTY-hanke (ESR+) 2023-2026 keskittyy näkymättömistä oireista kärsivien työllistämiseen. Hankkeessa kehitetään toimintamallia osatyökykyisten työllistymisen tueksi ja pyritään tukemaan osatyökykyisten pilottiryhmän suuntautumista ICT-alalle joko koulutukseen tai töihin. Hankkeen sivut.
Lähteet
