Rikosseuraamusalan sosionomi (AMK) tutkintokoulutuksen aikana on mahdollisuus hankkia kansainvälisessä opiskelijavaihdossa rikosseuraamusalaan liittyvää työelämä- ja teoriaosaamista työharjoittelun sekä korkeakouluopintojen kautta. Vuodesta 2018 alkaen norjalainen korkeakoulu KRUS (Kriminalomsorgens høgskole og utdanningssenter, University College of Norwegian Correctional Services) on ollut Laurean rikosseuraamusalan sosionomikoulutuksen uutena yhteistyökumppanina.
KRUS kouluttaa ammattikorkeakoulutasoisia vanginvartijoita Norjan vankeinhoitoon sekä muihin rikosseuraamusalan työtehtäviin. Yhteistyö on pitänyt tähän mennessä sisällään opiskelija- ja opettajavaihtoja, julkaisutoimintaa sekä keskinäistä osaamisenvaihtoa. Tulevaisuuden suunnitelmissa on ideoida yhdessä KRUS opetushenkilöstön kanssa uusia yhteisiä opetusmoduuleja, hankkeita, opiskelijaprojekteja, konferensseja, seminaareja, työpajoja ja tutkimusta. (Järveläinen & Nikula, 2019.)
Tätä artikkelia varten haastattelin rikosseuraamusalan sosionomi (AMK) opiskelijaa Hilja Rappua, joka kertoi kokemuksistaan kevään 2020 aikaisesta opiskelijavaihdostaan Norjassa. Vaihtoon sisältyi rikosseuraamusalaan liittyviä korkeakouluopintoja KRUS:ssa sekä 10 viikon syventävä harjoittelu Bredtveitin vankilassa. Hiljan puhutteleva tarina ja vaihdon kokemukset tuovat esiin loistavan mahdollisuuden hankkia opiskelijavaihdon myötä kansainvälistä rikosseuraamusalaan liittyvää käytännön kokemusta ja teoreettista osaamista Laurea opintojen aikana. Tarina tuo myös näkyväksi, millaisia yleisiä työelämäkompetensseja opiskelijavaihto tuottaa. Hiljan tarina toimikoon inspiraationa kansainväliseen vaihtoon lähdölle.
KRUS:n korkeakouluopinnot ja vankilatyöharjoittelu rikosseuraamusalan osaamisen syventäjinä
Vietin kevään 2020 opiskelijavaihdossa Norjassa. Opiskelen viimeistä vuotta rikosseuraamusalan sosionomiksi ja suoritin viimeisen syventävän työharjoitteluni sekä 15 opintopisteen Radikalisaatiokurssin kevään aikana. COVID-19 pandemian takia vaihtoni ei sujunut aivan ennalta suunnitellusti, mutta sain kuitenkin suoritetuksi kurssin etänä loppuun koulun ollessa kiinni, ja työharjoitteluni jatkui loppuun saakka pienin käytännön muutoksin.
Norjan päässä opiskelijavaihdostani vastasi KRUS (Kriminalomsorgens høgskole og utdanningssenter), joka vastaa norjalaisten vanginvartijoiden perus- sekä korkeakoulutuksesta. Koulu sijaitsee Lillestrømissä, joka on Osloa pienempi kaupunki sen lähistöllä. Asuin hieman yli kilometrin päässä koulusta ja Lillestrømin keskustasta. Opiskelijavaihtoni oli erityisen jännittävä siitä syystä, että se oli ensimmäinen laatuaan KRUS:ssa. Koululla ei ole aikaisemmin ollut vaihto-oppilasta ja siksi kaikki oli uutta myös vaihtoa järjestäville henkilöille sekä kurssin opettajalle. Koin kuitenkin vastaanoton erittäin lämpimänä ja ajoittaisesta hämmennyksestä huolimatta minusta pidettiin hyvää huolta sekä koulun että vankilan puolesta.
KUVA: Kriminalomsorgens høgskole og utdanningssenter KRUS (KRUS:n nettisivut, kuvaaja: Ragna Matea Bull).
Osallistuin vaihdossa Radikalisaation ja väkivaltaisen ekstremismismin kurssille, mikä aihepiirinä oli erittäin kiinnostava. Kurssi oli tarkoitus toteuttaa englanniksi, mutta johtuen KRUS opiskelijoiden vähäisestä kiinnostuksesta englanninkielistä kurssia kohtaan se toteutettiin lopulta norjaksi. Tämä tuotti hieman lisähaastetta opintoihini, sillä olin vasta aloittanut norjan opiskelun ennen reissuun lähtöä ja ruotsinikin oli hieman ruosteessa. Käytännössä kurssi toteutettiin niin, että kaikki luennot olivat norjaksi, samoin kaikki tehtävät, mutta useat lähdemateriaalit sekä kurssilla käytetty kirja olivat englanniksi. Sain myös toki tehdä kaikki tehtävät englannin kielellä, sillä esseiden kirjoittaminen norjaksi olisi osoittautunut turhan haasteelliseksi. Kurssi toteutettiin samanlaiseen monimuotomalliin kuin mikä Laureassa on käytössä. Opintokokonaisuus oli jaettu kolmeen lähiviikkoon ja niiden välissä oli paljon itsenäistä tehtävää sekä ryhmätehtäviä.
Vankilassa vuorovaikutuksella ja kunnioittavalla kohtaamisella rakennetaan dynaamista turvallisuutta
Työharjoittelun tein korkean turvaluokituksen naistenvankilassa nimeltä Bredtveit. Bredtveit sijaitsee Oslon alueella, ja kuljin sinne yleensä junalla. Kyseessä oli syventävä harjoittelu, ja jos olisin tehnyt kyseisen harjoittelun Suomessa, olisin suunnannut johonkin suljettuun vankilaan erityisohjaajaharjoitteluun. Norjassa tällaisia erityisohjaajia ei ole, vaan sosiaali- ja kuntouttavan puolen työt kuuluvat vanginvartijoiden työtehtäviin. Norjan kielellä puhuttiin virasta fengselsbetjent, joka ei varsinaisesti käänny sanaksi vanginvartija (vartija on vakt). Olin itse aluksi hieman hämilläni siitä, mitä työharjoitteluni tulee pitämään sisällään, sillä tiesin, ettei samanlaista virkaa ole Norjassa kuin mihin Suomessa kouluttaudun.
KUVA: Bredtveitin naistenvankila (Wikipedia, kuvaaja: C. Hill, 2007).
Harjoitteluni kesti tammikuun lopusta toukokuun loppuun, mutta itse työaikaa kertyi noin 10 viikkoa, kun laskee pois lomaviikot ja kouluviikot. Minut perehdytettiin ensimmäisellä viikolla norjalaiseen vankilajärjestelmään sekä turvallisuusseikkoihin. Sain myös itsepuolustuskoulutuksen sekä voimankäyttökoulutuksen. Ohjaajani piti koulutukset ja hoiti perehdyttämisen sekä toimi tukenani koko harjoittelun ajan. Aloitin itsenäisen työskentelyn noin kahden viikon jälkeen ja osallistuin lähes kaikkiin työtehtäviin, joita vastaan tuli. Vaikka vanginvartijan työ Norjassa toden totta sisältää paljon kuntouttavan puolen työtehtäviä, oli oma työskentelyni hyvin paljon valvontaan painottuvaa. Tämä johtui siitä, etten esimerkiksi voinut pitää tulokeskusteluja uusien vankien kanssa, koska ne lähes aina käytiin norjaksi. En voinut suorittaa muitakaan hyvin kielellisiä työtehtäviä, kuten raporttien kirjoittamista.
Olin kuitenkin hyvin paljon tekemisissä vankien kanssa ja sain huomata, miten paljon dynaamiseen turvallisuuteen Norjassa panostetaan. Jokaisella vangilla on oma kontaktityöntekijä (joku vanginvartijoista), joka hoiti vangin asioita ja kävi keskusteluja erinäisistä ongelmatilanteista. Vankien kanssa vietettiin paljon aikaa, ja myös ruokailut usein tapahtuivat yhteisesti osaston ruokailutilassa. Jos työntekijöillä oli ylimääräistä aikaa, he saattoivat istua vankien kanssa olohuoneessa pelaamassa korttia tai katsomassa televisiota. Bredtveitissä on neljä eri osastoa ja näiden osastojen turvallisuustasoissa on eroja. Siitä syystä jokaisella osastolla ei toimittu samalla tavalla, mutta kaikilla osastoilla kuitenkin välittyi aktiivinen vuorovaikutus työntekijöiden ja vankien välillä.
Norjan vankeinhoidossa valmennetaan vangeista ”parempia naapureita”
Työharjoittelun aikana sain vastailla useisiin kysymyksiin niin Suomen kulttuurista kuin vankeinhoidostakin, ja jatkuva vertailu suomalaisen ja norjalaisen toimintamallin välillä oli ehkä antoisampia asioita vaihdon aikana. Siitä sai hyviä keskusteluja aikaan ja se myös avasi omaa ajatusmaailmaani. Olin esimerkiksi hyvin yllättynyt siitä, että työskentelemässäni vankilassa ei ollut yhtään sosiaalityöntekijää töissä. Myöskään mitään kuntoutusohjelmia ei ollut meneillään, mikä oli myös hieman yllättävää. Syynä tälle kerrottiin olevan resurssien puute. Vauraassa Norjassakaan ei siis ole riittävästi resursseja vankeinhoitoon, ja tilanne monien palveluiden suhteen on sama kuin Suomessa. Erityistä huolta Norjassa herättävät vakavista mielenterveysongelmista kärsivät vangit. Psykiatristen osastojen hoitopaikat ovat vähissä eikä niitä riitä kaikille tarvitseville. Se taas näkyy vankilassa näiden yksilöiden kohdalla välillä vakavinkin seurauksin.
Tärkeänä seikkana pidin sitä, että omat arvoni olivat yhtenäisiä koulun sekä harjoittelunpaikkani arvojen kanssa. Näistä erityisesti nousi esiin tasa-arvoisuus sekä usko ihmisen kykyyn muuttua ja kasvaa. Resurssipulasta huolimatta Norjassa tehdään monia asioita hyvin, ja vankeinhoito siellä on kansainvälisesti ihailtua. Muun muassa BBC News:n toimittaja kävi tekemässä juttua norjalaisista vankiloista ja niiden toiminnasta sen eteen, että tuomituista vangeista tulisi niin kutsuttuja “parempia naapureita” yhteiskuntaan palatessaan (Kirby, 2019). Norjalaisen vankeinhoidon kulmakiveä, dynaamista turvallisuutta, yritetään kehittää myös muissa maissa, kuten Suomessa. Yhteistyö Norjan ja Suomen välillä on hieno mahdollisuus molemmille maille jakaa ideoita ja kehittää vankeinhoitoa vielä toimivammaksi. Tässä yhteistyössä vaihto-opiskelijoilla on ainutlaatuinen rooli nähdä ja kokea käytännössä, miten toisessa maassa työskennellään ja sen kautta tuoda näkemyksiä kotimaassa tehtävään työhön.
Kulttuurisia kohtaamisia ja uuden oppimista
Työharjoittelussa vankilan työntekijät sekä vangit ottivat minut erittäin hyvin vastaan. Työskentely vankilassa oli myös kielitaitoni kehittymisen kannalta merkittävä tekijä. Muutaman viikon jälkeen pystyin suorittamaan normaalit työtehtävät norjan kielellä sekä käymään keskusteluja myös sellaisten vankien kanssa, jotka eivät puhuneet sanaakaan englantia. Norjan kielen ymmärtäminen myös sitoi minua paremmin työyhteisöön, kun ymmärsin vitsit, joita kahvihuoneessa heitettiin. Omituiseen ruotsi-norja-sekoitukseen, jota siellä puhuin, suhtauduttiin kannustavasti ja useimmat työntekijät myös vaihtoivat ongelmitta englannin kieleen, jos kommunikaatio ei pelannut. Sanoisin siis, että kielitaito ei ollut loppujen lopuksi niin paha haaste kuin mitä olin pelännyt. Jatkuva norjan kielen käyttäminen oli rankkaa, mutta opettavaista.
Kaiken kaikkiaan vaihtoni oli antoisa kokemus. Puoleen vuoteen mahtui paljon uutta ja erilaista, jännittäviä tapaamisia uusien ihmisten kanssa, norjalaiseen luontoon ja kulttuuriin tutustumista, koti-ikävää ja sanoin kuvaamattoman kauniita maisemia. Norjalainen kulttuuri on jollain lailla hyvin kotoisa ja tutun oloinen, mutta kuitenkin sellaisella vivahteella, jota Suomessa ei ole. Siellä asuminen ja opiskelu olivat siksi helppoa, vaikka välillä pelkästään vieras kieli toi ulkopuolisuuden tunteen. Jos kirjoittaisin kaiken kokemani tähän, tulisi siitä romaanin pituinen, joten olkoon tämä teksti tiivistelmä siitä mitä koin. Sille, joka harkitsee vaihto-opintoja Norjassa, antaisin lämpimän suosituksen.
Kuvat: Hilja Rappu.
Työelämänkompetenssit vahvistuvat kansainvälisessä vaihdossa
Hiljan tarinassa näyttäytyvät monet sellaiset taidot, jotka esimerkiksi Laurean strategiassa nostetaan esiin olennaisina tulevaisuuden ammattilaisten kompetensseina. Osallistuminen kansainvälisen opiskelijavaihdon aikana erilaisiin työ- ja opiskelijayhteisöihin syventää opiskelijoiden kulttuurista ymmärrystä, edistää kansainvälisyysvalmiuksia sekä syventää globaaliosaamista. Myös vieraan kielen oppiminen ja kommunikointi haastavat merkittävästi opiskelijoiden viestintä- ja vuorovaikutusosaamista. Kansainvälisessä vaihdossa erilaisten ihmisten kohtaaminen synnyttää laaja-alaisempaa ymmärrystä asioihin sekä antaa keskusteluiden kautta rikkaita kokemuksia. Vastuullisuusosaamisen näkökulmasta Hiljan suorittamassa vankilaharjoittelussa naisvankien kohtaaminen harjaannutti sosionomin työhön liittyvään eettisten periaatteiden mukaiseen toimintaan, kun naiset kohdattiin lähityössä empaattisesti, tasa-arvoisesti ja oikeudenmukaisesti. Toimittaessa itsenäisesti uudessa vieraskielisessä ympäristössä myös itsensä johtamisen taidot sekä ongelmanratkaisuosaaminen korostuvat. Tutustuminen Norjan rikosseuraamusjärjestelmään ja sen eri käytänteisiin tuo vertailukohtaa suomalaisen rikosseuraamusalan kehittämiseen sekä syventää kriittistä ajattelua.
Lähteet:
