Minulla oli ilo osallistua elokuun lopulla, 25.–27.8.2025, järjestettyyn 15. International Conference on Human Interaction and Emerging Technologies (IHIET 2025) -konferenssiin Wienin yliopistossa, Itävallassa. Kyseessä oli kansainvälinen foorumi, jossa tutkijat, asiantuntijat ja ammattilaiset eri aloilta kokoontuivat keskustelemaan ihmisen ja teknologian vuorovaikutuksesta sekä uusista lähestymistavoista muun muassa terveydenhuollossa, urheilulääketieteessä ja insinööritieteissä.

Osallistuin konferenssiin ensimmäistä kertaa myös session puheenjohtajan roolissa konferenssin toisena päivänä, jonka teemana oli Human-Centered Design: Decoding User Preferences (Ihmiskeskeinen suunnittelu: käyttäjäpreferenssien tulkinta). Rooli tarjosi arvokkaan mahdollisuuden syventyä aihepiirin keskusteluihin ja edistää vuorovaikutusta eri näkökulmien välillä, joita monitieteellisessä tutkimuksessa on paljon.

Käsittelen tässä artikkelissa mielestäni konferenssin mielenkiintoisinta antia: Pedro Aguan esitystä aiheesta Kehittyviin häiritseviin teknologioihin keskittyvä strategia (Emerging Disruptive Technologies Focused Strategy) sekä Chris Walesin ja Ingvar Tjostheimin puheenvuoroa vanhusten digitaalisten laitteiden käytön haavoittuvuuksista (Digital Vulnerabilities and the Oldest-Old). Lopuksi esittelen kollegan kanssa tekemää työtä nimeltä Turvallisempien oppimisympäristöjen rakentaminen Universal Design for Learning -viitekehyksen avulla (Creating Safer Learning Environments through Universal design) sekä pohdin omaa kokemustani koko tapahtumasta ja sen herättämiä ajatuksia jatkon kannalta.

Kehittyviin häiritseviin teknologioihin keskittyvä strategia (Emergigng Distruptive Techonologies Focused Strategy)

Konferenssin avasi professori Pedro Agua, joka johdatti kuulijat pohtimaan teknologisten murrosten vaikutuksia yhteiskuntaan ja liiketoimintaan. Hänen esityksensä keskiössä oli strateginen lähestymistapa niin kutsuttuihin Emerging Disruptive Technologies (EDT). EDT:llä tarkoitetaan uusia nousevia ja samalla myös hajottavia teknologioita, jotka saattavat muuttaa toimintaympäristöjä nopeasti. Esityksessä käsiteltiin muutosprosessin neljää keskeistä kysymystä: miksi muutos on tarpeen, mitä tulisi muuttaa, mihin suuntaan muutos tulisi viedä ja miten muutos saadaan aikaan. Näitä kysymyksiä havainnollistettiin visuaalisesti kuvaamalla kukan kehitysvaiheita nupusta täyteen kukkaan, joka toimi samalla eräänlaisena metaforana muutosprosessin vaiheittaiselle etenemiselle. Perdro Aguan viesti oli, että muutos voi olla nopea – mutta kuitenkin luonnollinen ja jäsennettävissä oleva prosessi.

Mielestäni esityksen keskeisin anti oli tapa, jolla Pedro kategorisoi nousevia teknologioita eri näkökulmista. Hänen EDT kategoriat oli jaettu kolmeen pääsarakkeeseen: Observations (havainnot), Variables (muuttujat) ja Impact (vaikutus). Havainnot sisälsivät mm. poliittisen, taloudellisen, kulttuurisen, juridisen, strategisen, operatiivisen, teknisen ja organisatorisen ulottuvuuden. Muuttujat puolestaan käsittelivät hallintotapaa, sääntelyä, tiedustelua, geopolitiikkaa, turvallisuutta, yhteentoimivuutta, teknologian kypsyyttä ja suorituskykyä sekä periaatteita ja kustannuksia. Vaikutus-sarakkeessa arvioitiin, onko kyseessä positiivinen vai negatiivinen vaikutus. Tämä rakenne auttaa organisaatioita ja tutkijoita hahmottamaan ja analysoimaan, miten uudet teknologiat voivat häiritä nykyisiä rakenteita ja mitä tekijöitä on otettava huomioon niiden hallinnassa. Jokin uusi teknologia on usein samalla mahdollistaja ja niin sanottu tuhoaja. Tästä esimerkkinä voidaan mainita dronet, joilla voidaan suojata ihmisiä valvomalla esimerkiksi salakuljetusta – mutta toisaalta niitä käytetään myös sodassa aseina.

Esityksen päätteeksi professori Agua sai kysymyksen siitä, mitkä teknologiat hänen näkemyksensä mukaan tulevat muuttamaan yhteiskuntaa ja liiketoimintaa eniten tekoälyn lisäksi. Hänen vastauksensa oli selkeä: dronet ja kvanttitietokoneet. Nämä teknologiat edustavat hänen mukaansa seuraavaa suurta murrosta, joka vaikuttavat infrastruktuuriin, turvallisuuteen, logistiikkaan, tiedon prosessointiin ja päätöksentekoon. Ne ovat osa laajempaa EDT-kenttää, jonka ymmärtäminen on keskeistä organisaatioiden ja sekä laajemmin koko yhteiskunnan tulevaisuuden suunnittelussa.

Digitaaliset haavoittuvuudet ja vanhimmat kansalaiset (Digital vulnerabilities and the oldest-old)

Konferenssissa käsiteltiin myös digitaalisen turvallisuuden näkökulmaa ikääntyneiden parissa. Chris Walesin ja Ingvar Tjostheimin tutkimus nosti esiin, kuinka kyberrikollisuus ja digitaalinen huijaaminen koskettavat yhä useampaa vanhinta kansalaista, erityisesti 75–99-vuotiaita. Tutkimus perustui Norjan eläkeläisjärjestön (NBF) jäsenille tehtyyn kyselyyn, johon vastasi 572 henkilöä. Sen keskeisimpiä havaintoja olivat muun muassa:

• Joka neljäs vastaaja kertoi joutuneensa kyberhuijauksen uhriksi, mikä osoittaa ilmiön laajuuden myös digitaalisesti aktiivien vanhusten keskuudessa.
• Ikä ei ollut merkittävä riskitekijä. Ja vanhimmat eivät olleet muita ryhmiä alttiimpia huijauksille.
• Halukkuus jakaa salasanoja ja korkea itsearvioitu digiosaaminen korreloivat huijauksen uhriksi joutumisen kanssa erityisesti nuoremmissa eläkeläisryhmissä.
• Taipumus mukautua muiden odotuksiin lisäsi haavoittuvuutta vanhimmassa ryhmässä.
• Sukupuoli ja tietyt digitaidot vaikuttivat riskiin, mutta tulokset olivat osin epäselviä.

Tutkimuksessa korostetaan, että digitaalinen haavoittuvuus ei johdu pelkästään iästä tai heikosta osaamisesta, vaan myös käyttäytymisestä ja sosiaalisista tekijöistä. Esimerkiksi liiallinen luottamus ja halukkuus jakaa henkilökohtaisia tietoja voivat lisätä riskiä. Chris mainitsi esityksessään myös, että digitaalisesti aktiiviset vanhukset ovat potentiaalisia kohteita rikollisille, ja viranomaisten tulisi kiinnittää huomiota erityisesti heidän suojaamiseensa. Digitaalinen turvallisuus näyttää olevan siis yhä tärkeämpi osa ikääntyneiden arkea. Kyberhuijaukset koskettavat merkittävää osaa vanhimmista kansalaisista, ja riskitekijät liittyvät sekä käyttäytymiseen että sosiaalisiin piirteisiin. Kyse ei ole toisin sanoen pelkästään teknisistä taidoista tai iästä. Chris painotti, että tämä korostaa tarvetta kokonaisvaltaisille ratkaisuille, joissa huomioidaan sekä teknologian saavutettavuus että käyttäjien asenteet ja toimintatavat.

Turvallisempien oppimisympäristöjen rakentaminen Universal Design for Learning -viitekehyksen avulla (Creating Safer Learning Environments through Universal design)

Laureassa kollegani Terhi Kärpäsen kanssa toteutettujen hankkeiden innoittamana kirjoittamamme artikkeli Creating Safer Learning Environments Through Universal Design for Learning Framework (Turvallisempien oppimisympäristöjen rakentaminen Universal Design for Learning -viitekehyksen avulla) herätti kiinnostusta jo ennen varsinaista esitystä. Artikkelissamme ja esityksessä tarkasteltiin, kuinka turvallisia oppimisympäristöjä voidaan rakentaa sekä kehittää hyödyntämällä Universal Design for Learning (UDL) -viitekehystä, joka korostaa oppimisen saavutettavuutta, joustavuutta ja yksilöllisten tarpeiden huomioimista (Savolainen & Kärpänen, 2025). Esityksessä korostettiin, että vaikka Suomi on toistuvasti nimetty maailman onnellisimmaksi maaksi, kouluissa esiintyy silti edelleen vakavia turvallisuusongelmia. Näiden ongelmien taustalla voidaan usein olettaa olevan heikko psykologinen ja sosiaalinen oppimisympäristö. Artikkelin ja samalla esityksen keskeisin sisältö oli UDL:ssä ja siinä, miten se tarjoaa ratkaisuja tähän haasteeseen.

Esityksessä tuotiin esiin, kuinka UDL:n avulla voidaan parantaa oppijoiden motivaatiota, vähentää ahdistusta ja lisätä osallisuuden tunnetta. Teknologian, ergonomian ja tilasuunnittelun rooli korostui erityisesti fyysisen ja psyykkisen turvallisuuden näkökulmasta. Artikkelissa todettiin, että oppimisympäristön turvallisuutta heikentävät muun muassa huono sosiaalinen ilmapiiri, fyysisen tilan puutteet, turvattomuuden tunne sekä kognitiiviset haasteet tiedon saatavuudessa. UDL:n periaatteiden soveltaminen – kuten joustavuus, saavutettavuus ja teknologian integrointi – voi merkittävästi parantaa oppimisympäristön turvallisuutta ja tukea monimuotoisia oppijoita.

Esityksen lopuksi korostettiin, että UDL ei ole vain pedagoginen lähestymistapa, vaan se voi olla myös strateginen väline turvallisuuden ja hyvinvoinnin edistämiseksi oppilaitoksissa. Tämä näkökulma täydensi konferenssin kokonaiskuvaa siitä, miten ihmiskeskeinen suunnittelu ja teknologiset innovaatiot voivat yhdessä rakentaa turvallisempaa tulevaisuutta.

Yhteenveto

Konferenssissa oli runsaasti mielenkiintoisia esityksiä – enemmän kuin ehti edes osallistua. Tapahtuma huipentui yhteisillalliseen, jossa verkostoituminen jatkui rennossa ja inspiroivassa ilmapiirissä. Puheenjohtajana toimiminen tarjosi ainutlaatuisen mahdollisuuden syventyä teemaan, keskustella esitysten sisällöistä ja rakentaa yhteistyöverkostoja eri alojen asiantuntijoiden kanssa.

Konferenssin viimeisenä päivänä sain tilaisuuden tavata kollegan Wienin yliopistosta, joka toimii KPH Wien/Krems -opettajakorkeakoulussa. Tapaaminen käynnistyi luontevasti yhteisten kiinnostuksenkohteiden kautta. Hän oli erittäin kiinnostunut saavutettavuudesta sekä Universal Design for Learning (UDL) -viitekehyksen soveltamisesta korkeakouluopetuksessa. Tämä Itävallan kollega oli kehittänyt opettajankoulutuksen sisältöjä UDL-näkökulmasta ja piti turvallisuuden teemaa kiinnostavana osana tätä kokonaisuutta.

Tapaaminen avasi uusia ajatuksia ja mahdollisuuksia. On siis täysin mahdollista, että tästä syntyy tulevaisuudessa kansainvälinen yhteistyöhanke, jossa tutkimus ja opetus kytkeytyvät entistä tiiviimmin toisiinsa – ja jossa saavutettavuus, turvallisuus ja UDL muodostavat yhteisen kehittämisen ytimen.

Artikkelissa on käytetty tekoälyä kieliasun parantamisessa.

Lähteet

• Agua, P., Correia, A. & Bartolomeu, J. 2025. Emerging Disruptive Technologies Focused Strategy: A Constraint Management Approach. Human Interaction and Emerging Technologies (IHIET 2025), Vol. 197, pp. 441–449.
• Wales, C. & Tjostheim, I. 2025. Digital Vulnerabilities and the Oldest-Old. Human Interaction and Emerging Technologies (IHIET 2025), Vol. 197, pp. 119–128.
• Savolainen, T. & Kärpänen, T. 2025. Creating Safer Learning Environments Through Universal Design for Learning Framework. Human Interaction and Emerging Technologies (IHIET 2025), Vol. 197, pp. 100–110.